markkinaoikeus

Teemaviikko 4/17, osa 5: Oikeudenkäyntikulut

Tässä tekstissä käydään läpi oikeudenkäyntikulujen muodostumista. Emme ota kantaa yksittäisen tapauksen oikeudenkäyntikuluihin. Tällä tekstillä ei ole tarkoitus perustella korkeita oikeudenkäyntikululaskuja tekijänoikeutta koskevissa asioissa.

Oikeudenkäyntikulut muodostuvat asiamiehen tekemästä työstä ja asian hoitamisesta aiheutuneista kuluista, kuten esimerkiksi todistajanpalkkioista ja todisteiden hankkimisesta aiheutuneista kustannuksista. Asiantuntijatodistelu on useimmiten kalliimpaa johtuen asiantuntijalausunnon laatimiseen käytettävästä ajasta ja mahdollisesta asiantuntijan suullisesta kuulemisesta.

Usein vastaajan oikeudenkäyntikululasku peilautuu kantajan oikeudenkäyntikululaskuun, sillä monet vastaajan asiamiehen toimenpiteet johtuvat kantajan asiamiehen toimenpiteistä.

Ylimääräiseltä selvitystyöltä vältytään, jos kantaja esittää kaikki vaatimuksensa, väitteensä ja todisteensa jo kannekirjelmän yhteydessä, vaikka todisteita on mahdollista toimittaa vielä haastehakemuksen jälkeenkin. Tällöin vastaajalla on parhaat mahdollisuudet myös perehtyä kantajan vaatimuksiin ja väitteisiin ja vastata niihin. Asian hoitamiseen tarvittava työmäärä ja kustannukset voivat kasvaa yllättäen, mikäli osapuolet tuovat esille uusia seikkoja ja todisteita vielä valmistelun loppupuolella.

Teemaviikko 4/17, Osa 1: Kohtuullisen hyvityksen määrä

Vuosi sitten teimme pidimme teemaviikon tekijänoikeutta koskeviin kirjeisiin liittyen. Nyt pidettävällä teemaviikollamme päivitämme tietoja ja tuomme uutta näkökulmaa keskusteluun. Aloitamme teemaviikon kohtuullisen hyvityksen määrällä.

Hyvitys

Korkein oikeus on tapauksessa KKO 2010:47 ottanut kantaa hyvityksen määrään. Tuolloin kohtuulliseksi hyvityksen määräksi katsottiin 15 % ohjevähittäishinnasta per levitetty kappalemäärä.

Uudemmissa tapauksissa kantajien mukaan nykytekniikan muuttuessa levitettyjä kappalemääriä ei pystytä osoittamaan. Tämä on johtanut siihen, että kantajat ovat pitäneet parven kokoa ankaroittavana seikkana. Markkinaoikeuteen toimitetuissa haastehakemuksissa on esitetty ankaroittavina seikkoina parven koon lisäksi teoksen haavoittuvaa muotoa, korkeaa resoluutiota, teon tuomittavuutta ja loukkauksen kohdistumista välittömästi julkaisun jälkeiseen ajankohtaan.

Markkinaoikeus on ottanut kantaa kohtuullisen hyvityksen määrään tapauksessa Dnro 2015/628. Normaalikorvausta ei asiassa määritetty. Asiassa huomioitiin hyvitystä korottavia ja alentavia seikkoja, jolloin kohtuulliseksi hyvitykseksi katsottiin yhden elokuvan osalta 100,00 euroa ja yhden televisiosarjan jakson osalta 50,00 euroa. Tuomio ei ole lainvoimainen, sillä kantajat ovat valittaneet asiassa hyvityksen määrästä korkeimpaan oikeuteen.

Ankaroittavina seikkoina markkinaoikeus huomioi sen, että loukkaus oli tapahtunut hyvin pian teoksen julkaisun jälkeen ja että vastaaja oli osallistunut teoksen hallitsemattomaan levitykseen.

Alentavina seikkoina markkinaoikeus huomioi sen, ettei parven jäsen voi vaikuttaa muihin käyttäjiin, vastaaja ei saanut tehdystä loukkauksesta taloudellista hyötyä eikä asiassa ollut selvitetty, kuinka monelle teosta oli jaettu.

Ensisijaisesti tulisi määritellä, mikä on normaalikorvauksen määrä. Tapauskohtaisesti arvioituna kohtuullinen hyvityksen määrä voisi sitten olla alhaisempi tai korkeampi, riippuen tapauksen yksityiskohdista.

Valvonnan kulut

Kantajien haastehakemuksissa ei hyvityksen lisäksi ole vaadittu valvonnan kuluja, joita kantajien lähettämissä kirjeissä on vaadittu. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että ei ole perusteltua vaatia loukkaajaa osallistumaan valvontajärjestelmän kuluihin edes osaksi, koska järjestelmän kulut olisivat aivan yhtä suuret, vaikka juuri kyseinen oikeudenloukkaaja olisikin pidättäytynyt tekijänoikeuden loukkaavasta toiminnasta. Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että normaalikorvaus kattaa valvontajärjestelmän ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia, joten erillisten kustannusten vaatimista ei voida pitää perusteltuna.

Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että oikeudenloukkauksen aiheuttamat kulut voivat tulla korvattaviksi, jos tästä on nimenomaan aiheutunut oikeudenomistajalle kuluja. Tällaiset kulut on oikeudenomistajien osoitettavissa laskuin ja kuitein. Jos vaadittuja kuluja ei todellisuudessa ole aiheutunut, niitä ei voi vaatia kirjeensaajaa myöskään maksamaan.

(Oikeuskirjallisuus: Katariina Sorvarin teokset Vastuu tekijänoikeuden loukkauksesta: erityisesti tietoverkkoympäristössä (2005) ja Tekijänoikeuden loukkaus (2007)

 

Paperilaskusta voi periä erillisen maksun (KKO 2016:49)

Korkein oikeus on antanut ratkaisun 2016:49 koskien matkapuhelinliittymän paperilaskusta perittävää maksua. Kuluttaja-asiamies oli vaatinut markkinaoikeudessa, että Elisa Oyj:tä sakon uhalla kielletään perimästä kuluttajaliittymän paperilaskusta erillistä maksua. Kuluttaja-asiamiehen mukaan sopimuksen peruselementtejä ei voitu tuotteistaa ja hinnoitella erikseen. Laskun toimittamisessa oli kyse juuri tästä, kun kuluttaja ei voinut muutoin maksaa laskua. Lasku tuli saada ilman erillistä maksua tällaisiin sopimuksiin tavanomaisella tavalla.

Elisa Oyj vastusti vaatimuksia ja esitti, että se tarjosi kuluttajille useita laskutustapoja. Sähköisesti toimitettavat laskut olivat maksuttomia kun taas paperilaskuista veloitettiin 1,90 euroa.

Markkinaoikeus kielsi ratkaisussaan Elisa Oyj:tä sakon uhalla käyttämästä 1,90 euroa tai sitä kalliimpaa maksullista paperilaskua kuluttajaliittymissään. Kieltoa ei voitu kuitenkaan asettaa koskemaan laskusta perittävää erillistä veloitusta sen määrästä riippumatta.

Sekä kuluttaja-asiamies että Elisa Oyj valittivat korkeimpaan oikeuteen.

KKO:n mukaan lähtökohtana on, että velkojen on myötävaikutettava maksun saamiseen toimittamalla velalliselle riittävät tiedot maksun suorittamiseksi. Laskun toimittaminen ilman veloitusta kuuluu lähtökohtaisesti tämän myötävaikutusvelvollisuuden piiriin. Maksun toimittamistapaa ei kuitenkaan ole yleisesti säännelty, vaan osapuolet voivat keskenään sopia laskutustavasta.

Tavallisesti palvelun kustannukset on sisällytetty tuotteen tai palvelun hintaan. Markkinaoikeuden tässä asiassa antaman ratkaisun jälkeen voimaan tulleen kuluttajansuojalain säännöksen mukaan kuluttajalta on pyydettävä suostumus lisämaksuihin, jotka eivät sisälly suoraan hyödykkeestä perittävään hintaan. Osapuolet voivat kuitenkin sopia laskutuksen hinnoittelusta muulla tavalla.

KKO:n mukaan matkapuhelinliittymien tai muiden välttämättöminä pidettävien palvelujen tuottajien on lähtökohtaisesti tarjottava laskutustapaa, joka ei edellytä internetin käyttöä. Muun laskutustavan ei silti tarvitse olla maksuton. Elisa Oyj on myös tarjonnut laskutustapana tekstiviestilaskun, joka on asiakkaille maksuton. Asiassa ei oltu myöskään väitetty, että 1,90 euron lisämaksu paperilaskusta olisi ylimitoitettu aiheutuviin kustannuksiin nähden. Lisämaksu ei ole johtanut siihen, että yhtiö olisi saanut ylimääräistä hyötyä tästä laskutustavasta.

Korkein oikeus katsoi, ettei 1,90 euron maksu paperilaskusta ole kohtuuton eikä kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimukselle ole perusteita. KKO kumosi markkinaoikeuden ratkaisun ja hylkäsi kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksen kokonaan.

Tekijänoikeusviikko osa 2: Markkinaoikeus ja yhteystietojen luovuttaminen

Miksi markkinaoikeus velvoittaa operaattorit luovuttamaan yksityishenkilöiden yhteystietoja? Onko tekijänoikeutta loukattu sillä tavoin, että tiedot tulee luovuttaa?

Tietojen luovuttamista koskevissa hakemuksissa luovutuspyyntöä on perusteltu sillä, että kyseisten käyttäjien internet-liittymien kautta on merkittävissä määrin saatettu tekijänoikeuden alaista materiaalia yleisön saataviin BitTorrent-vertaisverkossa. BitTorrent-jakelu tapahtuu suoraan kahden tai useamman käyttäjän välillä. BitTorrent-käyttäjät löytävät toisensa niin sanotun parven (swarm) kautta. Parven muodostavat samaa tiedostoa jakavat ja lataavat käyttäjät.

BitTorrent-parveen voi ainakin teoriassa liittyä kuka tahansa, jos liittymistä ei ole mitenkään rajoitettu. Markkinaoikeuden mukaan (esim. MAO Dnro 2015/353, 2015/375, 2015/509) tällaisen avoimen jakelukanavan käyttö vastaa tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitettua teoksen saattamista yleisön saataviin. Näin on, vaikka parveen ei olisi liittynyt yhtäkään lataajaa. Jos teos saatetaan yleisön saataviin ilman tekijän lupaa, on kyseessä tekijänoikeuden loukkaus. Loukkauksen vakavuus ja merkittävyys riippuu muun muassa siitä, kuinka monen käyttäjän saataville teos on tosiasiassa saatettu.

Markkinaoikeus on edellä mainituissa yhteystietojen luovutusta koskevissa ratkaisuissaan katsonut, että tekijänoikeuden haltijan näkökulmasta asiassa on merkityksellistä myös se, paljonko teosta on kokonaisuutena jaettu. Tekijänoikeuslain tietojen luovutusta koskevassa 60 a §:ssä mainittu merkittävyyskynnys on lähtökohtaisesti asetettu koskemaan yksittäisen tekijänoikeuden loukkauksen merkittävyyttä. Merkittävyys on arvioitava tapauskohtaisesti asiaan vaikuttavat olosuhteet huomioiden. Markkinaoikeus onkin todennut, että yksittäistapauksen arvioinnissa ei voida jättää täysin ottamatta huomioon olosuhteena sitä, paljonko teosta on kokonaisuudessaan jaettu.

Merkittävyyskynnyksen ylittymistä ei ole arvioitu pelkästään yksittäisen tekijänoikeuden loukkauksen vakavuudella, vaan loukkauksen vakavuutta on verrattu yhteystietojen luovuttamisesta aiheutuviin haittoihin. Tässä arvioinnissa markkinaoikeus on päätynyt siihen, että tietojen luovutuksesta yksityishenkilölle aiheutuvat haitat eivät ole niin merkittäviä kuin tietojen luovuttamista puoltavat syyt. Tietojen luovuttaminen on käytännössä välttämätöntä mahdollisen tekijänoikeudellisen loukkauksen selvittämiseksi.

Ratkaisuissa ei ole tarkasteltu tietojen luovutuksesta aiheutuvia haittoja kollektiivisesti vaan yksittäistapauksina. Syynä on se, että vaikka yhdellä hakemuksella haettaisiin useiden henkilöiden yhteystietoja luovutettavaksi, myönteisestä luovutuspäätöksestä mahdollisesti aiheutuvat haitat kohdistuvat aina yksilöihin. Hakemuksen tehneet ovat ilmoittaneet hakemuksessaan sitoutuvansa siihen, ettei näin saatuja tietoja luovuteta Suomen ulkopuolelle. Markkinaoikeus on lisäksi todennut, että tietoja saa käyttää vain väitettyjen loukkausten selvittämiseen ja vaatimusten esittämiseen. Tiedot saanutta tahoa sitoo myös vaitiovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto saamistaan tiedoista (tietoyhteiskuntakaari 136 §, aiemmin sähköinen tietosuojalaki 5 §).

Tietojenluovutuspäätöksiin voi hakea muutosta, mikäli Korkein oikeus myöntää valitusluvan. Muutosta voivat hakea vain asianosaiset. Asianosaisia eivät ole ne, joiden tietoja on luovutettu.

Kun tekijänoikeuksien haltija on markkinaoikeuden päätökseen nojaten saanut yhteystiedot teleoperaattorilta, seuraavaksi otetaan yhteyttä liittymän haltijaan. Mitä sitten tapahtuu, se selviää huomenna.