hyvitys

Valmismatkat: matkan peruminen, keskeytyminen ja virheistä valittaminen

sydney

Mikäli matkustaja haluaa perua varaamansa matkan, on hänen Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja Suomen matkatoimistoalan liiton yhdessä laatimien yleisten valmismatkaehtojen mukaan maksettava matkanjärjestäjälle korvausta vain siinä tapauksessa, että hän on ehtinyt maksaa matkan varausmaksun. Toisin sanoen varaus sitoo matkustajaa vasta silloin, kun varausmaksu on suoritettu.

Jos matkanjärjestäjä peruu matkan, saa matkustaja valmismatkalain mukaan vaatia uuden vastaavan matkan alkuperäisen matkan hinnalla, ellei sen järjestäminen osoittaudu matkanjärjestäjälle kohtuuttoman kalliiksi tai hankalaksi. Jos korvaavaa matkaa ei pystytä järjestämään, on matkanjärjestäjän palautettava matkustajalle rahat viivytyksettä.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan matkustaja voi keskeyttää valmismatkan terveys- tai turvallisuusriskin vuoksi, tai jos matkanjärjestäjä laiminlyö törkeästi velvollisuuksiaan. Matkan voi keskeyttää myös siinä tapauksessa, ettei se vastaa sille alun perin asetettua tarkoitusta. Jos matkustaja keskeyttää matkansa näihin syihin vedoten, matkanjärjestäjän on yleisten valmismatkaehtojen mukaisesti järjestettävä matkustajalle paluukuljetus ja maksaa se hänen puolestaan.

canyon

Mikäli matkanjärjestäjä joutuu keskeyttämään matkan terveys- tai turvallisuusriskin vuoksi, on matkustajalla Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan oikeus saada matkanjärjestäjältä takaisin se osa matkan hinnasta, joka vastaa saamatta jääneitä palveluita.

Jos matkustaja huomaa matkan aikana virheitä tai puutteita, on hänen ilmoitettava niistä välittömästi matkanjärjestäjälle tai matkanjärjestäjän käyttämälle palveluntarjoajalle. Matkustajalla ei ole oikeutta vaatia hyvitystä sellaisista puutteista, jotka olisi voitu korjata jo hänen matkansa aikana.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan hyvitystä ei voi vaatia myöskään mielipahasta, vaan pelkästään konkreettisista asioista. Jos jokin asia ei sujunut matkalla sovitusti, on siitä yleisten valmismatkaehtojen mukaan tehtävä matkanjärjestäjälle kirjallinen valitus kahden kuukauden kuluessa matkan päättymisestä.

Teemaviikko 4/17, Osa 1: Kohtuullisen hyvityksen määrä

Vuosi sitten teimme pidimme teemaviikon tekijänoikeutta koskeviin kirjeisiin liittyen. Nyt pidettävällä teemaviikollamme päivitämme tietoja ja tuomme uutta näkökulmaa keskusteluun. Aloitamme teemaviikon kohtuullisen hyvityksen määrällä.

Hyvitys

Korkein oikeus on tapauksessa KKO 2010:47 ottanut kantaa hyvityksen määrään. Tuolloin kohtuulliseksi hyvityksen määräksi katsottiin 15 % ohjevähittäishinnasta per levitetty kappalemäärä.

Uudemmissa tapauksissa kantajien mukaan nykytekniikan muuttuessa levitettyjä kappalemääriä ei pystytä osoittamaan. Tämä on johtanut siihen, että kantajat ovat pitäneet parven kokoa ankaroittavana seikkana. Markkinaoikeuteen toimitetuissa haastehakemuksissa on esitetty ankaroittavina seikkoina parven koon lisäksi teoksen haavoittuvaa muotoa, korkeaa resoluutiota, teon tuomittavuutta ja loukkauksen kohdistumista välittömästi julkaisun jälkeiseen ajankohtaan.

Markkinaoikeus on ottanut kantaa kohtuullisen hyvityksen määrään tapauksessa Dnro 2015/628. Normaalikorvausta ei asiassa määritetty. Asiassa huomioitiin hyvitystä korottavia ja alentavia seikkoja, jolloin kohtuulliseksi hyvitykseksi katsottiin yhden elokuvan osalta 100,00 euroa ja yhden televisiosarjan jakson osalta 50,00 euroa. Tuomio ei ole lainvoimainen, sillä kantajat ovat valittaneet asiassa hyvityksen määrästä korkeimpaan oikeuteen.

Ankaroittavina seikkoina markkinaoikeus huomioi sen, että loukkaus oli tapahtunut hyvin pian teoksen julkaisun jälkeen ja että vastaaja oli osallistunut teoksen hallitsemattomaan levitykseen.

Alentavina seikkoina markkinaoikeus huomioi sen, ettei parven jäsen voi vaikuttaa muihin käyttäjiin, vastaaja ei saanut tehdystä loukkauksesta taloudellista hyötyä eikä asiassa ollut selvitetty, kuinka monelle teosta oli jaettu.

Ensisijaisesti tulisi määritellä, mikä on normaalikorvauksen määrä. Tapauskohtaisesti arvioituna kohtuullinen hyvityksen määrä voisi sitten olla alhaisempi tai korkeampi, riippuen tapauksen yksityiskohdista.

Valvonnan kulut

Kantajien haastehakemuksissa ei hyvityksen lisäksi ole vaadittu valvonnan kuluja, joita kantajien lähettämissä kirjeissä on vaadittu. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että ei ole perusteltua vaatia loukkaajaa osallistumaan valvontajärjestelmän kuluihin edes osaksi, koska järjestelmän kulut olisivat aivan yhtä suuret, vaikka juuri kyseinen oikeudenloukkaaja olisikin pidättäytynyt tekijänoikeuden loukkaavasta toiminnasta. Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että normaalikorvaus kattaa valvontajärjestelmän ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia, joten erillisten kustannusten vaatimista ei voida pitää perusteltuna.

Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että oikeudenloukkauksen aiheuttamat kulut voivat tulla korvattaviksi, jos tästä on nimenomaan aiheutunut oikeudenomistajalle kuluja. Tällaiset kulut on oikeudenomistajien osoitettavissa laskuin ja kuitein. Jos vaadittuja kuluja ei todellisuudessa ole aiheutunut, niitä ei voi vaatia kirjeensaajaa myöskään maksamaan.

(Oikeuskirjallisuus: Katariina Sorvarin teokset Vastuu tekijänoikeuden loukkauksesta: erityisesti tietoverkkoympäristössä (2005) ja Tekijänoikeuden loukkaus (2007)

 

Teemaviikko 3/17: Avopuolison kuolema

Avoliitossa elävillä ei ole samanlaista turvaa toisen puolison kuollessa kuin avioliitossa, sillä avoliitto ei tuo esimerkiksi oikeutta leskeneläkkeeseen. Avoleskellä ei myöskään ole aviolesken hallintaoikeuksia eli hänellä ei ole oikeutta pitää kuolleen puolison jakamatonta jäämistöä hallinnassaan eikä hänellä ole oikeutta jäädä asumaan yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, jos asunto on kuolleen avopuolison nimissä.

Avoliiton päättyessä kuolemaan suoritetaan omaisuuden erottelu nimiperiaatteen mukaan, eli kumpikin avopuoliso pitää omissa nimissään olleen omaisuuden ja mahdolliset yhteisomistussuhteet puretaan. Jos avoleski ei pääse kuolleen avopuolisonsa perillisten kanssa sopimukseen omaisuuden jaosta, voivat he pyytää tuomioistuinta määräämään heille pesänjakajan.

Jos avoliittoon sovelletaan avoliittolakia, voi avoleskellä olla oikeus hyvitykseen, jos vainajan perilliset saavat omaisuuden jaottelussa perusteetonta etua hänen yhteisen talouden hyväksi antamastaan panoksesta. Tällainen tilanne voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun avopuoliso on remontoinut yhteistä kotia niin, että sen arvo on remontin seurauksena huomattavasti noussut ja asunto joudutaan myymään avopuolison kuoleman jälkeen, jolloin avopuolison perilliset hyötyvät remontista.

Avoleskellä voi olla myös mahdollisuus saada perintökaaressa mainittua avustusta jäämistöstä, jos kuolemaan päättyneeseen avoliittoon sovelletaan avoliittolakia. Jäämistöstä saatava avustus on harkinnanvaraista ja se myönnetään yleensä silloin, kun avustus on tarpeen avolesken toimeentulon turvaamiseksi. Avustus voi olla rahallista tai esimerkiksi oikeus jäädä määräajaksi asumaan avopuolisoiden yhteisenä kotina käyttämään asuntoon. Avoleskellä on oikeus saada avustusta, vaikka kuolleen avopuolison testamentti määräisi kaikesta testamenttaajan omaisuudesta.

Koska avopuolisot eivät peri toisiaan, kannattaa heidän huomioida toisensa testamenteissaan. Testamenttaamalla omaisuuttaan avopuolisolle voi testamentin tekijä esimerkiksi varmistaa, että pidempään elävä puoliso saa jäädä asumaan heidän yhteiseen kotiinsa.

Teemaviikko 3/17: Avoero

Avoliiton päättyessä eroon toimitetaan avopuolisoiden omaisuuden erottelu, jos toinen osapuoli sitä vaatii. Omaisuuden erotteluun sovelletaan lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (myöh. avoliittolaki), jos pari on ollut avoliitossa vähintään viisi vuotta tai heillä on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avoerossa kumpikin osapuoli pitää lähtökohtaisesti oman omaisuutensa, mutta toisella osapuolella voi olla oikeus hyvitykseen yhteisen talouden hyväksi antamastaan panoksesta, jos siitä syntyy omaisuuden erottelussa toiselle perusteetonta etua.

Omaisuuden erottelussa käytetään niin kutsuttua nimiperiaatetta, jonka mukaan omaisuus kuuluu sille, kenen nimissä se on.  Jos avopuolisoilla on yhteistä omaisuutta, on yhteisomistussuhde vaadittaessa purettava. Omaisuuden erottelu voidaan tehdä avopuolisoiden keskinäisen sopimuksen perusteella, mutta jos omaisuuden jaottelusta ei päästä sopimukseen, on heillä mahdollisuus hakea tuomioistuimelta pesänjakajan määräämistä.

Avoliittolain mukaan avopuolisolla on oikeus saada hyvitystä, jos hänen yhteisen talouden hyväksi antamastaan panoksesta syntyy omaisuuden erottelussa toiselle perusteetonta etua. Hyvitystä voi vaatia esimerkiksi silloin, kun avopuoliso on jäänyt pitkäksi aikaa kotiin hoitamaan lasta antaen toiselle mahdollisuuden käydä töissä omaisuutensa kartuttamiseksi.  Avopuolisolla ei kuitenkaan ole oikeutta hyvitykseen silloin, kun syntynyt etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.

Hyvityksestä voidaan joko sopia tai hyvitysvaatimus voidaan esittää omaisuuden erottelua varten määrätylle pesänjakajalle. Hyvitysvaatimus voidaan myös saattaa kanteella tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos pesänjakajaa ei ole määrätty. Oikeus hyvitykseen raukeaa, jos hyvitystä ei vaadita omaisuuden erottelussa eikä sitä koskevaa kannetta ole nostettu kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta.

 

Tekijänoikeusviikko osa 5: Hyvityksen määrä vertaisverkkojakelussa

Hyvitys on tuottamuksesta riippumatonta ankaraa korvausvastuuta (HE 32/1984). Hyvitysvelvollisuus seuraa suoraan tekijänoikeuslain vastaisesta toiminnasta. Jos teosta käytetään tahallisesti tai tuottamuksesta, hyvityksen lisäksi on suoritettava korvaus kaikesta muustakin menetyksestä (TekijäL 57.2 §). Säännöksen sanamuoto näyttäisi viittaavan siihen, että myös hyvitys on korvausta jostain menetyksestä.

Vastoin lakia tapahtuvasta teoksen kappaleen valmistamisesta yksityistä käyttöä varten on hyvitysvelvollisuus vain siinä tapauksessa, että kappaleen valmistaja on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että kopioitava aineisto on saatettu yleisön saataviin vastoin tekijänoikeuslakia (TekijäL 57 §). Siinä tapauksessa, että rikkeen tekijä jakaa teosta edelleen muiden käyttöön, on hän vastuussa myös näiden kappaleiden valmistamisesta.

Hyvityksen määrä teosten jakamisessa voidaan laskea kaavalla:

Kappalemäärä * hinta (* kohtuullistaminen) = hyvitys

Korkeimman oikeuden ratkaisuissa yhden kappaleen hyvityksen määräksi (ns. normaalikorvaus) on lähtökohtaisesti katsottu se määrä, jolla loukkauksen tekijä olisi ollut oikeutettu saamaan kappaleeseen käyttöoikeuden (KKO 1989:87, KKO 1995:202, KKO 2010:47). Määrästä voidaan tehdä verojen ja oikeudenhaltijan säästämien kustannuserien vähennyksiä, jotka eivät tule hyvityksellä korvattavaksi. Hinnan määrittämisen lähtökohtana tulisi olla hinnoittelu siinä jakelutavassa, joka lähinnä vastaisi loukkauksessa toteutunutta menettelyä (KKO 2010:47).

Jos oikeudenhaltija väittää hyvitysmäärän perustuvan kappalemäärään, tämän tulee osoittaa jaettujen kappaleiden määrä. Jos kappalemäärän väitetään esimerkiksi vastaavan vertaisverkossa olevan parven (ts. teosta jakavat ja lataavat käyttäjät) käyttäjien lukumäärää, montako kertaa teosta on siis tosiassa jaettu tai teoriassa voitu jakaa? Otetaan esimerkki: teosta jaetaan parvessa, johon kuuluu 500 käyttäjää. Jotta kaikki saisivat teoksesta kappaleen, tulisi kappaleita tehdä yhteensä parven käyttäjien lukumäärän verran, siis 500kpl. Jos yksi käyttäjä vastaisi yksin kaikkien kappaleiden jakamisesta parvessa, olisi kappalemäärä hyvityksen laskukaavassa 500. Jos jakajia on parvessa enemmän, on jakomäärä tätä alhaisempi.

Tehdään muutama oletus esimerkin laskemiseksi. BitTorrent-teknologian toimintaperiaatteen pohjalta voidaan olettaa, että kaikki parven käyttäjät osallistuvat sekä tiedoston lataamiseen että jakamiseen. Voidaan myös olettaa, että kaikki käyttäjät jakavat ja lataavat tiedostoa samassa suhteessa toisiinsa nähden. Oletuksien taustalla on ajatus löytää jokin peruslähtökohta, ellei muuta pystytä asiassa esitetyllä näytöllä osoittamaan. Esimerkiksi vahingonkorvaussääntelyssä lähtökohta on, että jos vahingosta on vastuussa useampi henkilö, vahingonaiheuttajat vastaavat vahingosta keskinäisessä suhteessaan pääluvun mukaan jaettuna (esim. 2 vahingontekijää, molemmat vastaavat ½ osasta vahinkoa), ellei muuta näytetä. Samaa periaatetta mukaillen jokainen parven käyttäjistä osallistuu jokaiseen kappaleen valmistamiseen osuudella 1/parven käyttäjien lukumäärä. Esimerkin tapauksessa siis osuudella 1/500. Kun kappaleita tehdään yhteensä 500, jokaisen käyttäjän yhteenlaskettu osuus kaikkien kappaleiden jaossa on siis 1/500 * 500 = 1. Tosiasiassa jakomäärät vaihtelevat useista syistä eri käyttäjien välillä.

On huomattava, että käyttäjien lukumäärä parvessa tietyllä hetkellä perustuu pistemäiseen havaintoon yllä mainitussa esimerkissä. Todellisuudessa käyttäjien määrä vaihtelee jatkuvasti. Suoraviivainen kaava antaa kuitenkin suuntaa siitä, millaisessa suhteessa tiedostoa jaetaan eri käyttäjien välillä. Esitetyn laskelman perusteella käyttäjä jakaa parven koosta riippumatta yhden kopion, jos parven käyttäjämäärä pysyisi samana koko jakamisen ajan. Jos pistemäisiä havaintoja parven koosta tehdään perättäisinä päivinä, saatettaisiin väittää, että useaan otteeseen havaittu sama käyttäjä on jokaisessa havaintohetkellä havaitussa parvessa jakanut yhden kopion esitettyyn kaavaan perustuen. On kuitenkin mahdollista, että parviin osallistuu samoja käyttäjiä perättäisinä havaintohetkenä, jolloin todellinen jakomäärä on jäänyt havaittua käyttäjien kokonaismäärää pienemmäksi. Mitä lyhyempi aika havaintojen välillä on, sitä todennäköisemmin osa parven käyttäjistä on samoja.

Käyttäjän potentiaalisesti jakamien kappaleiden määrää rajoittaa käytännössä hänen internet-yhteytensä nopeus ja parveen liittyneenä oltu aika. Esimerkiksi yhden gigatavun (1GB) kokoista tiedostoa voi 24/1Mbit (tiedonsiirtonnopeus sisään/ulos) ADSL yhteyden avulla teoriassa jakaa yhden vuorokauden aikana enintään:

24[h] / (1[GB] * 1024[MB/GB] * 8[bit/B] / 1[Mbit/s] / 3600[s/h]) = ~10,5 täysikokoista kappaletta

Jos parvessa on mukana käyttäjiä, jotka vain jakavat tiedostoa, mutta eivät lataa sitä, vähentää se vastaavasti parvessa syntyvien kopioiden määrää parven koosta tehdyn havainnon jälkeen. Jos tiedostoa pelkästään jakavia käyttäjiä on esimerkiksi 200 kpl, kopioita 500 käyttäjän parvessa syntyy enää 300.

Jos yksityisoikeudellisen saatavan määrästä ei ole saatavissa uskottavaa näyttöä taikka se olisi saatavissa vain vaikeuksin tai asian laatuun nähden kohtuuttomilla kustannuksilla tai kohtuuttomalla vaivalla, tuomioistuin arvioi sen määrän (OK 17:2). Arviointisäännöstä joudutaan tässä tapauksessa soveltamaan ainakin silloin, kun levitettyjen kappaleiden määrästä tai kappaleen hinnasta ei ole tietoa.

Hyvityksen määrää voi olla tarpeen kohtuullistaa. Jos jakelussa ei ole kyse ansiotarkoituksellisesta toiminnasta, hyvityksen määrääminen suoraan myyntihintojen ja kopiomäärien pohjalta ei ole asianmukaista (KKO 2010:47). Korkein oikeus on kyseisessä ratkaisussaan huomioinut myös todennäköisyyden, etteivät kaikki käyttäjät olisi hankkineet vastikkeellisesti kopioimiaan teoksia. Tästä johtuen jakelu ei suoraan ole voinut vähentää teosten myyntiä latauskertojen osoittamalla määrällä. Ratkaisussa KKO 2010:47 kohtuullisen hyvityksen määräksi katsottiin 15 % oikeudenhaltijoiden vaatimista vähittäismyyntihintoihin pohjautuvista määristä muiden kuin musiikkiteosten (esim. elokuvien) osalta.

Tekijänoikeusviikko osa 1

Vertaisverkkojakelu: vahingonkorvaus vai tekijänoikeuslain 57 §:n mukainen hyvitys?

Vertaisverkkojakelu(p2p)-tapauksissa on noussut esille kysymys tekijänoikeuslaissa mainitun hyvityksen maksamisesta ja vahingonkorvauksesta. Hyvitystä on oikeutettu vaatimaan teoksen tekijä eli tekijänoikeuden haltija. Muut mahdolliset oikeudenhaltijat eivät voi esittää hyvitykseen perustuvia vaatimuksia. Jos tekijänoikeuden haltija on esimerkiksi siirtänyt ainoastaan dvd- tai streaming-jakeluoikeudet toiselle toimijalle, tällainen toimija ei voi esittää tekijänoikeuslain mukaista hyvitysvaatimusta pelkästään jakeluoikeuksiin perustuen. Mahdollista tietenkin on, että tekijä on siirtänyt myös oikeuden esittää omiin oikeuksiinsa perustuvia vaatimuksia tai jonkin muun tekijän yksinoikeuksiin kuuluvan oikeuden, johon hyvitysvaatimus voidaan perustaa.

Jakeluoikeuksien haltija voi hakea korvausta menetyksistään ainoastaan vahingonkorvauksen kautta. Vahingonkorvaus on nimensä mukaisesti korvausta jostakin aiheutuneesta vahingosta. Korvausta vaadittaessa on näytettävä aiheutunut vahinko ja sen määrä. Vahinkoa ovat esimerkiksi saamatta jääneet lipputulot tai saamatta jäänyt voitto DVD-myynnistä. Korvausvelvollinen on se, joka on vahingon aiheuttanut.

Hyvitys ja vahingonkorvaus ovat eri asioita eikä niitä tule sekoittaa keskenään. Tekijänoikeuden haltija voi vaatia maksettavaksi sekä hyvitystä että vahingonkorvausta, jos hänelle on aiheutunut myös vahinkoa.

Tekijänoikeuslain 57 §:n mukainen hyvitysvelvollisuus syntyy tekijänoikeuslain loukkauksella, vaikka loukkaus ei aiheuttaisi oikeudenhaltijalle vahinkoa tai vaikka loukkauksen tekijä ei hyödyntäisi teosta taloudellisesti. Hyvityksen saamisen edellytykset täyttyvät helpommin kuin vahingonkorvausvastuun edellytykset. Hyvitystä on suoritettava, vaikka loukkauksesta ei ole aiheutunut oikeudenhaltijalle taloudellisia menetyksiä, kuten saamatta jäänyttä voittoa.

Hyvityksen saaminen ei myöskään edellytä, että tekijänoikeuden haltija olisi edes pyrkinyt hyödyntämään teosta taloudellisesti. Oikeudenhaltija on voinut esimerkiksi luoda ainutlaatuinen teoksen, jota hän ei ole tarkoittanut antaa muiden käyttöön tai edelleen luovutettavaksi. Tällaisen teoksen tekijänoikeutta voidaan silti loukata sellaisella tavalla, joka oikeuttaa tekijänoikeuden haltijan saamaan loukkauksen perusteella hyvitystä.

Hyvitysvelvollisuuden peruste on selvä: hyvitystä on suoritettava tekijänoikeuslain vastaisesta toiminnasta. Ongelmaksi saattaa muodostua kuitenkin loukkauksen tehneen eli sen tahon löytäminen, joka on velvollinen suorittamaan hyvityksen. Tästä lisää huomenna.