ajankohtaista

Perintöviikko osa 4: Perunkirjoitus

Perunkirjoitus on järjestettävä 3 kuukauden kuluessa vainajan kuolemasta. Perunkirjoitustilaisuuden järjestämisestä vastaa usein se kuolinpesän osakas, jonka hoidossa pesä on. Tilaisuuteen on kutsuttava kaikki pesän osakkaat, leski ja mahdolliset testamentinsaajat. Perunkirjoitusta toimittamaan tarvitaan lisäksi kaksi uskottua miestä.

Perunkirjoituksessa esitettyjen tietojen ja tehdyn selvityksen perusteella laaditaan perukirja. Perukirjasta tulee ilmetä muun muassa tiedot vainajasta, leskestä, perillisistä ja testamentinsaajista sekä pesän varoista ja veloista. Kaikkien perillisten osalta tulee ilmoittaa heidän sukulaisuussuhteensa vainajaan. Keskeisen osan perukirjasta muodostavat tiedot vainajan ja lesken varoista ja veloista sekä heidän mahdollisesta avio-oikeudestaan toistensa omaisuuteen. Lisäksi on ilmoitettava muut varallisuuteen vaikuttavat seikat, esimerkiksi annetut lahjat tai ennakkoperintö. Perukirjassa on myös mainittava kaikki asiakirjat, joihin perukirja ja siinä esitetyt tiedot perustuvat.

Perukirja liitteineen on toimitettava Verohallinnolle kuukauden kuluessa perunkirjoituksen pitämisestä. Verohallinto toimittaa perintöverotuksen perukirjassa ilmoitettujen tietojen pohjalta. Maksettavaksi tuleva perintövero määrätään erillisellä verotuspäätöksellä, josta ilmenee, ovatko perukirjassa ilmoitetut tiedot hyväksytty verotuksen perusteeksi. Perukirjan toimittamatta jättäminen tai väärien tietojen ilmoittaminen saattaa johtaa perintöveron korotukseen tai henkilökohtaiseen vastuuseen kuolinpesän veloista.

Perintöviikko osa 3: Testamentti

Henkilö voi testamentilla päättää omaisuutensa jaosta kuolemansa jälkeen. Testamentilla ei voida kuitenkaan loukata esimerkiksi rintaperillisten oikeutta lakiosaa vastaavaan määrään omaisuutta. Testamentin voi tehdä 18 vuotta täyttänyt tai nuorempikin, joka on tai on ollut aviossa. Lisäksi 15 vuotta täyttänyt voi tehdä testamentin koskien sitä omaisuutta, jota hänellä on oikeus hallita.

Testamentin on täytettävä laissa säädetyt muotovaatimukset. Testamentti tulee lähtökohtaisesti laatia kirjallisesti ja kahden esteettömän todistajan on todistettava se. Testamentin tekijä voi halutessaan peruuttaa tai muuttaa testamenttiaan noudattaen samoja muotovaatimuksia.

Testamentin tekijän kuoltua on testamentin saajan annettava testamentti tiedoksi muille perillisille. Testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi, jos esimerkiksi muotomääräyksiä ei ole noudatettu. Pätevyys on tutkittava nostetun moitekanteen johdosta. Perillisten on mahdollista nostaa moitekanne 6 kuukauden kuluessa saatuaan tiedon testamentista.

Testamentti on tarpeen tehdä esimerkiksi silloin, kun halutaan poiketa lain mukaisesta perimysjärjestyksestä. Testamentti kannattaa myös pitää ajan tasalla sen jälkeen, kun se on laadittu. Elämäntilanteessa tapahtuneiden muutosten johdosta testamentti onkin hyvä tarkastaa ja tarvittaessa päivittää vastaamaan nykyistä tilannetta.

Perintöviikko osa 2: Perimysjärjestys lain mukaan

Jos perinnönjättäjä ei ollut tehnyt testamenttia, perintö määräytyy suoraan lain mukaan. Lähtökohta on, että perinnön saavat rintaperilliset, eli perinnönjättäjän lapset. Jokainen lapsi saa yhtä suuren osan. Jos lapsi on kuollut ennen perinnönjättäjää, kyseisen osuuden saavat lapsen sijaan hänen jälkeläisensä.

Jos perittävä ei ollut naimisissa eikä perittävällä ei ollut lapsia, menee perintö puoliksi perittävän isälle ja äidille. Jos vanhemmat ovat kuolleet aiemmin, heidän osuutensa menevät perittävän veljille ja sisarille. Jos veli tai sisar on kuollut, hänen sijaansa tulevat hänen jälkeläisensä.

Jos perittävän vanhempia, sisaruksia tai heidän jälkeläisiään ei ole, menee perintö isovanhemmille. Jos isovanhemmat ovat kuolleet, heidän osuutensa menee heidän lapsilleen.

Muut sukulaiset eivät peri.

Jos perittävä oli naimisissa, mutta häneltä ei jäänyt rintaperillisiä, jäämistö menee eloonjääneelle puolisolle eli leskelle. Ensiksi kuolleen toissijaiset perilliset saavat mahdollisen osuuden pesästä vasta lesken kuoltua.

Jos perillisiä ei ole, perintö menee valtiolle.

Rintaperillisillä on oikeus lakiosaan perinnöstä. Lakiosa on puolet lain mukaan tulevan perintöosuuden arvosta. Oikeutta lakiosaan ei voida rajoittaa esimerkiksi testamentilla.

Perintöviikko osa 1: Perintövero

Perintönä tai testamentilla saatavasta omaisuudesta on suoritettava perintöveroa. Vero määrätään jokaiselle perilliselle erikseen. Perintöveroa on maksettava, kun verotettavan perintöosuuden arvo on vähintään 20.000 euroa.

Leskellä ja alaikäisillä lapsilla on oikeus vähennyksiin verotettavasta perintöosuudestaan. Puolisolla on oikeus vähentää veronalaisesta perintöosuudesta 60.000 euroa (puolisovähennys). Samoin perinnönjättäjän alaikäisen lapsen osuudesta saadaan vähentää 40.000 euroa (alaikäisyysvähennys).

Perintösuuksien saajat jaetaan kahteen veroluokkaan sen mukaan, mikä heidän sukulaisuussuhteensa perinnönjättäjään on. I-luokkaan kuuluvat puoliso tai kihlattu, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen sekä aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen. II-luokkaan kuuluvat muut sukulaiset ja vieraat.

Perintöveroprosentti määräytyy perintöosuuden arvon mukaan. 1.1.2015 alkaen perintöveroa maksetaan seuraavasti,

I-veroluokka:

Verotettavan osuuden arvo euroina Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina Veroprosentti ylimenevästä osasta
20 000–40 000 100 8
40 000–60 000 1 700 11
60 000–200 000 3 900 14
200 000–1 000 000 23 500 17
1 000 000– 159 500 20

II-veroluokka:

Verotettavan osuuden arvo euroina Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla euroina Veroprosentti ylimenevästä osasta
20 000–40 000 100 21
40 000–60 000 4 300 27
60 000–1 000 000 9 700 33
1 000 000– 319 900 36

Perintövero määräytyy siis verotettavan perintöosuuden mukaan, mutta ketkä perivät? Siitä voit lukea perintöviikon toisessa osassa.

Ulosottoon muutoksia kesän aikana

1.6.2016 on tulossa voimaan ulosottoa koskevia lakimuutoksia.

Ulosoton asiakkaan kirjeet voidaan lähettää jatkossa sähköisenä Kansalaisen asiointitilille, jos tili on otettu käyttöön eikä asiakas ole erikseen kieltänyt tätä lähetystapaa. Ulosoton asianomaisille ei myöskään toimiteta enää vuosittaista määräaikaisilmoitusta vaan tiedot on tilattava itse sähköisesti.

Yksityishenkilöiden lisäksi myös yritykset voivat jatkossa tilata henkilön ulosottoasioista todistuksen. Todistuksen avulla voidaan paremmin selvittää henkilön luottokelpoisuutta ulosottotietojen perusteella. Sähköisesti tilattu todistus maksaa 6 euroa (hinta tarkastettu 19.5.2016, https://asiointi.oikeus.fi).

Tulevissa muutoksissa helpotetaan lisäksi ulosmitatun omaisuuden myyntiä. Omaisuutta voidaan yrittää myydä kolmannen kerran vain erityisestä syystä, muutoin ulosmittaus on peruutettava. Omaisuuden myyntiin liittyvien valvontojen vähimmäismääräaika lyhenee 4 viikosta 2 viikkoon. Kauppahinnan ei enää jatkossa edellytetä vastaavan käypää hintaa. Riittävää on, ettei käypä hinta selvästi alitu.

Ulosoton hakeminen helpottuu toimitettavien asiakirjojen osalta. Esimerkiksi ulosottoperusteena toimivaa tuomioistuimen ratkaisua ei tarvitse enää liittää hakemukseen alkuperäisenä.

Velka ja ulosotto

Velkoja voi tarvittaessa saada velalle suorituksen ulosoton kautta.

Ulosottoon tarvitaan ulosottoperuste. Mikäli kyse on esimerkiksi yksityisten välisestä rahavelasta, perusteeksi tarvitaan tuomioistuimen päätös tai tuomio. Verot ja julkiset maksut sen sijaan ovat suoraan ulosottokelpoisia ilman tuomioistuimen päätöstäkin.

Ulosottohakemus tehdään kirjallisesti tai sähköisesti velallisen asuin- tai kotipaikan ulosottomiehelle. Hakemuksesta tulee ilmetä muun muassa velkojan ja velallisen tiedot sekä tiedot velasta, jota vaaditaan suoritettavaksi. Hakemukseen tulee tarvittaessa liittää alkuperäinen tai oikeaksi todistettu tuomioistuimen päätös, jonka perusteella ulosottoa haetaan. Jos velka perustuu esimerkiksi juoksevaan velkakirjaan, myös velkakirja on liitettävä hakemukseen alkuperäisenä.

Ulosotto päättyy, kun velka on tullut maksetuksi tai jos ulosotossa todetaan este täytäntöönpanolle.

Tuomioistuinviikko, osa 5: Vaihtoehtoja tuomioistuinmenettelylle?

Korkeista kustannuksista ja pitkistä tuomioistuinten käsittelyajoista johtuen on hyvä miettiä vaihtoehtoja tuomioistuinmenettelylle.

Sovinto on useimmiten paras ja kustannustehokkain ratkaisu. Jos osapuolet eivät pääse sopuun ilman ulkopuolisen apua, voivat osapuolet pyytää ulkopuolista toimimaan sovittelijana. Hyvällä sovittelijalla on sovittelusta kokemusta ja koulutusta.

Aina riidan osapuolet eivät pääse sovintoon, jolloin on tärkeää saada asia ulkopuolisen tahon ratkaistavaksi.

Välimiesmenettely voi olla kustannustehokas vaihtoehto tuomioistuinmenettelylle ainakin pienemmissä riidoissa. Välimiehenä voi toimia kuka tahansa täysi-ikäinen, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. Välimiehen tulee toiminnassaan olla puolueeton ja riippumaton. Välimiehen tai välimiesten tulee perustaa tuomionsa lakiin.

Aavia Oy:n riidanratkaisu perustuu välimiesmenettelyyn. Tutustu menettelyymme täällä.

Tuomioistuinviikko, osa 4: Hovioikeus ja korkein oikeus

Käräjäoikeuden ratkaisuun tyytymättömän tulee ilmoittaa käräjäoikeudelle tyytymättömyytensä seitsemän päivän kuluessa tuomion antamisesta. Muutosta haetaan hovioikeudelta valittamalla. Valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa käräjäoikeuden tuomion antamisesta.

Valituksesta on käytävä ilmi muun muassa se käräjäoikeuden ratkaisu, johon haetaan muutosta ja miltä osin muutosta ratkaisuun haetaan. Jos asiassa tarvitaan jatkokäsittelylupa, valituksessa tulee perustella, miksi jatkokäsittelylupa tulisi myöntää. Jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden lopputuloksen oikeellisuutta tai jos oikeellisuutta ei voida arvioida lupaa myöntämättä. Lisäksi jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos lain soveltamisen kannalta muissa samankaltaisissa tapauksissa on tärkeää myöntää jatkokäsittelylupa tai jos luvan myöntämiselle on muu painava syy.

Hovioikeudessa menettelyyn kuuluu valmistelu ja pääkäsittely ja hovioikeus antaa asiassa tuomionsa menettelyn päätteeksi.

Hovioikeuden tuomioon tyytymätön voi hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Valituslupaa on pyydettävä ja valitus tehtävä 60 päivän kuluessa hovioikeuden tuomion antamisesta.

Valituslupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi tai jos siihen on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen sellaisen oikeudenkäynti- tai muun virheen takia, jonka perusteella ratkaisu olisi purettava tai poistettava, tai jos valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

Korkeimmassa oikeudessa suullinen käsittely järjestetään tarvittaessa. Menettelyn päätteeksi korkein oikeus antaa ratkaisun, joka on lainvoimainen. Jos riita-asiassa käydään läpi kaikki oikeusasteet, prosessi kestää yli 3,5 vuotta. Huomenna käsitellään vaihtoehtoja tuomioistuinmenettelylle.

Tuomioistuinviikko, osa 3: Valmistelu ja pääkäsittely

Vastaajan lähettämän vastauksen jälkeen menettely käräjäoikeudessa jatkuu valmistelulla. Tarvittaessa käräjäoikeus voi pyytää osapuolilta kirjallista lausumaa, jossa käräjäoikeus pyytää ottamaan kantaa yksittäisiin, käräjäoikeuden yksilöimiin seikkoihin. Jos lausumaa ei pyydetä, menettely jatkuu suullisella valmistelulla.

Valmistelulla pyritään selvittämään asiassa riitaiset ja riidattomat seikat ja se todistelu, mikä pääkäsittelyssä tullaan esittämään. Valmistelun tarkoituksen on, että pääkäsittely voidaan toimittaa yhtäjaksoisesti ja joutuisasti. Valmistelun päätteeksi tuomioistuin laatii asiasta yhteenvedon.

Pääkäsittelyn aluksi tuomioistuin käy lyhyesti läpi asiassa laaditun yhteenvedon ja tiedustelee, vastaavatko valmistelussa esitetyt vaatimukset edelleen asianosaisten kantaa. Tämän jälkeen osapuolet vuorollaan perustelevat kantansa ja lausuvat vastapuolen perustelujen johdosta. Jos osapuolet ovat kutsuneet henkilötodistajia, niitä kuullaan seuraavaksi. Lisäksi käydään läpi asiassa esitetyt kirjalliset todisteet. Pääkäsittely päättyy loppulausuntoihin, joissa osapuolet esittävät oman näkemyksensä siitä, kuinka asia tulisi ratkaista.

Käräjäoikeus antaa tuomionsa joko istunnon päätteeksi tai erikseen ilmoittamanaan ajankohtana. Huomenna käsittelemme muutoksenhakua hovioikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen.

Tuomioistuinviikko, osa 2: Vastaajana tuomioistuimessa

Vastaajan tulee kirjallisessa vastauksessaan ilmoittaa, myöntääkö vai vastustaako hän kannetta. Mikäli vastaaja vastustaa kannetta, hänen on esitettävä perustelut sekä todisteet vastustamisen tueksi. Todisteiden osalta on ilmoitettava, mitä niillä on tarkoitus näyttää toteen. Vastaaja voi halutessaan vaatia oikeudenkäyntikulujaan vastapuolen korvattavaksi. Vastaaja voi myös esittää väitteen, ettei tuomioistuin voi ottaa asiaa tutkittavaksi. Tällainen väite voi esimerkiksi koskea sitä, että asia on jo aiemmin ratkaistu toisessa menettelyssä. Vastauksessa tulee ilmoittaa lisäksi osapuolia koskevat tiedot ja vastaus on allekirjoitettava.

Vastaus tulee antaa annetussa määräajassa. Jos vastausta ei toimiteta määräajassa asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomioistuin hyväksyy kanteen yksipuolisella tuomiolla. Asia voidaan ratkaista yksipuolisella tuomiolla myös silloin, jos vastaus on annettu, mutta siinä ei ole esitetty perustetta kanteen vastustamiselle tai esitetyillä perusteilla ei ole selvästi vaikutusta asian ratkaisemiselle. Kanne voidaan hyväksyä myös vain osittain, jos kantaja on luopunut osasta vaatimuksia tai kanne on osin selvästi perusteeton.

Asian käsittelyä jatketaan yleensä valmistelussa, jos asiaa ei ratkaista yksipuolisella tuomiolla. Valmistelusta ja pääkäsittelystä kerromme lisää huomenna.