tuomioistuin

Osakassopimus-kuukausi, osa 5: Tuomioistuimen ratkaisuja liittyen osakassopimuksiin

Osakassopimuksen irtisanominen (KKO:1994:95):

Osakeyhtiön osakkaat A ja B olivat vuonna 1978 sopineet osakassopimuksessa, että he molemmat saavat samat palkkaedut työstään yhtiössä. A toimi yhtiön toimitusjohtajana ja B talousjohtajana. Yhtiö oli A:n päätöksellä vuonna 1990 taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella irtisanonut B:n työsuhteen. Irtisanominen merkitsi myös osakassopimuksen irtisanomista, mihin A:lla ei ollut oikeutta ottaen huomioon sopimuksen tarkoituksen ja sisällön. Tämän sopimusrikkomuksen johdosta A velvoitetiin suorittamaan B:lle vahingonkorvausta osakassopimukseen liittyneiden etujen menetyksestä.

Korkein oikeus perusteli päätöstään sillä, että osakassopimus, jonka mukaan osapuolilla on ollut tasavertaiset asemat yhtiön johdossa ja samat taloudelliset edut yhtiössä, on tarkoittanut myös sitä, että osapuolet kantavat samalla tavalla riskin yhtiön taloudesta ja tuloksesta. Irtisanoessaan osakassopimuksen taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin vedoten A oli siirtänyt vastuun yhtiön tappiosta pääasiallisesti B vastattavaksi ja näin A oli käyttänyt hyväksi toimitusjohtajan asemaa. Osakassopimuksen tarkoitus ja sisältö huomioon ottaen hänellä ei ollut tähän oikeutta. Siksi A oli menetellyt osakassopimuksen vastaisesti ja hänet velvoitettiin korvaamaan osakassopimukseen liittyvien etujen menetyksestä aiheutuneet vahingot B:lle.

Yleinen tuomioistuin vai välimiesmenettely (KKO:2013:84):

J Oy ja M Oy olivat vuonna 2004 sopineet osakassopimuksessa, että A:lla oli sopimuksessa määrätyin edellytyksin oikeus ostaa J Oy:n omistamat M Oy:n osakkeet. A ei ollut sopimusosapuoli eikä hän allekirjoittanut osakassopimusta. Sopimuksessa oli lisäksi sovittu, että sopimuksesta aiheutuvat riidat ratkaistaan välimiesmenettelyssä. A nosti kanteen käräjäoikeuteen ja vaati vahingonkorvausta J Oy:ltä sillä perusteella, että J Oy oli rikkonut osakassopimusta myymällä omistamansa M Oy:n osakkeet kolmannelle. Korkeimman oikeuden tuli ratkaista kysymys siitä, sitoiko osakassopimuksen välityslauseke A:ta.

Korkein oikeus totesi, ettei A ollut välityslausekkeen sisältävän osakassopimuksen osapuoli ja ettei hän myöskään ollut tehnyt kirjallista välityssopimusta. Korkein oikeus katsoi kuitenkin, että A:n vahingonkorvauskanne perustui siihen, että hänellä oli ollut oikeus ostaa J Oy:n omistamat yhtiön osakkeet osakassopimuksen perusteella ja siksi J Oy oli rikkonut kyseistä sopimusta. A:n kanne perustui siten sopimuksessa olevan ehdon väitettyyn rikkomiseen. Kysymys on näin ollen osakassopimuksesta aiheutuvasta riidasta, joka välityslausekkeen mukaan ratkaistaan välimiesmenettelyssä. Siksi A:n kannetta ei voitu ottaa tutkittavaksi yleisessä tuomioistuimessa.

Lähteet:

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1994/19940095

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2013/20130084

Riita-asioiden käsittelyajat eri oikeusasteissa vuonna 2016

Oikeusministeriö on julkaissut 31.3.2017 tuomioistuinten työtilastot vuodelta 2016, josta ilmenee eri oikeusasteiden keskimääräiset käsittelyajat.

Julkaisun mukaan käräjäoikeuksiin saapui noin 4 000 asiaa vähemmän kuin vuonna 2015. Kaikkien asioiden yhteenlaskettu määrä oli 488 033, joista ratkaistuja riita-asioita oli 356 925. Laajojen riita-asioiden keskimääräinen käsittelyaika käräjäoikeuksissa oli 12,3 kuukautta, kun vuonna 2015 se oli 9,3 kuukautta. Vuoden 2016 tavoitteeksi asetettu 9,4 kuukautta ylitettiin lähes kolmella kuukaudella.

Hovioikeuksien keskimääräinen käsittelyaika pysyi lähestulkoon samana kuin edellisenä vuonna. Kaikkien asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 6,0 kuukautta ja riita-asioiden 7,3 kuukautta. Hovioikeudet antoivat yhteensä 9 552 ratkaisua ja vireillä oli noin 960 asiaa vähemmän kuin vuonna 2015. Vuonna 2015 keskimääräinen käsittelyaika hovioikeuksissa oli 6,1 kuukautta.

Korkeimmassa oikeudessa valituslupahakemuksen käsittelyaika oli 5,4 kuukautta, eli hieman pidempi kuin edellisenä vuotena, jolloin se oli ollut 5,2 kuukautta. Asiaratkaisun keskimääräinen käsittelyaika oli puolestaan lyhentynyt: vuonna 2016 käsittelyaika oli noin 21,5 kuukautta, kun se edellisenä vuotena oli 23,0 kuukautta. Julkaisun mukaan asiaratkaistuista asioista 13 kesti yli kolme vuotta ja 43 yli kaksi vuotta.

Laajan riita-asian läpikäymisen kaikissa oikeusasteissa voidaan siis laskea kestäneen keskimäärin 41,1 kuukautta eli 3,4 vuotta.

Riita-asia voidaan ratkaista myös välimiesmenettelyssä, jolloin sen ratkaisuaika on huomattavasti lyhyempi. Ratkaisu on osapuolia sitova, eikä siitä voi jälkeenpäin valittaa. Voit tutustua välimiesmenettelyyn lisää sivuillamme.

Julkaisu on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

 

Lapsiviikko osa 2: Huoltajuus

Lapsen molemmat vanhemmat ovat yleensä lapsen huoltajina, jos vanhemmat asuvat yhdessä. Vanhemmat voivat myös sopia yksin- tai yhteishuoltajuudesta vanhempien asuessa erillään.

Lapsen huoltajina toimivat lain mukaan lapsen vanhemmat, jos he ovat avioliitossa lapsen syntyessä. Jos lapsen äiti ei ole avioliitossa, hän toimii yksin huoltajana. Lapsen vanhempien erotessa lapsen huoltajuudesta voidaan sopia ja huoltajuus voidaan tarvittaessa vahvistaa lastenvalvojan luona tai tuomioistuimen päätöksellä.

Huoltajat päättävät yhdessä lapsen asioista. Mikäli lapsella on vain yksi huoltaja, toisella vanhemmista ei ole oikeutta osallistua lasta koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi vain huoltajalla on oikeus saada lapsen tietoja viranomaisilta. Vaikka vanhempi ei olisi lapsen huoltaja, hän on silti velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen. Elatuksesta lisää huomenna.

Tuomioistuinviikko, osa 4: Hovioikeus ja korkein oikeus

Käräjäoikeuden ratkaisuun tyytymättömän tulee ilmoittaa käräjäoikeudelle tyytymättömyytensä seitsemän päivän kuluessa tuomion antamisesta. Muutosta haetaan hovioikeudelta valittamalla. Valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa käräjäoikeuden tuomion antamisesta.

Valituksesta on käytävä ilmi muun muassa se käräjäoikeuden ratkaisu, johon haetaan muutosta ja miltä osin muutosta ratkaisuun haetaan. Jos asiassa tarvitaan jatkokäsittelylupa, valituksessa tulee perustella, miksi jatkokäsittelylupa tulisi myöntää. Jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden lopputuloksen oikeellisuutta tai jos oikeellisuutta ei voida arvioida lupaa myöntämättä. Lisäksi jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos lain soveltamisen kannalta muissa samankaltaisissa tapauksissa on tärkeää myöntää jatkokäsittelylupa tai jos luvan myöntämiselle on muu painava syy.

Hovioikeudessa menettelyyn kuuluu valmistelu ja pääkäsittely ja hovioikeus antaa asiassa tuomionsa menettelyn päätteeksi.

Hovioikeuden tuomioon tyytymätön voi hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Valituslupaa on pyydettävä ja valitus tehtävä 60 päivän kuluessa hovioikeuden tuomion antamisesta.

Valituslupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi tai jos siihen on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen sellaisen oikeudenkäynti- tai muun virheen takia, jonka perusteella ratkaisu olisi purettava tai poistettava, tai jos valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

Korkeimmassa oikeudessa suullinen käsittely järjestetään tarvittaessa. Menettelyn päätteeksi korkein oikeus antaa ratkaisun, joka on lainvoimainen. Jos riita-asiassa käydään läpi kaikki oikeusasteet, prosessi kestää yli 3,5 vuotta. Huomenna käsitellään vaihtoehtoja tuomioistuinmenettelylle.

Tuomioistuinviikko, osa 3: Valmistelu ja pääkäsittely

Vastaajan lähettämän vastauksen jälkeen menettely käräjäoikeudessa jatkuu valmistelulla. Tarvittaessa käräjäoikeus voi pyytää osapuolilta kirjallista lausumaa, jossa käräjäoikeus pyytää ottamaan kantaa yksittäisiin, käräjäoikeuden yksilöimiin seikkoihin. Jos lausumaa ei pyydetä, menettely jatkuu suullisella valmistelulla.

Valmistelulla pyritään selvittämään asiassa riitaiset ja riidattomat seikat ja se todistelu, mikä pääkäsittelyssä tullaan esittämään. Valmistelun tarkoituksen on, että pääkäsittely voidaan toimittaa yhtäjaksoisesti ja joutuisasti. Valmistelun päätteeksi tuomioistuin laatii asiasta yhteenvedon.

Pääkäsittelyn aluksi tuomioistuin käy lyhyesti läpi asiassa laaditun yhteenvedon ja tiedustelee, vastaavatko valmistelussa esitetyt vaatimukset edelleen asianosaisten kantaa. Tämän jälkeen osapuolet vuorollaan perustelevat kantansa ja lausuvat vastapuolen perustelujen johdosta. Jos osapuolet ovat kutsuneet henkilötodistajia, niitä kuullaan seuraavaksi. Lisäksi käydään läpi asiassa esitetyt kirjalliset todisteet. Pääkäsittely päättyy loppulausuntoihin, joissa osapuolet esittävät oman näkemyksensä siitä, kuinka asia tulisi ratkaista.

Käräjäoikeus antaa tuomionsa joko istunnon päätteeksi tai erikseen ilmoittamanaan ajankohtana. Huomenna käsittelemme muutoksenhakua hovioikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen.

Tuomioistuinviikko, osa 2: Vastaajana tuomioistuimessa

Vastaajan tulee kirjallisessa vastauksessaan ilmoittaa, myöntääkö vai vastustaako hän kannetta. Mikäli vastaaja vastustaa kannetta, hänen on esitettävä perustelut sekä todisteet vastustamisen tueksi. Todisteiden osalta on ilmoitettava, mitä niillä on tarkoitus näyttää toteen. Vastaaja voi halutessaan vaatia oikeudenkäyntikulujaan vastapuolen korvattavaksi. Vastaaja voi myös esittää väitteen, ettei tuomioistuin voi ottaa asiaa tutkittavaksi. Tällainen väite voi esimerkiksi koskea sitä, että asia on jo aiemmin ratkaistu toisessa menettelyssä. Vastauksessa tulee ilmoittaa lisäksi osapuolia koskevat tiedot ja vastaus on allekirjoitettava.

Vastaus tulee antaa annetussa määräajassa. Jos vastausta ei toimiteta määräajassa asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomioistuin hyväksyy kanteen yksipuolisella tuomiolla. Asia voidaan ratkaista yksipuolisella tuomiolla myös silloin, jos vastaus on annettu, mutta siinä ei ole esitetty perustetta kanteen vastustamiselle tai esitetyillä perusteilla ei ole selvästi vaikutusta asian ratkaisemiselle. Kanne voidaan hyväksyä myös vain osittain, jos kantaja on luopunut osasta vaatimuksia tai kanne on osin selvästi perusteeton.

Asian käsittelyä jatketaan yleensä valmistelussa, jos asiaa ei ratkaista yksipuolisella tuomiolla. Valmistelusta ja pääkäsittelystä kerromme lisää huomenna.

Tuomioistuinviikko, osa 1: Kantajana tuomioistuimessa

Vietämme jälleen teemaviikkoa! Viikon aiheena ovat tuomioistuimet ja menettely riita-asioissa.

Riita-asian tuomioistuinmenettely alkaa, kun osapuoli toimittaa haastehakemuksen käräjäoikeuteen. Menettelyn aloittavaa osapuolta kutsutaan kantajaksi. Kantaja voi valmistautua oikeudenkäyntiin kaikessa rauhassa ja toimittaa haastehakemuksen käräjäoikeuteen silloin, kun kantaja on saanut hankittua kaiken tarvittavan materiaalin oikeudenkäynnin aloittamista varten.

Haastehakemuksessa kantajan tulee yksilöidä vaatimuksensa. Vaatimuksen yksilöinti on tarpeen, sillä se määrittää oikeudenkäynnin kohteen. Kantaja on lisäksi ilmoitettava ne seikat, joihin vaatimus perustuu sekä todisteet ja mitä todisteilla on tarkoitus näyttää toteen. Jos kantaja haluaa vaatia oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, tällainen vaatimus on ilmoitettava jo haastehakemuksessa. Kantajan on myös tarvittaessa ilmoitettava millä perusteella tuomioistuin on toimivaltainen, ellei se muutoin ilmene kantajan toimittamasta materiaalista. Hakemuksessa on lisäksi ilmoitettava oikeudenkäynnin osapuolia koskevat tiedot. Haastehakemus on allekirjoitettava.

Jos haastehakemus on niin puutteellinen, ettei menettelyä voida jatkaa, tuomioistuin kehottaa kantajaa määräajassa korjaamaan puutteen. Jos kantaja ei korjaa puutetta määräajassa, kanne voidaan jättää tutkimatta. Tuomioistuimen on hylättävä kanne tuomiolla, jos kanne on selvästi perusteeton.

Tuomioistuimen on viipymättä annettava haaste, jos kannetta ei ole jätetty tutkimatta tai hylätty. Haaste annetaan tiedoksi oikeudenkäynnin toiselle osapuolelle, vastaajalle. Vastaajan velvollisuuksia käsitellään huomenna.

Riita-asioiden käsittelyajat eri oikeusasteissa vuonna 2015

Oikeusministeriö on 4.4.2016 julkaissut tuomioistuinten työtilastot vuodelta 2015, http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1459753681075.html.

Tilaston mukaan käräjäoikeuksien käsittelyajat laajoissa riita-asioissa jonkin verran lyhenivät suhteessa edelliseen vuoteen. Keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2015 oli 9,3 kuukautta kun vastaava luku vuonna 2014 oli 10,1 kuukautta.

Hovioikeuksissa käsittelyajat hieman pitenivät. Vuonna 2015 keskimääräinen käsittelyaika oli 6,1 kuukautta ja vuonna 2014 5,8 kuukautta. Myös korkeimmassa oikeudessa keskimääräiset käsittelyajat pitenivät vuoteen 2014 verrattuna. Korkeimman oikeuden osalta tilastossa ei ole eroteltu riita- ja rikosasioiden käsittelyaikoja. Valituslupahakemuksen käsittelyaika oli 5,2 kuukautta ja asiaratkaisun 23,0 kuukautta. Vastaavat luvut vuonna 2014 olivat 4,8 kuukautta ja 21,1 kuukautta.

Jos laaja riita-asia joudutaan käymään läpi kaikissa oikeusasteissa, sen käsittely kestää eri oikeusasteissa yhteenlaskettuna keskimäärin noin 3 vuotta 8 kuukautta.

Riita-asia voidaan ratkaista tuomioistuimen sijasta välimiesmenettelyssä kerralla ilman myöhempiä valituskierroksia. Välimiesmenettelyssämme asia ratkaistaan jopa 6 viikossa. Tutustu menettelyymme täällä.

Ensi viikolla vietämme jälleen teemaviikkoa, aiheena oikeudenkäynnin eri vaiheet.

Tekijänoikeusviikko osa 5: Hyvityksen määrä vertaisverkkojakelussa

Hyvitys on tuottamuksesta riippumatonta ankaraa korvausvastuuta (HE 32/1984). Hyvitysvelvollisuus seuraa suoraan tekijänoikeuslain vastaisesta toiminnasta. Jos teosta käytetään tahallisesti tai tuottamuksesta, hyvityksen lisäksi on suoritettava korvaus kaikesta muustakin menetyksestä (TekijäL 57.2 §). Säännöksen sanamuoto näyttäisi viittaavan siihen, että myös hyvitys on korvausta jostain menetyksestä.

Vastoin lakia tapahtuvasta teoksen kappaleen valmistamisesta yksityistä käyttöä varten on hyvitysvelvollisuus vain siinä tapauksessa, että kappaleen valmistaja on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että kopioitava aineisto on saatettu yleisön saataviin vastoin tekijänoikeuslakia (TekijäL 57 §). Siinä tapauksessa, että rikkeen tekijä jakaa teosta edelleen muiden käyttöön, on hän vastuussa myös näiden kappaleiden valmistamisesta.

Hyvityksen määrä teosten jakamisessa voidaan laskea kaavalla:

Kappalemäärä * hinta (* kohtuullistaminen) = hyvitys

Korkeimman oikeuden ratkaisuissa yhden kappaleen hyvityksen määräksi (ns. normaalikorvaus) on lähtökohtaisesti katsottu se määrä, jolla loukkauksen tekijä olisi ollut oikeutettu saamaan kappaleeseen käyttöoikeuden (KKO 1989:87, KKO 1995:202, KKO 2010:47). Määrästä voidaan tehdä verojen ja oikeudenhaltijan säästämien kustannuserien vähennyksiä, jotka eivät tule hyvityksellä korvattavaksi. Hinnan määrittämisen lähtökohtana tulisi olla hinnoittelu siinä jakelutavassa, joka lähinnä vastaisi loukkauksessa toteutunutta menettelyä (KKO 2010:47).

Jos oikeudenhaltija väittää hyvitysmäärän perustuvan kappalemäärään, tämän tulee osoittaa jaettujen kappaleiden määrä. Jos kappalemäärän väitetään esimerkiksi vastaavan vertaisverkossa olevan parven (ts. teosta jakavat ja lataavat käyttäjät) käyttäjien lukumäärää, montako kertaa teosta on siis tosiassa jaettu tai teoriassa voitu jakaa? Otetaan esimerkki: teosta jaetaan parvessa, johon kuuluu 500 käyttäjää. Jotta kaikki saisivat teoksesta kappaleen, tulisi kappaleita tehdä yhteensä parven käyttäjien lukumäärän verran, siis 500kpl. Jos yksi käyttäjä vastaisi yksin kaikkien kappaleiden jakamisesta parvessa, olisi kappalemäärä hyvityksen laskukaavassa 500. Jos jakajia on parvessa enemmän, on jakomäärä tätä alhaisempi.

Tehdään muutama oletus esimerkin laskemiseksi. BitTorrent-teknologian toimintaperiaatteen pohjalta voidaan olettaa, että kaikki parven käyttäjät osallistuvat sekä tiedoston lataamiseen että jakamiseen. Voidaan myös olettaa, että kaikki käyttäjät jakavat ja lataavat tiedostoa samassa suhteessa toisiinsa nähden. Oletuksien taustalla on ajatus löytää jokin peruslähtökohta, ellei muuta pystytä asiassa esitetyllä näytöllä osoittamaan. Esimerkiksi vahingonkorvaussääntelyssä lähtökohta on, että jos vahingosta on vastuussa useampi henkilö, vahingonaiheuttajat vastaavat vahingosta keskinäisessä suhteessaan pääluvun mukaan jaettuna (esim. 2 vahingontekijää, molemmat vastaavat ½ osasta vahinkoa), ellei muuta näytetä. Samaa periaatetta mukaillen jokainen parven käyttäjistä osallistuu jokaiseen kappaleen valmistamiseen osuudella 1/parven käyttäjien lukumäärä. Esimerkin tapauksessa siis osuudella 1/500. Kun kappaleita tehdään yhteensä 500, jokaisen käyttäjän yhteenlaskettu osuus kaikkien kappaleiden jaossa on siis 1/500 * 500 = 1. Tosiasiassa jakomäärät vaihtelevat useista syistä eri käyttäjien välillä.

On huomattava, että käyttäjien lukumäärä parvessa tietyllä hetkellä perustuu pistemäiseen havaintoon yllä mainitussa esimerkissä. Todellisuudessa käyttäjien määrä vaihtelee jatkuvasti. Suoraviivainen kaava antaa kuitenkin suuntaa siitä, millaisessa suhteessa tiedostoa jaetaan eri käyttäjien välillä. Esitetyn laskelman perusteella käyttäjä jakaa parven koosta riippumatta yhden kopion, jos parven käyttäjämäärä pysyisi samana koko jakamisen ajan. Jos pistemäisiä havaintoja parven koosta tehdään perättäisinä päivinä, saatettaisiin väittää, että useaan otteeseen havaittu sama käyttäjä on jokaisessa havaintohetkellä havaitussa parvessa jakanut yhden kopion esitettyyn kaavaan perustuen. On kuitenkin mahdollista, että parviin osallistuu samoja käyttäjiä perättäisinä havaintohetkenä, jolloin todellinen jakomäärä on jäänyt havaittua käyttäjien kokonaismäärää pienemmäksi. Mitä lyhyempi aika havaintojen välillä on, sitä todennäköisemmin osa parven käyttäjistä on samoja.

Käyttäjän potentiaalisesti jakamien kappaleiden määrää rajoittaa käytännössä hänen internet-yhteytensä nopeus ja parveen liittyneenä oltu aika. Esimerkiksi yhden gigatavun (1GB) kokoista tiedostoa voi 24/1Mbit (tiedonsiirtonnopeus sisään/ulos) ADSL yhteyden avulla teoriassa jakaa yhden vuorokauden aikana enintään:

24[h] / (1[GB] * 1024[MB/GB] * 8[bit/B] / 1[Mbit/s] / 3600[s/h]) = ~10,5 täysikokoista kappaletta

Jos parvessa on mukana käyttäjiä, jotka vain jakavat tiedostoa, mutta eivät lataa sitä, vähentää se vastaavasti parvessa syntyvien kopioiden määrää parven koosta tehdyn havainnon jälkeen. Jos tiedostoa pelkästään jakavia käyttäjiä on esimerkiksi 200 kpl, kopioita 500 käyttäjän parvessa syntyy enää 300.

Jos yksityisoikeudellisen saatavan määrästä ei ole saatavissa uskottavaa näyttöä taikka se olisi saatavissa vain vaikeuksin tai asian laatuun nähden kohtuuttomilla kustannuksilla tai kohtuuttomalla vaivalla, tuomioistuin arvioi sen määrän (OK 17:2). Arviointisäännöstä joudutaan tässä tapauksessa soveltamaan ainakin silloin, kun levitettyjen kappaleiden määrästä tai kappaleen hinnasta ei ole tietoa.

Hyvityksen määrää voi olla tarpeen kohtuullistaa. Jos jakelussa ei ole kyse ansiotarkoituksellisesta toiminnasta, hyvityksen määrääminen suoraan myyntihintojen ja kopiomäärien pohjalta ei ole asianmukaista (KKO 2010:47). Korkein oikeus on kyseisessä ratkaisussaan huomioinut myös todennäköisyyden, etteivät kaikki käyttäjät olisi hankkineet vastikkeellisesti kopioimiaan teoksia. Tästä johtuen jakelu ei suoraan ole voinut vähentää teosten myyntiä latauskertojen osoittamalla määrällä. Ratkaisussa KKO 2010:47 kohtuullisen hyvityksen määräksi katsottiin 15 % oikeudenhaltijoiden vaatimista vähittäismyyntihintoihin pohjautuvista määristä muiden kuin musiikkiteosten (esim. elokuvien) osalta.

Tekijänoikeusviikko osa 4: Todistelu ja todisteiden arviointi

Oikeudenkäymiskaaren 17:2 §:n mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Tämä tarkoittaa sitä, että osapuolen on esitettävä omien väitteidensä tueksi todisteita. Säännös ei suoraan ratkaise kysymystä todistustaakan jakautumisesta asianosaisten välillä. Todistustaakan asettaminen osapuolelle tarkoittaa samalla osapuolen riskiä siitä, että seikka jääkin ilman riittävää näyttöä. Säännös ilmaisee sen lähtökohdan, että todistustaakka voi olla paitsi kantajalla myös vastaajalla. Yleispätevää sääntöä todistustaakan jakautumisesta riita-asiassa ei ole (HE 46/2014). Oikeudenkäymiskaaren 17:5 §:n mukaan sellaisista seikoista ei tarvitse esittää todisteita, joista osapuolet ovat yhtä mieltä tai seikoista, jotka asianosainen on tunnustanut. Tunnustus on sovintokelpoisissa riita-asioissa osapuolta sitova (OK 17:5).

Riita-asioissa ongelmaksi muodostuu usein se, kumpi osapuoli on mistäkin seikasta näyttövelvollinen. Lisäksi on harkittava, kuinka vahvaa näyttöä edellytetään sille, että seikka on tullut näytetyksi. Seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön (OK 17:2). Käytännössä näyttökynnys sallii aina pienemmän tai suuremman epävarmuuden olemassaolon. Näyttökynnys on riita-asioissa alempi kuin rikosasioissa, mutta korkeampi kuin todennäköiset syyt (HE 46/2014). Kynnyksen korkeutta on kuvattu ilmaisulla ”jonkinlainen järkevä näyttöenemmyys”. (Lappalainen, näytön arviointi)

Näyttövelvollisen osapuolen on siis annettava riittävä näyttö, jotta seikka tulee näytetyksi. Vastatodistelua esittävältä osapuolelta ei yleensä edellytetä yhtä vahvaa näyttöä. Suhteellisen heikkokin vastanäyttö saattaa riittää heikentämään toisen osapuolen esittämää näyttöä sen verran, ettei seikkaa enää katsota tulleen näytetyksi. Molempien osapuolten intressissä on kuitenkin esittää asiassa mahdollisimman hyvä näyttö, jotta hänen kantansa voitaisiin katsoa asiassa oikeaksi. (Lappalainen, näytön arviointi) Vastakkaisia todisteita ja todistelua arvioitaessa suuri painoarvo on sillä, kumman osapuolen esittämän näytön katsotaan olevan uskottavampi.

Lähtökohtana todistelun arviointiin on tuomioistuimen oikeus vapaasti harkita esitettyjen todisteiden arvo. Tuomion perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä (OK 24:4). Harkinnan lopputuloksen tulee olla sellainen, että oikeudenkäynnin ulkopuoliset henkilöt voivat pitää ratkaisua perusteltuna (Tirkkonen s. 94).

Näyttönä otetaan huomioon kaikki, mitä osapuolet ovat asiassa esittäneet. Tuomioistuimen tulee myös ottaa huomioon sellainen aineisto, joka on lain puitteissa tullut sen tietoon todistelun ulkopuolella. Tähän kuuluu kaikki, mitä asianosaisten lausumissa tai muussa prosessiin kuuluneessa käyttäytymisessä on tullut ilmi. Esimerkiksi sillä voi olla merkitystä, jos osapuoli ilman pätevää syytä jättää saapumatta tuomioistuinkäsittelyyn. (Lappalainen, vapaa todistelu)

Todisteilla pyritään osoittamaan väitetty teko tai tapahtuma tekohetkellä. Jälkikäteen tehdyt havainnot eivät välttämättä osoita tekohetken tapahtumia. Jos esimerkiksi autoa on vahingoitettu tiistaina, henkilön läsnäolo auton lähettyvillä keskiviikkona ei osoita henkilöä vahingontekijäksi. Sama ajattelutapa koskee vertaisverkkotapauksissa esittävää todistelua. Jos esimerkiksi väitetään henkilön langattoman lähiverkkoyhteyden olleen kaikkien käytettävissä (ts. avoin) helmikuussa 2015, sillä ei ole merkitystä, onko yhteys tällä hetkellä avoin vai ei.

Jos tekijänoikeuden haltija väittää liittymänhaltijan saattaneen yleisön saataville tekijänoikeudenalaista materiaalia, tekijänoikeuden haltijan tulee osoittaa, että näin on tapahtunut ja että liittymänhaltijan on tehnyt väitetyn loukkauksen. Toisaalta jos liittymän haltija väittää lähiverkkoyhteyden olleen avoin tiettynä ajankohtana, hänen tulee esittää väitteensä tueksi riittävä näyttö. Näytön esittäminen kauan sitten vallinneista olosuhteista on usein lähes mahdoton tehtävä. Usein on hankala edes esimerkiksi muistaa mitä on tehnyt 6-12 kuukautta sitten tiettynä päivänä. Muistatko, mitä teit esimerkiksi 25.2.2015?

Jos liittymänhaltijan todetaan olevan vastuussa tekijänoikeuden loukkauksesta, mikä on oikea hyvityksen määrä? Jos hänen todetaan aiheuttaneen tekijänoikeuden haltijalle vahinkoa, kuinka paljon vahingonkorvausta tulisi maksaa? Tästä jatkamme huomenna.

Lähteet

Lappalainen Juha, V Todistelu teoksessa Prosessioikeus, Talentum e-kirja
Tirkkonen Tauno, Suomen siviiliprosessioikeus II, 1977