Tiia Pätsi

Lahjavero

Lahjaveroa on Verohallinnon mukaan maksettava, jos saadun lahjan käypä arvo on 5.000 euroa tai enemmän, tai jos kolmen vuoden aikana saatujen useiden lahjojen arvostettu yhteisarvo ylittää edellä mainitun 5.000 euron rajan.

Veroilmoitus tulee tehdä kolmen kuukauden kuluessa lahjoituspäivästä. Ilmoitusta tehdessä lahja tulee arvostaa käypään arvoon, mikä Verohallinnon mukaan tarkoittaa omaisuuden todennäköistä luovutushintaa eli hintaa, jolla omaisuus suostuttaisiin myymään tai ostamaan toisilleen vieraiden henkilöiden välisessä kaupassa. Käypä arvo voidaan verottajan mukaan määrittää usealla eri tavalla.

Lahjaverotuksessa lahjansaajat jaetaan lahjanantajan ja lahjansaajan välisen sukulaisuussuhteen perusteella kahteen eri veroluokkaan. I veroluokkaan kuuluvat Verohallinnon mukaan lahjanantajan aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen osapuoli, lahjanantajan avopuoliso, jolla on tai on ollut yhteinen lapsi lahjanantajan kanssa tai joka aikaisemmin on ollut avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa lahjanantajan kanssa, lahjanantajan perillinen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa (lapsi, lapsenlapsi, vanhempi, isovanhempi jne.) sekä lahjanantajan aviopuolison tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolen perillinen suoraan alenevassa polvessa. II veroluokkaan kuuluvat muut kuin I veroluokkaan kuuluvat sukulaiset sekä suvun ja perheen ulkopuoliset henkilöt. Ottolapset ja -vanhemmat ovat verottajan mukaan verotuksellisesti samassa asemassa biologisten sukulaisten kanssa.

Verohallinnon mukaan lahjaveroa on maksettava kaikenlaisesta varallisuudesta, jos lahjanantaja ja lahjansaaja tai toinen heistä on asunut Suomessa lahjoitushetkellä. Lahjaveroa on maksettava myös ennakkoperinnöstä sekä vakuutuskorvauksesta, mikäli se on saatu edunsaajamääräyksen perusteella.

Perintövero

Verohallinnon mukaan perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta on aina maksettava perintöveroa, jos perinnön arvo on 20.000 euroa tai enemmän ja jos perinnönjättäjä tai perinnön- tai testamentinsaaja asui kuolinhetkellä Suomessa.

Kuolemantapauksesta ei tarvitse ilmoittaa erikseen Verohallinnolle, sillä se saa siitä tiedon väestötietojärjestelmästä. Perintökaaren mukaan kuolinpesän osakkaiden on toimitettava perunkirjoitus kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta. Perukirjan kopio tulee toimittaa verottajalle kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta ja sen käsittely kestää Verohallinnon mukaan noin 6 kuukautta. Kun verottaja on tehnyt perintöverotuksen, lähettää se perintöverovelvollisille verotuspäätöksen, josta he näkevät maksettavan veron määrän.

Veron määrä riippuu perilliselle tulevan perintöosan suuruudesta, joten se määrätään kaikille perillisille erikseen. Veron määrään vaikuttaa Verohallinnon mukaan myös perinnön- tai testamentinsaajan ja vainajan välinen sukulaisuussuhde, jonka vuoksi perintöverotuksessa on käytössä kaksi eri veroluokkaa. I veroluokkaan kuuluvat perinnönjättäjän aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen (lapsi, lapsenlapsi, vanhempi, isovanhempi jne.), aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen sekä perinnönjättäjän kihlakumppani, jolle annetaan perintökaaren mukainen avustus. II veroluokkaan puolestaan kuuluvat muut sukulaiset sekä suvun ja perheen ulkopuoliset henkilöt, joille perintöveron määrä on suurempi kuin I veroluokkaan kuuluvilla.

Perinnönjättäjän tavanomainen koti-irtaimisto on Verohallinnon mukaan verovapaata 4.000 euroon asti.

Verohallinnon perintöverolaskuri on käytettävissä osoitteessa https://prosentti.vero.fi/Pelalaskuri/EtusivuPerintovero.aspx.

Teemaviikko 6/17, osa 5: Matkustamiseen liittyviin ongelmiin varautuminen etukäteen

Matkalle lähtiessä on hyvä miettiä, miten mahdolliset ongelmatilanteet voitaisiin välttää tai miten sellaiset olisivat mahdollisimman helposti hoidettavissa. Matkustaja voi välttyä matkan aikana monilta ikäviltä yllätyksiltä, kun matkustusturvallisuuteen liittyvät asiat on osattu ottaa huomioon jo matkalle lähtiessä.

Yksi tärkeimmistä asioista matkalle lähtiessä on voimassa oleva ja kattava matkavakuutus. Matkavakuutus korvaa esimerkiksi kadonneet matkatavarat sekä terveydenhuoltokustannukset, jotka ovat ulkomailla usein erittäin kalliita ja saattavat pahimmassa tapauksessa viedä ilman matkavakuutusta matkustavan henkilön vararikkoon. Suomen ulkoasiainministeriö suosittelee yksityisen matkavakuutuksen ottamista, sillä EU:n alueella käytettävä eurooppalainen sairaanhoitokortti ei ulkoasiainministeriön mukaan kata erityishoidon tai kotiutusta vaativien sairas- ja kuolemantapauksen kuluja.

Tärkeintä on huolehtia siitä, että tarvittavat matkustusasiakirjat ovat kunnossa. EU-maissa Suomen passi on voimassa sen voimassaolon päättymiseen asti, mutta ulkoasiainministeriön mukaan muut maat usein vaativat passin olevan voimassa vielä 3 tai 6 kuukautta matkan päättymisen jälkeen. Voimassaolosäännökset voi tarkistaa kohdemaan viranomaisilta. Passista on hyvä ottaa kopio tai valokuva puhelimeen siltä varalta, että passi katoaa tai se varastetaan, sillä näin uuden passin hankkiminen on matkalla helpompaa.

Kun vanhempiensa yhteishuollossa oleva lapsi matkustaa toisen vanhempansa kanssa ulkomaille, on ulkoasiainministeriön mukaan hyvä huomata, että toisen valtion viranomaiset voivat vaatia rajalla toisen vanhemman kirjallista suostumusta matkaan. Vanhempien kirjallinen lupa tarvitaan myös silloin, kun alaikäinen lapsi matkustaa ulkomaille ilman huoltajia. Alaikäisiä koskevat matkustusvaatimukset tulee ulkoasiainministeriön mukaan aina tarkistaa kohdemaan viranomaisilta ongelmien välttämiseksi. Myös lentoyhtiöillä voi olla samantapaisia vaatimuksia.

Ennen matkalle lähtöä matkustajan kannattaa selvittää oma terveydentilansa ja ottaa tarvittavat rokotukset ajoissa. Kohdemaata koskevia matkustustiedotteita on hyvä seurata ja tehdä tarvittaessa matkustusilmoitus. Lisäksi on suositeltavaa kiinnittää matkatavaroihin omat yhteystiedot niiden katoamisen varalta sekä selvittää sekä kohdemaan että kotimaan maahantuontisäännökset etukäteen.

Teemaviikko 6/17, osa 4: Laivamatkustajan oikeudet

Kun matkustaja saapuu EU-maahan rekisteröidyn laivayhtiön laivalla EU-alueelle tai lähtee minkä tahansa laivayhtiön laivalla EU-alueella olevasta satamasta, voidaan häneen soveltaa Euroopan parlamentin ja neuvoston antaman asetuksen (1177/2010) turvaamia laivamatkustajan oikeuksia. Näitä oikeuksia ei EU:n komission mukaan kuitenkaan sovelleta, jos alukseen mahtuu enintään 12 matkustajaa, aluksessa on enintään 3 hengen miehistö, alus ajaa yhteen suuntaan alle 500 metrin matkan tai kun retkillä tai risteilyillä käytettävässä aluksessa ei ole majoitustiloja tai siinä yövytään enintään 2 yötä. Laivamatkustajan oikeuksia ei sovelleta myöskään useimpiin historiallisiin aluksiin.

Jos laivavuoro peruuntuu tai viivästyy, on matkustajalla Euroopan komission mukaan oikeus saada riittävästi ajantasaista tietoa siitä, mitä tapahtuu. Mikäli matka peruuntuu tai viivästyy yli 90 minuuttia, on matkustajalla Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin mukaan oikeus laivayhtiön tarjoamaan maksuttomaan huolenpitoon. Huolenpidolla tarkoitetaan matkustajan oikeutta saada laivayhtiöltä välipaloja, aterioita ja virvokkeita kohtuullisessa suhteessa odotusaikaan nähden sekä tarvittaessa myös asianmukainen majoitus. Lisäksi matkustajalla on oikeus vaatia joko lipun hinnan palautusta tai matkan uudelleenreititystä.

Laivan saapuessa määränpääsatamaansa yli tunnin myöhässä, matkustajalla on Trafin mukaan oikeus saada korvausta laivayhtiöltä. Korvausta maksetaan myöhästymisen pituudesta riippuen joko 25 % tai 50 % lipun hinnasta. Korvausta ei ole mahdollista saada silloin, kun myöhästyminen johtui vaikeista sääolosuhteista tai poikkeusolosuhteista, kuten esimerkiksi luonnonkatastrofista tai lakosta. Trafin mukaan korvaus on matkustajan vaatiessa maksettava rahana, mutta se voidaan maksaa myös esimerkiksi matkakuponkeina.

Mikäli laivayhtiö ei kunnioita matkustajan oikeuksia, matkustaja voi Euroopan komission mukaan tehdä yhtiölle valituksen 2 kuukauden kuluessa tapahtuneesta.

Teemaviikko 6/17, osa 3: Linja-automatkustajan oikeudet

EU on turvannut linja-automatkustajille tiettyjä oikeuksia silloin, kun bussimatka keskeytyy. Nämä oikeudet ovat Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin mukaan voimassa säännöllisessä reittiliikenteessä EU-alueella reitin ollessa vähintään 250 km. Matkustajan oikeuksia ei voida soveltaa tilausliikenteessä eikä Venäjän liikenteessä.

Jos bussimatka on kestoltaan yli kolme tuntia ja lähtö peruuntuu tai viivästyy yli 90 minuuttia, Trafin mukaan liikenteenharjoittajan on tarjottava matkustajille huolenpitoa maksutta. Huolenpidolla tarkoitetaan välipalaa, aterioita tai virvokkeita, joita liikenteenharjoittajan on tarjottava matkustajille kohtuullisessa suhteessa odotusaikaan nähden. Lisäksi matkustajille on tarvittaessa järjestettävä majoitus sekä kuljetus majoituspaikkaan.

Matkan peruuntuessa tai viivästyessä yli 2 tuntia voi matkustaja Euroopan komission mukaan valita kahdesta eri vaihtoehdosta: hän voi vaatia joko lipun hinnan palautusta ja maksutonta paluumatkaa linja-auton ensimmäiseen lähtöpaikkaan tai matkan uudelleenreititystä lopulliseen määräpaikkaan ilman lisäkustannuksia. Nämä oikeudet ovat Trafin mukaan voimassa myös silloin, kun linja-autoon on myyty lippuja enemmän kuin siinä on paikkoja.

Matkustajalla on Trafin mukaan myös oikeus saada tietoa matkan peruutuksesta, viivästyksestä ja arvioidusta lähtöajasta viimeistään 30 minuutin kuluttua alkuperäisestä lähtöajasta. Mikäli matkustaja menettää peruuntumisen tai viivästymisen johdosta jatkoyhteyden, hän on Trafin mukaan oikeutettu saamaan tietoa vaihtoehtoisista jatkoyhteyksistä liikenteenharjoittajalta tai terminaalin pitäjältä.

Jos bussi rikkoontuu matkan aikana, on liikenteenharjoittajan huolehdittava siitä, että matkaa voidaan jatkaa toisella ajoneuvolla. Jos tämä ei onnistu, matkustajille on Trafin mukaan järjestettävä kuljetus lähimpään odotuspaikkaan ja/tai terminaaliin, josta matka voi jatkua.

Matkustajan oikeuksia koskeva valitus on Euroopan komission mukaan tehtävä liikenteenharjoittajalle 3 kuukauden kuluessa linja-automatkan ajankohdasta.

Teemaviikko 6/17, osa 2: Junamatkustajan oikeudet

EU on turvannut junamatkustajille tiettyjä oikeuksia EU:n alueella. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin mukaan Suomessa junamatkustajan oikeudet koskevat kotimaan kaukoliikennettä. Oikeuksia ei sovelleta Suomen ja Venäjän väliseen liikenteeseen ja pääkaupunkiseudun lähiliikenteeseen niitä sovelletaan vain osittain. EU:n komission mukaan EU-maat voivat itse päättää, koskevatko junamatkustajien oikeudet myös kotimaanliikenteen junia sekä sellaisia kansainvälisiä junia, joiden lähtö- tai määräasema on EU:n ulkopuolella.

Jos junavuoro peruutetaan tai se myöhästyy, on matkustajalla EU:n komission mukaan oikeus saada odottaessaan riittävästi tietoa siitä, mitä tapahtuu. Jos junavuoron ilmoitetaan saapuvan lopulliseen määränpäähän vähintään tunnin myöhässä aikataulusta, voi matkustaja Trafin mukaan valita kahdesta vaihtoehdosta: hän voi joko vaatia lipusta maksetun hinnan palauttamista tai matkan uudelleenreititystä vastaavilla kuljetusehdoilla. Kuljetus lopulliseen matkakohteeseen tulee EU:n komission mukaan järjestää matkustajalle niin nopeasti kuin mahdollista, tai myöhempänä matkustajan itse valitsemana ajankohtana. Kun juna myöhästyy yli tunnin, on matkustajalla Trafin mukaan oikeus saada virvokkeita ja aterioita kohtuullisessa suhteessa odotusaikaan. Tarvittaessa matkustajalla on myös oikeus saada rautatieyhtiön järjestämä majoitus.

Mikäli matkustaja päättää jatkaa matkaansa samalla junavuorolla tai korvaavalla rautatieyhtiön järjestämällä kulkuneuvolla, voi hänellä Trafin mukaan olla oikeus korvaukseen. Jos juna myöhästyy pääteasemalta 1-2 tuntia, korvaa rautatieyhtiö matkustajalle 25 % lipun hinnasta. Mikäli juna myöhästyy yli 2 tuntia, on korvauksen määrä 50 % lipun hinnasta. Korvausta ei EU:n komission mukaan kuitenkaan makseta, jos myöhästymisestä on ilmoitettu matkustajalle ennen lipun ostamista.

Jos matkustajan kirjattu matkatavara katoaa tai vahingoittuu matkan aikana, on matkustaja EU:n komission mukaan oikeutettu enintään 1.300 euron suuruiseen korvausmäärään kirjattua matkatavaraa kohti, jos hän kykenee todistamaan rautatieyhtiölle matkatavaransa sisällön arvon. Jos matkustaja ei voi todistaa tavaroiden arvoa, on korvausmäärä enintään 330 euroa kirjattua matkatavaraa kohti. Korvausta ei kuitenkaan voi saada, jos matkatavara on ollut kuljetukseen sopimaton, virheellisesti pakattu tai muuten erityislaatuinen.

Teemaviikko 6/17, osa 1: Lentomatkustajan oikeudet

Teemaviikossamme käsittelemme tällä kertaa matkustajien oikeuksia; Mitä tehdä, jos lento viivästyy? Entä jos junavuoro peruuntuu? Miten matkustaja voi varautua tällaisiin tilanteisiin etukäteen?

Euroopan komission mukaan EU:n vahvistamia lentomatkustajan oikeuksia voidaan soveltaa aina, kun lento on EU:n sisäinen tai se lähtee EU:sta. Jos lento saapuu EU-alueelle sen ulkopuolelta, voidaan lentomatkustajan oikeuksia soveltaa, jos lennon operoi lentoyhtiö, joka on rekisteröity johonkin EU-maahan.

Jos lento peruuntuu, on matkustajalla Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) mukaan oikeus joko lennon uudelleenreititykseen tai oikeus saada lipusta maksamansa hinta takaisin. Jos lentoyhtiö ei ole ilmoittanut lennon peruuntumisesta ajoissa, eli vähintään 2 viikkoa ennen matkan ajankohtaa, voi matkustaja lisäksi vaatia lentoyhtiöltä vakiokorvausta, jonka suuruus määräytyy KKV:n mukaan lennon pituuden ja uudelleenreitityksestä johtuvan viivästyksen mukaan.

Lennon viivästyessä matkustaja voi vaatia lentoyhtiöltä huolenpitoa ja yli kolmen tunnin viivästymisestä myös vakiokorvausta. Jos lento myöhästyy yli 5 tuntia, voi matkustaja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin mukaan myös perua lennon kokonaan ja saada lippunsa hinnan takaisin.

Lennon peruuntuessa tai viivästyessä matkustajalla voi olla oikeus myös vahingonkorvaukseen, ellei lentoyhtiö voi näyttää toteen, että se on vahingon välttämiseksi ryhtynyt kaikkiin siltä kohtuudella edellytettäviin toimenpiteisiin. Vahingonkorvausta voi KKV:n mukaan saada esimerkiksi käyttämättömistä junalipuista.

Jos matkustajan matkatavarat katoavat, viivästyvät tai vahingoittuvat, on lentomatkustajalla Euroopan komission mukaan oikeus enintään noin 1.220 euron suuruiseen korvaukseen lentoyhtiöltä.

Mikäli matkustajan pääsy lennolle evätään ilman hyväksyttävää syytä, on matkustaja Trafin mukaan oikeutettu vakiokorvaukseen. Lisäksi hänellä on oikeus saada lipusta maksamansa hinta takaisin tai vaatia lentonsa uudelleenreititystä. Uudelleenreititystä odottaessaan matkustajalla on oikeus lentoyhtiön tarjoamaan huolenpitoon.

Jos matkustaja sijoitetaan alempaan matkustusluokkaan kuin hänen lippunsa oikeuttaisi, on lentoyhtiön EU:n komission mukaan maksettava osa lipun hinnasta takaisin matkustajalle. Mikäli matkustaja sijoitetaan korkeampaan matkustusluokkaan, ei lentoyhtiöllä ole oikeutta vaatia siitä lisämaksua.

Torimyynti

Suomessa torimyyntiin ei aina tarvita edes erillistä lupaa tai ilmoitusta. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä esimerkiksi silloin, kun myyjänä on yksityinen henkilö ja hänen myymänsä tuotteet voidaan katsoa elintarviketurvallisuuden kannalta vähäriskisiksi. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi itse poimitut marjat, itse kasvatetut kasvikset sekä sellaiset leivonnaiset ja leivät, jotka eivät tarvitse kylmäsäilytystä.

Kun elintarvikkeita myydään elinkeinonhankkimistarkoituksessa, on toiminnasta ilmoitettava niille viranomaisille, jotka valvovat elintarviketuotteiden käsittelyä ja myyntiä kyseisessä kunnassa. Tori- ja markkinakaupan keskusjärjestön laatiman Torikauppiaan ABC-oppaan mukaan myynnin on esimerkiksi tapahduttava siihen tarkoitetussa tilassa ja sille on haettava hyväksyntää paikalliselta valvontaviranomaiselta. Elintarvikkeiden ulkomyyntiä koskevat ohjeet ovat nähtävillä ilmaiseksi elintarviketurvallisuusviraston Eviran kotisivuilla ja myyjien on oltava näistä ohjeistuksista aina tietoisia.

Jos torimyynti on pienimuotoista eli alle 10 000 euroa vuodessa, ei myyjän tarvitse maksaa myynnistään arvonlisäveroa. Torikauppiaan ABC-oppaan mukaan yrittäjän on kuitenkin pidettävä kaksinkertaista kirjanpitoa pienimuotoisestakin toiminnasta, sillä myyntituotot ovat tuloveronalaista tuottoa, jotka on ilmoitettava verottajalle.

Torikauppiaan ABC-oppaan mukaan yritysmuotoisesta torikaupan harjoittamisesta on mahdollista saada erilaisia kulukorvauksia. Yrittäjä tai hänen työntekijänsä on esimerkiksi oikeutettu nostamaan verovapaata päivärahaa tai puolipäivärahaa, jos hän työnsä vuoksi joutuu oleskelemaan riittävän kauan muualla kuin omalla paikkakunnallaan. Lisäksi, jos yrittäjä liikkuu yrityksen auton sijaan omalla autollaan, hänellä on mahdollisuus nostaa verovapaita kilometrikorvauksia. Kulukorvauksista on oppaan mukaan pidettävä lain edellyttämää matkalaskukirjanpitoa.

Verottajan mukaan luonnonvaraisten marjojen myynnistä saadut tulot ovat verovapaita, jos marjat kerätään ravinnoksi, ne poimitaan ja myydään itse, eikä niitä ole jatkojalostettu esimerkiksi makeuttamalla. Myynti katsotaan verovapaaksi, mikäli toiminta on harrastelijamaista ja satunnaista.

Kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain mukaan ulkona tapahtuvasta torimyynnistä ei tarvitse antaa asiakkaalle kuittia.

Kirpputorimyynnin verotus

Omia tai perheenjäsenten vaatteita, astioita, koruja, huonekaluja, elektroniikkaa ja harrastusvälineitä saa myydä verottajan mukaan verovapaasti, mikäli myynnistä saadut voitot eivät ylitä 5.000 euroa kalenterivuodessa. Jos edellä mainittu summa ylittyy, on ylimenevästä osasta maksettava luovutusvoittoveroa.

Autojen, moottoripyörien, veneiden ja muiden vastaavien kulkuvälineiden myyntiin ei sovelleta 5.000 euron verovapaan myynnin rajaa, sillä verottajan mukaan niiden ei katsota kuuluvan tavanomaiseen koti-irtaimistoon.  Edellä mainittua 5.000 euron rajaa ei sovelleta myöskään sellaiseen omaisuuteen, joka katsotaan tavanomaista arvokkaammaksi. Tällaista omaisuutta ovat esimerkiksi erityisen arvokkaat taulut ja taide-esineet. Jos tällaisen myydyn irtaimiston yhteenlasketut myyntihinnat ovat yli 1.000 euroa, on niiden myyntivoitoista maksettava veroa.

Jos kirpputorilla myydään sellaisia tavaroita, jotka eivät ole olleet myyjän omia tai kuuluneet hänen perheenjäsenilleen, on niistä maksettava veroa, kun myynti ylittää 1.000 euroa vuodessa. Voitot ovat verottajan mukaan kokonaan veronalaista pääomatuloa, jos myyntihinnat ylittävät 1.000 euron rajan.

Jos kirpputorimyynti on jatkuvaa ja ammattimaista, esimerkiksi ostetun tavaran jälleenmyymistä, katsotaan myynti verottajan mukaan elinkeinotoiminnaksi. Tällöin myyntivoitot ovat verotettavaa elinkeinotoiminnan tuloa, jotka on ilmoitettava verottajalle elinkeinotoiminnan veroilmoituksella. Jos myynnistä kertyvä liikevaihto ylittää vähäisen liiketoiminnan rajan (10.000 €), tulee myyjän verottajan mukaan rekisteröityä alv-velvolliseksi.

Verotuksen kannalta ei ole merkitystä, millaisella kauppapaikalla irtaimistoa myydään. Tapahtui myynti sitten pihakirppiksellä tai internetissä, on veronalaiset tulot aina ilmoitettava verottajalle.

Maisematyö- ja puunkaatolupa

Maisematyö- ja puunkaatolupa perustuvat maankäyttö- ja rakennuslakiin, jonka mukaan maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman lupaa asemakaava-alueella eikä yleiskaava-alueella, jos yleiskaavassa niin määrätään. Lupa tarvitaan myös silloin, jos toimenpide halutaan suorittaa alueella, jolla on rakennuskielto.

ELY-keskuksen mukaan lupa-asian ratkaisee yleensä kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Kun lupaa haetaan, on siinä oltava selvitys maa-alueen hallinnasta. Lisäksi tarvitaan selvitys hankkeesta, hakkuusuunnitelma sekä kartta toimenpiteen sijainnista kiinteistöllä. Lupaa on aina haettava kirjallisesti.

Rakennusvalvontaviranomaisen on tiedotettava lupahakemuksesta naapureille ja varattava heille vähintään 7 päivää huomautuksen tekemiseen. Toimenpidepaikalla tapahtuvasta tiedotuksesta vastaa ELY-keskuksen mukaan hankkeeseen ryhtyvä. Selvitys naapurien kuulemisesta voidaan myös liittää valmiiksi hakemukseen, jolloin valvontaviranomaisen ei tarvitse tiedottaa heille asiasta erikseen.

Lupa myönnetään ELY-keskuksen mukaan yleensä silloin, kun toimenpide ei vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä pilaa kaupunki- tai maisemakuvaa. Puunkaatoluvan ehtona on Turun kaupungin pihapuuoppaan mukaan yleensä uuden puuntaimen istuttaminen kaadetun puun tilalle.

Kun lupa on myönnetty, toimenpiteen suorittamiselle on aikaa kolme vuotta. Lupaa voidaan ELY-keskuksen mukaan tarvittaessa pidentää, mikäli oikeudelliset edellytykset toimenpiteelle ovat edelleen voimassa.

Maisematyö- ja puunkaatolupaa ei tarvitse hakea, jos toimenpide on vaikutuksiltaan vähäinen. Lupaa ei tarvita myöskään esimerkiksi silloin, kun kyse on myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamisesta.