riita

Oikeusturvavakuutus

Oikeusturvavakuutus korvaa yleensä asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja, joita aiheutuu avustajan käyttämisestä sellaisissa asioissa, jotka voidaan saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Oikeusturvavakuutus voi sisältyä esimerkiksi henkilön kotivakuutukseen. Vakuutuksesta korvataan sekä riita- että rikosasioista aiheutuvia kuluja. Oikeusturvavakuutukset eivät yleensä korvaa kuluja muissa, kuin käräjäoikeuden ratkaistavaksi saatettavissa asioissa. Korvauspiirin ulkopuolelle jäävät siten esimerkiksi hallinto-oikeudessa tai erikoistuomioistuimissa käsiteltävät asiat. Vakuutuksesta korvattavat kulut ja korvauspiiri määräytyvät vakuutuksen ehtojen mukaisesti.

Vakuutuksesta korvattavia asiaryhmiä on usein rajoitettu vakuutusehdoissa. Korvauspiirin ulkopuolelle on tyypillisesti jätetty asioita, jotka liittyvät esimerkiksi vakuutetun työhön, avioeroon tai lasten elatukseen, huoltoon, tapaamisoikeuteen tai asumiseen. Rajoitusehdot vaihtelevat eri vakuutusyhtiöiden välillä. Oikeusturvavakuutuksesta korvataan tavallisesti vain osapuolen omat oikeudenkäyntikulut. Vakuutetun maksettavaksi tulevia vastapuolen kuluja ei yleensä korvata. Jotkin vakuutusyhtiöt tarjoavat maksullista lisäturvaa, joka kattaa myös vastapuolen kulut.

Vakuutuksesta korvattavat kulut rajoittuvat vakuutuksessa määrättyyn enimmäiskorvausmäärään, joka kotivakuutukseen kuuluvassa oikeusturvavakuutuksessa on useimmiten 8.500 – 17.000 euron välillä. Vakuutettu joutuu maksamaan itse osan kuluista omavastuuosuutena, joka voi olla esimerkiksi 15 % aiheutuneista kuluista ja vähintään 150 euroa.

Vakuutuksesta korvataan yleensä vakuutuskauden aikana sattuneet vakuutustapahtumat. Oikeusturvavakuutuksen tulee siis olla voimassa silloin, kun vakuutustapahtuma aiheutuu. Vakuutustapahtumaksi riita-asioissa katsotaan riidan syntyminen vakuutusehdoissa määrätyllä tavalla. Useimmiten riidan katsotaan syntyvän, kun asiassa esitetty vaatimus kiistetään. Korvattavuuteen vaikuttaa lisäksi ns. kahden vuoden sääntö. Jos oikeusturvavakuutus on ollut voimassa alle kaksi vuotta, vakuutuksesta korvataan kulut vain, jos myös vaatimuksen perusteena olevat seikat ovat syntyneet vakuutuksen voimassaoloaikana. Esimerkiksi asuntokauppariidassa vakuutuksen voidaan edellyttää olleen voimassa jo kaupantekohetkellä, vaikka kauppaan liittyvä riita aiheutuisikin vasta myöhemmin, jos vakuutus ei vielä tuolloin ole ollut voimassa kahta vuotta. Voimassaoloaikaan lasketaan se aika, jonka vakuutus on keskeytyksettä ollut yhtäjaksoisesti voimassa yhdessä tai useammassa vakuutusyhtiössä saman sisältöisenä. Vakuutusyhtiötä vaihdettaessa on siis pidettävä huolta, ettei vakuutusturvaan tule katkoksia.

 

Tekijänoikeusviikko osa 4: Todistelu ja todisteiden arviointi

Oikeudenkäymiskaaren 17:2 §:n mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Tämä tarkoittaa sitä, että osapuolen on esitettävä omien väitteidensä tueksi todisteita. Säännös ei suoraan ratkaise kysymystä todistustaakan jakautumisesta asianosaisten välillä. Todistustaakan asettaminen osapuolelle tarkoittaa samalla osapuolen riskiä siitä, että seikka jääkin ilman riittävää näyttöä. Säännös ilmaisee sen lähtökohdan, että todistustaakka voi olla paitsi kantajalla myös vastaajalla. Yleispätevää sääntöä todistustaakan jakautumisesta riita-asiassa ei ole (HE 46/2014). Oikeudenkäymiskaaren 17:5 §:n mukaan sellaisista seikoista ei tarvitse esittää todisteita, joista osapuolet ovat yhtä mieltä tai seikoista, jotka asianosainen on tunnustanut. Tunnustus on sovintokelpoisissa riita-asioissa osapuolta sitova (OK 17:5).

Riita-asioissa ongelmaksi muodostuu usein se, kumpi osapuoli on mistäkin seikasta näyttövelvollinen. Lisäksi on harkittava, kuinka vahvaa näyttöä edellytetään sille, että seikka on tullut näytetyksi. Seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön (OK 17:2). Käytännössä näyttökynnys sallii aina pienemmän tai suuremman epävarmuuden olemassaolon. Näyttökynnys on riita-asioissa alempi kuin rikosasioissa, mutta korkeampi kuin todennäköiset syyt (HE 46/2014). Kynnyksen korkeutta on kuvattu ilmaisulla ”jonkinlainen järkevä näyttöenemmyys”. (Lappalainen, näytön arviointi)

Näyttövelvollisen osapuolen on siis annettava riittävä näyttö, jotta seikka tulee näytetyksi. Vastatodistelua esittävältä osapuolelta ei yleensä edellytetä yhtä vahvaa näyttöä. Suhteellisen heikkokin vastanäyttö saattaa riittää heikentämään toisen osapuolen esittämää näyttöä sen verran, ettei seikkaa enää katsota tulleen näytetyksi. Molempien osapuolten intressissä on kuitenkin esittää asiassa mahdollisimman hyvä näyttö, jotta hänen kantansa voitaisiin katsoa asiassa oikeaksi. (Lappalainen, näytön arviointi) Vastakkaisia todisteita ja todistelua arvioitaessa suuri painoarvo on sillä, kumman osapuolen esittämän näytön katsotaan olevan uskottavampi.

Lähtökohtana todistelun arviointiin on tuomioistuimen oikeus vapaasti harkita esitettyjen todisteiden arvo. Tuomion perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä (OK 24:4). Harkinnan lopputuloksen tulee olla sellainen, että oikeudenkäynnin ulkopuoliset henkilöt voivat pitää ratkaisua perusteltuna (Tirkkonen s. 94).

Näyttönä otetaan huomioon kaikki, mitä osapuolet ovat asiassa esittäneet. Tuomioistuimen tulee myös ottaa huomioon sellainen aineisto, joka on lain puitteissa tullut sen tietoon todistelun ulkopuolella. Tähän kuuluu kaikki, mitä asianosaisten lausumissa tai muussa prosessiin kuuluneessa käyttäytymisessä on tullut ilmi. Esimerkiksi sillä voi olla merkitystä, jos osapuoli ilman pätevää syytä jättää saapumatta tuomioistuinkäsittelyyn. (Lappalainen, vapaa todistelu)

Todisteilla pyritään osoittamaan väitetty teko tai tapahtuma tekohetkellä. Jälkikäteen tehdyt havainnot eivät välttämättä osoita tekohetken tapahtumia. Jos esimerkiksi autoa on vahingoitettu tiistaina, henkilön läsnäolo auton lähettyvillä keskiviikkona ei osoita henkilöä vahingontekijäksi. Sama ajattelutapa koskee vertaisverkkotapauksissa esittävää todistelua. Jos esimerkiksi väitetään henkilön langattoman lähiverkkoyhteyden olleen kaikkien käytettävissä (ts. avoin) helmikuussa 2015, sillä ei ole merkitystä, onko yhteys tällä hetkellä avoin vai ei.

Jos tekijänoikeuden haltija väittää liittymänhaltijan saattaneen yleisön saataville tekijänoikeudenalaista materiaalia, tekijänoikeuden haltijan tulee osoittaa, että näin on tapahtunut ja että liittymänhaltijan on tehnyt väitetyn loukkauksen. Toisaalta jos liittymän haltija väittää lähiverkkoyhteyden olleen avoin tiettynä ajankohtana, hänen tulee esittää väitteensä tueksi riittävä näyttö. Näytön esittäminen kauan sitten vallinneista olosuhteista on usein lähes mahdoton tehtävä. Usein on hankala edes esimerkiksi muistaa mitä on tehnyt 6-12 kuukautta sitten tiettynä päivänä. Muistatko, mitä teit esimerkiksi 25.2.2015?

Jos liittymänhaltijan todetaan olevan vastuussa tekijänoikeuden loukkauksesta, mikä on oikea hyvityksen määrä? Jos hänen todetaan aiheuttaneen tekijänoikeuden haltijalle vahinkoa, kuinka paljon vahingonkorvausta tulisi maksaa? Tästä jatkamme huomenna.

Lähteet

Lappalainen Juha, V Todistelu teoksessa Prosessioikeus, Talentum e-kirja
Tirkkonen Tauno, Suomen siviiliprosessioikeus II, 1977

Tekijänoikeusviikko osa 3: Oikeudenhaltijan vaatimukset ja asian selvittely

Kun oikeudenhaltija on saanut internet-liittymän haltijan yhteystiedot teleoperaattorilta, miten asian selvittely jatkuu?

Sopiva vertauskohta löytyy vahingonkorvaustilanteesta: vahingon aiheuduttua otetaan yhteyttä henkilöön, joka tietää asiasta tai jonka epäillään aiheuttaneen vahingon. Tekijänoikeusloukkauksen tapauksessa on loogista lähteä selvittämään asiaa sen henkilön kanssa, jonka internet-liittymän kautta oikeudenhaltijan mielestä tekijänoikeusloukkaus on tapahtunut. Oikeudenhaltija voi lähettää liittymän haltijalle esimerkiksi kirjeen asian selvittämiseksi tai maksuvaatimuksen esittämiseksi, mikäli liittymän haltija on oikeudenhaltijan mielestä tehnyt oikeudenloukkauksen.

Jos kirjeensaaja ei ota yhteyttä lähettäjään, todennäköisiä syitä siihen ovat, että hän ei ole joko tehnyt väitettyä loukkausta tai hän ei ole syystä tai toisesta halukas asiaa selvittämään. Kirjeensaaja saattaa myös ilmoittaa, ettei ole vastuussa rikkeestä eikä suostu suorittamaan hyvitystä. Tekijänoikeuden haltijan on tällöin päätettävä, miten asiassa edetään. Jos oikeudenhaltija ei ole saanut lähettämänsä kirjeen perusteella maksua eikä muutenkaan selvyyttä asiaan, vaihtoehtona on joko jättää asian selvittely siihen tai jatkaa sitä oikeusteitse.

Jos kirjeensaaja on tehnyt mainitun tekijänoikeusloukkauksen ja on sen valmis myöntämään sekä halukas tekemään asiassa sovinnon, osapuolet voivat sopia asian ilman oikeudenkäyntiä. Sovintosumma voi sijoittua mihin tahansa alkuperäisen, täysimääräisen vaatimuksen ja nollan euron välille. Osapuolet voivat sopia hyvityksen määrästä vapaasti (Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2009:16). Tekijänoikeuden haltijan mahdollisessa oikeudenkäynnissä vaatima täysimääräinen hyvitys tulisi olla kirjeensaajan tiedossa, jotta hän voi arvioida tarjottujen sovintoehdotusten kohtuullisuutta.

Jos asiassa ei päästä sovintoon ja oikeudenhaltija vie asian tuomioistuimen ratkaistavaksi, tuomioistuin ratkaisee asian arvioituaan asiassa esitetyn näytön. Näytön arviointiin palataan huomenna.

Riita tavaran kaupasta

Milloin ostajalla on oikeus palauttaa tavara? Täytyykö myyjän palauttaa ostajan maksama summa?

Tavarakaupassa tulee usein riitaa siitä, onko tuote ollut sellainen, kuin on sovittu. Näin on varsinkin silloin, kun ostetaan tai myydään käytettyä tavaraa netissä. Jos ostaja ei ole mielestään saanut oikeanlaista tai laatuista tuotetta, ostaja todennäköisesti haluaa palauttaa tuotteen tai vaatii hinnanalennusta. Ostaja saattaa vaatia myyjää palauttamaan koko maksamansa summan, jos ostaja ei ole saanut ollenkaan tuotetta. Myyjän puolella kaupanteon ongelmat liittyvät usein siihen, että myyjä on toimittanut tavaran ennakkoon, eikä ostaja maksakaan tuotetta. Toinen myyjäpuolen ongelma on, että ostaja vaatii osaa maksusta takaisin, vaikka myyjän mielestä tavara on ollut asianmukainen.

Myyjän tai ostajan oikeus saada vaatimuksensa läpi riippuu paljon siitä, mitä osapuolten välillä kaupasta on sovittu. Sopimus on voitu tehdä esimerkiksi jollakin keskustelualueella, sähköpostissa tai puhelimitse.

Ostaja ja myyjä eivät aina pääse yhteisymmärrykseen siitä, miten riita tulisi ratkaista. Me ratkaisemme myös tavaran kauppaan liittyviä riitoja. Katso täältä, miksi riita kannattaa ratkaista meillä ja miten menettely aloitetaan.

 

Riita auton kaupasta: Esimerkki

Seuraava tapaus on kuvitteellinen ja henkilöt ja tapahtumat ovat keksittyjä.

Matti ja hänen vaimonsa olivat jo pitkään miettineet auton hankintaa. Nyt heille oli tullut perheenlisäystä ja auton hankkiminen houkutti yhä enemmän. Käytettynä auton saisi huomattavasti edullisemmin. Vaimo oli toivonut punaista autoa ja nyt netissä joku myi punaista farmariautoa – juuri sellaista, joka miellyttäisi vaimonkin silmää. Kaupat sovittiin puhelimitse ja auto maksettiin myyjän toiveesta käteisellä. Myyjän mielestä oli turha sotkea pankkeja näihin kauppoihin.

Seuraavana päivänä auto hyytyi tienvarteen, vaikka bensatankki näytti olevan täynnä. Matti tilasi hinauksen ja pyysi hinaamaan auton tuttunsa Pertin korjaamolle. Pertti tutki asiaa ja ilmoitti, että auton moottori oli rikki ja että oli ylipäätään ihme, että se oli näinkin kauan toiminut. Pertin mukaan korjaaminen maksaisi 1.200 euroa.

Matti otti yhteyttä auton myyjään ja vaati, että tämä maksaisi korjauksen tai kauppa purettaisiin. Myyjä ei suostunut maksamaan mitään, koska myyjän mukaan Matti oli kuitenkin itse rikkonut auton.

Matti otti yhteyttä juristiin. Juristi ehdotti, että hän laatisi kirjeen myyjälle 400 eurolla ja jos myyjä ei suostuisi maksamaan, laadittaisiin haastehakemus käräjäoikeudelle. Laskutus olisi tällöin 200 euroa / h. Juristi arvioi, että asia vaatisi n. 20 tuntia työtä eli laskutus olisi n. 4.000 euroa kokonaisuudessaan, jos asia riideltäisiin käräjäoikeudessa loppuun saakka. Myyjä toki maksaisi laskun, jos asia voitettaisiin.

Mitä Matin kannattaisi asiassa tehdä?

Riita auton kaupasta

Auton kaupasta voi usein tulla riitaa. Riita voi johtua esimerkiksi ostajan ja myyjän eriävästä käsityksestä siitä, mitkä ovat ostajan ja myyjän vastuut tehdyssä kaupassa.

Jos kuluttaja ostaa auton liikkeenharjoittajalta, kauppaan sovelletaan kuluttajansuojalakia. Muissa tilanteissa kauppaan sovelletaan kauppalakia. Kaupan ehdot voivat koostua esimerkiksi kauppakirjaan kirjatuista ehdoista, siihen liitetyistä yleisistä ehdoista tai siitä, mitä osapuolet ovat erikseen sopineet esimerkiksi sähköpostiviesteissä netin välityksellä.

Ostaja ja myyjä eivät aina pääse yhteisymmärrykseen siitä, miten riita tulisi ratkaista. Me ratkaisemme myös autokauppoihin liittyviä riitoja. Katso täältä, miksi riita kannattaa ratkaista meillä ja miten menettely aloitetaan.