Avoliiton päättyessä eroon toimitetaan avopuolisoiden omaisuuden erottelu, jos toinen osapuoli sitä vaatii. Omaisuuden erotteluun sovelletaan lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (myöh. avoliittolaki), jos pari on ollut avoliitossa vähintään viisi vuotta tai heillä on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avoerossa kumpikin osapuoli pitää lähtökohtaisesti oman omaisuutensa, mutta toisella osapuolella voi olla oikeus hyvitykseen yhteisen talouden hyväksi antamastaan panoksesta, jos siitä syntyy omaisuuden erottelussa toiselle perusteetonta etua.
Omaisuuden erottelussa käytetään niin kutsuttua nimiperiaatetta, jonka mukaan omaisuus kuuluu sille, kenen nimissä se on. Jos avopuolisoilla on yhteistä omaisuutta, on yhteisomistussuhde vaadittaessa purettava. Omaisuuden erottelu voidaan tehdä avopuolisoiden keskinäisen sopimuksen perusteella, mutta jos omaisuuden jaottelusta ei päästä sopimukseen, on heillä mahdollisuus hakea tuomioistuimelta pesänjakajan määräämistä.
Avoliittolain mukaan avopuolisolla on oikeus saada hyvitystä, jos hänen yhteisen talouden hyväksi antamastaan panoksesta syntyy omaisuuden erottelussa toiselle perusteetonta etua. Hyvitystä voi vaatia esimerkiksi silloin, kun avopuoliso on jäänyt pitkäksi aikaa kotiin hoitamaan lasta antaen toiselle mahdollisuuden käydä töissä omaisuutensa kartuttamiseksi. Avopuolisolla ei kuitenkaan ole oikeutta hyvitykseen silloin, kun syntynyt etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.
Hyvityksestä voidaan joko sopia tai hyvitysvaatimus voidaan esittää omaisuuden erottelua varten määrätylle pesänjakajalle. Hyvitysvaatimus voidaan myös saattaa kanteella tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos pesänjakajaa ei ole määrätty. Oikeus hyvitykseen raukeaa, jos hyvitystä ei vaadita omaisuuden erottelussa eikä sitä koskevaa kannetta ole nostettu kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta.