Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2016:55 oli kysymys oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta velkasaatavia koskevissa asioissa. Samaa velallista vastaan oli samana päivänä pantu vireille kaksi haastehakemusta. Hakemukset koskivat kahden eri velkojan saatavia. Molemmissa asioissa velkojia oli edustanut sama perintäyhtiö.
Perintäyhtiö oli vaatinut muun muassa, että velallinen velvoitetaan korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut kummassakin asiassa. Velallinen ei ollut vastannut kumpaankaan kanteeseen. Käräjäoikeus oli yhdistänyt asioiden käsittelyn ja asiat oli ratkaistu yksipuolisella tuomiolla pääosin kantajien eduksi. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi kantajan vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta toisen asian osalta, koska toinen kanne oli oikeuden mielestä ollut tarpeeton. Käräjäoikeuden mukaan vaatimukset olisi voitu esittää yhdessä haastehakemuksessa.
Perintäyhtiö valitti ratkaisusta hovioikeuteen, joka ratkaisi asian käräjäoikeuden tavoin oikeudenkäyntikulujen osalta osittain vastaajan eduksi.
Perintäyhtiö valitti edelleen korkeimpaan oikeuteen (KKO). Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli, oliko käräjäoikeus voinut viran puolesta yhdistää asioiden käsittelyn ja siihen perustuen hylätä vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
KKO:n mukaan käräjäoikeudella oli ollut mahdollisuus määrätä kanteet käsiteltäväksi samassa menettelyssä. Asioiden yhdistäminen oli johtanut siihen, että kantajalta ei oltu peritty kuin yksi oikeudenkäyntimaksu. Tämän osalta vaatimus kulujen korvaamisesta oli perusteeton.
Perintäyhtiö oli lisäksi vaatinut asian hoitamisesta aiheutuneiden kulujen korvaamista. Vaatimus oli kuluvaatimusta koskevan asetuksen mukainen. Perintäyhtiö oli myös perustellut erillisiä kanteita sillä, että ne olivat perustuneet eri velkojien toimeksiantoihin eikä yhteisen kanteen käyttämisestä oltu sovittu. Kantajalla ei ole velvollisuutta panna eri perusteesta johtuvia kanteita vireille yhdellä haastehakemuksella. KKO:n mukaan asioiden vireillepano yhdellä hakemuksella kahden sijasta ei olisi myöskään vaikuttanut perintäyhtiölle aiheutuneen työn ja kulujen määrään. Yhtiöllä oli siten ollut asiallinen peruste panna asiat vireille kahdella erillisellä hakemuksella.
KKO muutti alempien oikeuksien tuomioita ja vastaaja velvoitettiin korvaamaan myös toisen velkomusasian hoitamisesta kantajalle aiheutuneet kulut.