Avioliittoviikko osa 5: Osituksen esisopimus

Avioehtosopimuksella puolisot voivat sopia siitä, mikä omaisuus kuuluu puolisoiden avio-oikeuden piiriin ja mikä ei. Jos puolisot haluavat tarkemmin ennakkoon sopia siitä, miten puolisoiden omaisuus jaetaan mahdollisen avioeron jälkeisessä osituksessa, puolisot voivat tehdä osituksen esisopimuksen. Tällaisesta sopimuksesta on käytetty myös muita nimiä, kuten sopimus avioeron varalta tai pelkkä ositussopimus.

Osituksen esisopimuksella voidaan sopia esimerkiksi siitä, miten puolisoiden yhteisen asunnon omistus ja asunnon velkavastuu määräytyy osituksen jälkeen. Esisopimus voidaan laatia milloin tahansa avioliiton aikana. Jos puolisot ovat lisäksi tehneet avioehtosopimuksen, tulee sopimusten mahdolliset ristiriidat ottaa huomioon.

Osituksen esisopimus sitoo vain sopimuksen osapuolena olevia puolisoita. Esisopimus on tästä syytä käyttökelpoinen vain avioeron varalta, sillä esisopimus ei ole sido kuolleen puolison perillisiä. Sopimus ei myöskään sido muita sopimuksen ulkopuolisia tahoja, kuten puolisoiden mahdollisia velkojia.

Avioliittoviikko osa 4: Avio-oikeuden rajoittaminen

Lähtökohta on, että aviopuolisoilla on täysi avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeuden nojalla molemmat puolisot saavat osituksessa puolet heidän yhteenlasketun omaisuutensa säästöstä. Avio-oikeutta voidaan rajoittaa puolisoiden tekemällä avioehdolla ja lahjakirjassa tai testamentissa olevalla määräyksellä. Lahjoittaja voi esimerkiksi määrätä, että omaisuuden saajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta näin saatuun omaisuuteen, sen sijaan tulleeseen omaisuuteen tai omaisuuden tuottoon.

Avioehdolla puolisot voivat keskenään määrätä avio-oikeutensa laajuudesta laista poikkeavasti. Avioehto voidaan tehdä avioeron, kuoleman tai kummankin varalta. Avioehdon määräyksellä voidaan esimerkiksi sulkea avio-oikeus kokonaan pois puolisoiden avioeron varalta. Avioehtosopimus voidaan tehdä ennen avioliittoa tai sen aikana ja se on rekisteröitävä maistraattiin.

Jos puolison omaisuus luovutetaan konkurssiin, toisella puolisolla on mahdollisuus poistaa avio-oikeus ilmoittamalla siitä maistraatille. Ilmoitus on tehtävä vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta.

KKO: maksut ja osallistuminen hankintaan eivät riittäneet näytöksi mökin omistuksesta

Tapauksessa KKO 2016:37 oli riitaa puolisoiden omaisuudesta avioeron jälkeisessä osituksessa. Puolisot olivat yhdessä rahoittaneet kesämökin, joka kauppakirjassa oli kirjattu miehen nimiin. Osituksessa vaimo vaati pesänjakajaa vahvistamaan hänen omistavan kiinteistöstä ainakin puolet. Vaimo perusteli vaatimustaan sillä, että mökki oli ollut tarkoitus hankkia puolisoiden yhteiseen omistukseen. Vaimo oli osallistunut kaupantekoon aktiivisesti ja rahoittanut mökin hankinta- ja muita menoja. Miehen mukaan tarkoitus oli ollut hankkia mökki vain hänen omistukseensa.

Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat, että vaimolla oli omistusoikeus osaan mökistä. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oli, tuliko mökki katsoa miehen vai puolisoiden yhteiseksi omaisuudeksi. Aiemman KKO 2010:57 ratkaisun mukaan lähtökohtana on, että omistajana pidetään sitä, joka on kaupan perusteella omaisuuden saanut. Tässä tapauksessa kauppakirjan mukaan ostajana oli ollut yksin mies. Kauppakirjan merkinnän perusteella omistajana on pidettävä kauppakirjaan merkittyä henkilöä, ellei kyetä osoittamaan, että omaisuus on tarkoitettu hankkia puolisoille yhteisesti.

Korkein oikeus katsoi mökin kauppaan liittyvän yhteisen rahoituksen ja käyttötarkoituksen puhuvan sen puolesta, että kiinteistö oli tarkoitettu puolisoiden yhteiseen omistukseen. Puolisoiden kertomukset olivat kuitenkin ristiriitaiset sen suhteen, mitä kaupalla oli tavoiteltu. Puolisot olivat asiasta keskusteltuaan ilmeisesti hyväksyneet, että mökin ostajaksi kirjataan mies. Korkein oikeus päätyi saadun näytön perusteella siihen, että osapuolet olivat tietoisesti hankkineet mökin yksin miehen nimiin – huolimatta mökin käyttötarkoituksesta ja vaimon osallistumisesta kaupan rahoitukseen sekä hankintatoimiin.

Perintöviikko osa 5: Perinnönjako

Vainajan varat jaetaan perillisille perinnönjaossa. Kuolinpesä saattaa olla jakamattomana useita vuosia kuoleman jälkeen. Jos vainajalta jäi eloon leski, pesä jaetaan usein vasta lesken kuoltua. Jos vainajan kuolemasta on kulunut pitkä aika, pesän varallisuustilanne vaatii yleensä selvittämistä ennen jakoa. Pesän varat on lisäksi arvostettava vastaamaan nykyarvoa.

Perinnönjakoa ei saa toimittaa ennen perunkirjoitusta eikä ennen kuin pesän ja vainajan velat on maksettu tai niistä on asetettu maksun turvaava vakuus. Jos vainaja oli naimisissa, perinnönjakoa ennen on tehtävä ositus. Jokaisella pesän osakkaalla on oikeus vaatia pesä jaettavaksi.

Perinnönjako voidaan tehdä joko osakkaiden välisellä sopimuksella tai pesäjakajan toimittamana jakona. Perinnönjaosta on tehtävä jakokirja. Kaikkien osakkaiden on allekirjoitettava ja kahden esteettömän todistajan todistettava jakokirja, jos jako tehdään sopimusjakona.

Osakkaan on mahdollista moittia perinnönjakoa, mikäli sitä ei ole tehty esimerkiksi laissa säädetyssä muodossa. Moitekanne on nostettava 6 kuukauden kuluessa jaosta.