Oikeudenkäymiskaaren 17:2 §:n mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Tämä tarkoittaa sitä, että osapuolen on esitettävä omien väitteidensä tueksi todisteita. Säännös ei suoraan ratkaise kysymystä todistustaakan jakautumisesta asianosaisten välillä. Todistustaakan asettaminen osapuolelle tarkoittaa samalla osapuolen riskiä siitä, että seikka jääkin ilman riittävää näyttöä. Säännös ilmaisee sen lähtökohdan, että todistustaakka voi olla paitsi kantajalla myös vastaajalla. Yleispätevää sääntöä todistustaakan jakautumisesta riita-asiassa ei ole (HE 46/2014). Oikeudenkäymiskaaren 17:5 §:n mukaan sellaisista seikoista ei tarvitse esittää todisteita, joista osapuolet ovat yhtä mieltä tai seikoista, jotka asianosainen on tunnustanut. Tunnustus on sovintokelpoisissa riita-asioissa osapuolta sitova (OK 17:5).
Riita-asioissa ongelmaksi muodostuu usein se, kumpi osapuoli on mistäkin seikasta näyttövelvollinen. Lisäksi on harkittava, kuinka vahvaa näyttöä edellytetään sille, että seikka on tullut näytetyksi. Seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön (OK 17:2). Käytännössä näyttökynnys sallii aina pienemmän tai suuremman epävarmuuden olemassaolon. Näyttökynnys on riita-asioissa alempi kuin rikosasioissa, mutta korkeampi kuin todennäköiset syyt (HE 46/2014). Kynnyksen korkeutta on kuvattu ilmaisulla ”jonkinlainen järkevä näyttöenemmyys”. (Lappalainen, näytön arviointi)
Näyttövelvollisen osapuolen on siis annettava riittävä näyttö, jotta seikka tulee näytetyksi. Vastatodistelua esittävältä osapuolelta ei yleensä edellytetä yhtä vahvaa näyttöä. Suhteellisen heikkokin vastanäyttö saattaa riittää heikentämään toisen osapuolen esittämää näyttöä sen verran, ettei seikkaa enää katsota tulleen näytetyksi. Molempien osapuolten intressissä on kuitenkin esittää asiassa mahdollisimman hyvä näyttö, jotta hänen kantansa voitaisiin katsoa asiassa oikeaksi. (Lappalainen, näytön arviointi) Vastakkaisia todisteita ja todistelua arvioitaessa suuri painoarvo on sillä, kumman osapuolen esittämän näytön katsotaan olevan uskottavampi.
Lähtökohtana todistelun arviointiin on tuomioistuimen oikeus vapaasti harkita esitettyjen todisteiden arvo. Tuomion perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä (OK 24:4). Harkinnan lopputuloksen tulee olla sellainen, että oikeudenkäynnin ulkopuoliset henkilöt voivat pitää ratkaisua perusteltuna (Tirkkonen s. 94).
Näyttönä otetaan huomioon kaikki, mitä osapuolet ovat asiassa esittäneet. Tuomioistuimen tulee myös ottaa huomioon sellainen aineisto, joka on lain puitteissa tullut sen tietoon todistelun ulkopuolella. Tähän kuuluu kaikki, mitä asianosaisten lausumissa tai muussa prosessiin kuuluneessa käyttäytymisessä on tullut ilmi. Esimerkiksi sillä voi olla merkitystä, jos osapuoli ilman pätevää syytä jättää saapumatta tuomioistuinkäsittelyyn. (Lappalainen, vapaa todistelu)
Todisteilla pyritään osoittamaan väitetty teko tai tapahtuma tekohetkellä. Jälkikäteen tehdyt havainnot eivät välttämättä osoita tekohetken tapahtumia. Jos esimerkiksi autoa on vahingoitettu tiistaina, henkilön läsnäolo auton lähettyvillä keskiviikkona ei osoita henkilöä vahingontekijäksi. Sama ajattelutapa koskee vertaisverkkotapauksissa esittävää todistelua. Jos esimerkiksi väitetään henkilön langattoman lähiverkkoyhteyden olleen kaikkien käytettävissä (ts. avoin) helmikuussa 2015, sillä ei ole merkitystä, onko yhteys tällä hetkellä avoin vai ei.
Jos tekijänoikeuden haltija väittää liittymänhaltijan saattaneen yleisön saataville tekijänoikeudenalaista materiaalia, tekijänoikeuden haltijan tulee osoittaa, että näin on tapahtunut ja että liittymänhaltijan on tehnyt väitetyn loukkauksen. Toisaalta jos liittymän haltija väittää lähiverkkoyhteyden olleen avoin tiettynä ajankohtana, hänen tulee esittää väitteensä tueksi riittävä näyttö. Näytön esittäminen kauan sitten vallinneista olosuhteista on usein lähes mahdoton tehtävä. Usein on hankala edes esimerkiksi muistaa mitä on tehnyt 6-12 kuukautta sitten tiettynä päivänä. Muistatko, mitä teit esimerkiksi 25.2.2015?
Jos liittymänhaltijan todetaan olevan vastuussa tekijänoikeuden loukkauksesta, mikä on oikea hyvityksen määrä? Jos hänen todetaan aiheuttaneen tekijänoikeuden haltijalle vahinkoa, kuinka paljon vahingonkorvausta tulisi maksaa? Tästä jatkamme huomenna.
Lähteet
Lappalainen Juha, V Todistelu teoksessa Prosessioikeus, Talentum e-kirja
Tirkkonen Tauno, Suomen siviiliprosessioikeus II, 1977