Avioliittoviikko osa 5: Osituksen esisopimus

Avioehtosopimuksella puolisot voivat sopia siitä, mikä omaisuus kuuluu puolisoiden avio-oikeuden piiriin ja mikä ei. Jos puolisot haluavat tarkemmin ennakkoon sopia siitä, miten puolisoiden omaisuus jaetaan mahdollisen avioeron jälkeisessä osituksessa, puolisot voivat tehdä osituksen esisopimuksen. Tällaisesta sopimuksesta on käytetty myös muita nimiä, kuten sopimus avioeron varalta tai pelkkä ositussopimus.

Osituksen esisopimuksella voidaan sopia esimerkiksi siitä, miten puolisoiden yhteisen asunnon omistus ja asunnon velkavastuu määräytyy osituksen jälkeen. Esisopimus voidaan laatia milloin tahansa avioliiton aikana. Jos puolisot ovat lisäksi tehneet avioehtosopimuksen, tulee sopimusten mahdolliset ristiriidat ottaa huomioon.

Osituksen esisopimus sitoo vain sopimuksen osapuolena olevia puolisoita. Esisopimus on tästä syytä käyttökelpoinen vain avioeron varalta, sillä esisopimus ei ole sido kuolleen puolison perillisiä. Sopimus ei myöskään sido muita sopimuksen ulkopuolisia tahoja, kuten puolisoiden mahdollisia velkojia.

Avioliittoviikko osa 4: Avio-oikeuden rajoittaminen

Lähtökohta on, että aviopuolisoilla on täysi avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeuden nojalla molemmat puolisot saavat osituksessa puolet heidän yhteenlasketun omaisuutensa säästöstä. Avio-oikeutta voidaan rajoittaa puolisoiden tekemällä avioehdolla ja lahjakirjassa tai testamentissa olevalla määräyksellä. Lahjoittaja voi esimerkiksi määrätä, että omaisuuden saajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta näin saatuun omaisuuteen, sen sijaan tulleeseen omaisuuteen tai omaisuuden tuottoon.

Avioehdolla puolisot voivat keskenään määrätä avio-oikeutensa laajuudesta laista poikkeavasti. Avioehto voidaan tehdä avioeron, kuoleman tai kummankin varalta. Avioehdon määräyksellä voidaan esimerkiksi sulkea avio-oikeus kokonaan pois puolisoiden avioeron varalta. Avioehtosopimus voidaan tehdä ennen avioliittoa tai sen aikana ja se on rekisteröitävä maistraattiin.

Jos puolison omaisuus luovutetaan konkurssiin, toisella puolisolla on mahdollisuus poistaa avio-oikeus ilmoittamalla siitä maistraatille. Ilmoitus on tehtävä vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta.

Avioliittoviikko osa 3: Puolisoiden omaisuus

Avioliiton solmiminen ei välittömästi vaikuta puolisoiden omistus- tai velkasuhteisiin. Puolisot omistavat yksin kaiken nykyisen ja avioliiton aikana tulevan omaisuutensa. Myös puolisoiden yksin ottamat velat (poislukin elatusvelka) ovat yksin kyseisen puolison vastuulla.

Puolisot saavat itse määrätä omasta omaisuudestaan tietyin rajoituksin. Puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta myydä puolisoiden yhteistä kotia eikä tiettyä irtainta omaisuutta, kuten asuntoirtamistoa, toisen puolison henkilökohtaista irtaimistoa tai työvälineitä.

Puolisoiden omistussuhteet määräytyvät avioliiton aikana samojen sääntöjen mukaan kuin omistussuhteet muutoinkin. Rekisteröitävän omaisuuden omistajana pidetään sitä, jonka nimiin omaisuus on kirjattu. Esimerkiksi ajoneuvojen osalta omistus käy ilmi ajoneuvorekisteristä. Tällainen ns. omistusolettama voi olla kumottavissa, jos todellinen (kirjauksesta poikkeava) omistus pystytään uskottavasti osoittamaan muulla tavoin.

Vaikka avioliitto ei heti solmimishetkellä suoraan vaikutakaan puolisoiden omaisuuteen, sen merkitys tulee esille avioliiton päättyessä. Avioliitto synnyttää kummallekin puolisolle avio-oikeuden toistensa omaisuuteen. Avio-oikeuden perusteella kummallakin puolisolla on pääsäännön mukaan oikeus saada osituksessa puolet puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästöstä. Jos ositus perustuu puolison kuolemaan, vastaava oikeus on kuolleen puolison perillisillä. Toisin sanoen vähemmän omistavalla puolisolla on oikeus saada tasinkoa enemmän omistavalta.

Avio-oikeuteen voidaan kuitenkin vaikuttaa erilaisin määräyksin; näistä lisää huomenna.

Avioliittoviikko osa 2: Puolisoiden elatus

Aviopuolisoiden tulee kykynsä mukaan osallistua perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Elatuksen piiriin kuuluvat puolisoiden yhteiset ja kummankin puolison henkilökohtaiset tarpeet.

Puoliso voi avioliiton aikana olla oikeutettu saamaan elatusapua, jos toinen puolisoista laiminlyö elatusvelvollisuutensa. Jos puolisot ovat eronneet ja puoliso tarvitsee elatukseensa apua, toinen puoliso voidaan velvoittaa suorittamaan kohtuullista elatusapua. Määräajoin maksettavaksi määrätty elatusapuvelvoite kuitenkin päättyy, jos elatusapua saava puoliso menee uudelleen naimisiin.

Puolisot vastaavat elatusta varten tehdyistä veloista yhteisvastuullisesti. Yhteisvastuuta ei ole siinä tapauksessa, että kyse on rahalainasta tai jos velkoja on tiennyt puolisoiden välien rikkoontuneen. Yhteisvastuullista elatusvelkaa voi olla esimerkiksi henkilökohtaisista tarpeista, kuten sairaanhoidosta aiheutunut lasku.

Puolisoiden eron jälkeen toiselle puolisolle maksettavaksi tuleva elatusapu on melko harvinainen. Elatusapu voi kuitenkin tulla kysymykseen toisen puolison jäätyä taloudellisesti erittäin hankalaan tilanteeseen eron jälkeen.

Avioliittoviikko osa 1: Sukunimen muutokset

Puolisot voivat avioliittoon mennessään joko säilyttää oman sukunimensä tai ottaa yhteisen sukunimen. Yhteiseksi sukunimeksi voidaan valita sellainen sukunimi, joka jommalla kummalla puolisolla on ollut viimeksi naimattomana ollessaan. Yhteiseksi nimeksi ei voida siis ottaa sellaista sukunimeä, joka on saatu aiemman avioliiton kautta. Yhteinen sukunimi on ilmoitettava vihkijälle ennen vihkimistä. Jos puolisot eivät ilmoita ottavansa yhteistä sukunimeä käyttöönsä, kummankin sukunimi säilyy ennallaan.

Puolison on mahdollista ottaa yhteisen sukunimen edelle liitteeksi henkilökohtainen sukunimi. Henkilökohtainen sukunimi voidaan ottaa käyttöön liittoon vihkimisen jälkeenkin. Yhteisen sukunimen edelle lisätystä sukunimestä voidaan myös luopua avioliiton aikana. Nimeen tehtävän lisäyksen tai poiston voi tehdä pelkällä ilmoituksella vain kerran saman avioliiton aikana. Muunlaiset muutokset on tehtävä maistraattiin jätettävällä hakemuksella.

Mahdollisuus yhteiseen sukunimeen on rajattu avioliittoon vihittäville puolisoille. Rekisteröidyssä parisuhteessa ei voi virallisesti saada yhteistä sukunimeä. Puolisoiden voi olla mahdollista hakemuksesta saada käyttöönsä sama sukunimi, jos laissa säädetyt yleiset edellytykset sukunimen vaihtamiselle täyttyvät.

KKO: maksut ja osallistuminen hankintaan eivät riittäneet näytöksi mökin omistuksesta

Tapauksessa KKO 2016:37 oli riitaa puolisoiden omaisuudesta avioeron jälkeisessä osituksessa. Puolisot olivat yhdessä rahoittaneet kesämökin, joka kauppakirjassa oli kirjattu miehen nimiin. Osituksessa vaimo vaati pesänjakajaa vahvistamaan hänen omistavan kiinteistöstä ainakin puolet. Vaimo perusteli vaatimustaan sillä, että mökki oli ollut tarkoitus hankkia puolisoiden yhteiseen omistukseen. Vaimo oli osallistunut kaupantekoon aktiivisesti ja rahoittanut mökin hankinta- ja muita menoja. Miehen mukaan tarkoitus oli ollut hankkia mökki vain hänen omistukseensa.

Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat, että vaimolla oli omistusoikeus osaan mökistä. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oli, tuliko mökki katsoa miehen vai puolisoiden yhteiseksi omaisuudeksi. Aiemman KKO 2010:57 ratkaisun mukaan lähtökohtana on, että omistajana pidetään sitä, joka on kaupan perusteella omaisuuden saanut. Tässä tapauksessa kauppakirjan mukaan ostajana oli ollut yksin mies. Kauppakirjan merkinnän perusteella omistajana on pidettävä kauppakirjaan merkittyä henkilöä, ellei kyetä osoittamaan, että omaisuus on tarkoitettu hankkia puolisoille yhteisesti.

Korkein oikeus katsoi mökin kauppaan liittyvän yhteisen rahoituksen ja käyttötarkoituksen puhuvan sen puolesta, että kiinteistö oli tarkoitettu puolisoiden yhteiseen omistukseen. Puolisoiden kertomukset olivat kuitenkin ristiriitaiset sen suhteen, mitä kaupalla oli tavoiteltu. Puolisot olivat asiasta keskusteltuaan ilmeisesti hyväksyneet, että mökin ostajaksi kirjataan mies. Korkein oikeus päätyi saadun näytön perusteella siihen, että osapuolet olivat tietoisesti hankkineet mökin yksin miehen nimiin – huolimatta mökin käyttötarkoituksesta ja vaimon osallistumisesta kaupan rahoitukseen sekä hankintatoimiin.

Chat ja lahjakortit

Kysy lakimieheltä -chat avattu

Säästä aikaasi juridisen tiedon etsimiseltä ja kysy neuvoa tilanteeseesi chatin kautta suoraan lakimieheltämme. Mikäli emme ole paikalla, voit jättää meille viestin ja vastaamme sinulle mahdollisimman pian. Chatin kautta apu on aina ilmaista.

Voit ostaa meiltä myös lahjakortteja

Tarvitseeko sukulaisesi tai muu läheisesi lakimiehen apua? Anna hänelle lahjaksi lahjakortti, jonka voi käyttää mihin tahansa lakipalveluihimme. Lahjakortin summan voit valita lahjakorttia ostettaessa.

Lahjakorttia voi käyttää heti, kun se on maksettu. Lahjakortit ovat voimassa 24 kk myöntämispäivästä.

KKO: testamentti pätevä, vaikka todistaja ei sitä muista

Tapauksessa KKO 2016:40 korkeimman oikeuden ratkaistavana oli kysymys testamentin pätevyydestä. Perillinen oli vaatinut testamentin julistamista pätemättömäksi muotovirheen perusteella. Muotovirhekanteen perusteluna oli, ettei testamenttia tehtäessä oltu noudatettu testamentin todistamista koskevia muotovaatimuksia.

Testamenttiin oli merkitty todistajien allekirjoitukset päiväyksineen sekä lausuma muun muassa siitä, että testamentin todistelu oli tapahtunut todistajien ollessa samanaikaisesti läsnä. Testamentti oli allekirjoitettu 23.1.1996. Muotovirhekanteen mukaan todistajat eivät olleet yhtäaikaisesti läsnä testamenttia allekirjoitettaessa.

Kumpikaan todistajista ei käräjä- tai hovioikeuskäsittelyssä ollut muistanut allekirjoitustilaisuutta. Ensimmäinen todistajista oli korkeimmassa oikeudessa yllättäen muistanut allekirjoitustilaisuuden. Kertomusten poikkeavuuksista johtuen kyseisen todistajan kertomukselle ei tältä osin voitu antaa suurta näyttöarvoa. Toisen todistajan osalta jäi epäselväksi, mikä osa hänen kertomastaan oli muistinvaraista ja mikä osa oletuksia siitä, mitä allekirjoituksiin liittyen asiassa oli tapahtunut.

Todistajat olivat kuitenkin riidattomasti allekirjoittaneet testamentin todistuslauselman eikä kumpikaan heistä epäillyt todistuslauselman paikkansapitävyyttä. Muiden perillisten kertomukset puhuivat sen puolesta, että allekirjoitustilaisuus oli pidetty. Asiassa ei oltu myöskään esitetty suoraa näyttöä siitä, että tilaisuus olisi jäänyt järjestämättä. Näillä perustein korkein oikeus katsoi, että testamenttiin merkittyä todistuslauselmaa oli pidettävä luotettavana ja testamenttia siten pätevänä.

Kiinteistökiinnitysten panttikirjat sähköisiksi kesällä 2017

Kesäkuusta 2017 alkaen uusista kiinteistökiinnityksistä annetaan sähköinen panttikirja. Jos vanhoja kiinnityksiä muutetaan, kirjalliset panttikirjat korvataan samalla sähköisillä. Vanhoja kirjallisia panttikirjoja voi käyttää uuden luoton vakuutena vuoden 2019 loppuun asti. Tämän jälkeen vakuudeksi kelpaavat vain sähköiset panttikirjat. Luottoa haettaessa vanhat kirjalliset panttikirjat on samalla muunnettava sähköisiksi tai samalla on haettava uusia kiinnityksiä, joista tehdään sähköinen panttikirja.

Olemassa olevien luottojen vakuutena olevia panttikirjoja ei tarvitse muuttaa sähköisiksi ennen, kuin niitä käytetään uuden luoton vakuutena. Luotonottajilta ei siis edellytetä välittömiä toimia panttikirjojen muuttamiseksi sähköiseksi. Lisäksi luotonantajilla on mahdollisuus muuttaa hallussaan olevat panttikirjat sähköisiksi ns. massa-ajona. Luottolaitoksen hallussa olevien panttikirjojen osalta massamuuntaminen on mahdollista tehdä kokonaan sähköisesti, sillä alkuperäistä panttikirjaa ei näissä tapauksissa ole pakko liittää hakemukseen.

Lisätiedot hallituksen esityksestä HE 8/2016. Lakimuutokset on vahvistettu 3.6.2016