A oli hakenut 2012 syntyneiden lasten 2013 Kiinassa tehtyjen adoptiopäätösten vahvistamista päteviksi Suomessa tai toissijaisesti näiden päätösten tunnustamista lapsen huoltoa koskevina päätöksinä. A:n aviomies oli ilmoittanut hyväksyvänsä hakemuksen.
Hovioikeus hylkäsi A:n hakemuksen ja A valitti päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli, voitiinko Kiinassa tehdyt adoptiopäätökset katsoa suoraan Suomessa päteviksi tai voidaanko ne erikseen vahvistaa Suomessa päteviksi.
Adoptio edellyttää Suomessa adoptiolupaa. Ulkomainen adoptioluvan mukainen adoptio on ilman eri vahvistusta pätevä myös Suomessa. Kun A:lle ei oltu myönnetty adoptiolupaa eikä adoptiota oltu myöskään vahvistettu kansainväliseksi adoptioksi, ei adoptio ollut Suomessa pätevä ilman vahvistusta.
Adoptio on lisäksi pätevä Suomessa ilman eri vahvistusta, jos se on pätevä adoptiovaltiossa ja jos hakija asunut tuossa valtiossa vähintään vuoden välittömästi ennen adoptiota. A:n asuinpaikasta saatu selvitys oli ristiriitainen eikä sen katsottu osoittavan luotettavasti sitä, että A olisi keskeytyksettä asunut vähintään vuoden Kiinassa ennen mainittua adoptiota. Adoption vahvistaminen olisi siten edellyttänyt adoptiolupaa.
Asiassa tutkittiin lisäksi, oliko adoption vahvistamatta jättäminen johtanut Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) loukkaukseen. EIS:a on tämän osalta tulkittu oikeuskäytännössä niin, että se ei takaa tai luo oikeutta perhe-elämään, ellei sitä ole tosiasiassa ollut olemassa. Merkitystä on erityisesti sillä, onko perheen henkilöillä todellisuudessa läheisiä henkilökohtaisia siteitä.
Asiassa saadun selvityksen osalta oli jäänyt epäselväksi, miten pitkään A on tosiasiassa asunut adoptoitujen tyttöjen kanssa ja kuka tytöistä on huolehtinut. EIS ei myöskään takaa oikeutta valita valtiota, johon perhe asettuu asumaan, jos perheellä on sidoksia useampaan valtioon. Asiassa saadun selvityksen mukaan Kiina on ollut perheelle toinen koti Suomen ohella. Perhe-elämän jatkamista ja perheen asettumista Kiinaan ei voitu pitää perheen kannalta kohtuuttomana eikä EIS:n vastaisena.
Korkein oikeus ei tässä tapauksessa vahvistanut Kiinassa tehtyjä adoptioita Suomessa päteviksi.