Potilaan itsemääräämisoikeudesta säädetään potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (potilaslaki). Lain mukaan itsemääräämisoikeus tarkoittaa, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaalle ei siis saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, joihin hän ei ole antanut lupaa.
Suomessa terveydenhuolto perustuu Valviran mukaan vapaaehtoisuuteen – ketään ei siis voi pakottaa menemään lääkäriin tai vastaanottamaan hoitoa. Terveyteen perustuvia toimenpiteitä voidaan suorittaa ihmiselle vain silloin, kun hän on antanut siihen suostumuksen vapaasta tahdostaan ja tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista. Valviran mukaan potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta silloinkin, kun hänen henkensä tai terveytensä vaarantuu hänen päätöksensä perusteella.
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan suostumus potilaan hoitamiseen on hankittava aina, kun se on mahdollista. Jos suostumusta ei voida saada itse potilaalta, on se pyydettävä hänen lailliselta edustajaltaan, lähiomaiseltaan tai muulta hänen läheiseltään. Potilaan edustajan tai hänen läheistensä on kuitenkin huomioitava päätöksessään potilaan mahdollisesti aikaisemmin ilmaisema tahto tai henkilökohtainen etu.
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan myös sellaisten henkilöiden tahtoa on kunnioitettava, jotka eivät itse kykene päättämään hoidostaan. Jos potilaan omasta tahdosta ei ole saatu selvitystä, toimitaan silloin hänen arvioidun etunsa mukaisesti. Jos kyseessä on alaikäinen potilas, on hänellä itsemääräämisoikeus silloin, kun terveydenhuollon ammattilainen arvioi hänet ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykeneväksi päättämään omasta hoidostaan.
Potilaslain mukaan potilaan tahdosta riippumattomasta hoidosta on voimassa, mitä mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa, tartuntatautilaissa ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa säädetään.