perillinen

Teemaviikko 11/16, osa 5: Perinnönjaon sisältö

Perinnönjaossa on määritettävä kullekin perilliselle tuleva osuus kuolinpesän omaisuudesta. Perintöosuudet määritetään yleensä ensin suhteellisina osuuksina, jonka perusteella voidaan laskea perilliselle tuleva euromääräinen osuus.

Perinnönjaosta on laadittava jakokirja, josta käy ilmi, miten jako on tehty. Jakokirjassa on muun muassa yksilöitävä perilliset, kuinka suuri ja minkä arvoinen osuus kullekin perilliselle tulee sekä mitä omaisuutta kukin perillisistä saa. Jakokirjan avulla on kyettävä osoittamaan jaon sisältö ja yksilöitävä jaettu omaisuus sillä tavoin, että perilliset voivat esimerkiksi rekisteröidä heille tulevan omaisuuden omiin nimiinsä.

Jakokirjan allekirjoitusvaatimukset riippuvat siitä, miten jako on toimitettu. Jos perilliset sopivat jaon sisällöstä itse, kaikkien pesän osakkaiden on allekirjoitettava jakokirja. Lisäksi kahden esteettömän todistajan on todistettava jakokirja oikeaksi.

Teemaviikko 11/16, osa 4: Perintövero, verovapaus ja vähennykset

Perintöverovelvollisia ovat perilliset ja testamentinsaajat. Vero määräytyy jokaiselle perilliselle erikseen. Veron määrä voi siten vaihdella eri perillisten välillä ja se riippuu perillisen perintöosuuden suuruudesta. Veron määrään vaikuttaa myös perillisen ja perittävän sukulaisuussuhde.

Alle 20.000 euron perinnöstä ei joudu maksamaan ollenkaan veroa. Perittävän tavallinen koti-irtaimisto on verovapaata 4.000 euroon asti. Lisäksi perittävän puoliso ja perittävän alaikäiset lapset saavat tehdä perintöosuudesta vähennyksen. Puolisovähennyksen määrä on 60.000 euroa ja alaikäisyysvähennyksen 40.000 euroa. Alaikäisyysvähennyksen voivat saada perittävän suoraan alenevassa polvessa olevat perilliset, eli esimerkiksi lapset tai lastenlapset. Alaikäisyysvähennys voidaan tehdä, jos perinnönsaaja ei ollut perittävän kuolinhetkellä täyttänyt 18 vuotta.

KKO: testamentti pätevä, vaikka todistaja ei sitä muista

Tapauksessa KKO 2016:40 korkeimman oikeuden ratkaistavana oli kysymys testamentin pätevyydestä. Perillinen oli vaatinut testamentin julistamista pätemättömäksi muotovirheen perusteella. Muotovirhekanteen perusteluna oli, ettei testamenttia tehtäessä oltu noudatettu testamentin todistamista koskevia muotovaatimuksia.

Testamenttiin oli merkitty todistajien allekirjoitukset päiväyksineen sekä lausuma muun muassa siitä, että testamentin todistelu oli tapahtunut todistajien ollessa samanaikaisesti läsnä. Testamentti oli allekirjoitettu 23.1.1996. Muotovirhekanteen mukaan todistajat eivät olleet yhtäaikaisesti läsnä testamenttia allekirjoitettaessa.

Kumpikaan todistajista ei käräjä- tai hovioikeuskäsittelyssä ollut muistanut allekirjoitustilaisuutta. Ensimmäinen todistajista oli korkeimmassa oikeudessa yllättäen muistanut allekirjoitustilaisuuden. Kertomusten poikkeavuuksista johtuen kyseisen todistajan kertomukselle ei tältä osin voitu antaa suurta näyttöarvoa. Toisen todistajan osalta jäi epäselväksi, mikä osa hänen kertomastaan oli muistinvaraista ja mikä osa oletuksia siitä, mitä allekirjoituksiin liittyen asiassa oli tapahtunut.

Todistajat olivat kuitenkin riidattomasti allekirjoittaneet testamentin todistuslauselman eikä kumpikaan heistä epäillyt todistuslauselman paikkansapitävyyttä. Muiden perillisten kertomukset puhuivat sen puolesta, että allekirjoitustilaisuus oli pidetty. Asiassa ei oltu myöskään esitetty suoraa näyttöä siitä, että tilaisuus olisi jäänyt järjestämättä. Näillä perustein korkein oikeus katsoi, että testamenttiin merkittyä todistuslauselmaa oli pidettävä luotettavana ja testamenttia siten pätevänä.

Lahja vai ennakkoperintö?

Ennakkoperinnöllä tarkoitetaan perintöä jaettaessa huomioon otettavaa omaisuutta, jonka perinnönjättäjä on eläessään antanut perillisille. Mikäli ennen perittävän kuolemaa annettu omaisuus katsotaan ennakkoperinnöksi, vähennetään sitä vastaava osuus kyseisen perillisen perintöosuudesta.

Rintaperillisille annetut lahjat katsotaan pääsääntöisesti ennakkoperinnöksi, ellei lahjan antaja ole muuta määrännyt tai olosuhteista ei voida muuta päätellä. Muille perillisille annettuja lahjoja ei sen sijaan katsota ennakkoperinnöksi, ellei niin ole nimenomaisesti määrätty tai olosuhteista muuta ilmene.

Jos lahjoituksesta laaditaan lahjakirja, lahjakirjaan on syytä kirjata lahjan antajan käsitys lahjan ennakkoperintöluonteesta. Näin voidaan tarvittaessa jälkikäteen osoittaa, mitä lahjan antaja on lahjoituksella tarkoittanut.

Ennakkoperinnöksi ei katsota tavanomaisia, vähäarvoisia lahjoja.

Perintöviikko osa 5: Perinnönjako

Vainajan varat jaetaan perillisille perinnönjaossa. Kuolinpesä saattaa olla jakamattomana useita vuosia kuoleman jälkeen. Jos vainajalta jäi eloon leski, pesä jaetaan usein vasta lesken kuoltua. Jos vainajan kuolemasta on kulunut pitkä aika, pesän varallisuustilanne vaatii yleensä selvittämistä ennen jakoa. Pesän varat on lisäksi arvostettava vastaamaan nykyarvoa.

Perinnönjakoa ei saa toimittaa ennen perunkirjoitusta eikä ennen kuin pesän ja vainajan velat on maksettu tai niistä on asetettu maksun turvaava vakuus. Jos vainaja oli naimisissa, perinnönjakoa ennen on tehtävä ositus. Jokaisella pesän osakkaalla on oikeus vaatia pesä jaettavaksi.

Perinnönjako voidaan tehdä joko osakkaiden välisellä sopimuksella tai pesäjakajan toimittamana jakona. Perinnönjaosta on tehtävä jakokirja. Kaikkien osakkaiden on allekirjoitettava ja kahden esteettömän todistajan todistettava jakokirja, jos jako tehdään sopimusjakona.

Osakkaan on mahdollista moittia perinnönjakoa, mikäli sitä ei ole tehty esimerkiksi laissa säädetyssä muodossa. Moitekanne on nostettava 6 kuukauden kuluessa jaosta.

Perintöviikko osa 4: Perunkirjoitus

Perunkirjoitus on järjestettävä 3 kuukauden kuluessa vainajan kuolemasta. Perunkirjoitustilaisuuden järjestämisestä vastaa usein se kuolinpesän osakas, jonka hoidossa pesä on. Tilaisuuteen on kutsuttava kaikki pesän osakkaat, leski ja mahdolliset testamentinsaajat. Perunkirjoitusta toimittamaan tarvitaan lisäksi kaksi uskottua miestä.

Perunkirjoituksessa esitettyjen tietojen ja tehdyn selvityksen perusteella laaditaan perukirja. Perukirjasta tulee ilmetä muun muassa tiedot vainajasta, leskestä, perillisistä ja testamentinsaajista sekä pesän varoista ja veloista. Kaikkien perillisten osalta tulee ilmoittaa heidän sukulaisuussuhteensa vainajaan. Keskeisen osan perukirjasta muodostavat tiedot vainajan ja lesken varoista ja veloista sekä heidän mahdollisesta avio-oikeudestaan toistensa omaisuuteen. Lisäksi on ilmoitettava muut varallisuuteen vaikuttavat seikat, esimerkiksi annetut lahjat tai ennakkoperintö. Perukirjassa on myös mainittava kaikki asiakirjat, joihin perukirja ja siinä esitetyt tiedot perustuvat.

Perukirja liitteineen on toimitettava Verohallinnolle kuukauden kuluessa perunkirjoituksen pitämisestä. Verohallinto toimittaa perintöverotuksen perukirjassa ilmoitettujen tietojen pohjalta. Maksettavaksi tuleva perintövero määrätään erillisellä verotuspäätöksellä, josta ilmenee, ovatko perukirjassa ilmoitetut tiedot hyväksytty verotuksen perusteeksi. Perukirjan toimittamatta jättäminen tai väärien tietojen ilmoittaminen saattaa johtaa perintöveron korotukseen tai henkilökohtaiseen vastuuseen kuolinpesän veloista.

Perintöviikko osa 2: Perimysjärjestys lain mukaan

Jos perinnönjättäjä ei ollut tehnyt testamenttia, perintö määräytyy suoraan lain mukaan. Lähtökohta on, että perinnön saavat rintaperilliset, eli perinnönjättäjän lapset. Jokainen lapsi saa yhtä suuren osan. Jos lapsi on kuollut ennen perinnönjättäjää, kyseisen osuuden saavat lapsen sijaan hänen jälkeläisensä.

Jos perittävä ei ollut naimisissa eikä perittävällä ei ollut lapsia, menee perintö puoliksi perittävän isälle ja äidille. Jos vanhemmat ovat kuolleet aiemmin, heidän osuutensa menevät perittävän veljille ja sisarille. Jos veli tai sisar on kuollut, hänen sijaansa tulevat hänen jälkeläisensä.

Jos perittävän vanhempia, sisaruksia tai heidän jälkeläisiään ei ole, menee perintö isovanhemmille. Jos isovanhemmat ovat kuolleet, heidän osuutensa menee heidän lapsilleen.

Muut sukulaiset eivät peri.

Jos perittävä oli naimisissa, mutta häneltä ei jäänyt rintaperillisiä, jäämistö menee eloonjääneelle puolisolle eli leskelle. Ensiksi kuolleen toissijaiset perilliset saavat mahdollisen osuuden pesästä vasta lesken kuoltua.

Jos perillisiä ei ole, perintö menee valtiolle.

Rintaperillisillä on oikeus lakiosaan perinnöstä. Lakiosa on puolet lain mukaan tulevan perintöosuuden arvosta. Oikeutta lakiosaan ei voida rajoittaa esimerkiksi testamentilla.