Vuosi sitten teimme pidimme teemaviikon tekijänoikeutta koskeviin kirjeisiin liittyen. Nyt pidettävällä teemaviikollamme päivitämme tietoja ja tuomme uutta näkökulmaa keskusteluun. Aloitamme teemaviikon kohtuullisen hyvityksen määrällä.
Hyvitys
Korkein oikeus on tapauksessa KKO 2010:47 ottanut kantaa hyvityksen määrään. Tuolloin kohtuulliseksi hyvityksen määräksi katsottiin 15 % ohjevähittäishinnasta per levitetty kappalemäärä.
Uudemmissa tapauksissa kantajien mukaan nykytekniikan muuttuessa levitettyjä kappalemääriä ei pystytä osoittamaan. Tämä on johtanut siihen, että kantajat ovat pitäneet parven kokoa ankaroittavana seikkana. Markkinaoikeuteen toimitetuissa haastehakemuksissa on esitetty ankaroittavina seikkoina parven koon lisäksi teoksen haavoittuvaa muotoa, korkeaa resoluutiota, teon tuomittavuutta ja loukkauksen kohdistumista välittömästi julkaisun jälkeiseen ajankohtaan.
Markkinaoikeus on ottanut kantaa kohtuullisen hyvityksen määrään tapauksessa Dnro 2015/628. Normaalikorvausta ei asiassa määritetty. Asiassa huomioitiin hyvitystä korottavia ja alentavia seikkoja, jolloin kohtuulliseksi hyvitykseksi katsottiin yhden elokuvan osalta 100,00 euroa ja yhden televisiosarjan jakson osalta 50,00 euroa. Tuomio ei ole lainvoimainen, sillä kantajat ovat valittaneet asiassa hyvityksen määrästä korkeimpaan oikeuteen.
Ankaroittavina seikkoina markkinaoikeus huomioi sen, että loukkaus oli tapahtunut hyvin pian teoksen julkaisun jälkeen ja että vastaaja oli osallistunut teoksen hallitsemattomaan levitykseen.
Alentavina seikkoina markkinaoikeus huomioi sen, ettei parven jäsen voi vaikuttaa muihin käyttäjiin, vastaaja ei saanut tehdystä loukkauksesta taloudellista hyötyä eikä asiassa ollut selvitetty, kuinka monelle teosta oli jaettu.
Ensisijaisesti tulisi määritellä, mikä on normaalikorvauksen määrä. Tapauskohtaisesti arvioituna kohtuullinen hyvityksen määrä voisi sitten olla alhaisempi tai korkeampi, riippuen tapauksen yksityiskohdista.
Valvonnan kulut
Kantajien haastehakemuksissa ei hyvityksen lisäksi ole vaadittu valvonnan kuluja, joita kantajien lähettämissä kirjeissä on vaadittu. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että ei ole perusteltua vaatia loukkaajaa osallistumaan valvontajärjestelmän kuluihin edes osaksi, koska järjestelmän kulut olisivat aivan yhtä suuret, vaikka juuri kyseinen oikeudenloukkaaja olisikin pidättäytynyt tekijänoikeuden loukkaavasta toiminnasta. Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että normaalikorvaus kattaa valvontajärjestelmän ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia, joten erillisten kustannusten vaatimista ei voida pitää perusteltuna.
Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että oikeudenloukkauksen aiheuttamat kulut voivat tulla korvattaviksi, jos tästä on nimenomaan aiheutunut oikeudenomistajalle kuluja. Tällaiset kulut on oikeudenomistajien osoitettavissa laskuin ja kuitein. Jos vaadittuja kuluja ei todellisuudessa ole aiheutunut, niitä ei voi vaatia kirjeensaajaa myöskään maksamaan.
(Oikeuskirjallisuus: Katariina Sorvarin teokset Vastuu tekijänoikeuden loukkauksesta: erityisesti tietoverkkoympäristössä (2005) ja Tekijänoikeuden loukkaus (2007)