Vuoden 2014 alussa tuli voimaan laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa eli niin kutsuttu kuittilaki. Lain tarkoituksena on vähentää harmaata taloutta ja sen noudattamista valvovat verohallinto sekä poliisi. Anniskelupaikoissa tapahtuvaa myyntiä valvoo aluehallintovirasto.
Lain mukaan kuitti on tarjottava tavaran tai palvelun ostajalle aina, jos maksu suoritetaan käteisellä tai siihen rinnastettavalla maksutavalla. Kuitista tulee ilmetä myyjän yhteystiedot, tavaran tai palvelun määrä ja luonne, kuitin antamispäivä ja tunnistenumero sekä tuotteen tai palvelun hinta ja arvonlisäverokanta. Kuitti voi olla tulostettu, käsinkirjoitettu tai sähköinen. Verottajan mukaan ostajalla on käteiskauppatilanteessa aina oikeus vaatia kuittia, mikäli elinkeinonharjoittajan liikevaihto on yli 10.000 euroa vuodessa. Jos ostaja kuitenkin ilmoittaa, ettei hän halua kuittia, ei myyjän ole pakko sitä tulostaa. Näin totesi myös korkein hallinto-oikeus ratkaisussaan KHO:2017:37.
Kuittia ei lain mukaan tarvitse antaa, mikäli kyse on yleishyödyllisestä yhdistys- tai harrastetoiminnasta, automaattimyynnistä, ulkotiloissa tapahtuvasta tori- ja markkinamyynnistä (pl. alkoholin myynti), arpajaislainsäädännön mukaisesta toiminnasta tai jos elinkeinonharjoittaja harjoittaa maa- ja metsätaloutta.
Valvontaviranomaiset valvovat lain toteutumista myyntipaikoissa muun muassa tekemällä satunnaisia koeostoja. Mikäli elinkeinonharjoittaja ei noudata lakia, voi valvontaviranomainen määrätä hänelle kuittilain mukaisen laiminlyöntimaksun, joka on suuruudeltaan 300-1.000 euroa.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan myös takuukuitti on saatava ostajan pyynnöstä sellaisessa muodossa, että sen tiedot säilyvät takuun ajan ostajan saatavilla. Hyvän vastineen lämpöpaperille tarjoaa esimerkiksi sähköinen takuukuitti.