Korvausvelan vanhentuminen (KKO 2017:3)

Asiassa oli kyse kahden yhtiön välisestä vahingonkorvauksesta ja sen vanhentumisesta. M Oy vaati W Oy:ltä korvausta sillä perusteella, että M Oy:n omistaman kiinteistön kauppa jäi toteutumatta W Oy:n kieltäydyttyä palauttamaan sen hallussa olleita, kyseisen kiinteistön panttikirjoja. Kaupan jäätyä toteutumatta kiinteistö oli pakkohuutokaupattu 19.1.2006 käypää hintaa halvemmalla. Toteutuneen ja käyvän kauppahinnan erotus oli jäänyt M Oy:n vahingoksi.

M Oy vaati tammikuussa 2011 W Oy:ltä korvausta aiheutuneesta vahingosta. Kannetta vastustaneen W Oy:n mukaan saatava oli vanhentunut ennen kanteen nostamista, kun saatavan vanhentumisaika oli alkanut jo 2006 eikä sitä oltu sen jälkeen katkaistu. M Oy katsoi, että vanhentumisaika oli alkanut vasta vuonna 2008, kun yhtiöiden välinen panttikirjoja koskeva riita-asia oli ratkaistu. M Oy:n mukaan se ei ollut voinut esittää korvausvaatimusta ennen, kuin W Oy:n laiton menettely panttikirjojen osalta oli ratkaistu ja saanut lainvoiman vuonna 2008.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli, milloin vahingonkorvaussaatavaa koskeva vanhentumisaika oli alkanut ja oliko saatava vanhentunut. KKO:n mukaan korvausvelkaa koskeva vanhentumisaika alkaa siitä, kun velkoja voisi esittää vaatimuksensa. Velkojalla tulee olla riittävät tiedot korvauksen edellytyksistä, eli tässä tapauksessa vahingosta ja sen aiheuttajasta. Merkitystä ei ole esimerkiksi sillä, milloin vaadittava korvausmäärä on täsmentynyt. Merkitys on sen sijaan sillä, onko velkojalla ollut riittävät tiedot velan vanhentumisen katkaisemiseksi. KKO:n mukaan velan vanhentumisen katkaiseva muistutus voidaan tehdä, vaikka korvausvastuuseen liittyisi joitakin epäselvyyksiä. Vanhentumisaika voi alkaa kulua, vaikka jokin korvaukseen liittyvä kysymys olisi oikeuden ratkaistavana.

KKO katsoi tässä tapauksessa vanhentumisajan alkaneen tammikuussa 2006. M Oy oli 27.1.2006 pannut vireille panttikirjojen lainmukaisuutta koskevan riidan. KKO:n mukaan M Oy:llä oli viimeistään kyseisen kanteen vireillepanohetkellä ollut riittävät tiedot myös vahingonkorvausvaatimuksen esittämiseen. Koska vanhentumista ei oltu tuon ajankohdan jälkeen katkaistu, velka oli vanhentunut ennen vuonna 2011 vireillepantua korvauskannetta.

Teemaviikko 1/17: Maksuaikataulusta sopiminen kuluttajasaatavassa

Palvelun tai tavarantoimittaja yleensä laskuttaa työn tai tuotteen heti, kun hän on täyttänyt oman osansa sopimuksesta. Lasku täytyy maksaa viimeistään eräpäivänä. Jos tuotteen ostaneella kuluttajalla ei jostain syystä olekaan kykyä suorittaa laskua eräpäivään mennessä, hänen kannattaa olla välittömästi yhteydessä laskun lähettäjään uuden eräpäivän tai maksuaikataulun sopimiseksi.

Yhteydenotto on syytä tehdä ennen laskun eräpäivää. Jos velkaa ei ole maksettu eräpäivään mennessä, laskulle alkaa kertyä viivästyskorkoa. Jos uutta aikataulua ei ole sovittu eikä laskua ole maksettu 2 viikon kuluessa eräpäivästä, velkoja voi lähettää velalliselle maksullisen maksumuistutuksen. Lasku voidaan siirtää perintätoimistolle perittäväksi, mikäli sitä ei ole maksettu 14 päivän kuluessa maksumuistutuksesta.

Uudesta maksuaikataulusta voi neuvotella myös perintätoimiston kanssa. Perinnän alettua velallinen on kuitenkin velvollinen maksamaan laskun lisäksi viivästyskoron ja perintäkulut. Asia voidaan siirtää tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos velallinen ei ole maksanut vaadittua saatavaa määräajassa.

Perintäviikko 2, osa 4: Velallisena perinnässä

Velallisen velvollisuus on maksaa lasku sovitusti. Lasku erääntyy eräpäivänä. Velkojan oikeus vaatia viivästyskorkoa alkaa eräpäivää seuraavana päivänä. Viivästyskoron kertyminen lakkaa, kun pääoma on tullut kokonaan suoritetuksi.

Velallinen on velvollinen maksamaan perintäkulut, jos velkoja on ryhtynyt perintätoimiin ennen saatavan maksamista.

Kuluttajaperinnässä velallisella on oikeus pyytää perinnän keskeyttämistä ja asian siirtämistä oikeudelliseen perintään. Oikeudellisesta perinnästä aiheutuu kustannuksia, jotka on määritelty oikeusministeriön asetuksella.

Perintälain mukaan perintää ei saa jatkaa, jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa. Jos laskussa on virhe tai velallinen ei ole tyytyväinen saamaansa tuotteeseen tai palveluun, velallisen kannattaa reklamoida asiasta mahdollisimman pian, jotta asian selvittäminen voidaan aloittaa. Jos maksuvaatimus on velallisen mielestä aiheeton, velallisen kannattaa olla yhteydessä perintää hoitavaan yritykseen asian selvittämiseksi.

Velka ja ulosotto

Velkoja voi tarvittaessa saada velalle suorituksen ulosoton kautta.

Ulosottoon tarvitaan ulosottoperuste. Mikäli kyse on esimerkiksi yksityisten välisestä rahavelasta, perusteeksi tarvitaan tuomioistuimen päätös tai tuomio. Verot ja julkiset maksut sen sijaan ovat suoraan ulosottokelpoisia ilman tuomioistuimen päätöstäkin.

Ulosottohakemus tehdään kirjallisesti tai sähköisesti velallisen asuin- tai kotipaikan ulosottomiehelle. Hakemuksesta tulee ilmetä muun muassa velkojan ja velallisen tiedot sekä tiedot velasta, jota vaaditaan suoritettavaksi. Hakemukseen tulee tarvittaessa liittää alkuperäinen tai oikeaksi todistettu tuomioistuimen päätös, jonka perusteella ulosottoa haetaan. Jos velka perustuu esimerkiksi juoksevaan velkakirjaan, myös velkakirja on liitettävä hakemukseen alkuperäisenä.

Ulosotto päättyy, kun velka on tullut maksetuksi tai jos ulosotossa todetaan este täytäntöönpanolle.