Perintä-teemakuukausi osa 2: Ennakointi ja luottotietojen tarkistus


Perintä on tehokas keino saada maksu omille saatavilleen, mutta tehokkaampaa on ennakoiminen. Esimerkiksi vuokra-asioissa ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista kannattaa tarkistaa mahdollisen tulevan vuokralaisen luottotiedot. Jo vuokrausilmoituksessa kannattaa ilmoittaa, että hakijan luottotiedot tarkastetaan. Pelkästään tämä karsii osan sellaisista hakijoista, joilla luottotiedot eivät ole kunnossa. On toki mahdollista, että luottotiedot ovat kunnossa ja juuri sinun saatavasi on ensimmäinen, joka jätetään maksamatta. Mutta mikäli luottotiedot eivät ole kunnossa, on hyvinkin todennäköistä, ettet myöskään sinä tule saamaan saatavaasi.

Jos olet tehnyt kauppaa asiakkaan kanssa ja asiakas jättää laskun maksamatta, kannattaa harkita kaksi kertaa, myykö kyseiselle asiakkaalle uudelleen. Joskus lasku unohtuu maksaa tai asiakkaalla voi olla tilapäinen maksuongelma, mutta jos laskun maksua selvästi vältellään ja saat useita lupauksia saamatta edes osasuoritusta, ei kyseiselle asiakkaalle kannata enää jatkossa myydä mitään laskulla.

Perintä-teemakuukausi, osa 1: Saatavan vanhentuminen

Yleisen vanhentumisajan mukaan saatava vanhenee kolmessa vuodessa. Useimmiten vanhentumisaika alkaa kulua laskun eräpäivästä. Vanhentuminen voidaan kuitenkin katkaista muistuttamalla velallista erääntyneestä saatavasta. Muistutukset kannattaa aina tehdä kirjallisesti, jotta siitä jää itselleen todiste. Näin myös itse muistaa, milloin vanhentumisen on katkaissut.

Lain mukaan luonnollisen henkilön sopimukseen perustuva rahavelka vanhentuu viimeistään, kun 20 vuotta on kulut velan erääntymisestä. Mikäli velkoja on luonnollinen henkilö, vanhentumisaika on 25 vuotta. Velka vanhenee tällöin lopullisesti eikä tätä vanhentumisaikaa voida katkaista.

Ei kuitenkaan kannata odotella velan vanhentumista, vaan periä sinulle kuuluvat saatavat. Jos sinulla on maksamattomia saatavia, ota meihin yhteyttä jo tänään!

Tekijänoikeuskirjeet -teemakuukausi, osa 3: EU-oikeuden mukaan tekijänoikeusloukkauksen vierittäminen muiden niskoille edellyttää tarkempia tietoja

Saksassa on riidelty tekijänoikeuskorvauksista, kun yksityishenkilö on väitetysti jakanut äänikirjaa verkossa. Hän kiistänyt teon ja korvausvelvollisuuden välttämiseksi vedonnut siihen, että hänen vanhemmillaan on myös pääsy samaan verkkoyhteyteen. Saksassa mainittu perustelu on aiemmin riittänyt vapauttamaan henkilön korvausvelvollisuudesta vastaavassa tapauksessa. Nyt paikallinen oikeus kuitenkin pyysi EU-tuomioistuimelta ratkaisua siihen, oliko paikallinen laki tässä suhteessa ristiriidassa EU-oikeuden kanssa ja näin oli: pelkästään tällaisen perusteen esittäminen ei riitä, vaan väitteentekijän on esitettävä myös näyttöä siitä, miten ja milloin verkkoyhteyttä olisi käytetty.

Ratkaisu vaikuttaa Suomessa tekijänoikeuskirjeitä saaneiden mahdollisten oikeudenkäyntien kannalta jokseenkin vaaralliselta. Oikeudessa selitykseksi ei todennäköisesti tule riittämään se, että väitetyn teon on voinut tehdä joku muu henkilö väitetyn loukkaajan verkkoyhteyttä käyttäen. Mikäli oikeudenhaltija pystyy osoittamaan, että juuri väitetyn loukkaajan yhteyttä on todella käytetty oikeudenloukkauksen tekemiseen, näytäisi todistustaakka tämän jälkeen kääntyvän väitetyn loukkaajan puolelle: hänen tulisi kyetä osoittamaan, ettei hän ole tekoa tehnyt tai vähintään, että joku muu on käyttänyt hänen verkkoyhteyttään todistetusti. Todistustaakkaratkaisu on siinä mielessä erikoinen, että tällainen ajattelu sisältää samalla olettaman siitä, että kaikki loukkaukset tapahtuisivat verkkoyhteyden haltijan toimesta vaikka tekijää ei olisikaan näytetty toteen. Verkkoyhteyden haltijan sitävastoin tuleekin pystyä osoittamaan loukkaukselle uskottava muu tekijä.

Linkki EU-tuomioistuimen ratkaisuun: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=206891&pageIndex=0&doclang=FI&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=1460627

Tekijänoikeuskirjeet -teemakuukausi, osa 2: Voiko tekijänoikeushyvityksiä periä?

Perinnän edellytyksenä on, että saatava on ”selvä ja riidaton”. Lähtökohtana tässä on velkojan näkökulma, eli jos saatava on velkojan näkemyksen mukaan selvä ja riidaton, perinnän aloittamiselle ei ole estettä.

Jos velallinen (ts. perinnän kohde) kiistää maksuvelvollisuutensa, perintätoimiston tulee selvittää tilanne ennen perinnän jatkamista. Velallisen tulee esittää kiistämiselle jokin peruste. Jos perustetta ei esitetä, perintätoimiston tulisi tiedustella perustetta velalliselta ennen perinnän jatkamista. Jos velkoja katsoo, että kiistämisperusteella ei ole vaikutusta maksuvelvollisuuteen, velalliselle tulisi kertoa miksi velallisen esittämä peruste ei vaikuta asiassa. Riitaisen saatavan perintää ei saa jatkaa. Myöskin epäselvässä tilanteessa perintä olisi ennemmin syytä keskeyttää, kuin jatkaa sitä.

Kiistämisperusteet vaihtelevat tapauskohtaisesti. Kun velkojan saatava perustuu esim. kirjalliseen sopimukseen tai aiheelliseen laskuun, kiistämiseltä voidaan usein edellyttää vastaavasti jotain näyttöä siitä, ettei sopimusta ole tai lasku on jo maksettu. Jos velan olemassaolo sen sijaan edellyttää ensisijaisesti velkojalta näyttöä, ei järin korkeita kiistämisen perusteita yleensä voida edellyttää velalliselta.

Entä sitten tekijänoikeuskirjeessä vaadittu hyvitys ja sen perintä? Velkoja voi olla siinä uskossa, että kirjeensaaja on asiassa maksuvelvollinen, ellei kirjeensaaja ole aiemmin kiistänyt maksuvelvollisuuttaan. Mikäli velkoja katsoo näin olevan, maksun perimiselle ei periaatteessa ole estettä. Jos velallinen (ts. kirjeensaaja) kuitenkin maksumuistutuksen tai -vaatimuksen jälkeen kiistää maksuvelvollisuutensa, tulee perintätoimiston/velkojan selvittää tilanne. Mikäli kirjeensaaja ilmoittaa, ettei ole vaatimuksen perusteena olevaa tekoa tehnyt, velkojan tulisi esittää vähintään jonkinlainen peruste/näyttö siitä, että juuri kirjeensaaja on asiassa maksuvelvollinen. Mitä vahvempi riitautuksen peruste on, sitä vahvempi ”näyttö” tulisi olla myös maksuvelvollisuuden puolesta, jotta perintää voitaisiin jatkaa.

Tekijänoikeuskirjeet -teemakuukausi, osa 1: Osoitehanat auki vai kiinni?

Tekijänoikeusloukkauksiin liittyvien ip-osoitteiden hakeminen markkinaoikeuden päätöksillä alkoi vuosien 2013-2014 aikana, jolloin markkinaoikeuden määräyksillä selvitettiin reilu tuhat väitettyihin loukkauksiin liittyvää ip-osoitetta. Seuraavina vuosina toiminta laajeni toden teolla ja osoitteita haettiin vuonna 2015 kymmeniä tuhansia, vuonna 2016 osoitemäärät lähenivät jo 100.000:a osoitetta. Ilmiö herätti myös median kiinnostuksen ja palstatilaa irtosikin useista lehti- ja verkkojulkaisuista.

Tilanteen laajuuteen ja osoitevirtaan herättiin viimeistään vuonna 2017. Markkinaoikeus laittoi päätöksiin jarrua saman vuoden kesällä, mutta osoitteita oli kuluvana vuonna ehditty kuitenkin luovuttaa jo kymmeniä tuhansia. Osoiteluovutukset näyttivät olevan hetkellisesti jäässä, kun markkinaoikeudessa mietittiin mahdollista linjamuutosta ja EU-oikeuden, yksityisyydensuojan sekä tekijänoikeuksien haltijan oikeuksien suhdetta ja merkitystä. Päätöksissä alusta saakka lähinnä mainintana pyörinyt ”merkittävissä määrin”-kynnys näytti hakevan tasoaan, kun markkinaoikeus antoi hylkäävän luovutuspäätöksen nro 333/17, kts. https://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1497263623678.html.

Oikeudenhaltijat eivät kuitenkaan perääntyneet yrityksissään, vaan hakuprosessit jatkuivat muiden osoitteiden osalta ja 2018 alkuvuodesta yhteystietoja saatiin jälleen, joskin vain murto-osassa hakemuksessa eritellyistä ip-osoitteista.

Uusimpien ratkaisujen perusteella voidaan pyrkiä hahmottamaan, mille tasolle ”merkittävissä määrin” -kynnys tällä hetkellä asettuu. Ratkaisujen perusteluissa ip-osoitteet on jaoteltu saatujen koepalamäärien mukaan seuraavasti: yli 500kpl, 100-499kpl, alle 100kpl per ip-osoite. Luovutettavaksi määrättyjä ip-osoitteita on poikkeuksetta ollut vähemmän, kuin ip-osoitteita, joista on ilmoitettu tehdyn yli 500kpl koepalahavaintoa. Määrän lisäksi merkitystä on annettu sille, miten pitkältä ajalta havaintoja on tehty. Tästä ei liene kuitenkaan pääteltävissä, että koepaloja edellytetään olevan vähintään 500kpl osoiteluovutuksen saamiseksi. Nimittäin vielä jokin aika sitten annetussa ratkaisussa määrät oli jaoteltu ryhmiin yli 50, 10-49 ja alle 10kpl. Kyseessä on todennäköisemmin vain tiivistetty tapa antaa suuntaa sille, millaisia havaintomääriä väitetyistä loukkauksista on kulloinkin tehty. Kuten markkinaoikeus itsekin perusteluissaan mainitsee, merkittävyyttä ei voi sitoa suoraan koepalojen määrään. Tällainen linjaus olisikin jokseenkin vaarallinen, sillä koepalamäärä on todennäköisesti melko suoraan riippuvainen valvontaa tekevän tahon koepalojen latausyritysten määrästä, ts. siten valvojan kontrollin alla.

Uusimmissa ratkaisuissa ip-osoitteita on määrätty luovutettavaksi vain n.0-5% niistä osoitteista, jotka hakijat ovat yksilöineet hakemuksissaan. Aivan vähäiset väitetyt loukkaukset ovat karsiutuneet päätösten ulkopuolelle ja niitä näyttää olevan lähes 95% tai enemmän hakijan yksilöimistä havainnoista. Mikäli vastaavaa karsintaa ja merkittävissä määrin-kynnystä olisi sovellettu heti alusta lähtien, olisi n. 200.000 osoitteen sijaan osoitetietoja luovutettu enintään 10.000kpl.

Kryptovaluutta-kuukausi, osa 5: Kryptovaluuttojen tulevaisuus?

Miten esimerkiksi BitCoinin käy tulevaisuudessa? Sitä ei kukaan tiedä, mutta ennusteita on kuitenkin heitelty eri suuntiin. Toisten arvioissa kryptovaluuttojen arvo tippuu nollaan ja ne katoavat pois, kun taas toiset povaavat joillekin valuutoille edelleen räjähdysmäistä arvonnousua. Esimerkiksi BitCoinin on ennustettu nousevan jopa 25.000-50.000 dollarin hintaan vielä vuonna 2018 (Tom Lee, Jeet Singh) ja kahden eri arvion mukaan edelleen jopa 250.000 dollariin vuosina 2020-2022 (Jameson Lopp ja Tim Draper).

Jo pelkästään arvohistorian valossa potentiaalia kyllä näyttää olevan. Lisäksi eri maiden hallitusten sääntelypaineista voidaan päätellä, että kryptovaluuttojen todella pelätään uhkaavan tavallisten käteisvaluuttojen asemaa maksu- ja talletusvälineenä. Yhtenä kärkenä kryptovaluuttojen kukoistuksella ovat ennenkaikkea yksityiset toimijat ja niiden toteuttamat uudet ideat. Jos joissakin palveluissa kryptovaluutta on jo tällä hetkellä ensisijainen maksuväline, niin miksi se yhtä hyvin ei voisi olla ainoa tapa maksaa jopa melko lähitulevaisuudessa?

Kryptovaluutta-kuukausi, osa 4: Digitaalista rahaa pankista?

Eri maiden keskuspankit ovat vuoron perään selvittäneet mahdollisuuksia ottaa käyttöön pankkiohjattua digitaalista rahaa. Erona kryptovaluuttoihin olisi se, että hajautetun järjestelmän sijaan hallinta olisikin keskitetty keskuspankin käsiin, kuten käteisrahassakin. Muutamissa maissa oma digivaluutta on käytössä, mutta esimerkiksi Euroopassa ei missään.

Viron suunnittelema estcoin:in tarkoitus oli edelleen laajentaa sähköisiä palveluja kansalaisten saataville. Projekti näytti syksyllä 2017 kaatuvan Euroopan keskuspankin johtajan Mario Draghin ilmoitukseen, ettei yksikään euromaa voi ottaa käyttöön omaa valuuttaa. Saksan tekemä selvitys taas ei löytänyt syitä digivaluutan perustamiseen mm. siihen liittyvien riskien takia. Lisäksi digivaluutan mahdolliset hyödyt, kuten nopeat maksut, ovat sen mukaan saavutettavissa toisillakin tavoin. Suomen pankin selvitys taas ei pitänyt kryptovaluuttojen käyttämää lohkoketjuteknologiaa soveltuvana maksuratkaisuna. Hidasteina vaikuttavat taustalla myös poliittiset syyt ja pelot, kuten pelko rahan katoamisesta pankkien käsistä.

Kryptovaluutta-kuukausi, osa 3: Miten kryptovaluuttojen arvo määräytyy?

Lyhyt vastaus on: kysyntä ja tarjonta markkinoilla. Kysyntään ja tarjontaan taas vaikuttavat monet tekijät, kuten valuutan saatavuus, kryptovaluuttojen suhteellisen pieni vaihdantavolyymi (vrt. esim osakekauppa), markkinoille päivittäin tulevien uusien käyttäjien määrä, mahdollinen hintamanipulaatio ja niin edelleen. Uuden kryptovaluutan tai -tokenin ilmaantuessa markkinoille sen hintavaihtelu voi etenkin alussa olla melko suurta, kunnes arvo sitten vähitellen alkaa asettua jollekin tasolle.

BitCoinia on tavallisesti pidetty suhteellisen varmana kryptovaluuttana, joka pitää arvonsa ja jonka arvolle voi jokseenkin turvallisesti odottaa tasaista kasvukehitystä. BitCoinin arvo oli huipussaan 2017 joulukuussa noin 20.000 dollarissa, mutta sen jälkeen arvo on käynyt jo alle 6.000 dollarissa. Huippuaikana BitCoinia oli liikkeellä yhteensä lähes 300 Mrd arvosta, mutta tällä hetkellä markkinoiden kokonaismäärä on reilu kolmannes siitä.

Kaikkien kryptovaluuttojen arvoon vaikuttaa markkinoille aika ajoin syntyvä epävarmuus kryptovaluuttojen tulevaisuudesta. Epävarmuutta ovat aiheuttaneet etenkin kryptovaluuttoihin kohdistuneet negatiiviset uutiset, esimerkiksi Facebookin ja Twitterin mainostamiskiellot sekä useiden valtioiden lainsäädännön mahdolliset muutokset, jotka pahimmillaan voisivat jopa sulkea markkinat tietyllä alueella.

Kryptovaluutta-kuukausi, osa 2: Kryptovaluutat ja rikollisuus

Tekeekö tilaisuus varkaan? Siltä näyttäisi. Vaikka kryptovaluutat ovatkin anonyymejä ja ainakin teoriassa melko turvallisia kaupankäynnin välineitä, ovat esimerkiksi niiden käyttäjät ja käyttäjien laitteet samalla kuitenkin haavoittuvaisia ja avoimia erilaisille hyökkäyksille. Yksi tavallisten, kryptovaluuttoihin liittymättömienkin käyttäjien vaiva on ollut ns. ”Cryptojacking”, jossa käyttäjän kone valjastetaan louhimaan kryptovaluuttaa käyttäjän tietämättä. Louhinta alkaa, kun käyttäjä menee esimerkiksi haittaohjelman sisältävälle www-sivulle. Saastuneiden www-sivujen joukossa on ollut myös suuria palveluja, kuten Youtube.

Suurimmat taloudelliset vahingot lienevät aiheutuneen rikoksista, joissa valuuttakauppaa työstäviä palveluja (pörssi/exchange) on hakkeroitu. Esimerkiksi korealaisista pörsseistä on 2018 vuoden aikana arveltu varastetun yhteensä lähes 100 miljoonaa us-dollaria. Yksi hakkeroiduista pörsseistä oli Bithumb, joka hakkeroitiin myös edellisenä vuonna. Vaikka luvut vaikuttavatkin suurilta, kalpenevat ne kuitenkin suurimpien varkauksien rinnalta. Esimerkiksi vuonna 2014 tuli tietoon toistaiseksi suurin BitCoin-rikosepäily, jossa Mt.Gox nimisestä pörssistä oli havaittu hävinneen 850.000 BitCoinia, joiden arvo tuolloin oli yhteensä noin 470 miljoonaa us-dollaria.

Kryptovaluutta-kuukausi, osa 1: Kryptovaluuttojen verotus muuttui

Kryptovaluutat ovat jo vuosia kiinnostaneet aktiivisia sijoittajia. Sijoitusmahdollisuuksia on valtavasti ja uusia valuuttoja ilmestyy viikottain. Monille kryptovaluutoille on tavallista melko suuri arvon heilahtelu hyvin lyhyenkin ajan sisällä. Jatkuva kurssiheilahtelu antaa mahdollisuuden nopeiden voittojen saamiseen, kunhan osto- ja myyntitapahtuman välillä kurssi on ollut nouseva. Aktiivinen kaupankävijä voi ns. ”treidaamalla” tehdä hyvän tilin ostamalla ja myymällä valuuttaa oikeina hetkinä.

Treidaaminen tapahtuu tavallisesti niin, että sekä osto- että myynti tehdään kryptovaluutasta toiseen, esimerkiksi BitCoinilla ostetaan Ethereumia, joka sitten vaihdetaan sopivalla hetkellä takaisin BitCoiniksi. Tällaisen kaupankäynnin hyvä puoli on ollut, ettei arvonnousu johda veroseuraamuksiin ennen, kuin valuutta esim. aikanaan vaihdetaan takaisin reaalivaluuttaan, kuten euroiksi.

Kryptovaluutan kanssa aktiivisesti kauppaa käyvien henkilöiden tilanne verotuksessa on kuitenkin vuoden 2018 toukokuun lopulla tiukentunut. Aiemmin vero tuli siis maksettavaksi vasta, kun kryptovaluuttaa vaihtaa takaisin normaalivaluutaksi tai sitä käytetään esim. hyödykkeiden maksuvälineenä. Verohallinnon uuden linjauksen myötä myös tavallinen kryptovaluuttojen välinen valuuttakauppa realisoi mahdollisen arvonnousun. Sen sijaan arvonlaskua ei edelleenkään saa vähentää verotuksessa.

Verohallinnon uusi ohje annettiin jo 29.5.2018, mutta siitä tiedotettiin vasta heinäkuussa. Katso uusi ohje täältä.