Niko Nynäs

Perintöviikko osa 5: Perinnönjako

Vainajan varat jaetaan perillisille perinnönjaossa. Kuolinpesä saattaa olla jakamattomana useita vuosia kuoleman jälkeen. Jos vainajalta jäi eloon leski, pesä jaetaan usein vasta lesken kuoltua. Jos vainajan kuolemasta on kulunut pitkä aika, pesän varallisuustilanne vaatii yleensä selvittämistä ennen jakoa. Pesän varat on lisäksi arvostettava vastaamaan nykyarvoa.

Perinnönjakoa ei saa toimittaa ennen perunkirjoitusta eikä ennen kuin pesän ja vainajan velat on maksettu tai niistä on asetettu maksun turvaava vakuus. Jos vainaja oli naimisissa, perinnönjakoa ennen on tehtävä ositus. Jokaisella pesän osakkaalla on oikeus vaatia pesä jaettavaksi.

Perinnönjako voidaan tehdä joko osakkaiden välisellä sopimuksella tai pesäjakajan toimittamana jakona. Perinnönjaosta on tehtävä jakokirja. Kaikkien osakkaiden on allekirjoitettava ja kahden esteettömän todistajan todistettava jakokirja, jos jako tehdään sopimusjakona.

Osakkaan on mahdollista moittia perinnönjakoa, mikäli sitä ei ole tehty esimerkiksi laissa säädetyssä muodossa. Moitekanne on nostettava 6 kuukauden kuluessa jaosta.

Perintöviikko osa 4: Perunkirjoitus

Perunkirjoitus on järjestettävä 3 kuukauden kuluessa vainajan kuolemasta. Perunkirjoitustilaisuuden järjestämisestä vastaa usein se kuolinpesän osakas, jonka hoidossa pesä on. Tilaisuuteen on kutsuttava kaikki pesän osakkaat, leski ja mahdolliset testamentinsaajat. Perunkirjoitusta toimittamaan tarvitaan lisäksi kaksi uskottua miestä.

Perunkirjoituksessa esitettyjen tietojen ja tehdyn selvityksen perusteella laaditaan perukirja. Perukirjasta tulee ilmetä muun muassa tiedot vainajasta, leskestä, perillisistä ja testamentinsaajista sekä pesän varoista ja veloista. Kaikkien perillisten osalta tulee ilmoittaa heidän sukulaisuussuhteensa vainajaan. Keskeisen osan perukirjasta muodostavat tiedot vainajan ja lesken varoista ja veloista sekä heidän mahdollisesta avio-oikeudestaan toistensa omaisuuteen. Lisäksi on ilmoitettava muut varallisuuteen vaikuttavat seikat, esimerkiksi annetut lahjat tai ennakkoperintö. Perukirjassa on myös mainittava kaikki asiakirjat, joihin perukirja ja siinä esitetyt tiedot perustuvat.

Perukirja liitteineen on toimitettava Verohallinnolle kuukauden kuluessa perunkirjoituksen pitämisestä. Verohallinto toimittaa perintöverotuksen perukirjassa ilmoitettujen tietojen pohjalta. Maksettavaksi tuleva perintövero määrätään erillisellä verotuspäätöksellä, josta ilmenee, ovatko perukirjassa ilmoitetut tiedot hyväksytty verotuksen perusteeksi. Perukirjan toimittamatta jättäminen tai väärien tietojen ilmoittaminen saattaa johtaa perintöveron korotukseen tai henkilökohtaiseen vastuuseen kuolinpesän veloista.

Perintöviikko osa 3: Testamentti

Henkilö voi testamentilla päättää omaisuutensa jaosta kuolemansa jälkeen. Testamentilla ei voida kuitenkaan loukata esimerkiksi rintaperillisten oikeutta lakiosaa vastaavaan määrään omaisuutta. Testamentin voi tehdä 18 vuotta täyttänyt tai nuorempikin, joka on tai on ollut aviossa. Lisäksi 15 vuotta täyttänyt voi tehdä testamentin koskien sitä omaisuutta, jota hänellä on oikeus hallita.

Testamentin on täytettävä laissa säädetyt muotovaatimukset. Testamentti tulee lähtökohtaisesti laatia kirjallisesti ja kahden esteettömän todistajan on todistettava se. Testamentin tekijä voi halutessaan peruuttaa tai muuttaa testamenttiaan noudattaen samoja muotovaatimuksia.

Testamentin tekijän kuoltua on testamentin saajan annettava testamentti tiedoksi muille perillisille. Testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi, jos esimerkiksi muotomääräyksiä ei ole noudatettu. Pätevyys on tutkittava nostetun moitekanteen johdosta. Perillisten on mahdollista nostaa moitekanne 6 kuukauden kuluessa saatuaan tiedon testamentista.

Testamentti on tarpeen tehdä esimerkiksi silloin, kun halutaan poiketa lain mukaisesta perimysjärjestyksestä. Testamentti kannattaa myös pitää ajan tasalla sen jälkeen, kun se on laadittu. Elämäntilanteessa tapahtuneiden muutosten johdosta testamentti onkin hyvä tarkastaa ja tarvittaessa päivittää vastaamaan nykyistä tilannetta.

Perintöviikko osa 2: Perimysjärjestys lain mukaan

Jos perinnönjättäjä ei ollut tehnyt testamenttia, perintö määräytyy suoraan lain mukaan. Lähtökohta on, että perinnön saavat rintaperilliset, eli perinnönjättäjän lapset. Jokainen lapsi saa yhtä suuren osan. Jos lapsi on kuollut ennen perinnönjättäjää, kyseisen osuuden saavat lapsen sijaan hänen jälkeläisensä.

Jos perittävä ei ollut naimisissa eikä perittävällä ei ollut lapsia, menee perintö puoliksi perittävän isälle ja äidille. Jos vanhemmat ovat kuolleet aiemmin, heidän osuutensa menevät perittävän veljille ja sisarille. Jos veli tai sisar on kuollut, hänen sijaansa tulevat hänen jälkeläisensä.

Jos perittävän vanhempia, sisaruksia tai heidän jälkeläisiään ei ole, menee perintö isovanhemmille. Jos isovanhemmat ovat kuolleet, heidän osuutensa menee heidän lapsilleen.

Muut sukulaiset eivät peri.

Jos perittävä oli naimisissa, mutta häneltä ei jäänyt rintaperillisiä, jäämistö menee eloonjääneelle puolisolle eli leskelle. Ensiksi kuolleen toissijaiset perilliset saavat mahdollisen osuuden pesästä vasta lesken kuoltua.

Jos perillisiä ei ole, perintö menee valtiolle.

Rintaperillisillä on oikeus lakiosaan perinnöstä. Lakiosa on puolet lain mukaan tulevan perintöosuuden arvosta. Oikeutta lakiosaan ei voida rajoittaa esimerkiksi testamentilla.

Perintöviikko osa 1: Perintövero

Perintönä tai testamentilla saatavasta omaisuudesta on suoritettava perintöveroa. Vero määrätään jokaiselle perilliselle erikseen. Perintöveroa on maksettava, kun verotettavan perintöosuuden arvo on vähintään 20.000 euroa.

Leskellä ja alaikäisillä lapsilla on oikeus vähennyksiin verotettavasta perintöosuudestaan. Puolisolla on oikeus vähentää veronalaisesta perintöosuudesta 60.000 euroa (puolisovähennys). Samoin perinnönjättäjän alaikäisen lapsen osuudesta saadaan vähentää 40.000 euroa (alaikäisyysvähennys).

Perintösuuksien saajat jaetaan kahteen veroluokkaan sen mukaan, mikä heidän sukulaisuussuhteensa perinnönjättäjään on. I-luokkaan kuuluvat puoliso tai kihlattu, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen sekä aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen. II-luokkaan kuuluvat muut sukulaiset ja vieraat.

Perintöveroprosentti määräytyy perintöosuuden arvon mukaan. 1.1.2015 alkaen perintöveroa maksetaan seuraavasti,

I-veroluokka:

Verotettavan osuuden arvo euroina Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina Veroprosentti ylimenevästä osasta
20 000–40 000 100 8
40 000–60 000 1 700 11
60 000–200 000 3 900 14
200 000–1 000 000 23 500 17
1 000 000– 159 500 20

II-veroluokka:

Verotettavan osuuden arvo euroina Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina Veroprosentti ylimenevästä osasta
20 000–40 000 100 21
40 000–60 000 4 300 27
60 000–1 000 000 9 700 33
1 000 000– 319 900 36

Perintövero määräytyy siis verotettavan perintöosuuden mukaan, mutta ketkä perivät? Siitä voit lukea perintöviikon toisessa osassa.

Ulosottoon muutoksia kesän aikana

1.6.2016 on tulossa voimaan ulosottoa koskevia lakimuutoksia.

Ulosoton asiakkaan kirjeet voidaan lähettää jatkossa sähköisenä Kansalaisen asiointitilille, jos tili on otettu käyttöön eikä asiakas ole erikseen kieltänyt tätä lähetystapaa. Ulosoton asianomaisille ei myöskään toimiteta enää vuosittaista määräaikaisilmoitusta vaan tiedot on tilattava itse sähköisesti.

Yksityishenkilöiden lisäksi myös yritykset voivat jatkossa tilata henkilön ulosottoasioista todistuksen. Todistuksen avulla voidaan paremmin selvittää henkilön luottokelpoisuutta ulosottotietojen perusteella. Sähköisesti tilattu todistus maksaa 6 euroa (hinta tarkastettu 19.5.2016, https://asiointi.oikeus.fi).

Tulevissa muutoksissa helpotetaan lisäksi ulosmitatun omaisuuden myyntiä. Omaisuutta voidaan yrittää myydä kolmannen kerran vain erityisestä syystä, muutoin ulosmittaus on peruutettava. Omaisuuden myyntiin liittyvien valvontojen vähimmäismääräaika lyhenee 4 viikosta 2 viikkoon. Kauppahinnan ei enää jatkossa edellytetä vastaavan käypää hintaa. Riittävää on, ettei käypä hinta selvästi alitu.

Ulosoton hakeminen helpottuu toimitettavien asiakirjojen osalta. Esimerkiksi ulosottoperusteena toimivaa tuomioistuimen ratkaisua ei tarvitse enää liittää hakemukseen alkuperäisenä.

Velka ja ulosotto

Velkoja voi tarvittaessa saada velalle suorituksen ulosoton kautta.

Ulosottoon tarvitaan ulosottoperuste. Mikäli kyse on esimerkiksi yksityisten välisestä rahavelasta, perusteeksi tarvitaan tuomioistuimen päätös tai tuomio. Verot ja julkiset maksut sen sijaan ovat suoraan ulosottokelpoisia ilman tuomioistuimen päätöstäkin.

Ulosottohakemus tehdään kirjallisesti tai sähköisesti velallisen asuin- tai kotipaikan ulosottomiehelle. Hakemuksesta tulee ilmetä muun muassa velkojan ja velallisen tiedot sekä tiedot velasta, jota vaaditaan suoritettavaksi. Hakemukseen tulee tarvittaessa liittää alkuperäinen tai oikeaksi todistettu tuomioistuimen päätös, jonka perusteella ulosottoa haetaan. Jos velka perustuu esimerkiksi juoksevaan velkakirjaan, myös velkakirja on liitettävä hakemukseen alkuperäisenä.

Ulosotto päättyy, kun velka on tullut maksetuksi tai jos ulosotossa todetaan este täytäntöönpanolle.

Tuomioistuinviikko, osa 2: Vastaajana tuomioistuimessa

Vastaajan tulee kirjallisessa vastauksessaan ilmoittaa, myöntääkö vai vastustaako hän kannetta. Mikäli vastaaja vastustaa kannetta, hänen on esitettävä perustelut sekä todisteet vastustamisen tueksi. Todisteiden osalta on ilmoitettava, mitä niillä on tarkoitus näyttää toteen. Vastaaja voi halutessaan vaatia oikeudenkäyntikulujaan vastapuolen korvattavaksi. Vastaaja voi myös esittää väitteen, ettei tuomioistuin voi ottaa asiaa tutkittavaksi. Tällainen väite voi esimerkiksi koskea sitä, että asia on jo aiemmin ratkaistu toisessa menettelyssä. Vastauksessa tulee ilmoittaa lisäksi osapuolia koskevat tiedot ja vastaus on allekirjoitettava.

Vastaus tulee antaa annetussa määräajassa. Jos vastausta ei toimiteta määräajassa asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomioistuin hyväksyy kanteen yksipuolisella tuomiolla. Asia voidaan ratkaista yksipuolisella tuomiolla myös silloin, jos vastaus on annettu, mutta siinä ei ole esitetty perustetta kanteen vastustamiselle tai esitetyillä perusteilla ei ole selvästi vaikutusta asian ratkaisemiselle. Kanne voidaan hyväksyä myös vain osittain, jos kantaja on luopunut osasta vaatimuksia tai kanne on osin selvästi perusteeton.

Asian käsittelyä jatketaan yleensä valmistelussa, jos asiaa ei ratkaista yksipuolisella tuomiolla. Valmistelusta ja pääkäsittelystä kerromme lisää huomenna.

Riita-asioiden käsittelyajat eri oikeusasteissa vuonna 2015

Oikeusministeriö on 4.4.2016 julkaissut tuomioistuinten työtilastot vuodelta 2015, http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1459753681075.html.

Tilaston mukaan käräjäoikeuksien käsittelyajat laajoissa riita-asioissa jonkin verran lyhenivät suhteessa edelliseen vuoteen. Keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2015 oli 9,3 kuukautta kun vastaava luku vuonna 2014 oli 10,1 kuukautta.

Hovioikeuksissa käsittelyajat hieman pitenivät. Vuonna 2015 keskimääräinen käsittelyaika oli 6,1 kuukautta ja vuonna 2014 5,8 kuukautta. Myös korkeimmassa oikeudessa keskimääräiset käsittelyajat pitenivät vuoteen 2014 verrattuna. Korkeimman oikeuden osalta tilastossa ei ole eroteltu riita- ja rikosasioiden käsittelyaikoja. Valituslupahakemuksen käsittelyaika oli 5,2 kuukautta ja asiaratkaisun 23,0 kuukautta. Vastaavat luvut vuonna 2014 olivat 4,8 kuukautta ja 21,1 kuukautta.

Jos laaja riita-asia joudutaan käymään läpi kaikissa oikeusasteissa, sen käsittely kestää eri oikeusasteissa yhteenlaskettuna keskimäärin noin 3 vuotta 8 kuukautta.

Riita-asia voidaan ratkaista tuomioistuimen sijasta välimiesmenettelyssä kerralla ilman myöhempiä valituskierroksia. Välimiesmenettelyssämme asia ratkaistaan jopa 6 viikossa. Tutustu menettelyymme täällä.

Ensi viikolla vietämme jälleen teemaviikkoa, aiheena oikeudenkäynnin eri vaiheet.

Asianajaja, juristi, varatuomari – oikeudellisia palveluja tarjotaan monilla nimikkeillä

Juristilla tai lakimiehellä tarkoitetaan yleensä oikeustieteen maisterin (OTM) tasoisen tutkinnon suorittanutta henkilöä. Alemman oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä kutsutaan oikeusnotaariksi (ON). OTM-tasoinen juridinen koulutus on edellytyksenä tiettyihin tehtäviin, kuten tuomarin virkaan. Juridisen koulutuksen saaneita henkilöitä toimii oikeudellisten tehtävien lisäksi kuitenkin monissa muissakin tehtävissä eri toimialoilla.

Asianajajalla tarkoitetaan sellaisia lakimiehiä, jotka ovat asianajajaliiton jäseniä ja heidät on merkitty asianajajaluetteloon. Nimike on suojattu ja sitä saa käyttää vain edellä mainitun jäsenyyden perusteella. Asianajajilta edellytetään muun muassa vähintään 25 vuoden ikää ja neljän vuoden työkokemusta.

Julkisia oikeusavustajia työskentelee avustajan tehtävissä valtion oikeusaputoimistoissa. Julkisen oikeusavustajan tehtävän kelpoisuusedellytyksenä on OTM-tasoisen tutkinnon suorittaminen ja riittävä kokemus asianajajan työstä tai tuomarin tehtävien hoitamisesta.

Lupalakimiehellä tarkoitetaan luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa. Luvan saamisen edellytyksenä on muun muassa OTM-tasoisen tutkinnon suorittaminen ja riittävä perehtyneisyys avustajan tehtävistä. Perehtyneisyys voidaan hankkia esimerkiksi vähintään 1 vuoden soveltuvalla työkokemuksella tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Oikeudenkäyntiasioissa ulkopuolisen tahon avustajana ja edustajana voivat pääsääntöisesti toimia vain asianajajat, julkiset oikeudenkäyntiavustajat ja lupalakimiehet.

Tuomarilla tarkoitetaan tuomarin tehtävissä toimivia henkilöitä. Kaikilta tuomariksi nimitettäviltä henkilöiltä edellytetään vähintään OTM-tasoista tutkintoa ja riittävää perehtyneisyyttä viran menestykselliseksi hoitamiseksi.

Varatuomarilla tarkoitetaan tuomioistuinharjoittelun suorittanutta henkilöä. Tuomioistuinharjoittelu suoritetaan yleensä käräjäoikeudessa tai sen lisäksi osittain hovioikeudessa tai hallinto-oikeudessa. Tuomioistuinharjoittelu kestää 1 vuoden.

Välimiehellä tarkoitetaan välimiesmenettelylain mukaisessa menettelyssä asiassa ratkaisijan roolissa toimivaa ja ratkaisun antavaa henkilöä. Välimiehen kelpoisuusedellytyksenä ei lain mukaan ole juridinen koulutus vaikka välimiehet usein ovatkin asiasta riippuen vähintään OTM-tasoisen koulutuksen saaneita henkilöitä.

Lähteet

Asianajajaliiton säännöt
Laki asianajajista 496/1958
Laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista 715/2011
Laki tuomareiden nimittämisestä 205/2000
Laki valtion oikeusaputoimistoista 258/2002
Valtioneuvoston asetus tuomioistuinharjoittelusta 1043/2011