Kuluttajaluottojen korkokatto ei ole vähentänyt yksityishenkilöiden velkaantumista

Vuonna 2013 säädettiin korkokatto alle 2000 euron kuluttajaluottoihin, joissa todellinen vuosikorko saa nykyään olla enintään 50 prosenttiyksikköä yli viitekoron. Muutoksen tarkoituksena oli hillitä pienten kuluttajaluottojen ja ns. pikavippien ottamista.

Lakimuutos johti siihen, että pieniä luottoja alettiin tarjoamaan mm. luottotileinä, jolta kuluttaja voi nostaa luottoa yhteensä 2000 euroa tai enemmän. Lukumääräisesti pienten luottojen ottaminen on vähentynyt, mutta luottomäärät ovat samalla nousseet. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksen mukaan luottojen euromäärä on noussut lakimuutoksen jälkeen noin 427 euroon, kun se ennen lakimuutosta oli noin 276 euroa.

Mikäli luotto jää maksamatta, velkomusasia voi lopulta päätyä tuomioistuimen ratkaistavaksi. Vaikka luottoja otetaan lukumääräisesti nykyään vähemmän, velkomusasioiden käsittely saattaa kuitenkin kestää aiempaa pidempään tuomioistuimessa. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2015:60 mukaan tuomioistuimen on nimittäin tarkastettava, onko kuluttajaluottoa koskevassa asiassa kyse sopimusehtodirektiivin mukaisesta vakiosopimusehdosta. Jos on, tuomioistuimen tulee arvioida ehdon kohtuuttomuus viran puolesta. Kuluttajan ei siis tarvitse erikseen vedota ehdon kohtuuttomuuteen.

Mainitussa tapauksessa luottosopimuksen luottokorko oli ilmaistu epäselvästi muun muassa ilmoittamalla vain kuukausikorko, kun todellista vuosikorkoa ei oltu mainittu lainkaan. Korkein oikeus katsoi, että kuluttajalle toimitetut lainaehdot eivät täyttäneet lain vähimmäisvaatimuksia. Luottosopimuksen todellinen vuosikorko oli 118,80 %. Korkeimman oikeuden mukaan luottosopimus oli kuluttajan kannalta epäselvä ja luottokorkoa koskeva ehto kohtuuton.

Perintäviikko 2, osa 5: Velkojana perinnässä

Perintälain mukaan kuluttajaperinnässä maksuvaatimuksen voi lähettää, kun maksumuistutuksen esittämisestä tai lähettämisestä on kulunut vähintään 14 päivää. Kuluttajaperinnässä maksumuistutus on siten välttämätön ennen asian siirtämistä ulkopuolisen perittäväksi. Perintälaki ei ota kantaa maksumuistutuksen lähettämiseen yritysperinnässä, mutta hyvän perintätavan mukaista on muistuttaa velallista avoinna olevasta saatavasta.

Perinnän ulkoistaminen säästää velkojan aikaa ja vaivaa. Perinnästä aiheutuvat kustannukset jäävät useimmiten velallisen itsensä maksettavaksi. Hyvä perintäyritys huolehtii asiakkaansa saatavien tehokkaasta perinnästä unohtamatta kuitenkaan velallisen oikeuksia tai velkojan asiakassuhteita.

Aavia Oy ei veloita perinnästä kuukausimaksuja eikä vuosimaksuja. Kokeile Aavia Oy:n perintäpalvelua vaikka vain yhdellä laskulla ja anna meidän huolehtia perinnästä puolestasi!

Perintäviikko 2, osa 4: Velallisena perinnässä

Velallisen velvollisuus on maksaa lasku sovitusti. Lasku erääntyy eräpäivänä. Velkojan oikeus vaatia viivästyskorkoa alkaa eräpäivää seuraavana päivänä. Viivästyskoron kertyminen lakkaa, kun pääoma on tullut kokonaan suoritetuksi.

Velallinen on velvollinen maksamaan perintäkulut, jos velkoja on ryhtynyt perintätoimiin ennen saatavan maksamista.

Kuluttajaperinnässä velallisella on oikeus pyytää perinnän keskeyttämistä ja asian siirtämistä oikeudelliseen perintään. Oikeudellisesta perinnästä aiheutuu kustannuksia, jotka on määritelty oikeusministeriön asetuksella.

Perintälain mukaan perintää ei saa jatkaa, jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa. Jos laskussa on virhe tai velallinen ei ole tyytyväinen saamaansa tuotteeseen tai palveluun, velallisen kannattaa reklamoida asiasta mahdollisimman pian, jotta asian selvittäminen voidaan aloittaa. Jos maksuvaatimus on velallisen mielestä aiheeton, velallisen kannattaa olla yhteydessä perintää hoitavaan yritykseen asian selvittämiseksi.

Perintäviikko 2, osa 3: Maksuhäiriöt

Jos saatavaa ei saada perittyä vapaaehtoisella perinnällä, saatava useimmiten siirretään oikeudelliseen perintään. Kun käräjäoikeus on antanut asiassa tuomionsa, velalliselle tulee asiassa maksuhäiriömerkintä luottotietoihin. Saatavan siirtäminen perintään ei siten aiheuta viellä maksuhäiriömerkintää.

Suomen Asiakastieto Oy:n mukaan kesäkuun lopussa oli 372 800 maksuhäiriöistä kuluttajaa. Määrä on kasvanut viime vuodesta 5 000 henkilöllä.

Perintäviikko 2, osa 2: Perintäkulut

lasku-1000pxKuluttajaperinnässä vapaaehtoisen perinnän perintäkulut perustuvat perintälakiin. Yritysperinnän osalta velallisen on lain mukaan korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa on lain mukaan otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat. Tämä johtaa siihen, että kustannukset voivat vaihdella laajasti perintää suorittavasta yrityksestä riippuen.

Oikeudellisesta perinnästä aiheutuvat kustannukset on määritelty oikeusministeriön asetuksessa 425/2012. Pääomasta riippuen oikeudenkäyntikulut ovat 50,00-110,00 euroa. Tämän lisäksi maksettavaksi tulee oikeudenkäyntimaksu, joka on 65,00-86,00 euroa.

On hyvä muistaa, että perinnästä aiheutuvat kustannukset on aina vältettävissä sillä, että laskut maksaa ajallaan. Aavia Oy:n perintäkulut ovat nähtävissä kotisivuillamme 1.8.2016 alkaen.

Perintäviikko 2 osa 1: Mistä perinnässä on kysymys?

Laajennamme palvelutarjontaamme elokuun alusta lukien. Jatkossa myös perintäpalvelut ovat osa palveluvalikoimaamme. Siihen liittyen vietämme jälleen perintäviikkoa.

Perintä jaetaan vapaaehtoiseen ja oikeudelliseen perintään. Vapaaehtoisessa perinnässä velalliselle lähetetään maksuvaatimus ja velallista tarvittaessa tavoitellaan puhelimitse. Jos vapaaehtoiset perintätoimet eivät johda maksusuorituksen saamiseen, saatava voidaan siirtää oikeudelliseen perintään. Tällöin asiassa laaditaan summaarinen haastehakemus. Yksipuolisella tuomiolla vahvistettu saatava on ulosottokelpoinen.

Yrityssaatavien perinnässä käytämme tarvittaessa myös konkurssiuhkaista maksukehotusta, joka on tehokas keino saatavien perinnässä.

Huomenna käsittelemme perintäkulujen muodostumista ja niiden määrää. Jos yritykselläsi on avoinna olevia saatavia, ota perinnässä varaslähtö syksyyn ja ota meihin yhteyttä jo nyt!

Yhteisomistuksen purkaminen

Yhteisomistus ei aina toimi ongelmitta. Kyse voi olla siitä, että yhteisomistajien välinen luottamus tai yhteistyökyky on kadonnut. Omistajat eivät esimerkiksi saa sovittua, miten yhteisesti omistetun esineen tai muun omaisuuden käyttö jaetaan.

Lähtökohta on, että omistajat voivat ratkaista ongelmansa sopimalla asioista keskenään haluamallaan tavalla. Jos sovintoa ei saada aikaiseksi, yhteisomistajat voivat pyytää uskotun miehen määräämistä joko hallinnoimaan yhteisesti omistettua omaisuutta tai purkamaan yhteisomistussuhteen. Yhteisomistajuuden purkaminen on näistä vaihtoehdoista yleisemmin käytetty.

Yhteisomistajuuden purkamisen syynä voivat olla esimerkiksi yhteistyön hankaluus tai yhden/usean omistajan taloudellinen tilanne. Tilannetta ei välttämättä ratkaise se, että ulkopuolinen henkilö hallinnoi yhteistä omaisuutta, vaan ainoa ratkaisu on purkaa yhteisomistussuhde. Uskotun miehen määräämistä voi hakea yksikin omistaja muista riippumatta.

Jokaisella yhteisomistajalla on oikeus saada osansa yhteisestä omaisuudesta erotetuksi. Jos omaisuuden jakaminen osiin ei ole mahdollista tai se ei ole tehtävissä järkevin kustannuksin, omaisuus voidaan määrätä myytäväksi yhteisomistuksen purkamista varten. Uskottu mies huolehtii omaisuuden myynnistä ja saadun kauppahinnan jakamisesta omistajille.

Yhteisomistus ja omaisuudesta määrääminen

Omistuksen lähtökohtana on ns. nimiperiaate, jonka mukaan omaisuus kuuluu sille, jonka nimissä se on. Omaisuus voidaan kirjata yhden tai usean henkilön nimiin. Jotta kunkin omistajan omistusosuudet kyetään määrittämään, ne on syytä kirjata tarkasti omaisuutta koskeviin asiakirjoihin.

Yhteisomistus voi tulla kyseeseen esimerkiksi kiinteistön tai irtaimen esineen kohdalla. Lähtökohta on, että kaikki omistavat yhtä suuren osan esineestä, ellei asiakirjoista tai muista olosuhteista muuta ilmene. Omistajan oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät omistusosuuksien mukaisessa suhteessa.

Yhteisomistus tarkoittaa käytännössä sitä, että esineen omistus on jaettu usean henkilön kesken, mutta varsinaista esinettä ei. Yhteisomistajalla on lähtökohtaisesti oikeus luovuttaa oma osuutensa vapaasti muista omistajista riippumatta. Muilla omistajilla ei ole esimerkiksi etuoiketta ostaa luovutettavaa osuutta, ellei niin ole erikseen sovittu. Osuuttaan saa myös hyödyntää muutoin haluamallaan tavalla, kunhan muiden omistajien edut ja oikeudet eivät vaarannu.

Jos omistajan toimi koskee koko yhteistä omaisuutta, siihen voidaan ryhtyä vain kaikkien omistajien suostumuksella. Yksi omistaja ei voi esimerkiksi vuokrata esinettä ilman muiden suostumusta. Osaomistaja voi toimia muiden omistajien puolesta heidän valtuuttamanaan. Valtuutuksen on yleensä hyvä olla kirjallinen. Pitkäaikainen toiminta kaikkien omistajien puolesta ilman kirjallista valtuutustakin saattaa synnyttää kolmanteen tahoon perustellusti luottamuksen, että osaomistajat ovat sallineet yhden omistajan toimia kaikkien puolesta.

Oikeusturvavakuutus

Oikeusturvavakuutus korvaa yleensä asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja, joita aiheutuu avustajan käyttämisestä sellaisissa asioissa, jotka voidaan saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Oikeusturvavakuutus voi sisältyä esimerkiksi henkilön kotivakuutukseen. Vakuutuksesta korvataan sekä riita- että rikosasioista aiheutuvia kuluja. Oikeusturvavakuutukset eivät yleensä korvaa kuluja muissa, kuin käräjäoikeuden ratkaistavaksi saatettavissa asioissa. Korvauspiirin ulkopuolelle jäävät siten esimerkiksi hallinto-oikeudessa tai erikoistuomioistuimissa käsiteltävät asiat. Vakuutuksesta korvattavat kulut ja korvauspiiri määräytyvät vakuutuksen ehtojen mukaisesti.

Vakuutuksesta korvattavia asiaryhmiä on usein rajoitettu vakuutusehdoissa. Korvauspiirin ulkopuolelle on tyypillisesti jätetty asioita, jotka liittyvät esimerkiksi vakuutetun työhön, avioeroon tai lasten elatukseen, huoltoon, tapaamisoikeuteen tai asumiseen. Rajoitusehdot vaihtelevat eri vakuutusyhtiöiden välillä. Oikeusturvavakuutuksesta korvataan tavallisesti vain osapuolen omat oikeudenkäyntikulut. Vakuutetun maksettavaksi tulevia vastapuolen kuluja ei yleensä korvata. Jotkin vakuutusyhtiöt tarjoavat maksullista lisäturvaa, joka kattaa myös vastapuolen kulut.

Vakuutuksesta korvattavat kulut rajoittuvat vakuutuksessa määrättyyn enimmäiskorvausmäärään, joka kotivakuutukseen kuuluvassa oikeusturvavakuutuksessa on useimmiten 8.500 – 17.000 euron välillä. Vakuutettu joutuu maksamaan itse osan kuluista omavastuuosuutena, joka voi olla esimerkiksi 15 % aiheutuneista kuluista ja vähintään 150 euroa.

Vakuutuksesta korvataan yleensä vakuutuskauden aikana sattuneet vakuutustapahtumat. Oikeusturvavakuutuksen tulee siis olla voimassa silloin, kun vakuutustapahtuma aiheutuu. Vakuutustapahtumaksi riita-asioissa katsotaan riidan syntyminen vakuutusehdoissa määrätyllä tavalla. Useimmiten riidan katsotaan syntyvän, kun asiassa esitetty vaatimus kiistetään. Korvattavuuteen vaikuttaa lisäksi ns. kahden vuoden sääntö. Jos oikeusturvavakuutus on ollut voimassa alle kaksi vuotta, vakuutuksesta korvataan kulut vain, jos myös vaatimuksen perusteena olevat seikat ovat syntyneet vakuutuksen voimassaoloaikana. Esimerkiksi asuntokauppariidassa vakuutuksen voidaan edellyttää olleen voimassa jo kaupantekohetkellä, vaikka kauppaan liittyvä riita aiheutuisikin vasta myöhemmin, jos vakuutus ei vielä tuolloin ole ollut voimassa kahta vuotta. Voimassaoloaikaan lasketaan se aika, jonka vakuutus on keskeytyksettä ollut yhtäjaksoisesti voimassa yhdessä tai useammassa vakuutusyhtiössä saman sisältöisenä. Vakuutusyhtiötä vaihdettaessa on siis pidettävä huolta, ettei vakuutusturvaan tule katkoksia.

 

Oikeusapu

Oikeusavulla tarkoitetaan yleensä sitä, että yksityishenkilö voi saada oikeudellisen asian hoitamiseen avustajan osittain tai kokonaan valtion kustantamana. Oikeusapua voi saada kaikkiin oikeudellisiin asioihin. Oikeusapua ei myönnetä yrityksille tai yhteisöille.

Oikeudenkäyntiasioissa henkilö tarvitsee usein oikeudellisen avustajan. Oikeusapua saava henkilö voi valita, haluaako hän avukseen julkisen vai yksityisen avustajan. Korvausta avustajan palkkioon ei myönnetä yksinkertaisiin asioihin, jotka henkilö kykenee hoitamaan itse. Tällaisia asioita ovat tyypillisiä esimerkiksi yksinkertaiset hakemusasiat, kuten riidattomat avioerot. Oikeusaputoimisto kuitenkin neuvoo tarvittaessa näissäkin asioissa.

Oikeusavulla kustannettavaa yksityistä avustajaa ei voi käyttää muissa, kuin oikeudenkäyntiasioissa. Tällaisia muita asioita ovat esimerkiksi yleinen oikeudellinen neuvonta, perunkirjoitukset tai asiakirjojen laadinta. Oikeusapua näihin asioihin voi saada oikeusaputoimistosta.

Oikeusapu myönnetään hakijan käyttövarojen perusteella. Käyttövarat lasketaan tulojen, menojen ja elatusvelvollisuuden perusteella. Oikeusapua voi saada joko ilmaiseksi tai omavastuuta vastaan käyttövarojen määrästä riippuen, esimerkiksi:

Taloudessa vain hakija

käyttövarat (kk) omavastuu
enintään 600e 0%
601-1300e 20-75%
yli 1300e 100% (ei korvata)

Taloudessa lisäksi puoliso

käyttövarat yhteensä (kk) omavastuu
enintään 1100e 0%
1101-2400e 20-75%
yli 2400e 100% (ei korvata)

Lisäksi hakijan on maksettava lisäomavastuuosuus, jos hakijan ja puolison varallisuus ylittää 5.000 euroa. Lisäomavastuun määrä on 50% yli 5.000 euron nettovarallisuudesta. Jos puolisoilla on esimerkiksi talletuksia 25.000 euroa, lisäomavastuun määräksi saadaan (25.000 – 5.000) * 50% = 10.000 euroa. Lisäomavastuuta laskettaessa varallisuudeksi ei katsota perheen asuntoa, tavanomaista loma-asunto eikä autoa, joiden arvo on kohtuullinen suhteessa perheen kokoon ja tarpeeseen.

Oikeusapua ei yleensä ole mahdollista saada, jos hakijalla on oikeusturvavakuutus, josta voidaan kattaa asian kulut.