Sekä palvelujen että irtainten esineiden kaupassa lähtökohtana on, että ostajan on maksettava palvelusta tai esineestä sovittu hinta. Osapuolet voivat sopia hinnasta vapaasti. Jos hinnasta ei ole sovittu, ostajan on maksettava esineestä tai palvelusta olosuhteet huomioiden kohtuullinen hinta (kauppalaki 45 §, kuluttajansuojalaki 5:23 ja 8:24).
Eräistä kuluttajapalveluista on säännöksiä kuluttajansuojalain 8 luvussa. Säännökset soveltuvat muun muassa irtaimia esineitä ja rakennuksia koskeviin työsuoritteisiin, kuten ajoneuvon korjaukseen tai pieneen remonttiin. Näissä kuluttajapalveluissa palvelun lopullinen hinta saa ylittää toimeksisaajan antaman hinta-arvion enintään 15 %. Tilaaja ja toimeksisaaja voivat kuitenkin erikseen sopia siitä, kuinka paljon annettu hinta-arvio saadaan ylittää. Hinta-arvion katsotaan tarkoittavan kokonaishintaa, jollei toisin ole sovittu. Jos asiassa syntyy erimielisyys siitä, onko kyseessä ollut esimerkiksi hinta-arvio vai enimmäishinta, toimeksisaajan on näytettävä väitteensä toteen. Suuremmissa rakennusurakoissa sovellettavaksi voivat 8 luvun sijaan tulla kuluttajasuojalain 9 luvun säännökset.