sosiaalinen media

Teemaviikko 5/17, osa 4: Markkinointi ja kuluttajansuoja sosiaalisessa mediassa

Kuluttajansuojalain mukaan markkinoinnista on käytävä ilmi sen kaupallinen tarkoitus ja se, kenen lukuun markkinoidaan. Kuluttajan on siis pystyttävä erottamaan mainos muusta sisällöstä ja pystyttävä tunnistamaan, kuka sen avulla markkinoi.

Sosiaalisessa mediassa markkinointiin pätevät Suomessa samat säännöt kuin muihinkin markkinoinnin muotoihin.  Lisäksi Euroopan unioni on laatinut kuluttajansuojasääntöjä turvatakseen kuluttajan oikeuksia, kun hän ostaa tavaroita tai palveluita toisesta EU-maasta.

Euroopan komissio ja jäsenmaiden kuluttajaviranomaiset tiedottivat tämän vuoden maaliskuussa kehottaneensa sosiaalisen median yrityksiä noudattamaan EU:n kuluttajansuojasääntöjä, sillä EU:n kuluttajaviranomaiset ja -järjestöt ovat saaneet yhä enemmän valituksia kuluttajilta. Valitusten mukaan kuluttajat ovat joutuneet petoksen tai huijauksen kohteeksi käyttäessään sosiaalisen median sivustoja tai joihin on sovellettu EU:n kuluttajalainsäädännön vastaisia palvelusopimusehtoja. Komissio antoi yrityksille luvan muokata toimintojaan itse EU:n sääntöjä vastaaviksi, mutta ilmoitti käyttävänsä tarvittaessa pakkokeinoja.

Komission tiedotteen mukaan yritykset ehdottivat muutoksia kahdella eri osa-alueella: kohtuuttomat sopimusehdot sekä sosiaalista mediaa käyttäviä kuluttajia harhaan johtaviin petoksiin ja huijauksiin puuttuminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sosiaalisen median verkostot eivät voi jatkossa enää laatia sellaisia sopimusehtoja, joiden mukaan kuluttajalla ei esimerkiksi olisi oikeutta viedä asiaa oman asuinmaansa tuomioistuimen käsiteltäväksi tai joissa kuluttajaa vaaditaan luopumaan laillisista oikeuksistaan, kuten peruutusoikeudesta. Lisäksi esimerkiksi oikeudesta sopimuksen purkamiseen olisi oltava selkeät säännöt.

Myös Kansainvälinen kauppakamari ICC on julkaissut markkinointisäännöt, joiden 9 ja 10 artiklojen mukaan markkinoinnin ja markkinoijan on oltava tunnistettavissa.

Euroopan komission ja kuluttajaviranomaisten tiedote, 17.3.2017 (linkki)

Teemaviikko 5/17, osa 3: Sosiaalinen media ja kuvien tekijänoikeudet

Sosiaalisessa mediassa julkaistaan ja jaetaan jatkuvasti erilaisia kuvia itse otetuista valokuvista aina niin sanottuihin ”meemeihin”. Harva kuitenkaan tulee miettineeksi tekijänoikeuksia kuvia jakaessaan.

Tekijänoikeus syntyy kuvan ottajalle kuvan ottamishetkellä, eikä muilla ole oikeutta käyttää kuvaa kysymättä siihen lupaa kuvan ottajalta eli tekijänoikeuksien haltijalta. Somessa saa siis julkaista vain sellaisia kuvia, joihin itsellä on tekijänoikeudet tai on saanut niiden julkaisuun luvan.

Meemien jakaminen ja luominen on tämän päivän internet-viihdettä. Savon Sanomien haastatteleman Helsingin yliopiston tekijänoikeuksien professorin Taina Pihlajarinteen mukaan meemit rikkovat lähtökohtaisesti aina tekijänoikeuksia, sillä käytettävän kuvan ottajalta kysytään harvoin lupaa sen muokkaamiseen. Pihlajarinteen mukaan meemin tekijä voi kuitenkin saada itse tekijänoikeussuojaa, mikäli hän muokkaa alkuperäistä kuvaa niin paljon, että lopputuloksessa on kyse itsenäisestä ja omaperäisestä, kokonaan uudesta teoksesta. Tällöin ei myöskään tarvita lupaa kuvan käyttöön.

Savon sanomat 27.12.2015: ”Meemeillä huvittelija voi syyllistyä rikokseen” (Linkki)

Teemaviikko 5/17, osa 2: Sananvapaus somessa ja internetissä

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on sananvapaus. Lain mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Mutta milloin sananvapauden raja ylitetään niin, että voidaan syyttää kunnianloukkauksesta?

Rikoslain mukaan kunnianloukkaus on kyseessä silloin, kun joku halventaa toista tai esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen ja aiheuttaa näin vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Helsingin poliisilaitoksen nettipoliisin Marko ”Fobba” Forssin blogin mukaan poliisi kirjasi vuonna 2013 yhteensä 5000 rikosilmoitusta kunnianloukkauksista, joista syyttäjälle lähti vain noin neljäsosa ja niistä vain 150 ylitti syytekynnyksen. Lain määritelmästä huolimatta ihmisille siis tuntuu olevan epäselvää, milloin rikoskynnys ylittyy.

Yle Uutiset on haastatellut viestintäoikeuden ma. professoria Päivi Tillikkaa sekä Marko ”Fobba” Forssia. Tillikan mukaan esimerkiksi mielenterveyden julkinen arviointi voi olla valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämistä. Vaikka henkilö olisi kertonut julkisesti psykiatrisista hoidoistaan, se ei oikeuta ketään haukkumaan häntä hulluksi. Rikoslain mukaan myös ”muilla tavoilla halventaminen” voi loukata kunniaa ja Tillikan mukaan tällainen ”muunlainen halventaminen” on kyseessä silloin, kun toista nimitellään.

Forssin mukaan kunnianloukkauksen määritelmä täyttyy helposti keskustelupalstoilla, kun ihmiset alkavat suutuspäissään nimitellä toisia keskustelijoita. Nimittelytapaukset kuitenkin päätyvät hyvin harvoin käräjille, ellei nimittely ole yksipuolista ja jatkuvaa.

Somessa ja netin keskustelupalstoilla kiertää usein kuvia henkilöistä, joiden epäillään olevan varkaita tai pedofiilejä. Forssin mukaan tällainen väite täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit, mikäli väitettä ei pystytä osoittamaan todeksi. Joskus keskustelupalstoilla saatetaan myös toivoa jonkun tietyn ihmisen kuolemaa, jolloin Tillikan mukaan on pohdittava, onko tarkoituksena ollut halventaa, jolloin kyseessä on kunnianloukkaus, vai voiko kyseessä olla laitoin uhkaus.