Avoliitosta puhutaan silloin, kun pariskunta asuu yhdessä avioliitonomaisissa olosuhteissa kuitenkaan olematta naimisissa keskenään. Avoliittoa ei solmita eikä rekisteröidä minnekään, vaan se syntyy yksinkertaisesti silloin, kun seurusteleva pari muuttaa virallisesti samaan osoitteeseen.
Avoliitossa elämiseen ei vaadita täysi-ikäisyyttä, vaan myös alle 18-vuotias voi lain mukaan olla avoliitossa.
Avoliitto ei ole virallinen siviilisääty, vaan avoliitossa elävät katsotaan naimattomiksi. Kuitenkin eräät viranomaiset (esim. Kela) vaativat tiedon avoliitossa elämisestä, sillä avoliitolla on vaikutusta tiettyjen sosiaalietuuksien määrään.
Avoliitto eroaa avioliitosta monessa suhteessa, vaikka puhutaankin elämisestä ”avioliitonomaisissa olosuhteissa.” Avopuolisoilla ei kuitenkaan ole elatusvelvollisuutta toisiinsa. Heillä ei myöskään ole oikeutta toistensa omaisuuteen eivätkä he voi periä toisiaan tai saada puolisonsa kuoleman perusteella leskeneläkettä.
Suomessa ei ole ollut avoliittoa koskevaa lainsäädäntöä ennen vuotta 2011, jolloin vahvistettiin laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Tätä lakia sovelletaan avoliiton päättyessä ja sen määritelmän mukaan avoliitolla tarkoitetaan yhteistaloudessa asuvia parisuhteen osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.
Lain mukaan avioliitossa oleva ei voi olla samaan aikaan avoliitossa. Myöskään samaa sukupuolta olevien ei katsota elävän keskenään avoliitossa, jos he eivät ole rekisteröineet parisuhdettaan.