Tekijänoikeusviikko osa 5: Hyvityksen määrä vertaisverkkojakelussa

Hyvitys on tuottamuksesta riippumatonta ankaraa korvausvastuuta (HE 32/1984). Hyvitysvelvollisuus seuraa suoraan tekijänoikeuslain vastaisesta toiminnasta. Jos teosta käytetään tahallisesti tai tuottamuksesta, hyvityksen lisäksi on suoritettava korvaus kaikesta muustakin menetyksestä (TekijäL 57.2 §). Säännöksen sanamuoto näyttäisi viittaavan siihen, että myös hyvitys on korvausta jostain menetyksestä.

Vastoin lakia tapahtuvasta teoksen kappaleen valmistamisesta yksityistä käyttöä varten on hyvitysvelvollisuus vain siinä tapauksessa, että kappaleen valmistaja on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että kopioitava aineisto on saatettu yleisön saataviin vastoin tekijänoikeuslakia (TekijäL 57 §). Siinä tapauksessa, että rikkeen tekijä jakaa teosta edelleen muiden käyttöön, on hän vastuussa myös näiden kappaleiden valmistamisesta.

Hyvityksen määrä teosten jakamisessa voidaan laskea kaavalla:

Kappalemäärä * hinta (* kohtuullistaminen) = hyvitys

Korkeimman oikeuden ratkaisuissa yhden kappaleen hyvityksen määräksi (ns. normaalikorvaus) on lähtökohtaisesti katsottu se määrä, jolla loukkauksen tekijä olisi ollut oikeutettu saamaan kappaleeseen käyttöoikeuden (KKO 1989:87, KKO 1995:202, KKO 2010:47). Määrästä voidaan tehdä verojen ja oikeudenhaltijan säästämien kustannuserien vähennyksiä, jotka eivät tule hyvityksellä korvattavaksi. Hinnan määrittämisen lähtökohtana tulisi olla hinnoittelu siinä jakelutavassa, joka lähinnä vastaisi loukkauksessa toteutunutta menettelyä (KKO 2010:47).

Jos oikeudenhaltija väittää hyvitysmäärän perustuvan kappalemäärään, tämän tulee osoittaa jaettujen kappaleiden määrä. Jos kappalemäärän väitetään esimerkiksi vastaavan vertaisverkossa olevan parven (ts. teosta jakavat ja lataavat käyttäjät) käyttäjien lukumäärää, montako kertaa teosta on siis tosiassa jaettu tai teoriassa voitu jakaa? Otetaan esimerkki: teosta jaetaan parvessa, johon kuuluu 500 käyttäjää. Jotta kaikki saisivat teoksesta kappaleen, tulisi kappaleita tehdä yhteensä parven käyttäjien lukumäärän verran, siis 500kpl. Jos yksi käyttäjä vastaisi yksin kaikkien kappaleiden jakamisesta parvessa, olisi kappalemäärä hyvityksen laskukaavassa 500. Jos jakajia on parvessa enemmän, on jakomäärä tätä alhaisempi.

Tehdään muutama oletus esimerkin laskemiseksi. BitTorrent-teknologian toimintaperiaatteen pohjalta voidaan olettaa, että kaikki parven käyttäjät osallistuvat sekä tiedoston lataamiseen että jakamiseen. Voidaan myös olettaa, että kaikki käyttäjät jakavat ja lataavat tiedostoa samassa suhteessa toisiinsa nähden. Oletuksien taustalla on ajatus löytää jokin peruslähtökohta, ellei muuta pystytä asiassa esitetyllä näytöllä osoittamaan. Esimerkiksi vahingonkorvaussääntelyssä lähtökohta on, että jos vahingosta on vastuussa useampi henkilö, vahingonaiheuttajat vastaavat vahingosta keskinäisessä suhteessaan pääluvun mukaan jaettuna (esim. 2 vahingontekijää, molemmat vastaavat ½ osasta vahinkoa), ellei muuta näytetä. Samaa periaatetta mukaillen jokainen parven käyttäjistä osallistuu jokaiseen kappaleen valmistamiseen osuudella 1/parven käyttäjien lukumäärä. Esimerkin tapauksessa siis osuudella 1/500. Kun kappaleita tehdään yhteensä 500, jokaisen käyttäjän yhteenlaskettu osuus kaikkien kappaleiden jaossa on siis 1/500 * 500 = 1. Tosiasiassa jakomäärät vaihtelevat useista syistä eri käyttäjien välillä.

On huomattava, että käyttäjien lukumäärä parvessa tietyllä hetkellä perustuu pistemäiseen havaintoon yllä mainitussa esimerkissä. Todellisuudessa käyttäjien määrä vaihtelee jatkuvasti. Suoraviivainen kaava antaa kuitenkin suuntaa siitä, millaisessa suhteessa tiedostoa jaetaan eri käyttäjien välillä. Esitetyn laskelman perusteella käyttäjä jakaa parven koosta riippumatta yhden kopion, jos parven käyttäjämäärä pysyisi samana koko jakamisen ajan. Jos pistemäisiä havaintoja parven koosta tehdään perättäisinä päivinä, saatettaisiin väittää, että useaan otteeseen havaittu sama käyttäjä on jokaisessa havaintohetkellä havaitussa parvessa jakanut yhden kopion esitettyyn kaavaan perustuen. On kuitenkin mahdollista, että parviin osallistuu samoja käyttäjiä perättäisinä havaintohetkenä, jolloin todellinen jakomäärä on jäänyt havaittua käyttäjien kokonaismäärää pienemmäksi. Mitä lyhyempi aika havaintojen välillä on, sitä todennäköisemmin osa parven käyttäjistä on samoja.

Käyttäjän potentiaalisesti jakamien kappaleiden määrää rajoittaa käytännössä hänen internet-yhteytensä nopeus ja parveen liittyneenä oltu aika. Esimerkiksi yhden gigatavun (1GB) kokoista tiedostoa voi 24/1Mbit (tiedonsiirtonnopeus sisään/ulos) ADSL yhteyden avulla teoriassa jakaa yhden vuorokauden aikana enintään:

24[h] / (1[GB] * 1024[MB/GB] * 8[bit/B] / 1[Mbit/s] / 3600[s/h]) = ~10,5 täysikokoista kappaletta

Jos parvessa on mukana käyttäjiä, jotka vain jakavat tiedostoa, mutta eivät lataa sitä, vähentää se vastaavasti parvessa syntyvien kopioiden määrää parven koosta tehdyn havainnon jälkeen. Jos tiedostoa pelkästään jakavia käyttäjiä on esimerkiksi 200 kpl, kopioita 500 käyttäjän parvessa syntyy enää 300.

Jos yksityisoikeudellisen saatavan määrästä ei ole saatavissa uskottavaa näyttöä taikka se olisi saatavissa vain vaikeuksin tai asian laatuun nähden kohtuuttomilla kustannuksilla tai kohtuuttomalla vaivalla, tuomioistuin arvioi sen määrän (OK 17:2). Arviointisäännöstä joudutaan tässä tapauksessa soveltamaan ainakin silloin, kun levitettyjen kappaleiden määrästä tai kappaleen hinnasta ei ole tietoa.

Hyvityksen määrää voi olla tarpeen kohtuullistaa. Jos jakelussa ei ole kyse ansiotarkoituksellisesta toiminnasta, hyvityksen määrääminen suoraan myyntihintojen ja kopiomäärien pohjalta ei ole asianmukaista (KKO 2010:47). Korkein oikeus on kyseisessä ratkaisussaan huomioinut myös todennäköisyyden, etteivät kaikki käyttäjät olisi hankkineet vastikkeellisesti kopioimiaan teoksia. Tästä johtuen jakelu ei suoraan ole voinut vähentää teosten myyntiä latauskertojen osoittamalla määrällä. Ratkaisussa KKO 2010:47 kohtuullisen hyvityksen määräksi katsottiin 15 % oikeudenhaltijoiden vaatimista vähittäismyyntihintoihin pohjautuvista määristä muiden kuin musiikkiteosten (esim. elokuvien) osalta.