Tapauksessa KKO 2016:40 korkeimman oikeuden ratkaistavana oli kysymys testamentin pätevyydestä. Perillinen oli vaatinut testamentin julistamista pätemättömäksi muotovirheen perusteella. Muotovirhekanteen perusteluna oli, ettei testamenttia tehtäessä oltu noudatettu testamentin todistamista koskevia muotovaatimuksia.
Testamenttiin oli merkitty todistajien allekirjoitukset päiväyksineen sekä lausuma muun muassa siitä, että testamentin todistelu oli tapahtunut todistajien ollessa samanaikaisesti läsnä. Testamentti oli allekirjoitettu 23.1.1996. Muotovirhekanteen mukaan todistajat eivät olleet yhtäaikaisesti läsnä testamenttia allekirjoitettaessa.
Kumpikaan todistajista ei käräjä- tai hovioikeuskäsittelyssä ollut muistanut allekirjoitustilaisuutta. Ensimmäinen todistajista oli korkeimmassa oikeudessa yllättäen muistanut allekirjoitustilaisuuden. Kertomusten poikkeavuuksista johtuen kyseisen todistajan kertomukselle ei tältä osin voitu antaa suurta näyttöarvoa. Toisen todistajan osalta jäi epäselväksi, mikä osa hänen kertomastaan oli muistinvaraista ja mikä osa oletuksia siitä, mitä allekirjoituksiin liittyen asiassa oli tapahtunut.
Todistajat olivat kuitenkin riidattomasti allekirjoittaneet testamentin todistuslauselman eikä kumpikaan heistä epäillyt todistuslauselman paikkansapitävyyttä. Muiden perillisten kertomukset puhuivat sen puolesta, että allekirjoitustilaisuus oli pidetty. Asiassa ei oltu myöskään esitetty suoraa näyttöä siitä, että tilaisuus olisi jäänyt järjestämättä. Näillä perustein korkein oikeus katsoi, että testamenttiin merkittyä todistuslauselmaa oli pidettävä luotettavana ja testamenttia siten pätevänä.