Tekoälyn uskotaan muuttavan maailmaa ja sen ennakoidaan mullistavan yhteiskuntaa jopa digitalisaatiota enemmän. Tekoäly tulee näkymään tulevaisuudessa kaikkien arjessa, erityisesti työmaailmassa. Suomalaisen työn tulevaisuus on murroksessa, jonka aivan ytimessä ovat automaatio, robotit ja tekoäly. Tekoälyn ennakoitu vaikutus perustuu siihen, että kehittyvä tekoäly vapauttaa ihmisen aikaa muuhun, voimakkaammin erikoistuneeseen toimintaan ja työn sisältöjen uudenlaiseen jakamiseen. Mutta oletettavasti tekoäly tulee vaikuttamaan vahvasti myös kaikissa muissa elämän osa-alueissa. Tämän vuoksi lainsäädännön päivittämisellä tulee olemaan tärkeä merkitys muutokseen varautumisessa, sillä tekoälyn käytölle ei vielä ole olemassa omaa lainsäädäntöä.
Lakeja säädetään, jotta yhteiskunnassamme kaikki pelaisivat samoilla pelisäännöillä. Useimmat ihmiset noudattavat vapaaehtoisesti yhdessä tehtyjä sääntöjä, mutta aina joukosta löytyy myös niitä, jotka pyrkivät välttämään velvoitteitaan. Siksi lailla pyritään vaikuttamaan kansalaisten toimintaan joko kannustimien tai rangaistusten, rajoitusten ja maksujen avulla. Kyse onkin kepistä ja porkkanasta. Rangaistusten oletetaan motivoivan kansalaisia välttämään haitallista käyttäytymistä, kun taas kannustimien oletetaan motivoivan toimivan niin kuin on oikein.
Ongelmallista on se, että keppi ja porkkana -tyylinen säätely ei toimi tekoälyn kanssa. Tekoälyä ei voi kannustaa tai motivoida eikä uhkailla tai lahjoa. Tällöin rangaistukset ja kannustimet ovat täysin tehottomia keinoja itse tekoälyn säätelyyn. Siksi on oletettavaa, että tulevaisuudessa tulee olemaan suuri tarve uudentyyppiselle lainsäädännölle. Meidän tulee muuttaa aiempia tapoja ja keinoja säätää lakeja, jotta uudet lait vastaavat tekoälyn ja teknologian vaatimuksiin. Yhtenä ratkaisuna voisi toimia tekoälyn ”ajattelun” säätely. Algoritmeihin pitäisi sisällyttää toimintaohjeita siitä, mitä yhteiskunta näkee hyväksyttävänä tai kiellettynä. Esimerkiksi tekoäly ei saisi syrjiä ja sen tulisi noudattaa asianmukaista huolellisuutta. Käytännössä säätelisimme siis algoritmien sisältöä lailla – mitä algoritmien tulisi sisältää, jotta tekoälyä voisi ohjata ajattelemaan oikein.
Toisena vaihtoehtona voisi toimia tekoälyä tuottavien ja kehittävien yritysten sekä organisaatioiden säätely lailla. Lainsäädäntö voisi sisältää tarkat määritelmät ja rajoitukset kyseisille toimijoille ja tekoälyn vaatimuksille sekä rangaistukset haitalliselle toiminnalle. Tällöin lainsäädäntö keskittyisi nimenomaan tekoälyn valmistustavan ja käsittelyn säätelyyn. Toisaalta laki voisi sisältää myös ainoastaan säädöksiä siitä, mikä on hyvää tai hyväksyttävää tekoälyä ja minkä periaatteiden puitteissa tekoälyä tuottavien toimijoiden tulisi toimia. Tällöin konkreettiset keinot ja tavat noudattaa lakia jäisivät toimijoiden omiin käsiin. Tämän tyyppisestä lainsäädännöstä toimii hyvänä esimerkkinä tietosuoja-asetus (GDPR), joka säätelee henkilötietojen käsittelyä organisaatioiden itsesäätelyn kautta.
Vastaväitteenä voisi kuitenkin tässä vaiheessa kysyä, miksi säädellä jotain, mikä ei ole vielä olemassa. Onkin täysin totta, että ns. vahvaa tekoälyä ei ole vielä onnistuttu kehittämään. Siksi tekoälyn säätelyn pohtiminen pelkästään tulevaisuuden odotusten perusteella saattaa tässä vaiheessa tuntua liian aikaiselta. Pääministeri Juha Sipilää kuitenkin lainaten, satavuotiaan Suomen on jo pohdittava seuraavaa sataa vuotta. Yle uutisoi maalikuussa 2018, että Sipilän mielestä Suomen lainsäädäntöä pitäisi muuttaa niin, että se mahdollistaaa tekoälykokeilut. Tekoälyn entistä tehokkaampi hyödyntäminen ja soveltaminen vaatiikin jo tässä vaiheessa sellaista lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi tällaisia kokeiluja. Suomen halutaankin selkeästi panostavan tekoälyn hyödyntämiseen vahvoilla alueillamme, kuten telakka- ja autoteollisuudessa.
Mutta kuka kantaa vastuun mahdollisista virheistä, jotka tekoälyä käyttävät tietokoneet tai tietokonesovellukset tekevät? Onko vastuu ja korvausvelvollisuus tekoälyn toimittaneella yrityksellä, ohjelmoijalla tai ratkaisua käyttävällä organisaatiolla tai sen työntekijällä? Näihin ongelmiin tulisi myös löytää ratkaisu lainsäädännön kautta, sillä itseohjautuvia autoja kokeillaan jo vilkkaasti liikennöidyillä teillä ja itseohjautuvia laivoja testiajetaan merialueilla. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n mukaan lainsäädännön ja ohjeistuksen avulla tulisi määritellä tekoälyn soveltamiseen liittyvät vastuukysymykset, lupakäytännöt ja muut reunaehdot niin, että kokeiluja ja käyttöönottoa ei rajoiteta enempää kuin välttämätöntä kansalaisten turvallisuuden ja oikeuksien kannalta.
Tulevaan on tärkeä varautua etukäteen ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta miltä tulevaisuus siis näyttää? Ehkä tarvitsemme uusia innovaatioita ja menetelmiä säännellä tekoälyä – meidän tulee kehittää uudenlaista lainsäädäntöä. Uuden lain säätämisen vaiheessa voisi kiinnittää huomiota enemmän itse prosessiin kuin lopputulokseen. Tekoälyn ymmärtäminen edellyttää myös monipuolista tietoa ja osaamista. Siihen liittyvien kysymyksien ja ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan myös erityisesti teknistä tietämystä. Siksi onkin väistämätöntä, että insinööreillä ja tietokoneasiantuntijoilla tulee olemaan merkittävä rooli lainsäätäjinä tulevaisuudessa.
Teksti ja kuva: Erika Heikkinen
Lähteet: