perintö

Perintövero

Verohallinnon mukaan perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta on aina maksettava perintöveroa, jos perinnön arvo on 20.000 euroa tai enemmän ja jos perinnönjättäjä tai perinnön- tai testamentinsaaja asui kuolinhetkellä Suomessa.

Kuolemantapauksesta ei tarvitse ilmoittaa erikseen Verohallinnolle, sillä se saa siitä tiedon väestötietojärjestelmästä. Perintökaaren mukaan kuolinpesän osakkaiden on toimitettava perunkirjoitus kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta. Perukirjan kopio tulee toimittaa verottajalle kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta ja sen käsittely kestää Verohallinnon mukaan noin 6 kuukautta. Kun verottaja on tehnyt perintöverotuksen, lähettää se perintöverovelvollisille verotuspäätöksen, josta he näkevät maksettavan veron määrän.

Veron määrä riippuu perilliselle tulevan perintöosan suuruudesta, joten se määrätään kaikille perillisille erikseen. Veron määrään vaikuttaa Verohallinnon mukaan myös perinnön- tai testamentinsaajan ja vainajan välinen sukulaisuussuhde, jonka vuoksi perintöverotuksessa on käytössä kaksi eri veroluokkaa. I veroluokkaan kuuluvat perinnönjättäjän aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen (lapsi, lapsenlapsi, vanhempi, isovanhempi jne.), aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen sekä perinnönjättäjän kihlakumppani, jolle annetaan perintökaaren mukainen avustus. II veroluokkaan puolestaan kuuluvat muut sukulaiset sekä suvun ja perheen ulkopuoliset henkilöt, joille perintöveron määrä on suurempi kuin I veroluokkaan kuuluvilla.

Perinnönjättäjän tavanomainen koti-irtaimisto on Verohallinnon mukaan verovapaata 4.000 euroon asti.

Verohallinnon perintöverolaskuri on käytettävissä osoitteessa https://prosentti.vero.fi/Pelalaskuri/EtusivuPerintovero.aspx.

Teemaviikko 11/16, osa 1: Perinnöstä luopuminen

Perinnöstä voi luopua jo perittävän eläessä. Useimmiten kyseeseen tulee ilmoitus perittävän tekemän testamentin hyväksymisestä. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti ja allekirjoitettava ja lisäksi se on osoitettava perittävälle. Tarkoituksena on saattaa perittävä tietoiseksi luopumisesta, minkä takia muulle kuin perittävälle tehty ilmoitus ei ole pätevä.

Perinnöstä voidaan luopua myös perittävän kuoleman jälkeen. Luopuminen on tällöinkin tehtävä kirjallisesti. Luopuminen on mahdollista niin kauan, kun perillinen ei ole ryhtynyt sellaisiin toimiin, että hänen voidaan katsoa ottaneen perinnön vastaan. Tavanomaisten, vainajan asioiden hoitamiseksi välttämättömien toimien hoitaminen ei yleensä ole vielä perintöön ryhtymistä. Edellytyksenä on, että perillinen ei ole saanut näin toimien mitään henkilökohtaista hyötyä tai etua pesästä.

Kuolemanjälkeinen perinnöstä luopuminen voidaan tehdä ennen perunkirjoitusta. Tällöin luopuminen tulee huomioitua jo perintöverotusta toimitettaessa. Jos luopuminen tehdään perunkirjoituksen jälkeen, perintöverotusta on erikseen määräajassa vaadittava oikaistavaksi.

Lahja vai ennakkoperintö?

Ennakkoperinnöllä tarkoitetaan perintöä jaettaessa huomioon otettavaa omaisuutta, jonka perinnönjättäjä on eläessään antanut perillisille. Mikäli ennen perittävän kuolemaa annettu omaisuus katsotaan ennakkoperinnöksi, vähennetään sitä vastaava osuus kyseisen perillisen perintöosuudesta.

Rintaperillisille annetut lahjat katsotaan pääsääntöisesti ennakkoperinnöksi, ellei lahjan antaja ole muuta määrännyt tai olosuhteista ei voida muuta päätellä. Muille perillisille annettuja lahjoja ei sen sijaan katsota ennakkoperinnöksi, ellei niin ole nimenomaisesti määrätty tai olosuhteista muuta ilmene.

Jos lahjoituksesta laaditaan lahjakirja, lahjakirjaan on syytä kirjata lahjan antajan käsitys lahjan ennakkoperintöluonteesta. Näin voidaan tarvittaessa jälkikäteen osoittaa, mitä lahjan antaja on lahjoituksella tarkoittanut.

Ennakkoperinnöksi ei katsota tavanomaisia, vähäarvoisia lahjoja.

Perintöviikko osa 5: Perinnönjako

Vainajan varat jaetaan perillisille perinnönjaossa. Kuolinpesä saattaa olla jakamattomana useita vuosia kuoleman jälkeen. Jos vainajalta jäi eloon leski, pesä jaetaan usein vasta lesken kuoltua. Jos vainajan kuolemasta on kulunut pitkä aika, pesän varallisuustilanne vaatii yleensä selvittämistä ennen jakoa. Pesän varat on lisäksi arvostettava vastaamaan nykyarvoa.

Perinnönjakoa ei saa toimittaa ennen perunkirjoitusta eikä ennen kuin pesän ja vainajan velat on maksettu tai niistä on asetettu maksun turvaava vakuus. Jos vainaja oli naimisissa, perinnönjakoa ennen on tehtävä ositus. Jokaisella pesän osakkaalla on oikeus vaatia pesä jaettavaksi.

Perinnönjako voidaan tehdä joko osakkaiden välisellä sopimuksella tai pesäjakajan toimittamana jakona. Perinnönjaosta on tehtävä jakokirja. Kaikkien osakkaiden on allekirjoitettava ja kahden esteettömän todistajan todistettava jakokirja, jos jako tehdään sopimusjakona.

Osakkaan on mahdollista moittia perinnönjakoa, mikäli sitä ei ole tehty esimerkiksi laissa säädetyssä muodossa. Moitekanne on nostettava 6 kuukauden kuluessa jaosta.

Perintöviikko osa 2: Perimysjärjestys lain mukaan

Jos perinnönjättäjä ei ollut tehnyt testamenttia, perintö määräytyy suoraan lain mukaan. Lähtökohta on, että perinnön saavat rintaperilliset, eli perinnönjättäjän lapset. Jokainen lapsi saa yhtä suuren osan. Jos lapsi on kuollut ennen perinnönjättäjää, kyseisen osuuden saavat lapsen sijaan hänen jälkeläisensä.

Jos perittävä ei ollut naimisissa eikä perittävällä ei ollut lapsia, menee perintö puoliksi perittävän isälle ja äidille. Jos vanhemmat ovat kuolleet aiemmin, heidän osuutensa menevät perittävän veljille ja sisarille. Jos veli tai sisar on kuollut, hänen sijaansa tulevat hänen jälkeläisensä.

Jos perittävän vanhempia, sisaruksia tai heidän jälkeläisiään ei ole, menee perintö isovanhemmille. Jos isovanhemmat ovat kuolleet, heidän osuutensa menee heidän lapsilleen.

Muut sukulaiset eivät peri.

Jos perittävä oli naimisissa, mutta häneltä ei jäänyt rintaperillisiä, jäämistö menee eloonjääneelle puolisolle eli leskelle. Ensiksi kuolleen toissijaiset perilliset saavat mahdollisen osuuden pesästä vasta lesken kuoltua.

Jos perillisiä ei ole, perintö menee valtiolle.

Rintaperillisillä on oikeus lakiosaan perinnöstä. Lakiosa on puolet lain mukaan tulevan perintöosuuden arvosta. Oikeutta lakiosaan ei voida rajoittaa esimerkiksi testamentilla.

Perintöviikko osa 1: Perintövero

Perintönä tai testamentilla saatavasta omaisuudesta on suoritettava perintöveroa. Vero määrätään jokaiselle perilliselle erikseen. Perintöveroa on maksettava, kun verotettavan perintöosuuden arvo on vähintään 20.000 euroa.

Leskellä ja alaikäisillä lapsilla on oikeus vähennyksiin verotettavasta perintöosuudestaan. Puolisolla on oikeus vähentää veronalaisesta perintöosuudesta 60.000 euroa (puolisovähennys). Samoin perinnönjättäjän alaikäisen lapsen osuudesta saadaan vähentää 40.000 euroa (alaikäisyysvähennys).

Perintösuuksien saajat jaetaan kahteen veroluokkaan sen mukaan, mikä heidän sukulaisuussuhteensa perinnönjättäjään on. I-luokkaan kuuluvat puoliso tai kihlattu, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen sekä aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen. II-luokkaan kuuluvat muut sukulaiset ja vieraat.

Perintöveroprosentti määräytyy perintöosuuden arvon mukaan. 1.1.2015 alkaen perintöveroa maksetaan seuraavasti,

I-veroluokka:

Verotettavan osuuden arvo euroina Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina Veroprosentti ylimenevästä osasta
20 000–40 000 100 8
40 000–60 000 1 700 11
60 000–200 000 3 900 14
200 000–1 000 000 23 500 17
1 000 000– 159 500 20

II-veroluokka:

Verotettavan osuuden arvo euroina Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina Veroprosentti ylimenevästä osasta
20 000–40 000 100 21
40 000–60 000 4 300 27
60 000–1 000 000 9 700 33
1 000 000– 319 900 36

Perintövero määräytyy siis verotettavan perintöosuuden mukaan, mutta ketkä perivät? Siitä voit lukea perintöviikon toisessa osassa.