Tapauksessa KKO 2015:34 oli riitaa jalkapallojoukkueiden varoista. Jalkapallojoukkueet olivat kuuluneet aiemmin yhdistykseen A, josta ne olivat pelaajineen siirtyneet yhdistykseen B. Siirtyneiden joukkueiden pankkitileillä oli rahovaroja, joita B vaati luovutettavaksi sen hallintaan. Joukkueiden varat olivat olleet kunkin joukkueen erillisellä tilillä, jotka olivat A:n nimissä. Varat koostuivat mm. pelaajien vanhemmilta ja talkootyöllä kerätyistä varoista.
A:n johtokunnan kokouksessa oli todettu, että joukkueita on siirtymässä pois jalkapallojaoksessa. Pois siirtyvien joukkueiden rahat oli tarkoitus siirtää jalkapallojaoksen tilille, kunnes uudet tilit on avattu. Varat oli siirretty jaokselle, mutta siirto B:lle ei ollut toteutunut. A:n mukaan varat kuuluivat sille eikä niitä tullut siirtää B:lle. A:n mukaan varat eivät olleet joukkueiden erillisvarallisuutta, sillä varojen jääminen mainituille toimintayksiköille olisi edellyttänyt erillistä sopimusta. B:n mukaan kyse oli joukkueille kuuluvasta erillisvarallisuudesta, joka oli tarkoitettu yksittäisten joukkueiden eikä seuran tarpeisiin.
KKO:n mukana selvä lähtökohta oli, että yhdistyksen nimissä olevalla tilillä olevat varat ovat yhdistyksen varallisuutta. KKO:n mukaan tapauksessa ratkaisevaa oli, olivatko siirtyneet joukkueet sellaisia toimintayksiköitä, että B:llä oli A:ta parempi oikeus kanteessa tarkoitettuihin varoihin.
KKO:n mukaan yhdistyslain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että rekisteröidyn yhdistyksen toimintayksiköllä (vrt. joukkueella) voi olla vallinnassaan omaisuutta, vaikka yksikkö ei olekaan oikeustoimikelpoinen eikä voi omistaa varallisuutta. Toimintayksikkö voi kuitenkin vallita ns. tarkoitusvarallisuutta, joka on yksikön käytettävissä sen tarkoitusperien edistämiseen. KKO:n mukaan tällaisella organisaation osalla voi olla erillisvarallisuutta, josta se voi määrätä. Mitä tahansa kerhoa tai yhteenliittymää ei voida pitää tällaisena itsenäisenä osana. Arvioinnissa on huomioitava toimintayksikön pysyvyys, toimintamuotojen vakiintuneisuus sekä millainen oikeus yksiköllä on yhdistyksen sääntöjen tai käytännön mukaan ollut määrätä kyseisistä varoista.
KKO:n mukaan A:ssa ei oltu määrätty, miten varojen käyttö järjestetään. Joukkueet olivat sen sijaan voineet itsenäisesti päättää varojen käytöstä. A:sta B:hen siirtyneiden ja siellä toimintaansa jatkaneiden joukkueiden osalta oli kysymys määrättyyn tarkoitukseen varatuista varoista, joista joukkueet olivat itse saaneet päättää. KKO katsoi näillä joukkueilla olevan A:ta parempi oikeus kyseisiin varoihin. Yhden joukkueen osalta A:lla katsottiin olevan B:tä parempi oikeus varoihin, kun suurin osa kyseisen joukkueen pelaajista oli jäänyt A:han.