Eri maiden keskuspankit ovat vuoron perään selvittäneet mahdollisuuksia ottaa käyttöön pankkiohjattua digitaalista rahaa. Erona kryptovaluuttoihin olisi se, että hajautetun järjestelmän sijaan hallinta olisikin keskitetty keskuspankin käsiin, kuten käteisrahassakin. Muutamissa maissa oma digivaluutta on käytössä, mutta esimerkiksi Euroopassa ei missään.

Viron suunnittelema estcoin:in tarkoitus oli edelleen laajentaa sähköisiä palveluja kansalaisten saataville. Projekti näytti syksyllä 2017 kaatuvan Euroopan keskuspankin johtajan Mario Draghin ilmoitukseen, ettei yksikään euromaa voi ottaa käyttöön omaa valuuttaa. Saksan tekemä selvitys taas ei löytänyt syitä digivaluutan perustamiseen mm. siihen liittyvien riskien takia. Lisäksi digivaluutan mahdolliset hyödyt, kuten nopeat maksut, ovat sen mukaan saavutettavissa toisillakin tavoin. Suomen pankin selvitys taas ei pitänyt kryptovaluuttojen käyttämää lohkoketjuteknologiaa soveltuvana maksuratkaisuna. Hidasteina vaikuttavat taustalla myös poliittiset syyt ja pelot, kuten pelko rahan katoamisesta pankkien käsistä.

Lyhyt vastaus on: kysyntä ja tarjonta markkinoilla. Kysyntään ja tarjontaan taas vaikuttavat monet tekijät, kuten valuutan saatavuus, kryptovaluuttojen suhteellisen pieni vaihdantavolyymi (vrt. esim osakekauppa), markkinoille päivittäin tulevien uusien käyttäjien määrä, mahdollinen hintamanipulaatio ja niin edelleen. Uuden kryptovaluutan tai -tokenin ilmaantuessa markkinoille sen hintavaihtelu voi etenkin alussa olla melko suurta, kunnes arvo sitten vähitellen alkaa asettua jollekin tasolle.

BitCoinia on tavallisesti pidetty suhteellisen varmana kryptovaluuttana, joka pitää arvonsa ja jonka arvolle voi jokseenkin turvallisesti odottaa tasaista kasvukehitystä. BitCoinin arvo oli huipussaan 2017 joulukuussa noin 20.000 dollarissa, mutta sen jälkeen arvo on käynyt jo alle 6.000 dollarissa. Huippuaikana BitCoinia oli liikkeellä yhteensä lähes 300 Mrd arvosta, mutta tällä hetkellä markkinoiden kokonaismäärä on reilu kolmannes siitä.

Kaikkien kryptovaluuttojen arvoon vaikuttaa markkinoille aika ajoin syntyvä epävarmuus kryptovaluuttojen tulevaisuudesta. Epävarmuutta ovat aiheuttaneet etenkin kryptovaluuttoihin kohdistuneet negatiiviset uutiset, esimerkiksi Facebookin ja Twitterin mainostamiskiellot sekä useiden valtioiden lainsäädännön mahdolliset muutokset, jotka pahimmillaan voisivat jopa sulkea markkinat tietyllä alueella.

Tekeekö tilaisuus varkaan? Siltä näyttäisi. Vaikka kryptovaluutat ovatkin anonyymejä ja ainakin teoriassa melko turvallisia kaupankäynnin välineitä, ovat esimerkiksi niiden käyttäjät ja käyttäjien laitteet samalla kuitenkin haavoittuvaisia ja avoimia erilaisille hyökkäyksille. Yksi tavallisten, kryptovaluuttoihin liittymättömienkin käyttäjien vaiva on ollut ns. ”Cryptojacking”, jossa käyttäjän kone valjastetaan louhimaan kryptovaluuttaa käyttäjän tietämättä. Louhinta alkaa, kun käyttäjä menee esimerkiksi haittaohjelman sisältävälle www-sivulle. Saastuneiden www-sivujen joukossa on ollut myös suuria palveluja, kuten Youtube.

Suurimmat taloudelliset vahingot lienevät aiheutuneen rikoksista, joissa valuuttakauppaa työstäviä palveluja (pörssi/exchange) on hakkeroitu. Esimerkiksi korealaisista pörsseistä on 2018 vuoden aikana arveltu varastetun yhteensä lähes 100 miljoonaa us-dollaria. Yksi hakkeroiduista pörsseistä oli Bithumb, joka hakkeroitiin myös edellisenä vuonna. Vaikka luvut vaikuttavatkin suurilta, kalpenevat ne kuitenkin suurimpien varkauksien rinnalta. Esimerkiksi vuonna 2014 tuli tietoon toistaiseksi suurin BitCoin-rikosepäily, jossa Mt.Gox nimisestä pörssistä oli havaittu hävinneen 850.000 BitCoinia, joiden arvo tuolloin oli yhteensä noin 470 miljoonaa us-dollaria.

Kryptovaluutat ovat jo vuosia kiinnostaneet aktiivisia sijoittajia. Sijoitusmahdollisuuksia on valtavasti ja uusia valuuttoja ilmestyy viikottain. Monille kryptovaluutoille on tavallista melko suuri arvon heilahtelu hyvin lyhyenkin ajan sisällä. Jatkuva kurssiheilahtelu antaa mahdollisuuden nopeiden voittojen saamiseen, kunhan osto- ja myyntitapahtuman välillä kurssi on ollut nouseva. Aktiivinen kaupankävijä voi ns. ”treidaamalla” tehdä hyvän tilin ostamalla ja myymällä valuuttaa oikeina hetkinä.

Treidaaminen tapahtuu tavallisesti niin, että sekä osto- että myynti tehdään kryptovaluutasta toiseen, esimerkiksi BitCoinilla ostetaan Ethereumia, joka sitten vaihdetaan sopivalla hetkellä takaisin BitCoiniksi. Tällaisen kaupankäynnin hyvä puoli on ollut, ettei arvonnousu johda veroseuraamuksiin ennen, kuin valuutta esim. aikanaan vaihdetaan takaisin reaalivaluuttaan, kuten euroiksi.

Kryptovaluutan kanssa aktiivisesti kauppaa käyvien henkilöiden tilanne verotuksessa on kuitenkin vuoden 2018 toukokuun lopulla tiukentunut. Aiemmin vero tuli siis maksettavaksi vasta, kun kryptovaluuttaa vaihtaa takaisin normaalivaluutaksi tai sitä käytetään esim. hyödykkeiden maksuvälineenä. Verohallinnon uuden linjauksen myötä myös tavallinen kryptovaluuttojen välinen valuuttakauppa realisoi mahdollisen arvonnousun. Sen sijaan arvonlaskua ei edelleenkään saa vähentää verotuksessa.

Verohallinnon uusi ohje annettiin jo 29.5.2018, mutta siitä tiedotettiin vasta heinäkuussa. Katso uusi ohje täältä.

Tekoäly on luonut taidetta jo 1970-luvulta asti, kun brittiläinen taiteilija Harold Cohen (1928-2016) kehitti tekoälyllä toimivan AARON-tietokoneohjelman. AARON on maalannut useita erilaisia abstrakteja ja värikylläisiä tauluja, joita on ollut esillä lukuisissa taidenäyttelyissä ja museoissa. Vuonna 2015, hieman ennen Cohenin kuolemaa, hänen suhtautumisensa tekoälytaiteen ihmelapseen tuntui muuttuvan. Vuosien kuluessa AARON oli kehittynyt entistä itsenäisemmäksi ja omatoimiseksi eikä se ollut enää täysin riippuvainen luojastaan. Samaan aikaan tekoälytaide herätti huomiota myös muualla maailmalla, kun vuonna 2015 Googlen kehittämä tekoäly onnistui tuottamaan outoa ja expressiivistä taidetta. Tekoälyn neuroverkkoon oli syötetty runsaasti kuvia eläimistä, jonka perusteella kone loi psykedeelisesti vääntyneitä ja vääristyneitä eläimiä muistuttavia muotoja.

Toukokuussa 2017 Yle uutisoi, kuinka myös yhä useampi suomalaistaiteilija on ryhtynyt hyödyntämään teoksissaan tekoälyä. Esimerkiksi Tuomas A. Laitinen on käyttänyt teoksissaan kehittämäänsä tekoälyä, joka luo runoja siihen syötetyn kirjallisuuden perusteella. Vaikka tekoälyn tarjoamiin mahdollisuuksiin suhtaudutaan innostuneesti taidealalla, sen käyttäminen on kuitenkin vielä alkutekijöissä. Tähän mennessä tekoälyä on pidetty enemmänkin työvälineenä luomisprosessissa kuin itsenäisenä toimijana tai teoksen luojana. Mutta tekoälyn kehittyessä erilaisten teosten tuottaminen pelkästään tekoälyn toimesta tulee olemaan mahdollista. Tällöin nousee esille tekoälyyn liittyviä tekijänoikeudellisia kysymyksiä: Voidaanko tekoälyn luoma teos suojata tekijänoikeudella? Ja jos voidaan, miten tekijäasema ratkaistaan eli kenelle tämä oikeus kuuluu?

Tekijänoikeuslain 1961/404 mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, jos kyseessä on uusi ja itsenäinen teos. Jos tekoäly siis luo taideteoksen tai runon siihen syötetyn datan perusteella, voiko teoksen tulkita olevan luovan työn tulos? Ensinäkemältä voisi vastata kyllä, mutta teoskynnyksen ylittyminen on silti hyvin epätodennäköistä. Tätä voisi perustella sillä, että tekoäly toimii rajatussa tehtävässä, joten ei voida varsinaisesti puhua luomisen vapaudesta. Laki ei kuitenkaan suoranaisesti sulje pois tätä mahdollisuutta. Tärkeämpi kysymys kuuluukin, jos teoskynnys todellisuudessa ylittyisi, niin kuka on tekijänoikeuden haltija. Voiko se olla tekoäly itse?

Tekijänoikeuslaissa ei suoraan määritellä tekijää, mutta tekstistä on pääteltävissä, että tekijänoikeus on tarkoitettu ainoastaan ihmisille. Tämän lisäksi Tekijänoikeuskomitean IV osamietinnön 1987:8 mukaan tietokone tai tietokoneohjelma ei kykene ylittämään teoskynnyksen luovaa ja omaperäistä panosta. Siksi tietokonetta tai tietokoneohjelmaa on pidettävä vain teknisenä työvälineenä, jota tekijä voi käyttää apunaan luomistyössä. Samaa linjaa jatkaa myös EU:n lainsäädäntö. Tekijänoikeuksiin liittyvät direktiivit eivät suoraan määrittele teoksen tekijää, mutta oikeuskäytäntö on osoittanut, että ainoastaan ihmisten luomille teoksille myönnetään tekijänoikeussuoja. Myös Bernin yleissopimuksesta kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta on pääteltävissä, että teoksen tekijän tulee olla ihminen.

Tekoäly kehittyy jatkuvasti, mutta sen taustalla on kuitenkin aina viime kädessä ihminen. Ihmisellä on siis merkittävä rooli tekoälyn tekemien teoksien luomisprosessissa. Kuuluisiko siinä tapauksessa tekijänoikeus ihmiselle, joka on tekoälyn kehittänyt? Jos tilannetta tulkitaan Tekijänoikeuskomitean näkemyksen mukaisesti, niin tekoäly on toiminut vain ihmisen työvälineenä teoksen luomisessa ja tekijänoikeus kuuluu tekoälyn kehittäjälle. Toisaalta voidaan myös tulkita, että tekoälyn luoma teos ei ole kenenkään luoma ja näin ollen kukaan ei ole myöskään oikeutettu tekijänoikeussuojaan. Tämä tulkinta on helppo selittää: tekijänoikeuslaki suojaa ainoastaan luotua teosta. Tekijänoikeudella ei siis suojata ideoita. Jos tekoälylle syötetään ainoastaan dataa eli ideoita ja se tuottaa teoksen itsenäisesti näiden ideoiden perusteella, luodulla teoksella ei ole tekijää.

Tekijänoikeudelliset kysymykset liittyen tekoälyn luomiin teoksiin eivät ole siis yksinkertaisia. Todennäköisesti asiat tulevat monimutkaistumaan vielä entisestään, kun tekoälyn hyödyntäminen luovalla alalla leviää laajemmalle ja tulee suositummaksi. Tekoälyn kehittyessä se kykenee luomaan vielä omaperäisempiä teoksia ilman ihmisen apua, jolloin raja ihmisen ja tietokoneen tekemän taiteen välillä tulee häilyväksi. Vaikka emme ole siellä vielä, kyseisten ongelmien etukäteen pohtimisella on tärkeä merkitys. Jonain päivänä meidän tulee tehdä päätös siitä, myönnetäänkö algoritmien tuottamille teoksille suojaa ja jos, niin millaista suojaa. On tärkeää pitää mielessä, että tekoälyn luomien teoksien suojaaminen takaisi sen, että yritykset ja yhteisöt uskaltavat jatkossakin sijoittaa teknologian kehitykseen ja edistämiseen.

Teksti: Erika Heikkinen

Lähteet:

https://www.nytimes.com/2016/05/07/arts/design/harold-cohen-a-pioneer-of-computer-generated-art-dies-at-87.html

https://yle.fi/uutiset/3-9603353

https://iprinfo.fi/artikkeli/tekoaly_tekijanoikeuslain_haastajana/

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404#L1P4

https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1963/19630003/19630003_2

http://www.wipo.int/wipo_magazine/en/2017/05/article_0003.html

Lokakuussa 2017 useat eri uutislähteet uutisoivat, kuinka Saudi-Arabia myönsi ensimmäisenä maana kansalaisuuden robotille eli tekoälylle. Kansalaisuuden sai Hanson Robotics -yhtiön valmistama ihmisenkaltainen Sophia-robotti. Sophiaa ohjaa voimakas tekoäly, jonka avulla se pystyy keskustelemaan, hymyilemään ja kertomaan jopa vitsejä kuin lähes oikea ihminen. Sen lisäksi robotti on kyvykäs oppimaan uutta ja tunnistamaan ihmisten ilmeitä. Sophia oli kiittänyt saamastaan kunniasta Saudi-Arabian pääkaupungissa Riadissa järjestetyssä Future Investment Initiative -teknologiakonferenssissa ja kuvaillut tilannetta historialliseksi. Kun robotilta kysyttiin ihmisten tulevaisuuden huolista ja peloista tekoälyn suhteen, se suhtautui asiaan huumorilla ja vakuutteli ettei peloille ole syytä.

Ihminen on maapallon älykkäin ja runsaslukuisin nisäkäs, joka kykenee abstraktiin ajatteluun, itsetarkkailuun ja vuorovaikutustaitoihin muiden saman lajin edustajien kanssa. Jokaisella ihmisellä on oma identiteetti, joka tarkoittaa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään ja ymmärrystä omasta arvosta – tietoisuutta. Mikä erottaa tekoälyllä toimivan robotin ihmisestä? Tällä hetkellä monikin asia, mutta raja ihmisen ja robotin välillä ei välttämättä ole niin päivänselvä tulevaisuudessa. Sophia toimii nyt jo hyvänä esimerkkinä: se pystyy oppimaan uutta, kehittämään itseään, keskustelemaan ja vastaamaan kysymyksiin, näyttämään tunnetiloja sekä tunnistamaan ihmisten ilmeitä. Voidaan siis olettaa, että tulevaisuudessa Sophia pystyy myös paljon muuhun, ehkä jopa tietoisuuteen.

Monet tutkijat ja tiedemiehet uskovatkin, että tekoäly pystyy tulevaisuudessa kehittämään itselleen tietoisuuden. Tällöin voisimme ajatella, että teknologia on ”elossa”, jos se tiedostaa itsensä ja pystyy kehittämään älykkyyttään ilman ohjelmoinnin tarvetta. Jos ihmisenkaltaiselle robotille kehittyy tietoisuus sekä kyky tuntea ja ymmärtää, nousee kysymys robotin ”ihmisoikeuksista”. Tuleeko tietoisella koneella olla oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen? Pitääkö koneiden syrjintä, orjuuttaminen tai epäinhimillinen ja alentava kohtelu kieltää? Onko koneella oikeus kansalaisuuteen? Entä ajatuksen-, uskonnon-, mielipiteen- ja sananvapauteen? Tulisiko koneelle myöntää myös oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin?

Ajatus ihmisoikeuksien myöntämisestä koneille on ymmärrettävästi saanut paljon vastustusta. Kone on kuitenkin vain kone eikä ihminen, vaikka sillä olisikin tietoisuus. Siksi ihmisoikeudet eivät monien mielestä kuulu samalla tavalla koneille. Eläimilläkin on todistetusti tietoisuus, mutta silti eläintä ei mielletä täysin samanarvoiseksi ihmisen kanssa. Voisimmeko suhtautua siis tekoälyllä toimiviin koneisiin samalla tavalla kuin suhtaudumme eläimiin? Tällöin lainsäädännöllä voitaisiin velvoittaa ihmisiä suojelemaan koneita parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistämään koneiden hyvinvointia ja hyvää kohtelua. On myös herännyt ajatus siitä, jos tiedostavalle tekoälylle luotaisiin kokonaan omat oikeudet, jotka olisivat huomattavasti rajatumpia kuin ihmisillä.

On myös tärkeää pohtia sitä, voiko tekoäly olla oikeussubjekti tulevaisuudessa. Kaikki ihmiset ovat oikeussubjekteja, mikä tarkoittaa sitä, että jokaiselle ihmisille kuuluu oikeuksia ja velvollisuuksia. Tällöin puhutaan luonnollisista henkilöistä, joiden oikeuskelpoisuus alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Luonnollisten henkilöiden lisäksi oikeushenkilöt ovat oikeuskelpoisia. Oikeushenkilöillä tarkoitetaan yhteisöjä ja omaisuusmassoja, joille laki tunnustaa oikeussubjektin ominaisuuden. On hyvin oletettavaa, että tulevaisuudessa tekoäly ja automaatio tulevat korvaamaan monia työtehtäviä. Voidaanko siinä tapauksessa tekoälyä pitää oikeussubjektina, jos ihminen esimerkiksi tekee sopimuksen tekoälyn kanssa? Esimerkkitapauksena voisi mainita ostotapahtuman tekoälyn ja ihmisen välillä.

Tekoälyn vertaaminen ihmiseen jakaa mielipiteitä suuntaan ja toiseen, enemmissä määrin kuitenkin kielteiseen suuntaan. Ihmiskunnan vahva itsetunto perustuukin pitkälti siihen, että ihminen on aina nähnyt itsensä ylivertaisena ja maailman älykkäimpänä lajina. Mutta nyt ensimmäistä kertaa ihmisen historiassa saattaa ihmiselle löytyä haastaja – tekoäly. Sitä ei pidä kuitenkaan pelätä, sillä tekoälyn tarkoituksena ei ole korvata ihmistä tai aivoja tietokoneella. Riski ihmisen kyvykkyyden ohittavasta, älyään eksponentiaalisesti kasvattavasta ja vallanhimoisesta tekoälystä on olematon. Myöskään ihmisaivojen vertaista tai pätevämpää tietokonetta ei oleteta toteutuvan vielä lähivuosikymmeninäkään. Mutta tekoälyn jatkuvasti edistyessä on tärkeä nostaa esille mahdollisia tulevia ongelmia ja pulmia.

Teksti ja kuva: Erika Heikkinen

Lähteet:

https://tekniikanmaailma.fi/saudi-arabia-myonsi-ensimmaisena-maana-kansalaisuuden-robotille-ja-kyseinen-robotti-kuittaili-heti-elon-muskille/

https://www.tekniikkatalous.fi/videot/ensimmainen-robotti-maailmassa-sai-kansalaisuuden-sophia-botti-vastaa-videolla-toimittajan-kysymyksiin-6684392

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201710272200492535_ul.shtml

https://www.bbc.com/news/blogs-trending-41761856

https://www.telegraph.co.uk/science/2016/05/29/computers-could-develop-consciousness-and-may-need-human-rights/

https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/ict/pelkaatko-tekoalyn-kehittyvan-ylivertaiseksi-ihmiseen-nahden-ala-turhaan-6589313

Tekoälyn uskotaan muuttavan maailmaa ja sen ennakoidaan mullistavan yhteiskuntaa jopa digitalisaatiota enemmän. Tekoäly tulee näkymään tulevaisuudessa kaikkien arjessa, erityisesti työmaailmassa. Suomalaisen työn tulevaisuus on murroksessa, jonka aivan ytimessä ovat automaatio, robotit ja tekoäly. Tekoälyn ennakoitu vaikutus perustuu siihen, että kehittyvä tekoäly vapauttaa ihmisen aikaa muuhun, voimakkaammin erikoistuneeseen toimintaan ja työn sisältöjen uudenlaiseen jakamiseen. Mutta oletettavasti tekoäly tulee vaikuttamaan vahvasti myös kaikissa muissa elämän osa-alueissa. Tämän vuoksi lainsäädännön päivittämisellä tulee olemaan tärkeä merkitys muutokseen varautumisessa, sillä tekoälyn käytölle ei vielä ole olemassa omaa lainsäädäntöä.

Lakeja säädetään, jotta yhteiskunnassamme kaikki pelaisivat samoilla pelisäännöillä. Useimmat ihmiset noudattavat vapaaehtoisesti yhdessä tehtyjä sääntöjä, mutta aina joukosta löytyy myös niitä, jotka pyrkivät välttämään velvoitteitaan. Siksi lailla pyritään vaikuttamaan kansalaisten toimintaan joko kannustimien tai rangaistusten, rajoitusten ja maksujen avulla. Kyse onkin kepistä ja porkkanasta. Rangaistusten oletetaan motivoivan kansalaisia välttämään haitallista käyttäytymistä, kun taas kannustimien oletetaan motivoivan toimivan niin kuin on oikein.

Ongelmallista on se, että keppi ja porkkana -tyylinen säätely ei toimi tekoälyn kanssa. Tekoälyä ei voi kannustaa tai motivoida eikä uhkailla tai lahjoa. Tällöin rangaistukset ja kannustimet ovat täysin tehottomia keinoja itse tekoälyn säätelyyn. Siksi on oletettavaa, että tulevaisuudessa tulee olemaan suuri tarve uudentyyppiselle lainsäädännölle. Meidän tulee muuttaa aiempia tapoja ja keinoja säätää lakeja, jotta uudet lait vastaavat tekoälyn ja teknologian vaatimuksiin. Yhtenä ratkaisuna voisi toimia tekoälyn ”ajattelun” säätely. Algoritmeihin pitäisi sisällyttää toimintaohjeita siitä, mitä yhteiskunta näkee hyväksyttävänä tai kiellettynä. Esimerkiksi tekoäly ei saisi syrjiä ja sen tulisi noudattaa asianmukaista huolellisuutta. Käytännössä säätelisimme siis algoritmien sisältöä lailla – mitä algoritmien tulisi sisältää, jotta tekoälyä voisi ohjata ajattelemaan oikein.

Toisena vaihtoehtona voisi toimia tekoälyä tuottavien ja kehittävien yritysten sekä organisaatioiden säätely lailla. Lainsäädäntö voisi sisältää tarkat määritelmät ja rajoitukset kyseisille toimijoille ja tekoälyn vaatimuksille sekä rangaistukset haitalliselle toiminnalle. Tällöin lainsäädäntö keskittyisi nimenomaan tekoälyn valmistustavan ja käsittelyn säätelyyn. Toisaalta laki voisi sisältää myös ainoastaan säädöksiä siitä, mikä on hyvää tai hyväksyttävää tekoälyä ja minkä periaatteiden puitteissa tekoälyä tuottavien toimijoiden tulisi toimia. Tällöin konkreettiset keinot ja tavat noudattaa lakia jäisivät toimijoiden omiin käsiin. Tämän tyyppisestä lainsäädännöstä toimii hyvänä esimerkkinä tietosuoja-asetus (GDPR), joka säätelee henkilötietojen käsittelyä organisaatioiden itsesäätelyn kautta.

Vastaväitteenä voisi kuitenkin tässä vaiheessa kysyä, miksi säädellä jotain, mikä ei ole vielä olemassa. Onkin täysin totta, että ns. vahvaa tekoälyä ei ole vielä onnistuttu kehittämään. Siksi tekoälyn säätelyn pohtiminen pelkästään tulevaisuuden odotusten perusteella saattaa tässä vaiheessa tuntua liian aikaiselta. Pääministeri Juha Sipilää kuitenkin lainaten, satavuotiaan Suomen on jo pohdittava seuraavaa sataa vuotta. Yle uutisoi maalikuussa 2018, että Sipilän mielestä Suomen lainsäädäntöä pitäisi muuttaa niin, että se mahdollistaaa tekoälykokeilut. Tekoälyn entistä tehokkaampi hyödyntäminen ja soveltaminen vaatiikin jo tässä vaiheessa sellaista lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi tällaisia kokeiluja. Suomen halutaankin selkeästi panostavan tekoälyn hyödyntämiseen vahvoilla alueillamme, kuten telakka- ja autoteollisuudessa.

Mutta kuka kantaa vastuun mahdollisista virheistä, jotka tekoälyä käyttävät tietokoneet tai tietokonesovellukset tekevät? Onko vastuu ja korvausvelvollisuus tekoälyn toimittaneella yrityksellä, ohjelmoijalla tai ratkaisua käyttävällä organisaatiolla tai sen työntekijällä? Näihin ongelmiin tulisi myös löytää ratkaisu lainsäädännön kautta, sillä itseohjautuvia autoja kokeillaan jo vilkkaasti liikennöidyillä teillä ja itseohjautuvia laivoja testiajetaan merialueilla. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n mukaan lainsäädännön ja ohjeistuksen avulla tulisi määritellä tekoälyn soveltamiseen liittyvät vastuukysymykset, lupakäytännöt ja muut reunaehdot niin, että kokeiluja ja käyttöönottoa ei rajoiteta enempää kuin välttämätöntä kansalaisten turvallisuuden ja oikeuksien kannalta.

Tulevaan on tärkeä varautua etukäteen ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta miltä tulevaisuus siis näyttää? Ehkä tarvitsemme uusia innovaatioita ja menetelmiä säännellä tekoälyä – meidän tulee kehittää uudenlaista lainsäädäntöä. Uuden lain säätämisen vaiheessa voisi kiinnittää huomiota enemmän itse prosessiin kuin lopputulokseen. Tekoälyn ymmärtäminen edellyttää myös monipuolista tietoa ja osaamista. Siihen liittyvien kysymyksien ja ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan myös erityisesti teknistä tietämystä. Siksi onkin väistämätöntä, että insinööreillä ja tietokoneasiantuntijoilla tulee olemaan merkittävä rooli lainsäätäjinä tulevaisuudessa.

Teksti ja kuva: Erika Heikkinen

Lähteet:

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80036/13_17_tulevaisuusselonteko_osa1_FI.pdf

https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/kotimaiset-oikeuslahteet/Sivut/Lainsaadanto.aspx

https://yle.fi/uutiset/3-10112658

https://www.vtt.fi/inf/pdf/policybrief/2017/PB1-2017.pdf

Heinäkuussa vietämme tekoäly-kuukautta ja julkaisemme joka viikko Erika Heikkisen artikkelin tekoälyyn sekä sen tulevaisuuteen liittyen.

Tekoäly (artificial intelligence) eli keinotekoinen äly koostuu joukosta teknologioita, joiden avulla tietokone tai tietokoneohjelma voi havainnoida ympäristöään, oppia, päätellä loogisesti ja ennakoida. Tekoälyä on kuitenkin vaikea määritellä tarkasti, sillä älykkyyttä itsessään on ongelmallista määritellä. Tekoälyn spesifioinnissa voisi kuitenkin korostaa sen toiminnallisia ominaisuuksia eli kykyä toimia älykkäältä vaikuttavalta tavalla. Olennaisinta tietokoneen tai tietokoneohjelman toiminnan kannalta on algoritmi. J. G. Brookshearin mukaan algoritmi on äärellinen joukko täsmällisiä, suoritettavissa olevia ohjeita, jotka ohjaavat päättyvää tehtävän suoritusta. Algoritmeja voisikin kuvailla suoritusohjeiksi, jotka vastaavat kysymykseen ”miten”.

Koneoppiminen (machine learning) on tekoälyn osa-alue, jossa algoritmit parantavat ja kehittävät toimintaansa tietyssä annetussa tehtävässä sitä mukaan, kun lisää dataa vapautuu niiden käyttöön. Tekoälyn nykyinen menestys perustuukin suureen datamäärään, laskentatehoon sekä algoritmien yhdistämiseen. Koneet, laitteet, ohjelmat, järjestelmät ja palvelut voivat siis toimia tehtävän ja tilanteen mukaisesti järkevällä tavalla tekoälyn avulla. Nykypäivänä tekoäly tunnistaa puhetta, erottaa kasvot valokuvista, ohjaa autoa sekä paljon muuta. Kaiken tämän taustalla on tieteellinen ja tekninen läpi murto eli syväoppiminen (deep learning). Kyseessä on tekoälyn oppimismenetelmä, jossa hyödynnetään useaan kerrokseen yhteen laitettuja neuroverkkoja.

Syväoppimista ja neuroverkkoja voi kuvailla ohjelmalliseksi tavaksi matkia ihmisen aivojen toimintaa. Neuroverkko koostuu valtavasta määrästä neuroneita, joiden tarkoituksena on ratkaista yksinkertaisia tehtäviä. Nämä neuronit välittävät tietoa ylöspäin seuraaville neuronikerroksille, jotka voivat ratkaista entistä monimutkaisempia tehtäviä. Kun neuroverkkoon laitetaan riittävästi kerroksia eli syvyyttä, verkon voi opettaa tekemään hyvinkin monimutkaisia asioita – kuten tunnistamaan tiettyjä eläimiä valokuvista. Mullistavaa syväoppimisessa on se, että tietokone tai tietokoneohjelma voi nyt oppia asioita itsenäisesti, kunhan sillä on käytössään tarpeeksi paljon dataa. Mitä enemmän ja mitä parempaa dataa sille annetaan, sitä taitavammaksi se kehittyy.

Tekoälyn hyödyntäminen eri elämän osa-alueilla tulee muuttamaan huomattavasti yhteiskuntamme toimintaa ja taloutta tulevaisuudessa. Sen mahdollisuudet on myös oivallettu työmarkkinoilla – monenlaisia työtehtäviä voidaan tehdä jo automaattisesti tekoälyn avulla. Kyseessä on valtavaa potentiaalia kasvattaa tuottavuutta sekä lisätä arvoa yrityksille. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy vertaa tekoälyn ja automaation aiheuttamaa muutosta maatalouden murrokseen 1950-luvulta alkaen. Murros ei tapahtunut hetkessä, mutta se muutti yhteiskuntaa ja ihmisten arkielämää perusteellisesti. Vaikka muutos aiheutti ajoittain mittavaa työttömyyttä, uudet ammatit ja työnkuvat tarjosivat lopulta ihmisille paremman elintason.

Tekoäly saattaa tulevaisuudessa myös osittain korvata lakimiesten ja tuomareiden työtehtäviä. Marraskuussa 2017 BBC ja MTV uutisoivat siitä, kuinka brittiläinen start-up yritys CaseCrunch oli haastanut yli 100 asianajajaa kisaaman heidän kehittämän tekoälyohjelman kanssa. Asianajajille ja tekoäly CaseCrunch Alphalle annettiin perustiedot sadoista oikeustapauksista liittyen luoton takaisinmaksuturvaan ja heitä pyydettiin arvioimaan kunkin tapauksen kohdalla, että hyväksyisikö oikeusasiamies kanteen. Tekoäly otti murskavoiton, sillä se osui oikeaan 86,6 prosentin tarkkuudella, kun taas asianajajien tarkkuus oli 66,3 prosenttia. On siis hyvin mahdollista, että tekoälystä tulee asianajajien työkalu, joka nopeuttaa ja helpottaa työn tekemistä.

Teknologian ja tekoälyn läpimurroista saa usein negatiivisen kuvan erityisesti median kautta. Uutisartikkelien ”tekoäly vie työpaikkasi” otsikot ja kuvat Terminator -elokuvan uhkaavasta tappajarobotista saavat lukijan kananlihalle. Sen lisäksi merkittävät tiedemiehet ovat jo pitkään varoittaneet tekoälyn mahdollisista kyvyistä ja voimista. Ajatus tulevaisuuden maailmasta, jossa tekoäly kehittyy ja nousee ihmisen yläpuolelle puistattaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että nykyiset tekoälyn saavutukset ovat kapean tekoälyn tuloksia. Kapea tekoäly toimii rajatussa tehtävässä eikä sillä ole omaa tietoisuutta, tahtoa tai ymmärrystä ulkopuolisista asioista. Laajan ymmärryksen ja ihmisen kaltaisen tietoisuuden omaavaa vahvaa tekoälyä ei ole saavutettu, ainakaan vielä.

Tekoäly herättää monenlaisia kysymyksiä, kun päätöksenteko siirtyy osittain ihmiseltä koneelle. Erityistä huolta herättää kansalaisen asema tulevaisuudessa, jos merkitys työntekijänä vähenee. Tekoälyn myötä herää myös merkittäviä oikeudellisia kysymyksiä: Miten säätelemme tekoälyä mahdollisesti tulevaisuudessa? Voiko tekoälyä verrata ihmiseen ja voidaanko sille esimerkiksi myöntää henkilöllisyys? Voidaanko tekoälyn tuottamille teoksille myöntää tekijänoikeus? Näitä pulmia pohditaan tarkemmin tekoäly-kuukauden tulevissa artikkeleissa.

Teksti ja kuva: Erika Heikkinen

Lähteet:

https://www.vtt.fi/inf/pdf/policybrief/2017/PB1-2017.pdf

http://computarium.lcd.lu/library/PDF/BROOKSHEAR_COMPUTER_SCIENCE_9th_edition_2007.pdf

https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/tekoalyn-vallankumous-on-alkanut-tata-kaikkea-se-tarkoittaa-6702465

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/tekoaly-saattaa-vieda-asianajajilta-tyot-tulevaisuudessa-ne-tulevat-viemaan-tai-muuttamaan-useita-ammatteja/6642180

https://www.bbc.com/news/technology-41829534