Tekijänoikeusloukkauksiin liittyvien ip-osoitteiden hakeminen markkinaoikeuden päätöksillä alkoi vuosien 2013-2014 aikana, jolloin markkinaoikeuden määräyksillä selvitettiin reilu tuhat väitettyihin loukkauksiin liittyvää ip-osoitetta. Seuraavina vuosina toiminta laajeni toden teolla ja osoitteita haettiin vuonna 2015 kymmeniä tuhansia, vuonna 2016 osoitemäärät lähenivät jo 100.000:a osoitetta. Ilmiö herätti myös median kiinnostuksen ja palstatilaa irtosikin useista lehti- ja verkkojulkaisuista.
Tilanteen laajuuteen ja osoitevirtaan herättiin viimeistään vuonna 2017. Markkinaoikeus laittoi päätöksiin jarrua saman vuoden kesällä, mutta osoitteita oli kuluvana vuonna ehditty kuitenkin luovuttaa jo kymmeniä tuhansia. Osoiteluovutukset näyttivät olevan hetkellisesti jäässä, kun markkinaoikeudessa mietittiin mahdollista linjamuutosta ja EU-oikeuden, yksityisyydensuojan sekä tekijänoikeuksien haltijan oikeuksien suhdetta ja merkitystä. Päätöksissä alusta saakka lähinnä mainintana pyörinyt ”merkittävissä määrin”-kynnys näytti hakevan tasoaan, kun markkinaoikeus antoi hylkäävän luovutuspäätöksen nro 333/17, kts. https://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1497263623678.html.
Oikeudenhaltijat eivät kuitenkaan perääntyneet yrityksissään, vaan hakuprosessit jatkuivat muiden osoitteiden osalta ja 2018 alkuvuodesta yhteystietoja saatiin jälleen, joskin vain murto-osassa hakemuksessa eritellyistä ip-osoitteista.
Uusimpien ratkaisujen perusteella voidaan pyrkiä hahmottamaan, mille tasolle ”merkittävissä määrin” -kynnys tällä hetkellä asettuu. Ratkaisujen perusteluissa ip-osoitteet on jaoteltu saatujen koepalamäärien mukaan seuraavasti: yli 500kpl, 100-499kpl, alle 100kpl per ip-osoite. Luovutettavaksi määrättyjä ip-osoitteita on poikkeuksetta ollut vähemmän, kuin ip-osoitteita, joista on ilmoitettu tehdyn yli 500kpl koepalahavaintoa. Määrän lisäksi merkitystä on annettu sille, miten pitkältä ajalta havaintoja on tehty. Tästä ei liene kuitenkaan pääteltävissä, että koepaloja edellytetään olevan vähintään 500kpl osoiteluovutuksen saamiseksi. Nimittäin vielä jokin aika sitten annetussa ratkaisussa määrät oli jaoteltu ryhmiin yli 50, 10-49 ja alle 10kpl. Kyseessä on todennäköisemmin vain tiivistetty tapa antaa suuntaa sille, millaisia havaintomääriä väitetyistä loukkauksista on kulloinkin tehty. Kuten markkinaoikeus itsekin perusteluissaan mainitsee, merkittävyyttä ei voi sitoa suoraan koepalojen määrään. Tällainen linjaus olisikin jokseenkin vaarallinen, sillä koepalamäärä on todennäköisesti melko suoraan riippuvainen valvontaa tekevän tahon koepalojen latausyritysten määrästä, ts. siten valvojan kontrollin alla.
Uusimmissa ratkaisuissa ip-osoitteita on määrätty luovutettavaksi vain n.0-5% niistä osoitteista, jotka hakijat ovat yksilöineet hakemuksissaan. Aivan vähäiset väitetyt loukkaukset ovat karsiutuneet päätösten ulkopuolelle ja niitä näyttää olevan lähes 95% tai enemmän hakijan yksilöimistä havainnoista. Mikäli vastaavaa karsintaa ja merkittävissä määrin-kynnystä olisi sovellettu heti alusta lähtien, olisi n. 200.000 osoitteen sijaan osoitetietoja luovutettu enintään 10.000kpl.