Lämmintä juhannusta ja kaikkea hyvää kesään 2017!
Häät ja siihen liittyvät asiakirjat
Ennen kuin kihlapari voidaan vihkiä avioliittoon, on suoritettava avioliiton esteiden tutkinta. Tutkinnan tarkoituksena on varmistaa, ettei avioliitolle ole Suomen avioliittolaissa mainittuja esteitä, joita ovat voimassa oleva avioliitto tai rekisteröity parisuhde, lähisukulaisuus, alle 18 vuoden ikä tai ottolapsisuhde.
Avioliiton esteiden tutkintaa pyydetään lähimmästä maistraatista tai mikäli molemmat tai toinen puolisoista kuuluu evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon, omasta seurakunnasta. Jos Suomen kansalainen on asunut koko ikänsä tai täysi-ikäisen elämänsä ulkomailla ja haluaa mennä Suomessa naimisiin, on hänen maistraatin mukaan toimitettava viimeisimmästä asuinvaltiostaan laillistettu siviilisäätytodistus.
Esteiden tutkintaa on pyydettävä viimeistään seitsemän päivää ennen vihkipäivää ja kun tutkinta on suoritettu, antaa maistraatti tai seurakunta siitä todistuksen, joka on voimassa neljä kuukautta. Mikäli pariskuntaa ei vihitä esteettömyystodistuksen voimassaoloaikana, esteiden on tutkintaa haettava uudelleen.
Esteettömyystodistus annetaan vihkijälle ennen vihkimistä. Vihkimistilaisuudessa on oltava mukana kaksi todistajaa, joiden on oltava 15 vuotta täyttäneitä.
Jos sukunimi muuttuu avioliiton solmimisen myötä, on siitä tehtävä ilmoitus maistraatille. Maistraatti päivittää tiedon väestötietojärjestelmään, josta se välittyy viranomaisille ja postiin. Nimenmuutos edellyttää uuden ajokortin, passin ja henkilökortin hankkimista. Lisäksi nimenmuutoksesta on muistettava ilmoittaa mm. työpaikalle, isännöitsijälle ja puhelinoperaattorille.
Mikäli aviopari haluaa keskenään määrätä avio-oikeutensa laajuudesta laista poikkeavasti, heidän tulee tehdä avioehto, joka voidaan tehdä avioeron, kuoleman tai molempien varalta. Avioehto voidaan tehdä jo ennen avioliiton solmimista tai vasta avioliiton aikana. Avioehto tulee voimaan, kun se rekisteröidään maistraattiin.
Jokamiehenoikeudet
Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan kaikkien oikeutta käyttää luontoa maksutta ja kysymättä siihen maanomistajalta lupaa. Metsäkeskuksen julkaiseman Metsään-lehden artikkelin mukaan jokamiehenoikeudet ovat käytössä Suomen lisäksi vain Ruotsissa ja Norjassa – muualla maailmassa liikkuminen on huomattavasti rajoitetumpaa.
Ymparisto.fi on valtion ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu. Sen mukaan jokamiehenoikeudet antavat kaikille luvan liikkua luonnossa jalkaisin, hiihtäen tai pyörällä. Liikkuminen on rajoitettua ainoastaan luonnonsuojelualueilla sekä erityiseen käyttöön otetuilla alueilla, kuten viljelyspelloilla, joilla liikkuminen on kielletty kokonaan viljelykaudella. Jokamiehenoikeuksien perusteella jokainen saa poimia luonnosta marjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kukkia, onkia ja pilkkiä, kulkea vesistössä ja jäällä sekä oleskella luonnossa tilapäisesti esimerkiksi telttaillen, kunhan se tapahtuu riittävän kaukana asutuksesta.
Jokamiehenoikeuksia käyttämällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa häiriötä toisille ihmisille tai ympäristölle. Eläimiä ei missään nimessä saa häiritä eikä puita saa kaataa tai vahingoittaa. Sammalta, jäkälää tai varpuja ei saa kerätä ollenkaan. Käpyjä, terhoja sekä pähkinöitä saa kerätä vain maasta. Luonnossa liikkuessaan ei saa roskata eikä tehdä luvatta avotulta. Moottoriajoneuvolla ajeluun tarvitaan aina maanomistajalta lupa ja kalastaessa ja metsästäessä on huolehdittava siitä, että tarvittavat luvat ovat kunnossa.
Luonnossa saa liikkua ilman maanomistajan lupaa myös ratsain, mutta silloin on huomioitava, että hevosen kavioista jää maahan aina jäljet. Näin ollen yksityistiellä ratsastamiseen täytyy olla lupa, mikäli ratsastaminen nostaa merkittävästi tien kunnossapitokustannuksia. Jos ratsastus on tiellä kielletty, on se ilmaistava liikennemerkillä. Luonnonsuojelulain mukaan maanomistajalla ei kuitenkaan ole oikeutta pystyttää sellaista kieltomerkkiä, joka rajoittaa jokamiehenoikeuksien käyttämistä ilman lakiin nojautuvaa perustetta.
Ympäristöministeriö on julkaissut Jokamiehenoikeudet-esitteen, joka on saatavana pdf-tiedostona suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi täältä
Metsäkeskuksen Metsään-lehden artikkelin jokamiehenoikeuksista voi lukea täältä.
Riita-asioiden käsittelyajat eri oikeusasteissa vuonna 2016
Oikeusministeriö on julkaissut 31.3.2017 tuomioistuinten työtilastot vuodelta 2016, josta ilmenee eri oikeusasteiden keskimääräiset käsittelyajat.
Julkaisun mukaan käräjäoikeuksiin saapui noin 4 000 asiaa vähemmän kuin vuonna 2015. Kaikkien asioiden yhteenlaskettu määrä oli 488 033, joista ratkaistuja riita-asioita oli 356 925. Laajojen riita-asioiden keskimääräinen käsittelyaika käräjäoikeuksissa oli 12,3 kuukautta, kun vuonna 2015 se oli 9,3 kuukautta. Vuoden 2016 tavoitteeksi asetettu 9,4 kuukautta ylitettiin lähes kolmella kuukaudella.
Hovioikeuksien keskimääräinen käsittelyaika pysyi lähestulkoon samana kuin edellisenä vuonna. Kaikkien asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 6,0 kuukautta ja riita-asioiden 7,3 kuukautta. Hovioikeudet antoivat yhteensä 9 552 ratkaisua ja vireillä oli noin 960 asiaa vähemmän kuin vuonna 2015. Vuonna 2015 keskimääräinen käsittelyaika hovioikeuksissa oli 6,1 kuukautta.
Korkeimmassa oikeudessa valituslupahakemuksen käsittelyaika oli 5,4 kuukautta, eli hieman pidempi kuin edellisenä vuotena, jolloin se oli ollut 5,2 kuukautta. Asiaratkaisun keskimääräinen käsittelyaika oli puolestaan lyhentynyt: vuonna 2016 käsittelyaika oli noin 21,5 kuukautta, kun se edellisenä vuotena oli 23,0 kuukautta. Julkaisun mukaan asiaratkaistuista asioista 13 kesti yli kolme vuotta ja 43 yli kaksi vuotta.
Laajan riita-asian läpikäymisen kaikissa oikeusasteissa voidaan siis laskea kestäneen keskimäärin 41,1 kuukautta eli 3,4 vuotta.
Riita-asia voidaan ratkaista myös välimiesmenettelyssä, jolloin sen ratkaisuaika on huomattavasti lyhyempi. Ratkaisu on osapuolia sitova, eikä siitä voi jälkeenpäin valittaa. Voit tutustua välimiesmenettelyyn lisää sivuillamme.
Julkaisu on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.
Kotitalousvähennys: mikä se on ja mistä ja kuinka paljon sitä voi saada?
Kotitalousvähennys on verotuksessa tehtävä vähennys, johon on oikeutettu silloin, kun ostaa tietynlaisia palveluita kotiinsa tai vapaa-ajanasunnolleen. Verottajan mukaan kotitalousvähennystä voi saada kotitalous- tai hoitotyöstä, asunnon kunnossapitotyöstä sekä tietotekniikkalaitteiden asennuksesta.
Kotitalousvähennyksen maksimimäärä on 2400 euroa kalenterivuodessa ja vähennys kohdistetaan aina sille vuodelle, jona vähennykseen oikeuttavan työn lasku tai palkka ja sen sivukulut on maksettu. Kotitalousvähennystä on haettava verottajalta itse ja vähennykseen oikeuttavat tiedot on ilmoitettava vuosittain esitäytetyssä veroilmoituksessa. Työn teettäjä saa hyödyn veronpalautuksena, sillä verottaja tekee vähennyksen suoraan verosta. Vaihtoehtoisesti työn teettäjä voi myös hakea ennakonpidätysprosentin alentamista, jolloin hän hyötyy kotitalousvähennyksestä välittömästi.
Kotitalousvähennyksen määrä vuonna 2017 on verottajan mukaan 50 % arvonlisäverollisesta työn osuudesta, mikäli työn tehnyt yritys kuuluu ennakkoperintärekisteriin sillä hetkellä, kun sopimus työstä tehdään. Jos työn tekemistä varten haluaa palkata henkilön työsuhteeseen, on vähennyksen määrä 20 % maksetusta palkasta sekä palkkaan liittyvistä työnantajan sivukuluista.
Puolisoiden maksimivähennys on 4800 euroa kalenterivuodessa. Kotitalousvähennyksessä on sadan euron omavastuuosuus kalenterivuosittain, joten jos 2400 euron raja ei ylity, kannattaa puolisoiden verottajan mukaan pyytää vähennystä vain toiselle puolisolle, jolloin omavastuuosuus vähennetään vain kerran.
Myös avopuoliso sekä lapsi voivat saada kotitalousvähennyksen, mikäli he asuvat siinä asunnossa, jossa työ on tehty ja he ovat maksaneet vähennykseen oikeuttavat kustannukset itse omilla tuloillaan.
Verottajan sivuilla on taulukko kysytyimmistä kotitalousvähennykseen oikeuttavista töistä: https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Kotitalousvahennys/Taulukko_kysytyimmista_kotitalousvahenny(9231).
Valmismatkat: matkan peruminen, keskeytyminen ja virheistä valittaminen
Mikäli matkustaja haluaa perua varaamansa matkan, on hänen Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja Suomen matkatoimistoalan liiton yhdessä laatimien yleisten valmismatkaehtojen mukaan maksettava matkanjärjestäjälle korvausta vain siinä tapauksessa, että hän on ehtinyt maksaa matkan varausmaksun. Toisin sanoen varaus sitoo matkustajaa vasta silloin, kun varausmaksu on suoritettu.
Jos matkanjärjestäjä peruu matkan, saa matkustaja valmismatkalain mukaan vaatia uuden vastaavan matkan alkuperäisen matkan hinnalla, ellei sen järjestäminen osoittaudu matkanjärjestäjälle kohtuuttoman kalliiksi tai hankalaksi. Jos korvaavaa matkaa ei pystytä järjestämään, on matkanjärjestäjän palautettava matkustajalle rahat viivytyksettä.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan matkustaja voi keskeyttää valmismatkan terveys- tai turvallisuusriskin vuoksi, tai jos matkanjärjestäjä laiminlyö törkeästi velvollisuuksiaan. Matkan voi keskeyttää myös siinä tapauksessa, ettei se vastaa sille alun perin asetettua tarkoitusta. Jos matkustaja keskeyttää matkansa näihin syihin vedoten, matkanjärjestäjän on yleisten valmismatkaehtojen mukaisesti järjestettävä matkustajalle paluukuljetus ja maksaa se hänen puolestaan.
Mikäli matkanjärjestäjä joutuu keskeyttämään matkan terveys- tai turvallisuusriskin vuoksi, on matkustajalla Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan oikeus saada matkanjärjestäjältä takaisin se osa matkan hinnasta, joka vastaa saamatta jääneitä palveluita.
Jos matkustaja huomaa matkan aikana virheitä tai puutteita, on hänen ilmoitettava niistä välittömästi matkanjärjestäjälle tai matkanjärjestäjän käyttämälle palveluntarjoajalle. Matkustajalla ei ole oikeutta vaatia hyvitystä sellaisista puutteista, jotka olisi voitu korjata jo hänen matkansa aikana.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan hyvitystä ei voi vaatia myöskään mielipahasta, vaan pelkästään konkreettisista asioista. Jos jokin asia ei sujunut matkalla sovitusti, on siitä yleisten valmismatkaehtojen mukaan tehtävä matkanjärjestäjälle kirjallinen valitus kahden kuukauden kuluessa matkan päättymisestä.
Valmismatkat: Valmismatkalakiin tulossa muutos
Valmismatkalla tarkoitetaan vähintään kahden eri matkustuspalvelun yhdistelmää, jotka tarjotaan yhdistettyyn hintaan ja joista ainakin yksi on kuljetus- tai matkustuspalvelu. Suomessa valmismatkatoimintaa säätelevät valmismatkalaki, laki valmismatkaliikkeistä sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja Suomen matkatoimistoalan liiton yhdessä laatimat valmismatkaehdot.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston internetsivujen mukaan valmismatkan järjestäjä vastaa koko paketista, eli kuljetuksesta, majoituksesta ja muusta sovitusta. Matkustajalla on matkan ostohetkestä sen päättymiseen asti valmismatkalain ja –ehtojen mukainen suoja.
Valmismatkoja säädellään EU-tasolla niin sanotulla matkapakettidirektiivillä, joka uudistettiin vuonna 2015. Oikeusministeriön mukaan uudella direktiivillä muun muassa saatetaan alaa koskevat säännökset ajan tasalle ja parannetaan kuluttajansuojaa. Direktiivi on pantava täytäntöön viimeistään 1.1.2018, joten Suomessa on tällä hetkellä valmisteilla valmismatkalain muutos. Lakimuutosta valmisteleva työ- ja elinkeinoministeriön asettama matkapakettityöryhmä ehdotti huhtikuussa, että nykyinen valmismatkalaki korvattaisiin kokonaan uudella matkapalveluyhdistelmistä säädettävällä lailla. Lakiehdotus on nyt lausuntokierroksella, joka päättyy 7.6.2017. Lopullinen lakiehdotus päätyy eduskunnan käsiteltäväksi syksyllä.
Teemaviikko 5/17, osa 4: Markkinointi ja kuluttajansuoja sosiaalisessa mediassa
Kuluttajansuojalain mukaan markkinoinnista on käytävä ilmi sen kaupallinen tarkoitus ja se, kenen lukuun markkinoidaan. Kuluttajan on siis pystyttävä erottamaan mainos muusta sisällöstä ja pystyttävä tunnistamaan, kuka sen avulla markkinoi.
Sosiaalisessa mediassa markkinointiin pätevät Suomessa samat säännöt kuin muihinkin markkinoinnin muotoihin. Lisäksi Euroopan unioni on laatinut kuluttajansuojasääntöjä turvatakseen kuluttajan oikeuksia, kun hän ostaa tavaroita tai palveluita toisesta EU-maasta.
Euroopan komissio ja jäsenmaiden kuluttajaviranomaiset tiedottivat tämän vuoden maaliskuussa kehottaneensa sosiaalisen median yrityksiä noudattamaan EU:n kuluttajansuojasääntöjä, sillä EU:n kuluttajaviranomaiset ja -järjestöt ovat saaneet yhä enemmän valituksia kuluttajilta. Valitusten mukaan kuluttajat ovat joutuneet petoksen tai huijauksen kohteeksi käyttäessään sosiaalisen median sivustoja tai joihin on sovellettu EU:n kuluttajalainsäädännön vastaisia palvelusopimusehtoja. Komissio antoi yrityksille luvan muokata toimintojaan itse EU:n sääntöjä vastaaviksi, mutta ilmoitti käyttävänsä tarvittaessa pakkokeinoja.
Komission tiedotteen mukaan yritykset ehdottivat muutoksia kahdella eri osa-alueella: kohtuuttomat sopimusehdot sekä sosiaalista mediaa käyttäviä kuluttajia harhaan johtaviin petoksiin ja huijauksiin puuttuminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sosiaalisen median verkostot eivät voi jatkossa enää laatia sellaisia sopimusehtoja, joiden mukaan kuluttajalla ei esimerkiksi olisi oikeutta viedä asiaa oman asuinmaansa tuomioistuimen käsiteltäväksi tai joissa kuluttajaa vaaditaan luopumaan laillisista oikeuksistaan, kuten peruutusoikeudesta. Lisäksi esimerkiksi oikeudesta sopimuksen purkamiseen olisi oltava selkeät säännöt.
Myös Kansainvälinen kauppakamari ICC on julkaissut markkinointisäännöt, joiden 9 ja 10 artiklojen mukaan markkinoinnin ja markkinoijan on oltava tunnistettavissa.
Euroopan komission ja kuluttajaviranomaisten tiedote, 17.3.2017 (linkki)
Teemaviikko 5/17, osa 3: Sosiaalinen media ja kuvien tekijänoikeudet
Sosiaalisessa mediassa julkaistaan ja jaetaan jatkuvasti erilaisia kuvia itse otetuista valokuvista aina niin sanottuihin ”meemeihin”. Harva kuitenkaan tulee miettineeksi tekijänoikeuksia kuvia jakaessaan.
Tekijänoikeus syntyy kuvan ottajalle kuvan ottamishetkellä, eikä muilla ole oikeutta käyttää kuvaa kysymättä siihen lupaa kuvan ottajalta eli tekijänoikeuksien haltijalta. Somessa saa siis julkaista vain sellaisia kuvia, joihin itsellä on tekijänoikeudet tai on saanut niiden julkaisuun luvan.
Meemien jakaminen ja luominen on tämän päivän internet-viihdettä. Savon Sanomien haastatteleman Helsingin yliopiston tekijänoikeuksien professorin Taina Pihlajarinteen mukaan meemit rikkovat lähtökohtaisesti aina tekijänoikeuksia, sillä käytettävän kuvan ottajalta kysytään harvoin lupaa sen muokkaamiseen. Pihlajarinteen mukaan meemin tekijä voi kuitenkin saada itse tekijänoikeussuojaa, mikäli hän muokkaa alkuperäistä kuvaa niin paljon, että lopputuloksessa on kyse itsenäisestä ja omaperäisestä, kokonaan uudesta teoksesta. Tällöin ei myöskään tarvita lupaa kuvan käyttöön.
Savon sanomat 27.12.2015: ”Meemeillä huvittelija voi syyllistyä rikokseen” (Linkki)
Teemaviikko 5/17, osa 2: Sananvapaus somessa ja internetissä
Suomen perustuslain mukaan jokaisella on sananvapaus. Lain mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Mutta milloin sananvapauden raja ylitetään niin, että voidaan syyttää kunnianloukkauksesta?
Rikoslain mukaan kunnianloukkaus on kyseessä silloin, kun joku halventaa toista tai esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen ja aiheuttaa näin vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Helsingin poliisilaitoksen nettipoliisin Marko ”Fobba” Forssin blogin mukaan poliisi kirjasi vuonna 2013 yhteensä 5000 rikosilmoitusta kunnianloukkauksista, joista syyttäjälle lähti vain noin neljäsosa ja niistä vain 150 ylitti syytekynnyksen. Lain määritelmästä huolimatta ihmisille siis tuntuu olevan epäselvää, milloin rikoskynnys ylittyy.
Yle Uutiset on haastatellut viestintäoikeuden ma. professoria Päivi Tillikkaa sekä Marko ”Fobba” Forssia. Tillikan mukaan esimerkiksi mielenterveyden julkinen arviointi voi olla valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämistä. Vaikka henkilö olisi kertonut julkisesti psykiatrisista hoidoistaan, se ei oikeuta ketään haukkumaan häntä hulluksi. Rikoslain mukaan myös ”muilla tavoilla halventaminen” voi loukata kunniaa ja Tillikan mukaan tällainen ”muunlainen halventaminen” on kyseessä silloin, kun toista nimitellään.
Forssin mukaan kunnianloukkauksen määritelmä täyttyy helposti keskustelupalstoilla, kun ihmiset alkavat suutuspäissään nimitellä toisia keskustelijoita. Nimittelytapaukset kuitenkin päätyvät hyvin harvoin käräjille, ellei nimittely ole yksipuolista ja jatkuvaa.
Somessa ja netin keskustelupalstoilla kiertää usein kuvia henkilöistä, joiden epäillään olevan varkaita tai pedofiilejä. Forssin mukaan tällainen väite täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit, mikäli väitettä ei pystytä osoittamaan todeksi. Joskus keskustelupalstoilla saatetaan myös toivoa jonkun tietyn ihmisen kuolemaa, jolloin Tillikan mukaan on pohdittava, onko tarkoituksena ollut halventaa, jolloin kyseessä on kunnianloukkaus, vai voiko kyseessä olla laitoin uhkaus.