avioliitto

Häät ja siihen liittyvät asiakirjat

Ennen kuin kihlapari voidaan vihkiä avioliittoon, on suoritettava avioliiton esteiden tutkinta. Tutkinnan tarkoituksena on varmistaa, ettei avioliitolle ole Suomen avioliittolaissa mainittuja esteitä, joita ovat voimassa oleva avioliitto tai rekisteröity parisuhde, lähisukulaisuus, alle 18 vuoden ikä tai ottolapsisuhde.

Avioliiton esteiden tutkintaa pyydetään lähimmästä maistraatista tai mikäli molemmat tai toinen puolisoista kuuluu evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon, omasta seurakunnasta. Jos Suomen kansalainen on asunut koko ikänsä tai täysi-ikäisen elämänsä ulkomailla ja haluaa mennä Suomessa naimisiin, on hänen maistraatin mukaan toimitettava viimeisimmästä asuinvaltiostaan laillistettu siviilisäätytodistus.

Esteiden tutkintaa on pyydettävä viimeistään seitsemän päivää ennen vihkipäivää ja kun tutkinta on suoritettu, antaa maistraatti tai seurakunta siitä todistuksen, joka on voimassa neljä kuukautta. Mikäli pariskuntaa ei vihitä esteettömyystodistuksen voimassaoloaikana, esteiden on tutkintaa haettava uudelleen.

Esteettömyystodistus annetaan vihkijälle ennen vihkimistä. Vihkimistilaisuudessa on oltava mukana kaksi todistajaa, joiden on oltava 15 vuotta täyttäneitä.

Jos sukunimi muuttuu avioliiton solmimisen myötä, on siitä tehtävä ilmoitus maistraatille. Maistraatti päivittää tiedon väestötietojärjestelmään, josta se välittyy viranomaisille ja postiin. Nimenmuutos edellyttää uuden ajokortin, passin ja henkilökortin hankkimista. Lisäksi nimenmuutoksesta on muistettava ilmoittaa mm. työpaikalle, isännöitsijälle ja puhelinoperaattorille.

Mikäli aviopari haluaa keskenään määrätä avio-oikeutensa laajuudesta laista poikkeavasti, heidän tulee tehdä avioehto, joka voidaan tehdä avioeron, kuoleman tai molempien varalta. Avioehto voidaan tehdä jo ennen avioliiton solmimista tai vasta avioliiton aikana. Avioehto tulee voimaan, kun se rekisteröidään maistraattiin.

Avioliittojen ja erojen määrä kasvoi vuonna 2015

Uusien avioliittojen määrä kääntyi lievään nousuun edelliseen vuoteen verratuna, kun avioliittoon vihittiin 246 paria aiempaa vuotta enemmän. Ensimmäistä kertaa naimisiin menneitä oli aiempaa vähemmän. Uudelleen naimisiin menneiden määrä sen sijaan ylitti edellisen vuoden parien määrän.

Myös avioerojen määrä nousi hieman edellisvuodesta. Erojen määrä on kuitenkin pysynyt samalla tasolla monta vuotta. Ensimmäisestä liitosta eroavien naisten keski-ikä oli 40,4 vuotta ja miesten 42,8 vuotta. Ensimmäinen avioliitto päättyi eroon 39 prosentilla aviopareista. Eroon päättyneen 1. avioliiton kesto oli keskimäärin 10 vuotta.

Rekisteröityjen parisuhteiden määrä laski ja erojen määrä kasvoi edellisvuodesta. 133 eronneesta parista valtaosa (93 kpl) oli naispareja.

Kts. lisätietoja tilastokeskuksen sivuilta: http://www.stat.fi/

Lapsiviikko osa 2: Huoltajuus

Lapsen molemmat vanhemmat ovat yleensä lapsen huoltajina, jos vanhemmat asuvat yhdessä. Vanhemmat voivat myös sopia yksin- tai yhteishuoltajuudesta vanhempien asuessa erillään.

Lapsen huoltajina toimivat lain mukaan lapsen vanhemmat, jos he ovat avioliitossa lapsen syntyessä. Jos lapsen äiti ei ole avioliitossa, hän toimii yksin huoltajana. Lapsen vanhempien erotessa lapsen huoltajuudesta voidaan sopia ja huoltajuus voidaan tarvittaessa vahvistaa lastenvalvojan luona tai tuomioistuimen päätöksellä.

Huoltajat päättävät yhdessä lapsen asioista. Mikäli lapsella on vain yksi huoltaja, toisella vanhemmista ei ole oikeutta osallistua lasta koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi vain huoltajalla on oikeus saada lapsen tietoja viranomaisilta. Vaikka vanhempi ei olisi lapsen huoltaja, hän on silti velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen. Elatuksesta lisää huomenna.

Avioliittoviikko osa 5: Osituksen esisopimus

Avioehtosopimuksella puolisot voivat sopia siitä, mikä omaisuus kuuluu puolisoiden avio-oikeuden piiriin ja mikä ei. Jos puolisot haluavat tarkemmin ennakkoon sopia siitä, miten puolisoiden omaisuus jaetaan mahdollisen avioeron jälkeisessä osituksessa, puolisot voivat tehdä osituksen esisopimuksen. Tällaisesta sopimuksesta on käytetty myös muita nimiä, kuten sopimus avioeron varalta tai pelkkä ositussopimus.

Osituksen esisopimuksella voidaan sopia esimerkiksi siitä, miten puolisoiden yhteisen asunnon omistus ja asunnon velkavastuu määräytyy osituksen jälkeen. Esisopimus voidaan laatia milloin tahansa avioliiton aikana. Jos puolisot ovat lisäksi tehneet avioehtosopimuksen, tulee sopimusten mahdolliset ristiriidat ottaa huomioon.

Osituksen esisopimus sitoo vain sopimuksen osapuolena olevia puolisoita. Esisopimus on tästä syytä käyttökelpoinen vain avioeron varalta, sillä esisopimus ei ole sido kuolleen puolison perillisiä. Sopimus ei myöskään sido muita sopimuksen ulkopuolisia tahoja, kuten puolisoiden mahdollisia velkojia.

Avioliittoviikko osa 4: Avio-oikeuden rajoittaminen

Lähtökohta on, että aviopuolisoilla on täysi avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeuden nojalla molemmat puolisot saavat osituksessa puolet heidän yhteenlasketun omaisuutensa säästöstä. Avio-oikeutta voidaan rajoittaa puolisoiden tekemällä avioehdolla ja lahjakirjassa tai testamentissa olevalla määräyksellä. Lahjoittaja voi esimerkiksi määrätä, että omaisuuden saajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta näin saatuun omaisuuteen, sen sijaan tulleeseen omaisuuteen tai omaisuuden tuottoon.

Avioehdolla puolisot voivat keskenään määrätä avio-oikeutensa laajuudesta laista poikkeavasti. Avioehto voidaan tehdä avioeron, kuoleman tai kummankin varalta. Avioehdon määräyksellä voidaan esimerkiksi sulkea avio-oikeus kokonaan pois puolisoiden avioeron varalta. Avioehtosopimus voidaan tehdä ennen avioliittoa tai sen aikana ja se on rekisteröitävä maistraattiin.

Jos puolison omaisuus luovutetaan konkurssiin, toisella puolisolla on mahdollisuus poistaa avio-oikeus ilmoittamalla siitä maistraatille. Ilmoitus on tehtävä vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta.

Avioliittoviikko osa 3: Puolisoiden omaisuus

Avioliiton solmiminen ei välittömästi vaikuta puolisoiden omistus- tai velkasuhteisiin. Puolisot omistavat yksin kaiken nykyisen ja avioliiton aikana tulevan omaisuutensa. Myös puolisoiden yksin ottamat velat (poislukin elatusvelka) ovat yksin kyseisen puolison vastuulla.

Puolisot saavat itse määrätä omasta omaisuudestaan tietyin rajoituksin. Puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta myydä puolisoiden yhteistä kotia eikä tiettyä irtainta omaisuutta, kuten asuntoirtamistoa, toisen puolison henkilökohtaista irtaimistoa tai työvälineitä.

Puolisoiden omistussuhteet määräytyvät avioliiton aikana samojen sääntöjen mukaan kuin omistussuhteet muutoinkin. Rekisteröitävän omaisuuden omistajana pidetään sitä, jonka nimiin omaisuus on kirjattu. Esimerkiksi ajoneuvojen osalta omistus käy ilmi ajoneuvorekisteristä. Tällainen ns. omistusolettama voi olla kumottavissa, jos todellinen (kirjauksesta poikkeava) omistus pystytään uskottavasti osoittamaan muulla tavoin.

Vaikka avioliitto ei heti solmimishetkellä suoraan vaikutakaan puolisoiden omaisuuteen, sen merkitys tulee esille avioliiton päättyessä. Avioliitto synnyttää kummallekin puolisolle avio-oikeuden toistensa omaisuuteen. Avio-oikeuden perusteella kummallakin puolisolla on pääsäännön mukaan oikeus saada osituksessa puolet puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästöstä. Jos ositus perustuu puolison kuolemaan, vastaava oikeus on kuolleen puolison perillisillä. Toisin sanoen vähemmän omistavalla puolisolla on oikeus saada tasinkoa enemmän omistavalta.

Avio-oikeuteen voidaan kuitenkin vaikuttaa erilaisin määräyksin; näistä lisää huomenna.

Avioliittoviikko osa 2: Puolisoiden elatus

Aviopuolisoiden tulee kykynsä mukaan osallistua perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Elatuksen piiriin kuuluvat puolisoiden yhteiset ja kummankin puolison henkilökohtaiset tarpeet.

Puoliso voi avioliiton aikana olla oikeutettu saamaan elatusapua, jos toinen puolisoista laiminlyö elatusvelvollisuutensa. Jos puolisot ovat eronneet ja puoliso tarvitsee elatukseensa apua, toinen puoliso voidaan velvoittaa suorittamaan kohtuullista elatusapua. Määräajoin maksettavaksi määrätty elatusapuvelvoite kuitenkin päättyy, jos elatusapua saava puoliso menee uudelleen naimisiin.

Puolisot vastaavat elatusta varten tehdyistä veloista yhteisvastuullisesti. Yhteisvastuuta ei ole siinä tapauksessa, että kyse on rahalainasta tai jos velkoja on tiennyt puolisoiden välien rikkoontuneen. Yhteisvastuullista elatusvelkaa voi olla esimerkiksi henkilökohtaisista tarpeista, kuten sairaanhoidosta aiheutunut lasku.

Puolisoiden eron jälkeen toiselle puolisolle maksettavaksi tuleva elatusapu on melko harvinainen. Elatusapu voi kuitenkin tulla kysymykseen toisen puolison jäätyä taloudellisesti erittäin hankalaan tilanteeseen eron jälkeen.

Avioliittoviikko osa 1: Sukunimen muutokset

Puolisot voivat avioliittoon mennessään joko säilyttää oman sukunimensä tai ottaa yhteisen sukunimen. Yhteiseksi sukunimeksi voidaan valita sellainen sukunimi, joka jommalla kummalla puolisolla on ollut viimeksi naimattomana ollessaan. Yhteiseksi nimeksi ei voida siis ottaa sellaista sukunimeä, joka on saatu aiemman avioliiton kautta. Yhteinen sukunimi on ilmoitettava vihkijälle ennen vihkimistä. Jos puolisot eivät ilmoita ottavansa yhteistä sukunimeä käyttöönsä, kummankin sukunimi säilyy ennallaan.

Puolison on mahdollista ottaa yhteisen sukunimen edelle liitteeksi henkilökohtainen sukunimi. Henkilökohtainen sukunimi voidaan ottaa käyttöön liittoon vihkimisen jälkeenkin. Yhteisen sukunimen edelle lisätystä sukunimestä voidaan myös luopua avioliiton aikana. Nimeen tehtävän lisäyksen tai poiston voi tehdä pelkällä ilmoituksella vain kerran saman avioliiton aikana. Muunlaiset muutokset on tehtävä maistraattiin jätettävällä hakemuksella.

Mahdollisuus yhteiseen sukunimeen on rajattu avioliittoon vihittäville puolisoille. Rekisteröidyssä parisuhteessa ei voi virallisesti saada yhteistä sukunimeä. Puolisoiden voi olla mahdollista hakemuksesta saada käyttöönsä sama sukunimi, jos laissa säädetyt yleiset edellytykset sukunimen vaihtamiselle täyttyvät.