Sopimus-teemakuukausi, osa 2: Tarjouksen voimassaoloaika

Riittävän yksilöity tarjous sitoo antajaansa. Tarjouksen voimassaoloaika ei kuitenkaan ole rajoittamaton. Tarjouksen tekijä voi ilmoittaa määräajan, jonka kuluessa hyväksyvä vastaus tulee antaa. Määräajan jälkeen tullut vastaus ei enää saa aikaan sopimusta.

Jos tarjous tehdään suullisesti ja ilman määräaikaa, hyväksyvä vastaus tulee antaa heti. Suullisesti ilman määräaikaa tehty tarjous on lähtökohtaisesti voimassa vain keskustelun ajan eikä siinä annettua tarjousta ei voi hyväksyä enää jälkikäteen myöhemmin.

Jos tarjous tehdään kirjallisesti ilman määräaikaa, tulee hyväksyvä vastaus antaa kohtuullisessa ajassa. Kohtuullinen aika vaihtelee tilanteesta riippuen, eikä sille ole mahdollista antaa mitään yleistä aikarajaa.

Sopimus-teemakuukausi, osa 1: Sopimuksen syntyminen tarjouksen perusteella

Onko sopimus syntynyt? Onko osapuoli velvollinen suoritukseen? Nämä ovat varsin tavallisia viestintään liittyviä ongelmakysymyksiä. Laissa on lähdetty siitä, että tarjoukseen annettu hyväksyvä vastaus perustaa sopimusvelvoitteet osapuolille. Tarjouksen pitää olla niin yksilöity, että se voidaan hyväksyä pelkällä myönteisellä vastauksella. Hyväksyvältä vastaukselta edellytetään, että se annetaan ilman uusia ehtoja. Ns.ehdollinen hyväksyntä tarkoittaa käytännössä tarjouksen hylkäämistä ja vastatarjouksen esittämistä, joka toisen puolen pitää hyväksyä. Esim.lehtimainokset eivät ole sopimusvelvoitteita synnyttäviä tarjouksia, vaan pikemminkin kehotuksia tulla tekemään sitovia sopimuksia, ts. ostoksille.

Sopimus voi jäädä syntymättä, jos tarjous ehditään perua ajoissa. Tarjous tulee antajaansa sitovaksi silloin, kun vastaanottaja on ehtinyt tutustua tarjoukseen. Tämän jälkeen tarjousta ei voi enää perua ilman oikeusvaikutuksia. Peruutuksen tulee siis tapahtua ennen tai viimeistään samalla hetkellä, kun vastaanottaja saa tarjouksen nähtäväkseen.

Perintä-teemakuukausi, osa 4: Oikeudellinen perintä

Mikäli vapaaehtoinen perintä ei tuota tulosta, saatava voidaan siirtää oikeudelliseen perintään. Tällöin päämiehen suostumuksella asiassa laaditaan haastehakemus ja asia siirretään tuomioistuimen ratkaistavaksi. Mikäli velallinen ei riitauta saatavaa, tuomioistuin antaa asiassa yksipuolisen tuomion. Tuomio voidaan sitten lähettää ulosottoon täytäntöönpantavaksi.

Jos velallinen on yritys, asiassa voidaan laatia myös konkurssiuhkainen maksukehotus. Tällöin velallisella on seitsemän päivää aikaa maksaa saatava korkoineen ja kuluineen. Määräaika lasketaan siitä, kun haastemies on antanut konkurssiuhkaisen maksukehotuksen velalliselle tiedoksi. Mikäli velallinen ei maksa vieläkään saatavaa, asiassa voidaan laatia konkurssihakemus.

Perintä-teemakuukausi osa 3: Vapaaehtoinen perintä

Ennen saatavan siirtämistä perintään kuluttajasaatavasta on muistutettava velallista, mikäli maksumuistutuksesta haluaa periä viisi euroa. Suosittelemme kaikkien saatavien kohdalla saatavan muistuttamista ennen saatavan siirtämistä perintään. Joskus lasku unohtuu maksaa tai lasku ei ole koskaan saapunutkaan. Tällöin velallinen saa mahdollisuuden maksaa laskun. Monesti lasku maksetaan heti muistutuksen jälkeen eikä saatavaa tarvitse siirtää perintään.

Perintä alkaa aina vapaaehtoisella perinnällä. Tämä tarkoittaa sitä, että saatavasta lähetetään velalliselle maksuvaatimus. Maksuvaatimukseen lisätään perintäkulut. Kuluttajasaatavissa perintäkulut on määritelty perintälaissa. Yritysperinnässä perintäkulujen tulee olla kohtuulliset. Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat.

Perintä-teemakuukausi osa 2: Ennakointi ja luottotietojen tarkistus


Perintä on tehokas keino saada maksu omille saatavilleen, mutta tehokkaampaa on ennakoiminen. Esimerkiksi vuokra-asioissa ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista kannattaa tarkistaa mahdollisen tulevan vuokralaisen luottotiedot. Jo vuokrausilmoituksessa kannattaa ilmoittaa, että hakijan luottotiedot tarkastetaan. Pelkästään tämä karsii osan sellaisista hakijoista, joilla luottotiedot eivät ole kunnossa. On toki mahdollista, että luottotiedot ovat kunnossa ja juuri sinun saatavasi on ensimmäinen, joka jätetään maksamatta. Mutta mikäli luottotiedot eivät ole kunnossa, on hyvinkin todennäköistä, ettet myöskään sinä tule saamaan saatavaasi.

Jos olet tehnyt kauppaa asiakkaan kanssa ja asiakas jättää laskun maksamatta, kannattaa harkita kaksi kertaa, myykö kyseiselle asiakkaalle uudelleen. Joskus lasku unohtuu maksaa tai asiakkaalla voi olla tilapäinen maksuongelma, mutta jos laskun maksua selvästi vältellään ja saat useita lupauksia saamatta edes osasuoritusta, ei kyseiselle asiakkaalle kannata enää jatkossa myydä mitään laskulla.

Perintä-teemakuukausi, osa 1: Saatavan vanhentuminen

Yleisen vanhentumisajan mukaan saatava vanhenee kolmessa vuodessa. Useimmiten vanhentumisaika alkaa kulua laskun eräpäivästä. Vanhentuminen voidaan kuitenkin katkaista muistuttamalla velallista erääntyneestä saatavasta. Muistutukset kannattaa aina tehdä kirjallisesti, jotta siitä jää itselleen todiste. Näin myös itse muistaa, milloin vanhentumisen on katkaissut.

Lain mukaan luonnollisen henkilön sopimukseen perustuva rahavelka vanhentuu viimeistään, kun 20 vuotta on kulut velan erääntymisestä. Mikäli velkoja on luonnollinen henkilö, vanhentumisaika on 25 vuotta. Velka vanhenee tällöin lopullisesti eikä tätä vanhentumisaikaa voida katkaista.

Ei kuitenkaan kannata odotella velan vanhentumista, vaan periä sinulle kuuluvat saatavat. Jos sinulla on maksamattomia saatavia, ota meihin yhteyttä jo tänään!

Tekijänoikeuskirjeet -teemakuukausi, osa 3: EU-oikeuden mukaan tekijänoikeusloukkauksen vierittäminen muiden niskoille edellyttää tarkempia tietoja

Saksassa on riidelty tekijänoikeuskorvauksista, kun yksityishenkilö on väitetysti jakanut äänikirjaa verkossa. Hän kiistänyt teon ja korvausvelvollisuuden välttämiseksi vedonnut siihen, että hänen vanhemmillaan on myös pääsy samaan verkkoyhteyteen. Saksassa mainittu perustelu on aiemmin riittänyt vapauttamaan henkilön korvausvelvollisuudesta vastaavassa tapauksessa. Nyt paikallinen oikeus kuitenkin pyysi EU-tuomioistuimelta ratkaisua siihen, oliko paikallinen laki tässä suhteessa ristiriidassa EU-oikeuden kanssa ja näin oli: pelkästään tällaisen perusteen esittäminen ei riitä, vaan väitteentekijän on esitettävä myös näyttöä siitä, miten ja milloin verkkoyhteyttä olisi käytetty.

Ratkaisu vaikuttaa Suomessa tekijänoikeuskirjeitä saaneiden mahdollisten oikeudenkäyntien kannalta jokseenkin vaaralliselta. Oikeudessa selitykseksi ei todennäköisesti tule riittämään se, että väitetyn teon on voinut tehdä joku muu henkilö väitetyn loukkaajan verkkoyhteyttä käyttäen. Mikäli oikeudenhaltija pystyy osoittamaan, että juuri väitetyn loukkaajan yhteyttä on todella käytetty oikeudenloukkauksen tekemiseen, näytäisi todistustaakka tämän jälkeen kääntyvän väitetyn loukkaajan puolelle: hänen tulisi kyetä osoittamaan, ettei hän ole tekoa tehnyt tai vähintään, että joku muu on käyttänyt hänen verkkoyhteyttään todistetusti. Todistustaakkaratkaisu on siinä mielessä erikoinen, että tällainen ajattelu sisältää samalla olettaman siitä, että kaikki loukkaukset tapahtuisivat verkkoyhteyden haltijan toimesta vaikka tekijää ei olisikaan näytetty toteen. Verkkoyhteyden haltijan sitävastoin tuleekin pystyä osoittamaan loukkaukselle uskottava muu tekijä.

Linkki EU-tuomioistuimen ratkaisuun: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=206891&pageIndex=0&doclang=FI&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=1460627

Tekijänoikeuskirjeet -teemakuukausi, osa 2: Voiko tekijänoikeushyvityksiä periä?

Perinnän edellytyksenä on, että saatava on ”selvä ja riidaton”. Lähtökohtana tässä on velkojan näkökulma, eli jos saatava on velkojan näkemyksen mukaan selvä ja riidaton, perinnän aloittamiselle ei ole estettä.

Jos velallinen (ts. perinnän kohde) kiistää maksuvelvollisuutensa, perintätoimiston tulee selvittää tilanne ennen perinnän jatkamista. Velallisen tulee esittää kiistämiselle jokin peruste. Jos perustetta ei esitetä, perintätoimiston tulisi tiedustella perustetta velalliselta ennen perinnän jatkamista. Jos velkoja katsoo, että kiistämisperusteella ei ole vaikutusta maksuvelvollisuuteen, velalliselle tulisi kertoa miksi velallisen esittämä peruste ei vaikuta asiassa. Riitaisen saatavan perintää ei saa jatkaa. Myöskin epäselvässä tilanteessa perintä olisi ennemmin syytä keskeyttää, kuin jatkaa sitä.

Kiistämisperusteet vaihtelevat tapauskohtaisesti. Kun velkojan saatava perustuu esim. kirjalliseen sopimukseen tai aiheelliseen laskuun, kiistämiseltä voidaan usein edellyttää vastaavasti jotain näyttöä siitä, ettei sopimusta ole tai lasku on jo maksettu. Jos velan olemassaolo sen sijaan edellyttää ensisijaisesti velkojalta näyttöä, ei järin korkeita kiistämisen perusteita yleensä voida edellyttää velalliselta.

Entä sitten tekijänoikeuskirjeessä vaadittu hyvitys ja sen perintä? Velkoja voi olla siinä uskossa, että kirjeensaaja on asiassa maksuvelvollinen, ellei kirjeensaaja ole aiemmin kiistänyt maksuvelvollisuuttaan. Mikäli velkoja katsoo näin olevan, maksun perimiselle ei periaatteessa ole estettä. Jos velallinen (ts. kirjeensaaja) kuitenkin maksumuistutuksen tai -vaatimuksen jälkeen kiistää maksuvelvollisuutensa, tulee perintätoimiston/velkojan selvittää tilanne. Mikäli kirjeensaaja ilmoittaa, ettei ole vaatimuksen perusteena olevaa tekoa tehnyt, velkojan tulisi esittää vähintään jonkinlainen peruste/näyttö siitä, että juuri kirjeensaaja on asiassa maksuvelvollinen. Mitä vahvempi riitautuksen peruste on, sitä vahvempi ”näyttö” tulisi olla myös maksuvelvollisuuden puolesta, jotta perintää voitaisiin jatkaa.

Tekijänoikeuskirjeet -teemakuukausi, osa 1: Osoitehanat auki vai kiinni?

Tekijänoikeusloukkauksiin liittyvien ip-osoitteiden hakeminen markkinaoikeuden päätöksillä alkoi vuosien 2013-2014 aikana, jolloin markkinaoikeuden määräyksillä selvitettiin reilu tuhat väitettyihin loukkauksiin liittyvää ip-osoitetta. Seuraavina vuosina toiminta laajeni toden teolla ja osoitteita haettiin vuonna 2015 kymmeniä tuhansia, vuonna 2016 osoitemäärät lähenivät jo 100.000:a osoitetta. Ilmiö herätti myös median kiinnostuksen ja palstatilaa irtosikin useista lehti- ja verkkojulkaisuista.

Tilanteen laajuuteen ja osoitevirtaan herättiin viimeistään vuonna 2017. Markkinaoikeus laittoi päätöksiin jarrua saman vuoden kesällä, mutta osoitteita oli kuluvana vuonna ehditty kuitenkin luovuttaa jo kymmeniä tuhansia. Osoiteluovutukset näyttivät olevan hetkellisesti jäässä, kun markkinaoikeudessa mietittiin mahdollista linjamuutosta ja EU-oikeuden, yksityisyydensuojan sekä tekijänoikeuksien haltijan oikeuksien suhdetta ja merkitystä. Päätöksissä alusta saakka lähinnä mainintana pyörinyt ”merkittävissä määrin”-kynnys näytti hakevan tasoaan, kun markkinaoikeus antoi hylkäävän luovutuspäätöksen nro 333/17, kts. https://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1497263623678.html.

Oikeudenhaltijat eivät kuitenkaan perääntyneet yrityksissään, vaan hakuprosessit jatkuivat muiden osoitteiden osalta ja 2018 alkuvuodesta yhteystietoja saatiin jälleen, joskin vain murto-osassa hakemuksessa eritellyistä ip-osoitteista.

Uusimpien ratkaisujen perusteella voidaan pyrkiä hahmottamaan, mille tasolle ”merkittävissä määrin” -kynnys tällä hetkellä asettuu. Ratkaisujen perusteluissa ip-osoitteet on jaoteltu saatujen koepalamäärien mukaan seuraavasti: yli 500kpl, 100-499kpl, alle 100kpl per ip-osoite. Luovutettavaksi määrättyjä ip-osoitteita on poikkeuksetta ollut vähemmän, kuin ip-osoitteita, joista on ilmoitettu tehdyn yli 500kpl koepalahavaintoa. Määrän lisäksi merkitystä on annettu sille, miten pitkältä ajalta havaintoja on tehty. Tästä ei liene kuitenkaan pääteltävissä, että koepaloja edellytetään olevan vähintään 500kpl osoiteluovutuksen saamiseksi. Nimittäin vielä jokin aika sitten annetussa ratkaisussa määrät oli jaoteltu ryhmiin yli 50, 10-49 ja alle 10kpl. Kyseessä on todennäköisemmin vain tiivistetty tapa antaa suuntaa sille, millaisia havaintomääriä väitetyistä loukkauksista on kulloinkin tehty. Kuten markkinaoikeus itsekin perusteluissaan mainitsee, merkittävyyttä ei voi sitoa suoraan koepalojen määrään. Tällainen linjaus olisikin jokseenkin vaarallinen, sillä koepalamäärä on todennäköisesti melko suoraan riippuvainen valvontaa tekevän tahon koepalojen latausyritysten määrästä, ts. siten valvojan kontrollin alla.

Uusimmissa ratkaisuissa ip-osoitteita on määrätty luovutettavaksi vain n.0-5% niistä osoitteista, jotka hakijat ovat yksilöineet hakemuksissaan. Aivan vähäiset väitetyt loukkaukset ovat karsiutuneet päätösten ulkopuolelle ja niitä näyttää olevan lähes 95% tai enemmän hakijan yksilöimistä havainnoista. Mikäli vastaavaa karsintaa ja merkittävissä määrin-kynnystä olisi sovellettu heti alusta lähtien, olisi n. 200.000 osoitteen sijaan osoitetietoja luovutettu enintään 10.000kpl.

Kryptovaluutta-kuukausi, osa 5: Kryptovaluuttojen tulevaisuus?

Miten esimerkiksi BitCoinin käy tulevaisuudessa? Sitä ei kukaan tiedä, mutta ennusteita on kuitenkin heitelty eri suuntiin. Toisten arvioissa kryptovaluuttojen arvo tippuu nollaan ja ne katoavat pois, kun taas toiset povaavat joillekin valuutoille edelleen räjähdysmäistä arvonnousua. Esimerkiksi BitCoinin on ennustettu nousevan jopa 25.000-50.000 dollarin hintaan vielä vuonna 2018 (Tom Lee, Jeet Singh) ja kahden eri arvion mukaan edelleen jopa 250.000 dollariin vuosina 2020-2022 (Jameson Lopp ja Tim Draper).

Jo pelkästään arvohistorian valossa potentiaalia kyllä näyttää olevan. Lisäksi eri maiden hallitusten sääntelypaineista voidaan päätellä, että kryptovaluuttojen todella pelätään uhkaavan tavallisten käteisvaluuttojen asemaa maksu- ja talletusvälineenä. Yhtenä kärkenä kryptovaluuttojen kukoistuksella ovat ennenkaikkea yksityiset toimijat ja niiden toteuttamat uudet ideat. Jos joissakin palveluissa kryptovaluutta on jo tällä hetkellä ensisijainen maksuväline, niin miksi se yhtä hyvin ei voisi olla ainoa tapa maksaa jopa melko lähitulevaisuudessa?