Niko Nynäs

Henkilö oli lomamatkallaan hakeutunut lääkärin vastaanotolle tulehtuneen sormen takia ja halusi kulut korvattavan matkavakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö korvasi ainoastaan akuuttihoidon kulut sillä perusteella, että kyse oli vanhan sairauden pahentuminen.

Korvauksenhakijan mukaan hän oli huomannut tulehduksen matkalla ja sormi oli lopulta jouduttu leikkaamaan hänen palattuaan matkalta. Vakuutusehtojen mukaan matkasairaudeksi katsotaan mm. sellainen sairaus, jonka ensioireet ovat ilmenneet matkan aikana.

Henkilö oli ennen matkaa käynyt terveysasemalla näyttämässä sormeaan, joka oli diagnosoitu ja siihen oli annettu hoitoa ja tehty nivelpunktio. Lomamatkan aikana sormen ihohaava oli tulehtunut ja märkinyt eikä lääkehoito tehonnut. Lautakunnan mukaan kyse oli ennen matkaa alkaneen sairauden pahentumisesta eikä se suosittanut korvausta, vaan vakuutusyhtiön päätös oli ollut vakuutusehtojen mukainen eikä yhtiön tarvinnut korvata mm.leikkauskuluja.

Lähde ja ratkaisuteksti:

https://www.fine.fi/ratkaisutietokannat/ratkaisu/fine-017800.html?p786=2

Joskus avioero on laitettu vireille ja omaisuuskin on ehditty jo osittamaan, mutta aviopuolisot päättävät jatkaa avioliittoa. Tällöin on hyvä muistaa, että aviopuolisoilla ei ole enää avio-oikeutta toistensa omaisuuksiin, vaikka ennen avioeron vireille laittamista näin olisi ollut. Avio-oikeuden voi palauttaa avioehdolla.

Oli tilanne mikä tahansa, avioehdon kanssa kannattaa aina kääntyä asiantuntijan puoleen. Näin varmistaa, että sisältö vastaa omia toiveita.

Joskus puolisot ovat avioehdon kanssa liian myöhään liikkeellä. Avioehtoa ei voi enää tehdä, jos avioero on pistetty vireille. Maistraatti ei suostu tällaista avioehtoa rekisteröimään. Vaikka ero olisi näköpiirissä, kannattaa puolisoiden istua alas ja miettiä avioehdon tarve ennen kuin avioerohakemus lähetetään käräjäoikeudelle.

Ositusperuste syntyy, kun avioeroasia tulee tuomioistuimessa vireille. Tämän jälkeen avio-oikeuden alainen omaisuus voidaan osittaa.

Yksi yleisimpiä toiveita on, että avioehtoon kirjattaisiin, miten puolisoiden omaisuus jaettaisiin mahdollisen avioeron tapahtuessa. Joskus toivotaan, että Matti voisi pitää asunnon, mutta kesämökki tulisi Tarjalle. Tai omakotitalo jaettaisiin puoliksi, vaikka Risto omistaakin sen talon kokonaan, koska Raija on kuitenkin maksanut osan keittiöremontista. Tällaisia toiveita avioehtoon ei voida kirjata.

Jos avioero on ajankohtainen ja omaisuus halutaan jakaa, puolisoiden välillä on tehtävä ositus, kun avioeroasia on tullut tuomioistuimessa vireille.

Avioliitto voi päättyä toisen puolison kuolemaan, jolloin avioehto voi vaikuttaa avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen. Olisi kätevää, jos avioehdossa voisi myös mainita, että kesämökki menee Minna-siskolle ja Reetta-serkku saa Aalto-maljakon. Avioehdolla ei kuitenkaan voida vaikuttaa perimysjärjestykseen, vaan perimysjärjestykseen voi vaikuttaa ainoastaan testamentilla.

Avioehdolla voidaan vaikuttaa ainoastaan avio-oikeuden sisältöön ja laajuuteen.

Toukokuussa vietämme avioehtoihin liittyvää EI-teemakuukautta. Kaikki kuukauden tekstit liittyvät avio-oikeuteen ja avioehtoihin ja siihen, mikä on kiellettyä tai avioehtoihin liittyen ei voi tehdä. Jos olet menossa naimisiin tai muuten harkitse avioehdon tekemistä tai jopa avioeroa, kannattaa lukea tämän kuun teematekstit!

Usein kannattaa olla hyvissä ajoin liikenteessä, oli asia mikä hyvänsä. Avioehtoihin liittyen maistraattiin ei voi lähettää avioehtoa rekisteröitäväksi yli kuukautta ennen häitä. Avioehdon voi kyllä allekirjoittaa jo hyvissä ajoin, mutta tällöin rekisteröinti täytyy muistaa tehdä lähempänä vihkipäivää. Avioehto kannattaa tehdä ennen vihkipäivää, mutta ei välttämättä vuosia ennakkoon.

Nykylaissa ehdottoman vankeusrangaistuksen saanut voi vapautua istuttuaan tuomiostaan puolet, jos hän ei ole ennen rikostaan vähintään 3 vuoteen ollut vankeudessa. Vapauttamista voi edeltää myös valvottu koevapaus, jossa vankia seurataan teknisin välinein.

1.1.2020 voimaan tulevan lain mukaan tekijältä edellytetään vähintään 5 vuoden vankeudetonta aikaa, jotta hän voisi vapautua ehdonalaiseen istuttuaan rangaistuksesta puolet. Sääntely tarkoituksena on kitkeä uusimisrikollisuutta, mihin liittyen nykyistä 3 vuoden rikoksetonta aikaa on pidetty liian lyhyenä ja samalla oikeudenmukaisuuden ja uskottavuuden kannalta hankalana.

Elinkautinen vankeusrangaistus ja törkeimmät väkivaltarikokset on rajattu vapauttamisen ulkopuolelle.

Nykylain mukaan ilmoitusaika on vain 6 tuntia, joka on käytännössä osoittaunut liian lyhyeksi eikä poliisi ole aina kyennyt turvaamaan kokoontumisvapauden käyttämistä lain edellyttämällä tavalla. Kansainvälisessä vertailussa nykyinen ilmoitusaika on lyhyt, sillä useissa Euroopan maissa edellytetään tavallisesti ennakkoilmoitusta vähintään 2-3 päivää ennen kokousta.

Pidentämisen perusteina on mielenosoitusten luonteen muuttuminen. Suurikin joukko saadaan nykyisin paikalle esim. sosiaalisen median välityksellä. Mielenosoitusten vastustajat tekevät myös aiempaa useammin vastamielenosoituksen, joka saattaa johtaa yhteenottoihin osapuolten välillä. Ilmoitusajalla on erityinen merkitys, jos mielenosoitus kohdistuu tai vaikuttaa sellaiseen ihmisryhmään, joka edellyttää erityistä suojelua. Tällaisia ovat esim. lasten ja vanhuksien asioihin liittyvät mielenilmaukset.

Lakimuutos tulee voimaan 1.8.2019.

Sakkorangaistuksien ongelma on, että sakon saaneet voivat periaatteessa välttää koko rangaistuksen, jos maksua ei saada perittyä heiltä. Ratkaisu tähän on sakkojen muuntaminen vankeudeksi, tietyin ehdoin. Vain tuomioistuimessa tuomitut sakot voidaan muuntaa vankeudeksi, muita ei. Lähtökohta jatkossa on, että yhden vuoden aikana tehty seitsemäs rikkomus samankaltaisesta teosta johtaa tuomioistuinkäsittelyyn, jossa sakkorangaistus voidaan muuntaa vankeudeksi.

Sakkojen muuntamisessa on kuitenkin rajoituksia, esim. alle 18 vuotiaana tehtyä sakkorikosta ei voida muuntaa vankeudeksi eikä rikesakkoja edelleenkään muunneta vankeudeksi. Aiemmin kolme maksamatonta sakkoa vastasi yhtä vankeuspäivää, kun jatkossa yhteen päivään vaaditaan neljä sakkoa. Rangaistuksen pituus on vähintään 4 ja enintään 40 päivää vankeutta

1.6.2019 voimaantuleva lakimuutos päättää menettelyn, jossa alaikäiset ovat voineet saada poikkeusluvan avioliitolle. Jatkossa alaikäisiä puolisoita ei enää vihitä.

Kansainvälisissä havainnoissa erityisesti alaikäisten tyttöjen avioliittoja on pidetty haitallisina. Tällaisen avioliiton on katsottu altistavan hyväksikäytölle, estävän omien valintojen tekemistä sekä haittaavan koulunkäyntiä esim. opintojen keskeytymisellä.

Yksi kotimaisen menettelyn ongelmista on ollut se, ettei alaikäisten avioliitoille oltu säädetty alaikärajaa. Lupia ei ole kuitenkaan pääsääntöisesti myönnetty alle 17 vuotiaille, eikä haittavaikutuksia ole Suomessa juuri havaittu. Kaikesta huolimatta asiassa on kyse ensisijassa siitä, että mahdolliset alaikäisiin kohdistuvat haittavaikutukset halutaan välttää, minkä takia menettelystä luovutaan.