verotus

Kryptovaluuttojen verotus

Kryptovaluutta on digitaalisessa muodossa olevaa rahaa, joka tuotetaan tietokoneilla monimutkaisia matemaattisia algoritmeja käyttäen. Esimerkiksi BitCoin-nimistä valuuttaa syntyy tietokoneiden ratkoessa matemaattisia tehtäviä – kun tehtävä on ratkaistu, kryptovaluuttaa syntyy lisää. Valuutan arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella, eikä sitä ole sidottu pankkien valuutanvaihtokursseihin. BitCoineja ei voida kuitenkaan tuottaa rajattomasti, vaan niiden määrä on rajallinen. Valuutan luominen hidastuu koko ajan, koska se vaatii jatkuvasti enemmän laskentatehoa.

BitCoin on tunnetuin kryptovaluutta, mutta vain yksi lukuisista maailmassa. BitCoinin kaltaista kryptovaluuttaa voi omistaa sijoitusmielessä tai sillä voi maksaa kaupoissa, jotka hyväksyvät sen maksuvälineenä. Moni onkin rikastunut kryptovaluuttojen nopealla arvonnousulla parin viime vuoden aikana. Kryptovaluuttoja pidetään kuitenkin yleisesti arvaamattomina sijoituskohteina, sillä mitään takeita arvonnoususta tulevaisuudessa ei ole. Kryptovaluuttojen hajautettu järjestelmä, anonyymius, välikäsien ja auktoriteetin kuten valtioin tai pankin puuttuminen sekä arvonnousun mahdollisuus houkuttelevatkin monenlaisia käyttäjiä.

Kryptovaluutat eivät ole rahaa mutta eivät myöskään arvopapereita tuloverolaissa tarkoitetulla tavalla. Kryptovaluuttaa pidetään tuloverolain soveltamistilanteissa valuutan käyttäjien välisenä sopimuksena. Tällaiseen sopimussuhteeseen liittyvät menetykset eivät ole tuloverolain mukaisessa verotuksessa vähennyskelpoisia. Tuloverolain mukaan veronalaista tuloa ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot, ellei niitä ole erikseen säädetty verovapaiksi.

Tuloverolain mukaan veronalaista pääomatuloa on omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Kryptovaluutan kauppatilanteissa ei sovelleta kryptovaluutan sopimusluonteen vuoksi tuloverolain omaisuuden luovutusvoittojen verottamista koskevia säännöksiä. Positiivista arvonnousua voidaan pitää varallisuuden kerryttämänä tulona, jolloin arvonnousu verotetaan pääomatulona. Kiteytettynä: kryptovaluuttojen realisoitunut arvonnousu on siis veronalaista pääomatuloa.

Kryptovaluuttojen arvonnousu realisoituu verotettavaksi vasta silloin, kun kryptovaluuttaa vaihdetaan takaisin oikeaan valuuttaan. Kryptovaluutan arvonnousu realisoituu tuloksi myös silloin, kun kryptovaluutalla hankitaan hyödykkeitä. Kryptovaluutan vaihto toiseen kryptovaluuttaan ei kuitenkaan aiheuta verotuksen realisoitumista. Tulot kuuluvat sen verovuoden verotukseen, jonka aikana ne ovat realisoituneet. Tulot tulee ilmoittaa verottajalle viimeistään siinä vaiheessa, kun palautetaan edellisen verovuoden esitäytetty veroilmoitus. Silloin verot tulevat maksuun jäännösveroina vuoden lopussa.

Jokaisen kryptovaaluttoja omistavan olisi syytä tutustua Verohallinnon verkkosivuilta löytyvään virtuaalivaluutan tuloverotusohjeeseen (linkki löytyy lähteistä). Ohjeessa on pääpiirteittäin avattu kryptovaluuttojen verotuskohtelua.

Lähteet:

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48411/virtuaalivaluuttojen_tuloverotu/

https://www.yrittajat.fi/uutiset/569520-nama-asiat-hyva-tietaa-kryptovaluutasta-rikollista-vai-ei

https://yle.fi/uutiset/3-9933923

 

Lahjavero

Lahjaveroa on Verohallinnon mukaan maksettava, jos saadun lahjan käypä arvo on 5.000 euroa tai enemmän, tai jos kolmen vuoden aikana saatujen useiden lahjojen arvostettu yhteisarvo ylittää edellä mainitun 5.000 euron rajan.

Veroilmoitus tulee tehdä kolmen kuukauden kuluessa lahjoituspäivästä. Ilmoitusta tehdessä lahja tulee arvostaa käypään arvoon, mikä Verohallinnon mukaan tarkoittaa omaisuuden todennäköistä luovutushintaa eli hintaa, jolla omaisuus suostuttaisiin myymään tai ostamaan toisilleen vieraiden henkilöiden välisessä kaupassa. Käypä arvo voidaan verottajan mukaan määrittää usealla eri tavalla.

Lahjaverotuksessa lahjansaajat jaetaan lahjanantajan ja lahjansaajan välisen sukulaisuussuhteen perusteella kahteen eri veroluokkaan. I veroluokkaan kuuluvat Verohallinnon mukaan lahjanantajan aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen osapuoli, lahjanantajan avopuoliso, jolla on tai on ollut yhteinen lapsi lahjanantajan kanssa tai joka aikaisemmin on ollut avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa lahjanantajan kanssa, lahjanantajan perillinen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa (lapsi, lapsenlapsi, vanhempi, isovanhempi jne.) sekä lahjanantajan aviopuolison tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolen perillinen suoraan alenevassa polvessa. II veroluokkaan kuuluvat muut kuin I veroluokkaan kuuluvat sukulaiset sekä suvun ja perheen ulkopuoliset henkilöt. Ottolapset ja -vanhemmat ovat verottajan mukaan verotuksellisesti samassa asemassa biologisten sukulaisten kanssa.

Verohallinnon mukaan lahjaveroa on maksettava kaikenlaisesta varallisuudesta, jos lahjanantaja ja lahjansaaja tai toinen heistä on asunut Suomessa lahjoitushetkellä. Lahjaveroa on maksettava myös ennakkoperinnöstä sekä vakuutuskorvauksesta, mikäli se on saatu edunsaajamääräyksen perusteella.

Perintövero

Verohallinnon mukaan perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta on aina maksettava perintöveroa, jos perinnön arvo on 20.000 euroa tai enemmän ja jos perinnönjättäjä tai perinnön- tai testamentinsaaja asui kuolinhetkellä Suomessa.

Kuolemantapauksesta ei tarvitse ilmoittaa erikseen Verohallinnolle, sillä se saa siitä tiedon väestötietojärjestelmästä. Perintökaaren mukaan kuolinpesän osakkaiden on toimitettava perunkirjoitus kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta. Perukirjan kopio tulee toimittaa verottajalle kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta ja sen käsittely kestää Verohallinnon mukaan noin 6 kuukautta. Kun verottaja on tehnyt perintöverotuksen, lähettää se perintöverovelvollisille verotuspäätöksen, josta he näkevät maksettavan veron määrän.

Veron määrä riippuu perilliselle tulevan perintöosan suuruudesta, joten se määrätään kaikille perillisille erikseen. Veron määrään vaikuttaa Verohallinnon mukaan myös perinnön- tai testamentinsaajan ja vainajan välinen sukulaisuussuhde, jonka vuoksi perintöverotuksessa on käytössä kaksi eri veroluokkaa. I veroluokkaan kuuluvat perinnönjättäjän aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen (lapsi, lapsenlapsi, vanhempi, isovanhempi jne.), aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen sekä perinnönjättäjän kihlakumppani, jolle annetaan perintökaaren mukainen avustus. II veroluokkaan puolestaan kuuluvat muut sukulaiset sekä suvun ja perheen ulkopuoliset henkilöt, joille perintöveron määrä on suurempi kuin I veroluokkaan kuuluvilla.

Perinnönjättäjän tavanomainen koti-irtaimisto on Verohallinnon mukaan verovapaata 4.000 euroon asti.

Verohallinnon perintöverolaskuri on käytettävissä osoitteessa https://prosentti.vero.fi/Pelalaskuri/EtusivuPerintovero.aspx.

Torimyynti

Suomessa torimyyntiin ei aina tarvita edes erillistä lupaa tai ilmoitusta. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä esimerkiksi silloin, kun myyjänä on yksityinen henkilö ja hänen myymänsä tuotteet voidaan katsoa elintarviketurvallisuuden kannalta vähäriskisiksi. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi itse poimitut marjat, itse kasvatetut kasvikset sekä sellaiset leivonnaiset ja leivät, jotka eivät tarvitse kylmäsäilytystä.

Kun elintarvikkeita myydään elinkeinonhankkimistarkoituksessa, on toiminnasta ilmoitettava niille viranomaisille, jotka valvovat elintarviketuotteiden käsittelyä ja myyntiä kyseisessä kunnassa. Tori- ja markkinakaupan keskusjärjestön laatiman Torikauppiaan ABC-oppaan mukaan myynnin on esimerkiksi tapahduttava siihen tarkoitetussa tilassa ja sille on haettava hyväksyntää paikalliselta valvontaviranomaiselta. Elintarvikkeiden ulkomyyntiä koskevat ohjeet ovat nähtävillä ilmaiseksi elintarviketurvallisuusviraston Eviran kotisivuilla ja myyjien on oltava näistä ohjeistuksista aina tietoisia.

Jos torimyynti on pienimuotoista eli alle 10 000 euroa vuodessa, ei myyjän tarvitse maksaa myynnistään arvonlisäveroa. Torikauppiaan ABC-oppaan mukaan yrittäjän on kuitenkin pidettävä kaksinkertaista kirjanpitoa pienimuotoisestakin toiminnasta, sillä myyntituotot ovat tuloveronalaista tuottoa, jotka on ilmoitettava verottajalle.

Torikauppiaan ABC-oppaan mukaan yritysmuotoisesta torikaupan harjoittamisesta on mahdollista saada erilaisia kulukorvauksia. Yrittäjä tai hänen työntekijänsä on esimerkiksi oikeutettu nostamaan verovapaata päivärahaa tai puolipäivärahaa, jos hän työnsä vuoksi joutuu oleskelemaan riittävän kauan muualla kuin omalla paikkakunnallaan. Lisäksi, jos yrittäjä liikkuu yrityksen auton sijaan omalla autollaan, hänellä on mahdollisuus nostaa verovapaita kilometrikorvauksia. Kulukorvauksista on oppaan mukaan pidettävä lain edellyttämää matkalaskukirjanpitoa.

Verottajan mukaan luonnonvaraisten marjojen myynnistä saadut tulot ovat verovapaita, jos marjat kerätään ravinnoksi, ne poimitaan ja myydään itse, eikä niitä ole jatkojalostettu esimerkiksi makeuttamalla. Myynti katsotaan verovapaaksi, mikäli toiminta on harrastelijamaista ja satunnaista.

Kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain mukaan ulkona tapahtuvasta torimyynnistä ei tarvitse antaa asiakkaalle kuittia.

Kirpputorimyynnin verotus

Omia tai perheenjäsenten vaatteita, astioita, koruja, huonekaluja, elektroniikkaa ja harrastusvälineitä saa myydä verottajan mukaan verovapaasti, mikäli myynnistä saadut voitot eivät ylitä 5.000 euroa kalenterivuodessa. Jos edellä mainittu summa ylittyy, on ylimenevästä osasta maksettava luovutusvoittoveroa.

Autojen, moottoripyörien, veneiden ja muiden vastaavien kulkuvälineiden myyntiin ei sovelleta 5.000 euron verovapaan myynnin rajaa, sillä verottajan mukaan niiden ei katsota kuuluvan tavanomaiseen koti-irtaimistoon.  Edellä mainittua 5.000 euron rajaa ei sovelleta myöskään sellaiseen omaisuuteen, joka katsotaan tavanomaista arvokkaammaksi. Tällaista omaisuutta ovat esimerkiksi erityisen arvokkaat taulut ja taide-esineet. Jos tällaisen myydyn irtaimiston yhteenlasketut myyntihinnat ovat yli 1.000 euroa, on niiden myyntivoitoista maksettava veroa.

Jos kirpputorilla myydään sellaisia tavaroita, jotka eivät ole olleet myyjän omia tai kuuluneet hänen perheenjäsenilleen, on niistä maksettava veroa, kun myynti ylittää 1.000 euroa vuodessa. Voitot ovat verottajan mukaan kokonaan veronalaista pääomatuloa, jos myyntihinnat ylittävät 1.000 euron rajan.

Jos kirpputorimyynti on jatkuvaa ja ammattimaista, esimerkiksi ostetun tavaran jälleenmyymistä, katsotaan myynti verottajan mukaan elinkeinotoiminnaksi. Tällöin myyntivoitot ovat verotettavaa elinkeinotoiminnan tuloa, jotka on ilmoitettava verottajalle elinkeinotoiminnan veroilmoituksella. Jos myynnistä kertyvä liikevaihto ylittää vähäisen liiketoiminnan rajan (10.000 €), tulee myyjän verottajan mukaan rekisteröityä alv-velvolliseksi.

Verotuksen kannalta ei ole merkitystä, millaisella kauppapaikalla irtaimistoa myydään. Tapahtui myynti sitten pihakirppiksellä tai internetissä, on veronalaiset tulot aina ilmoitettava verottajalle.

Kotitalousvähennys: mikä se on ja mistä ja kuinka paljon sitä voi saada?

allas

Kotitalousvähennys on verotuksessa tehtävä vähennys, johon on oikeutettu silloin, kun ostaa tietynlaisia palveluita kotiinsa tai vapaa-ajanasunnolleen. Verottajan mukaan kotitalousvähennystä voi saada kotitalous- tai hoitotyöstä, asunnon kunnossapitotyöstä sekä tietotekniikkalaitteiden asennuksesta.

Kotitalousvähennyksen maksimimäärä on 2400 euroa kalenterivuodessa ja vähennys kohdistetaan aina sille vuodelle, jona vähennykseen oikeuttavan työn lasku tai palkka ja sen sivukulut on maksettu. Kotitalousvähennystä on haettava verottajalta itse ja vähennykseen oikeuttavat tiedot on ilmoitettava vuosittain esitäytetyssä veroilmoituksessa. Työn teettäjä saa hyödyn veronpalautuksena, sillä verottaja tekee vähennyksen suoraan verosta. Vaihtoehtoisesti työn teettäjä voi myös hakea ennakonpidätysprosentin alentamista, jolloin hän hyötyy kotitalousvähennyksestä välittömästi.

Kotitalousvähennyksen määrä vuonna 2017 on verottajan mukaan 50 % arvonlisäverollisesta työn osuudesta, mikäli työn tehnyt yritys kuuluu ennakkoperintärekisteriin sillä hetkellä, kun sopimus työstä tehdään. Jos työn tekemistä varten haluaa palkata henkilön työsuhteeseen, on vähennyksen määrä 20 % maksetusta palkasta sekä palkkaan liittyvistä työnantajan sivukuluista.

Puolisoiden maksimivähennys on 4800 euroa kalenterivuodessa. Kotitalousvähennyksessä on sadan euron omavastuuosuus kalenterivuosittain, joten jos 2400 euron raja ei ylity, kannattaa puolisoiden verottajan mukaan pyytää vähennystä vain toiselle puolisolle, jolloin omavastuuosuus vähennetään vain kerran.

Myös avopuoliso sekä lapsi voivat saada kotitalousvähennyksen, mikäli he asuvat siinä asunnossa, jossa työ on tehty ja he ovat maksaneet vähennykseen oikeuttavat kustannukset itse omilla tuloillaan.

Verottajan sivuilla on taulukko kysytyimmistä kotitalousvähennykseen oikeuttavista töistä: https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Kotitalousvahennys/Taulukko_kysytyimmista_kotitalousvahenny(9231).