ajankohtaista

Avioliittoviikko osa 1: Sukunimen muutokset

Puolisot voivat avioliittoon mennessään joko säilyttää oman sukunimensä tai ottaa yhteisen sukunimen. Yhteiseksi sukunimeksi voidaan valita sellainen sukunimi, joka jommalla kummalla puolisolla on ollut viimeksi naimattomana ollessaan. Yhteiseksi nimeksi ei voida siis ottaa sellaista sukunimeä, joka on saatu aiemman avioliiton kautta. Yhteinen sukunimi on ilmoitettava vihkijälle ennen vihkimistä. Jos puolisot eivät ilmoita ottavansa yhteistä sukunimeä käyttöönsä, kummankin sukunimi säilyy ennallaan.

Puolison on mahdollista ottaa yhteisen sukunimen edelle liitteeksi henkilökohtainen sukunimi. Henkilökohtainen sukunimi voidaan ottaa käyttöön liittoon vihkimisen jälkeenkin. Yhteisen sukunimen edelle lisätystä sukunimestä voidaan myös luopua avioliiton aikana. Nimeen tehtävän lisäyksen tai poiston voi tehdä pelkällä ilmoituksella vain kerran saman avioliiton aikana. Muunlaiset muutokset on tehtävä maistraattiin jätettävällä hakemuksella.

Mahdollisuus yhteiseen sukunimeen on rajattu avioliittoon vihittäville puolisoille. Rekisteröidyssä parisuhteessa ei voi virallisesti saada yhteistä sukunimeä. Puolisoiden voi olla mahdollista hakemuksesta saada käyttöönsä sama sukunimi, jos laissa säädetyt yleiset edellytykset sukunimen vaihtamiselle täyttyvät.

KKO: maksut ja osallistuminen hankintaan eivät riittäneet näytöksi mökin omistuksesta

Tapauksessa KKO 2016:37 oli riitaa puolisoiden omaisuudesta avioeron jälkeisessä osituksessa. Puolisot olivat yhdessä rahoittaneet kesämökin, joka kauppakirjassa oli kirjattu miehen nimiin. Osituksessa vaimo vaati pesänjakajaa vahvistamaan hänen omistavan kiinteistöstä ainakin puolet. Vaimo perusteli vaatimustaan sillä, että mökki oli ollut tarkoitus hankkia puolisoiden yhteiseen omistukseen. Vaimo oli osallistunut kaupantekoon aktiivisesti ja rahoittanut mökin hankinta- ja muita menoja. Miehen mukaan tarkoitus oli ollut hankkia mökki vain hänen omistukseensa.

Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat, että vaimolla oli omistusoikeus osaan mökistä. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oli, tuliko mökki katsoa miehen vai puolisoiden yhteiseksi omaisuudeksi. Aiemman KKO 2010:57 ratkaisun mukaan lähtökohtana on, että omistajana pidetään sitä, joka on kaupan perusteella omaisuuden saanut. Tässä tapauksessa kauppakirjan mukaan ostajana oli ollut yksin mies. Kauppakirjan merkinnän perusteella omistajana on pidettävä kauppakirjaan merkittyä henkilöä, ellei kyetä osoittamaan, että omaisuus on tarkoitettu hankkia puolisoille yhteisesti.

Korkein oikeus katsoi mökin kauppaan liittyvän yhteisen rahoituksen ja käyttötarkoituksen puhuvan sen puolesta, että kiinteistö oli tarkoitettu puolisoiden yhteiseen omistukseen. Puolisoiden kertomukset olivat kuitenkin ristiriitaiset sen suhteen, mitä kaupalla oli tavoiteltu. Puolisot olivat asiasta keskusteltuaan ilmeisesti hyväksyneet, että mökin ostajaksi kirjataan mies. Korkein oikeus päätyi saadun näytön perusteella siihen, että osapuolet olivat tietoisesti hankkineet mökin yksin miehen nimiin – huolimatta mökin käyttötarkoituksesta ja vaimon osallistumisesta kaupan rahoitukseen sekä hankintatoimiin.

Chat ja lahjakortit

Kysy lakimieheltä -chat avattu

Säästä aikaasi juridisen tiedon etsimiseltä ja kysy neuvoa tilanteeseesi chatin kautta suoraan lakimieheltämme. Mikäli emme ole paikalla, voit jättää meille viestin ja vastaamme sinulle mahdollisimman pian. Chatin kautta apu on aina ilmaista.

Voit ostaa meiltä myös lahjakortteja

Tarvitseeko sukulaisesi tai muu läheisesi lakimiehen apua? Anna hänelle lahjaksi lahjakortti, jonka voi käyttää mihin tahansa lakipalveluihimme. Lahjakortin summan voit valita lahjakorttia ostettaessa.

Lahjakorttia voi käyttää heti, kun se on maksettu. Lahjakortit ovat voimassa 24 kk myöntämispäivästä.

KKO: testamentti pätevä, vaikka todistaja ei sitä muista

Tapauksessa KKO 2016:40 korkeimman oikeuden ratkaistavana oli kysymys testamentin pätevyydestä. Perillinen oli vaatinut testamentin julistamista pätemättömäksi muotovirheen perusteella. Muotovirhekanteen perusteluna oli, ettei testamenttia tehtäessä oltu noudatettu testamentin todistamista koskevia muotovaatimuksia.

Testamenttiin oli merkitty todistajien allekirjoitukset päiväyksineen sekä lausuma muun muassa siitä, että testamentin todistelu oli tapahtunut todistajien ollessa samanaikaisesti läsnä. Testamentti oli allekirjoitettu 23.1.1996. Muotovirhekanteen mukaan todistajat eivät olleet yhtäaikaisesti läsnä testamenttia allekirjoitettaessa.

Kumpikaan todistajista ei käräjä- tai hovioikeuskäsittelyssä ollut muistanut allekirjoitustilaisuutta. Ensimmäinen todistajista oli korkeimmassa oikeudessa yllättäen muistanut allekirjoitustilaisuuden. Kertomusten poikkeavuuksista johtuen kyseisen todistajan kertomukselle ei tältä osin voitu antaa suurta näyttöarvoa. Toisen todistajan osalta jäi epäselväksi, mikä osa hänen kertomastaan oli muistinvaraista ja mikä osa oletuksia siitä, mitä allekirjoituksiin liittyen asiassa oli tapahtunut.

Todistajat olivat kuitenkin riidattomasti allekirjoittaneet testamentin todistuslauselman eikä kumpikaan heistä epäillyt todistuslauselman paikkansapitävyyttä. Muiden perillisten kertomukset puhuivat sen puolesta, että allekirjoitustilaisuus oli pidetty. Asiassa ei oltu myöskään esitetty suoraa näyttöä siitä, että tilaisuus olisi jäänyt järjestämättä. Näillä perustein korkein oikeus katsoi, että testamenttiin merkittyä todistuslauselmaa oli pidettävä luotettavana ja testamenttia siten pätevänä.

Kiinteistökiinnitysten panttikirjat sähköisiksi kesällä 2017

Kesäkuusta 2017 alkaen uusista kiinteistökiinnityksistä annetaan sähköinen panttikirja. Jos vanhoja kiinnityksiä muutetaan, kirjalliset panttikirjat korvataan samalla sähköisillä. Vanhoja kirjallisia panttikirjoja voi käyttää uuden luoton vakuutena vuoden 2019 loppuun asti. Tämän jälkeen vakuudeksi kelpaavat vain sähköiset panttikirjat. Luottoa haettaessa vanhat kirjalliset panttikirjat on samalla muunnettava sähköisiksi tai samalla on haettava uusia kiinnityksiä, joista tehdään sähköinen panttikirja.

Olemassa olevien luottojen vakuutena olevia panttikirjoja ei tarvitse muuttaa sähköisiksi ennen, kuin niitä käytetään uuden luoton vakuutena. Luotonottajilta ei siis edellytetä välittömiä toimia panttikirjojen muuttamiseksi sähköiseksi. Lisäksi luotonantajilla on mahdollisuus muuttaa hallussaan olevat panttikirjat sähköisiksi ns. massa-ajona. Luottolaitoksen hallussa olevien panttikirjojen osalta massamuuntaminen on mahdollista tehdä kokonaan sähköisesti, sillä alkuperäistä panttikirjaa ei näissä tapauksissa ole pakko liittää hakemukseen.

Lisätiedot hallituksen esityksestä HE 8/2016. Lakimuutokset on vahvistettu 3.6.2016

Hallituksen esitys: vertaislainat valvontaan, välittäjät rekisteröitävä

Hallituksen esityksessä (HE 77/2016) ehdotetaan rekisteröintivelvollisuutta vertaislainoja välittäville yhtiöille. Vertaislainalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajan kuluttajalle välittämää luottoa, jossa luotto saadaan muulta kuin ammattimaiselta luotonantajalta. Yleensä kyse on kahden yksityishenkilön välisestä luottosuhteesta. Vertaislainoja välittävän yhtiön on rekisteröidyttävä, ellei se muutoin kuulu jo esimerkiksi Finanssivalvonnan valvonnan piiriin. Ehdotus  vastaa kuluttajaluottoja myöntävien luontonantajayhtiöiden rekisteröitymisvelvollisuutta.

Muutoksen seurauksena kuluttajille myönnettävät vertaislainat rinnastettaisiin kuluttajaluottoihin. Vertaislainavälittäjän olisi siten huolehdittava, että luottosuhteessa noudatetaan kuluttajaluottoa koskevia säännöksiä. Näitä ovat esimerkiksi säännökset luottokelpoisuuden tarkastamisesta, luottoa koskevien ennakkotietojen antamisesta sekä velvollisuus huolehtia siitä, etteivät luotosta perittävät korot tai maksut ylitä kuluttajansuojalaissa säädettyä korkokattoa. Luotosta perittäviin maksuihin katsotaan myös vertaislainavälittäjän perimä palkkio.

Luvat myöntäisi ja lain noudattamista valvoisi Etelä-Suomen aluehallintovirasto.

Hallituksen esitys on tällä hetkellä (7.6.2016) talousvaliokunnan käsiteltävänä (linkki).

Lahjavero

Lahjasta on maksettava veroa, kun yksittäisen lahjan arvo on vähintään 4.000 euroa. Veroa on maksettava myös, jos samalta lahjanantajalta saatavien lahjojen arvo yhteensä on vähintään 4.000 euroa kolmen vuoden aikana.

Lahjavero koskee aina tietyn lahjanantajan ja lahjansaajan välisiä lahjoja. Jos lahjanantajia on useita, lahjavero määräytyy erikseen kultakin lahjanantajalta saaduista lahjoista.

Lahjavero koskee kaikenlaisia lahjoja niiden laadusta riippumatta. Lahjaveron alaisia ovat siten sekä kiinteistölahjat että irtaimet lahjat, kuten ajoneuvot, osakkeet tai raha. Vastaavasti kolmen vuoden aikana samalta lahjanantajalta saadut lahjat lasketaan yhteen niiden varallisuuslajista riippumatta.

Kolmen vuoden sääntö koskee kaikkia lahjoituksia, vaikka yksittäisen lahjan arvo olisikin alle 4.000 euroa. Lahjaveroilmoitus on tehtävä, kun lahjojen yhteisarvo kolmen vuoden aikana on vähintään 4.000 euroa. Ilmoituksessa ilmoitetaan samalla kaikki samalta lahjanantajalta kolmen vuoden aikana saadut lahjat ja niiden arvo. Lahjavero määräytyy lahjojen yhteisarvon perusteella.

Lahjavero määräytyy taulukkoverona veroluokittain lahjanantajan ja lahjansaajan sukulaisuussuhteen mukaan. I-luokkaan kuuluvat puoliso tai kihlattu, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen sekä aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen. II-luokkaan kuuluvat muut sukulaiset ja vieraat. 1.1.2015 alkaen lahjaveroa maksetaan seuraavasti,

I-veroluokka:

Verotettavan osuuden arvo euroina Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina Veroprosentti ylimenevästä osasta
4 000–17 000 100 8
17 000–50 000 1 140 11
50 000–200 000 4 770 14
200 000–1 000 000 25 770 17
1 000 000– 161 770 20

II-veroluokka:

Verotettavan osuuden arvo euroina Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina Veroprosentti ylimenevästä osasta
4 000–17 000 100 21
17 000–50 000 2 830 27
50 000–1 000 000 11 740 33
1 000 000– 325 240 36

Lahja vai ennakkoperintö?

Ennakkoperinnöllä tarkoitetaan perintöä jaettaessa huomioon otettavaa omaisuutta, jonka perinnönjättäjä on eläessään antanut perillisille. Mikäli ennen perittävän kuolemaa annettu omaisuus katsotaan ennakkoperinnöksi, vähennetään sitä vastaava osuus kyseisen perillisen perintöosuudesta.

Rintaperillisille annetut lahjat katsotaan pääsääntöisesti ennakkoperinnöksi, ellei lahjan antaja ole muuta määrännyt tai olosuhteista ei voida muuta päätellä. Muille perillisille annettuja lahjoja ei sen sijaan katsota ennakkoperinnöksi, ellei niin ole nimenomaisesti määrätty tai olosuhteista muuta ilmene.

Jos lahjoituksesta laaditaan lahjakirja, lahjakirjaan on syytä kirjata lahjan antajan käsitys lahjan ennakkoperintöluonteesta. Näin voidaan tarvittaessa jälkikäteen osoittaa, mitä lahjan antaja on lahjoituksella tarkoittanut.

Ennakkoperinnöksi ei katsota tavanomaisia, vähäarvoisia lahjoja.

Perintöviikko osa 5: Perinnönjako

Vainajan varat jaetaan perillisille perinnönjaossa. Kuolinpesä saattaa olla jakamattomana useita vuosia kuoleman jälkeen. Jos vainajalta jäi eloon leski, pesä jaetaan usein vasta lesken kuoltua. Jos vainajan kuolemasta on kulunut pitkä aika, pesän varallisuustilanne vaatii yleensä selvittämistä ennen jakoa. Pesän varat on lisäksi arvostettava vastaamaan nykyarvoa.

Perinnönjakoa ei saa toimittaa ennen perunkirjoitusta eikä ennen kuin pesän ja vainajan velat on maksettu tai niistä on asetettu maksun turvaava vakuus. Jos vainaja oli naimisissa, perinnönjakoa ennen on tehtävä ositus. Jokaisella pesän osakkaalla on oikeus vaatia pesä jaettavaksi.

Perinnönjako voidaan tehdä joko osakkaiden välisellä sopimuksella tai pesäjakajan toimittamana jakona. Perinnönjaosta on tehtävä jakokirja. Kaikkien osakkaiden on allekirjoitettava ja kahden esteettömän todistajan todistettava jakokirja, jos jako tehdään sopimusjakona.

Osakkaan on mahdollista moittia perinnönjakoa, mikäli sitä ei ole tehty esimerkiksi laissa säädetyssä muodossa. Moitekanne on nostettava 6 kuukauden kuluessa jaosta.