Osakassopimuksen irtisanominen (KKO:1994:95):
Osakeyhtiön osakkaat A ja B olivat vuonna 1978 sopineet osakassopimuksessa, että he molemmat saavat samat palkkaedut työstään yhtiössä. A toimi yhtiön toimitusjohtajana ja B talousjohtajana. Yhtiö oli A:n päätöksellä vuonna 1990 taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella irtisanonut B:n työsuhteen. Irtisanominen merkitsi myös osakassopimuksen irtisanomista, mihin A:lla ei ollut oikeutta ottaen huomioon sopimuksen tarkoituksen ja sisällön. Tämän sopimusrikkomuksen johdosta A velvoitetiin suorittamaan B:lle vahingonkorvausta osakassopimukseen liittyneiden etujen menetyksestä.
Korkein oikeus perusteli päätöstään sillä, että osakassopimus, jonka mukaan osapuolilla on ollut tasavertaiset asemat yhtiön johdossa ja samat taloudelliset edut yhtiössä, on tarkoittanut myös sitä, että osapuolet kantavat samalla tavalla riskin yhtiön taloudesta ja tuloksesta. Irtisanoessaan osakassopimuksen taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin vedoten A oli siirtänyt vastuun yhtiön tappiosta pääasiallisesti B vastattavaksi ja näin A oli käyttänyt hyväksi toimitusjohtajan asemaa. Osakassopimuksen tarkoitus ja sisältö huomioon ottaen hänellä ei ollut tähän oikeutta. Siksi A oli menetellyt osakassopimuksen vastaisesti ja hänet velvoitettiin korvaamaan osakassopimukseen liittyvien etujen menetyksestä aiheutuneet vahingot B:lle.
Yleinen tuomioistuin vai välimiesmenettely (KKO:2013:84):
J Oy ja M Oy olivat vuonna 2004 sopineet osakassopimuksessa, että A:lla oli sopimuksessa määrätyin edellytyksin oikeus ostaa J Oy:n omistamat M Oy:n osakkeet. A ei ollut sopimusosapuoli eikä hän allekirjoittanut osakassopimusta. Sopimuksessa oli lisäksi sovittu, että sopimuksesta aiheutuvat riidat ratkaistaan välimiesmenettelyssä. A nosti kanteen käräjäoikeuteen ja vaati vahingonkorvausta J Oy:ltä sillä perusteella, että J Oy oli rikkonut osakassopimusta myymällä omistamansa M Oy:n osakkeet kolmannelle. Korkeimman oikeuden tuli ratkaista kysymys siitä, sitoiko osakassopimuksen välityslauseke A:ta.
Korkein oikeus totesi, ettei A ollut välityslausekkeen sisältävän osakassopimuksen osapuoli ja ettei hän myöskään ollut tehnyt kirjallista välityssopimusta. Korkein oikeus katsoi kuitenkin, että A:n vahingonkorvauskanne perustui siihen, että hänellä oli ollut oikeus ostaa J Oy:n omistamat yhtiön osakkeet osakassopimuksen perusteella ja siksi J Oy oli rikkonut kyseistä sopimusta. A:n kanne perustui siten sopimuksessa olevan ehdon väitettyyn rikkomiseen. Kysymys on näin ollen osakassopimuksesta aiheutuvasta riidasta, joka välityslausekkeen mukaan ratkaistaan välimiesmenettelyssä. Siksi A:n kannetta ei voitu ottaa tutkittavaksi yleisessä tuomioistuimessa.
Lähteet: