Teemaviikko 5/17, osa 1: Yksityisyyden suoja sosiaalisessa mediassa

On jälleen teemaviikon aika ja tällä kertaa aiheenamme on sosiaalinen media eli some. Ensimmäisessä tekstissä käsittelemme yksityisyyden suojaa somessa.

Kun sosiaalisen median palveluun rekisteröidytään, tulee käyttäjän hyväksyä ensin käyttöehdot. Käyttöehtoihin kannattaa tutustua tarkkaan, sillä palvelut pidättävät itselleen usein laajat oikeudet käyttäjien tietoihin ja kuviin.

Tietojen keräämisen perimmäisenä tarkoituksena on näiden kaikille ilmaisten palveluiden rahoittaminen, eli palvelut myyvät käyttäjistä keräämänsä tiedot mainostajille. Tietoja kerätään käyttäjistä mahdollisimman laajasti, jotta palveluiden mainonta olisi käyttäjäkohtaisesti kohdennettua. Esimerkiksi Facebookissa kiertävien testien tarkoituksena on kerätä käyttäjistä hyvinkin yksityiskohtaista tietoa, jotta mainoksia voitaisiin kohdistaa entistä tarkemmin. Tietoa kerätään myös niistä palveluista, joihin käyttäjä on kirjautunut Facebook-tunnuksillaan, joten jokaiseen palveluun kannattaa luoda omat salasanansa ja käyttää niitä kirjautumiseen.

Valtionvarainministeriön mukaan EU julkaisee uudet tietosuojakäytännöt vuonna 2018. Niiden keskeisimpänä tavoitteena on yksityishenkilöiden oikeuksien turvaaminen digitaalisissa palveluissa. Uutta sääntelyä tarvitaan, sillä tiedonkeruumenetelmien riskejä ei aikaisemmin ole osattu huomioida.

Sosiaalisessa mediassa kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta, mutta sen käyttöä ei kuitenkaan ole syytä pelätä. Yksityisyysasetukset kannattaa säätää kuntoon ja huolehtia, että tiedot näkyvät vain niille ihmiselle, joille ne halutaan näyttää. Tietojenkalastelijoiden ansoja täytyy pyrkiä välttämään, eikä esimerkiksi oman luottokortin tietoja kannata syöttää mille tahansa sivustolle. On myös hyvä huolehtia salasanoista ja vaihtaa niitä tietyin väliajoin, jotta tilejä ei pääse käyttämään kukaan muu. Lisäksi on suositeltavaa käyttää verkkopalveluita vain omilta laitteilta ja varmistaa, että tietoliikenneyhteys on salattu.

Kaikkeen sosiaalisessa mediassa jaettuun tietoon kannattaa suhtautua niin, kuin se olisi ikuisesti koko maailman nähtävillä – näin nimittäin voi ollakin.

Facebookin tietokäytäntöihin pääset tutustumaan tästä linkistä: https://fi-fi.facebook.com/about/privacy

Potilasvahinkoilmoitus – minne se tehdään ja mitä voidaan korvata?

Potilasvahinkolain mukaan kaikilla Suomessa terveyden- tai sairaanhoitotoimintaa harjoittavilla on oltava potilasvahinkovakuutus potilasvahinkolain mukaisen vastuun varalta. Jos potilas epäilee, että häntä hoidettaessa on syntynyt potilasvahinko, voi hän oman harkintansa mukaan tehdä asiasta ilmoituksen Potilasvakuutuskeskukselle, joka ratkaisee, onko potilasta hoidettaessa syntynyt potilasvahinkolain mukainen korvattava potilasvahinko.

Potilasvahinkolain mukaan potilasvahinko on tapahtunut silloin, kun potilaalle on aiheutunut Suomessa henkilövahinko terveyden- tai sairaanhoidon yhteydessä potilasvahinkolain voimassaoloaikana. Vahinkoa kärsineen tulee tehdä ilmoitus sattuneesta potilasvahingosta kolmen vuoden kuluessa vahingon tiedoksisaannista Potilasvakuutuskeskukselle. Apua ilmoituksen tekemiseen saa hoitolaitosten potilasasiamiehiltä tai sosiaalityöntekijöiltä.

Potilasvahinkolaissa on seitsemän eri korvausperustetta. Lain mukaisesti korvataan hoito-, infektio-, tapaturma- ja laitevahingot, lääkkeen toimittamisvahinko, hoitohuoneiston tai -laitteiston vahinko sekä kohtuuton vahinko, joka Potilasvakuutuskeskuksen mukaan tarkoittaa vakavaa vahinkoa, joka on merkittävässä epäsuhdassa lähtötilanteeseen. Potilasvakuutuskeskuksen mukaan vahinkoa kärsineelle korvataan vain potilasvahingon aiheuttamat ylimääräiset tarpeelliset kustannukset ja muut menetykset, ei siis sellaisia kuluja, jotka olisivat aiheutuneet potilaalle ilman vahinkoakin.

Jos korvauksen hakija on tyytymätön Potilasvakuutuskeskukselta saamaansa päätökseen, voi hän nostaa asiassa kanteen kolmen vuoden kuluessa korvauspäätöksen saamisesta. Lisäksi hän voi pyytää Potilasvahinkolautakunnalta ratkaisusuositusta asiaan. Potilasvahinkolautakunta arvioi ratkaisusuosituksessaan, onko asiassa tapahtunut potilasvahinkolain mukainen korvattava henkilövahinko ja antaa ratkaisusuosituksen tiedoksi Potilasvakuutuskeskukselle, joka voi halutessaan muuttaa antamaansa päätöstä. Ratkaisusuositus annetaan tarvittaessa tiedoksi myös tuomioistuimelle.

Potilasvahinkolautakunnan on toiminnassaan pyrittävä potilasvahinkoja koskevan korvauskäytännön yhtenäistämiseen. Lautakunnan mukaan Potilasvakuutuskeskus noudattaa Potilasvahinkolautakunnan antamia ratkaisusuosituksia käytännössä poikkeuksetta.

Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilaan itsemääräämisoikeudesta säädetään potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (potilaslaki). Lain mukaan itsemääräämisoikeus tarkoittaa, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaalle ei siis saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, joihin hän ei ole antanut lupaa.

Suomessa terveydenhuolto perustuu Valviran mukaan vapaaehtoisuuteen – ketään ei siis voi pakottaa menemään lääkäriin tai vastaanottamaan hoitoa. Terveyteen perustuvia toimenpiteitä voidaan suorittaa ihmiselle vain silloin, kun hän on antanut siihen suostumuksen vapaasta tahdostaan ja tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista. Valviran mukaan potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta silloinkin, kun hänen henkensä tai terveytensä vaarantuu hänen päätöksensä perusteella.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan suostumus potilaan hoitamiseen on hankittava aina, kun se on mahdollista. Jos suostumusta ei voida saada itse potilaalta, on se pyydettävä hänen lailliselta edustajaltaan, lähiomaiseltaan tai muulta hänen läheiseltään. Potilaan edustajan tai hänen läheistensä on kuitenkin huomioitava päätöksessään potilaan mahdollisesti aikaisemmin ilmaisema tahto tai henkilökohtainen etu.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan myös sellaisten henkilöiden tahtoa on kunnioitettava, jotka eivät itse kykene päättämään hoidostaan. Jos potilaan omasta tahdosta ei ole saatu selvitystä, toimitaan silloin hänen arvioidun etunsa mukaisesti. Jos kyseessä on alaikäinen potilas, on hänellä itsemääräämisoikeus silloin, kun terveydenhuollon ammattilainen arvioi hänet ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykeneväksi päättämään omasta hoidostaan.

Potilaslain mukaan potilaan tahdosta riippumattomasta hoidosta on voimassa, mitä mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa, tartuntatautilaissa ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa säädetään.

Potilasturvallisuus

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan potilasturvallisuus tarkoittaa sitä, että potilas saa tarvitsemansa ja oikean hoidon oikeaan aikaan ja hänelle aiheutuu siitä mahdollisimman vähän haittaa. Potilasturvallisuus voidaan jakaa kolmeen osaan: hoidon turvallisuuteen, lääkehoidon turvallisuuteen ja lääkinnällisten laitteiden laiteturvallisuuteen.

Potilasturvallisuudesta ja laadunhallinnasta säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa ohjaa lisäksi potilasturvallisuusstrategia, jonka tarkoituksena on yhtenäistää potilasturvallisuuskulttuuria ja edistää sen toteutumista. Potilasturvallisuusstrategiasta vastaa THL.

Terveydenhuoltolain mukaan jokaisen suomalaisen terveydenhuollon toimintayksikön on laadittava suunnitelma laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta. Lain mukaista terveyspalveluiden laatua, potilasturvallisuuden suunnittelua, toteuttamista ja seuraamista valvoo Aluehallintovirasto. Jos hoidon aikana tapahtuu vahinko tai potilas on tyytymätön saamaansa kohteluun tai hoitoon, voi hän tehdä siitä kantelun joko Aluehallintovirastolle tai Valviraan. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin mukaan hoidon aikana sattuneista vahingoista voi myös antaa hoitohenkilökunnalle potilaspalautetta, kirjoittaa kirjallisen muistutuksen hoitoyksikön vastaavalle johtajalle tai tehdä potilas- tai lääkevahinkoilmoituksen.

Potilasturvallisuuden parantamiseksi THL on tuottanut Potilasturvallisuusoppaan, jonka tarkoitus on laitoksen mukaan rohkaista potilasta vaikuttamaan omaan hoitoonsa ja auttaa potilasta ja hänen läheisiään potilasturvallisuuden parantamiseen. Opas on kattava, mutta se antaa potilaille ohjeet potilasturvallisuuden parantamiseksi myös tiivistettynä:

  • Anna hoitohenkilökunnalle riittävät ja ajantasaiset tiedot oireistasi ja sairauksistasi. Hoitohenkilökunta tarvitsee myös ajantasaiset yhteystietosi
  • Muistuta henkilökuntaa tarvittaessa varmistamaan henkilöllisyytesi
  • Pyydä kirjallista tietoa hoidostasi ja kirjoita itse muistiin, mitä haluat kertoa tai kysyä
  • Kysy rohkeasti hoitovaiheista ja hoidon etenemisestä ja varmista, että ymmärsit kaikki tiedot oikein
  • Noudata lääkemääräyksiä ja huolehdi, että lääkityslistasi on ajan tasalla
  • Noudata saamiasi hoito-ohjeita
  • Osallistu oman hoitosi suunnitteluun ja päätöksentekoon
  • Kerro, jos sinulla on kipuja
  • Jos haluat, voi läheinen tai omainen osallistua hoitoosi
  • Ota sellaiset asiat puheeksi, jotka mietityttävät

Lisäksi hoitohenkilökunnalle on hyvä kertoa mahdollisista lääkeaineallergioista sekä raskaudesta ja imetyksestä.

Poliisin valtuudet – tiedätkö mitä poliisilla on oikeus tehdä?

Poliisin oikeudet herättävät ihmisissä usein ihmetystä ja keskustelua. Moni ei tiedä vastausta siihen, saako poliisi tutkia laukkujen sisältöjä kadulla, onko poliisille aina pakko kertoa henkilötietonsa tai voiko poliisi tulla sisään asuntoon keskeyttämään kotibileet.

Poliisin keskeisimmät oikeudet on säännelty poliisilaissa ja pakkokeinolaissa. Poliisilaissa säädetään esimerkiksi henkilöllisyyden selvittämisestä ja pakkokeinolaissa henkilöntarkastuksesta. Molemmissa laeissa kaikkien oikeuksien lähtökohtana on se, että poliisin suorittamien tehtävien tulee aina perustua lakiin, eli niillä on oltava jokin peruste. Poliisi ei siis voi sattumanvaraisesti pysäytellä kansalaisia kysellen heidän henkilötietojaan, vaan henkilötietojen luovuttamista voidaan vaatia vain silloin, kun suoritetaan jotain tiettyä, yksilöityä tehtävää.

Henkilöntarkastuksen tulee aina perustua rikosepäilyyn, ellei kyseessä ole yleisötilaisuuden tai majoituspaikan välittömässä läheisyydessä tapahtuneesta järjestyshäiriöstä. Henkilöntarkastuksessa poliisilla on pakkokeinolain mukaan oikeus tutkia, mitä tarkastettavalla on vaatteissaan tai mukanaan esimerkiksi repussa. Henkilöntarkastus voidaan tehdä esimerkiksi silloin, kun poliisi epäilee, että alaikäisellä on hallussaan alkoholijuomia tai jos tarkastettavaa epäillään näpistyksestä. Pakkokeinolaissa on eritelty tarkasti ne tilanteet, joissa henkilöntarkastuksen saa toimittaa. Lain mukaan henkilöntarkastus on tehtävä hienotunteisesti ja siinä ei saa puuttua tarkastettavan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen sen enempää kuin on välttämätöntä.

Poliisilaissa on lisäksi säädetty useista erilaisista poliisin oikeuksista, kuten etsintäkuulutetun kiinniottamisesta, väkijoukon hajottamisesta, vaarallisten esineiden haltuunotosta ja turvallisuustarkastuksesta, jossa poliisi tutkii kiinniotetun henkilön vaarallisten esineiden varalta. Poliisin tehtäviin kuuluu myös kotirauhan suojaaminen, joka antaa poliisille oikeuden tulla asuntoon sisään keskeyttämään äänekkäät kotibileet. Koska kotirauhan suojaamisesta säädetään poliisilaissa, ei kotietsintälupaa tarvita. Poliisilla on myös oikeus poistaa asunnossa luvallisesti oleskeleva henkilö, jos hän häiritsee siellä muiden talossa asuvien kotirauhaa ja on syytä epäillä, että häirintä toistuu.

Helsingin sanomien verkkosivuilla voit testata, kuinka paljon tiedät poliisin valtuuksista: http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002911413.html.

Oikeusturvavakuutus – mikä se on ja miksi sellainen kannattaisi olla?

Oikeusturvavakuutus voi korvata oikeudenkäynnistä aiheutuvia kustannuksia ainakin osittain, kun kyse on käräjäoikeudessa käsiteltävästä yksityisoikeudellisesta riita-, rikos- tai hakemusasiasta. Vakuutus voi korvata vakuutusehtojen mukaisesti esimerkiksi asianajajan palkkion. Suomen Asianajajaliiton mukaan oikeusturvavakuutus on aina ensisijainen korvausmuoto, eli valtion oikeusapua voi saada vain sellainen henkilö, jolla ei ole oikeusturvavakuutusta.

Oikeus.fi-sivuston mukaan oikeusturvavakuutus on usein osana kotivakuutusta, mutta se voi kuulua myös esimerkiksi kiinteistö- tai autovakuutukseen. Kotivakuutukseen kuuluva oikeusturva voi kattaa kaikki samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet.

Yle uutisten mukaan oikeudenkäyntikulut voivat nousta esimerkiksi asuntokauppariidoissa jopa yli sataantuhanteen euroon, jolloin useimpien vakuutusyhtiöiden tarjoama 8500 euroa ei juuri lohduta. Oikeusturvavakuutuksesta voi kuitenkin olla hyötyä pienemmissä riita- tai hakemusasioissa. Oman vakuutuksen ehdot kannattaa lukea tarkasti läpi.

Eläinsuojeluviranomaiset Suomessa

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan Suomessa eläinsuojeluviranomaisina toimivat Maa- ja metsätalousministeriö, Evira, Aluehallintovirasto, tarkastus-, raja- ja kunnaneläinlääkärit, kuntien terveystarkastajat sekä poliisi. Ylin eläinsuojeluviranomainen näistä on Maa- ja metsätalousministeriö, joka valvoo muun muassa eläinsuojelulain säännösten noudattamista ja täytäntöönpanoa.

Evira kertoo omilla sivuillaan valvovansa eläinsuojelulain, eläinkuljetuslain ja eläinkuljetusasetuksen sekä niiden nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista. Evira myös johtaa, kehittää ja ohjaa eläinsuojelu- ja eläinkuljetuslainsäädännön valvonnan toimeenpanotehtäviä.

Aluehallintovirasto puolestaan kertoo ohjaavansa kuntien eläinsuojeluvalvontaa ja valvovansa eläinsuojelulain ja –määräysten noudattamista. Lisäksi Aluehallintovirastolla on omia läänineläinlääkäreitä, jotka tekevät sekä omia että EU:n edellyttämiä eläinsuojelutarkastuksia. Aluehallintovirasto voi myös myöntää tämän tarkastusoikeuden eläinsuojeluvalvojalle, mikäli hän on osoittanut perehtyneensä tarkastuksen kohteena olevaan eläinlajiin ja on suorittanut hyväksytysti Eviran järjestämän eläinsuojeluvalvojakurssin. Eläinsuojeluvalvojalla ei kuitenkaan ole oikeutta suorittaa tarkastuksia kotirauhan piiriin kuuluvissa eläintenpitopaikoissa.

Eläinsuojelulain mukaan paikalliset viranomaiset, kuten kunnaneläinlääkärit ja poliisi, valvovat kuntien alueilla eläinsuojelulain noudattamista. Aluehallintoviraston mukaan epäilyilmoitus eläinsuojelulain vastaisesta eläimen kohtelusta tulee tehdä ensisijaisesti kunnaneläinlääkärille, mutta eläinsuojelulain mukaan kaltoinkohteluepäilyyn perustuva tarkastusoikeus on myös aluehallintovirastolla, kunnan terveystarkastajalla, poliisilla ja eläinsuojeluvalvojalla.

Eläinsuojelulakia ollaan uudistamassa

Nykyinen eläinsuojelulaki on tullut voimaan vuonna 1996, eikä se ole enää ajantasainen. Näin ollen Maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt hankkeen lain uudistuksesta. Viimeisimmän tiedotteen mukaan uudistetun lain olisi tarkoitus tulla voimaan vuonna 2019.

Ministeriön mukaan lain uudistuksen tarkoituksena on modernisoida se vastaamaan niitä vaatimuksia, joita nykypäivänä asetetaan eläintenpidolle. Eläinsuojelulakia on tarkoitus selkeyttää ja samalla uudistaa niin, että se olisi perustuslain vaatimusten mukainen. Tavoitteina ovat ministeriön mukaan myös eläinten hyvinvoinnin parantaminen, eläinsuojeluvalvonnan tehostaminen sekä EU-lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon varmistaminen kansallisessa lainsäädännössä.

Ennen lain valmistelun aloittamista ministeriö pyysi mm. eläinsuojeluviranomaisilta, eläintenpitäjiltä, etujärjestöiltä ja kansalaisilta mielipiteitä siitä, miten heidän mielestään lakia tulisi uudistaa. Nettikyselyyn vastanneiden kansalaisten mielestä tärkeintä olisi muuttaa lakia ensisijaisesti niin, että eläinsuojelurikoksista saisi nykyistä kovempia tuomioita. Lisäksi viidesosa toivoi Suomeen turkistarhauskieltoa ja yli kymmenen prosenttia vastaajista toivoi tuotantoeläimille parempia oloja. Myös jonkinlaista ”ajokorttia” toivottiin, jolla sen haltija voisi osoittaa olevansa pätevä hoitamaan eläimiä.

Viranomais- ym. tahoilta mielipiteitä kysyttiin tutkimuksella, jonka toteutti Suomen Gallup Elintarviketieto Oy. Tutkimukseen vastanneista kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että laki on nykyisellään toimiva. Heidän näkemyksiensä mukaan lakia voitaisiin kuitenkin selkeyttää ja siihen voitaisiin lisätä soveltamisohjeita. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että harraste-, seura- ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin huomiointi on tärkeää, eikä eläimille saisi aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä.

Lain valmistelun avuksi Maa- ja metsätalousministeriö on perustanut ohjausryhmän, johon Suomen eläinsuojeluyhdistyksen SEY:n mukaan kuuluu jäseniä muun muassa ministeriöistä ja erilaisista etujärjestöistä.

Teemaviikko 4/17, osa 5: Oikeudenkäyntikulut

Tässä tekstissä käydään läpi oikeudenkäyntikulujen muodostumista. Emme ota kantaa yksittäisen tapauksen oikeudenkäyntikuluihin. Tällä tekstillä ei ole tarkoitus perustella korkeita oikeudenkäyntikululaskuja tekijänoikeutta koskevissa asioissa.

Oikeudenkäyntikulut muodostuvat asiamiehen tekemästä työstä ja asian hoitamisesta aiheutuneista kuluista, kuten esimerkiksi todistajanpalkkioista ja todisteiden hankkimisesta aiheutuneista kustannuksista. Asiantuntijatodistelu on useimmiten kalliimpaa johtuen asiantuntijalausunnon laatimiseen käytettävästä ajasta ja mahdollisesta asiantuntijan suullisesta kuulemisesta.

Usein vastaajan oikeudenkäyntikululasku peilautuu kantajan oikeudenkäyntikululaskuun, sillä monet vastaajan asiamiehen toimenpiteet johtuvat kantajan asiamiehen toimenpiteistä.

Ylimääräiseltä selvitystyöltä vältytään, jos kantaja esittää kaikki vaatimuksensa, väitteensä ja todisteensa jo kannekirjelmän yhteydessä, vaikka todisteita on mahdollista toimittaa vielä haastehakemuksen jälkeenkin. Tällöin vastaajalla on parhaat mahdollisuudet myös perehtyä kantajan vaatimuksiin ja väitteisiin ja vastata niihin. Asian hoitamiseen tarvittava työmäärä ja kustannukset voivat kasvaa yllättäen, mikäli osapuolet tuovat esille uusia seikkoja ja todisteita vielä valmistelun loppupuolella.

Teemaviikko 4/17, osa 4: Näyttö tuomioistuimessa

BitTorrent-vertaisverkkoa koskevissa tekijänoikeustapauksissa vastaajalle voi olla ongelmallista omaa kantaansa tukevan näytön hankkiminen. Näytön arviointi on tuomioistuimen tehtävä emmekä ota tässä kirjoituksessa kantaa siihen, mikä näyttö on riittävää tai miten näyttöä tulee arvioida. Jokainen tapaus on erilainen ja esitetty näyttö arvioidaan tuomioistuimessa aina tapauskohtaisesti.

Kantajat ovat esittäneet väitteidensä tueksi lähtökohtaisesti teknistä näyttöä. Vaikka teknisessä näytössä voi olla virheitä, tällaisen teknisen näytön luotettavuuden kiistäminen vaatii käytännössä asiantuntijanäyttöä vastaajalta. Asiantuntijan palkkio tällaisesta vaihtelee työmäärästä riippuen, mutta voidaan puhua tuhansista euroista. Yksittäisten epäkohtien havaitseminen ja esiin tuominen kantajan todisteissa ei lähtökohtaisesti ole välttämättä riittävää.

Vastaajan on esitettävä todisteet omien väitteiden ja vaatimusten tueksi. Vastaajan näkökulmasta näytön hankkiminen voi olla erityisen ongelmallista. Oikeudenkäynti alkaa mahdollisesti yli vuosi väitetyn loukkauksen jälkeen ja ensimmäinen asiaa koskeva kirjekin on saattanut tulla yli puoli vuotta väitetyn loukkauksen jälkeen. Vastaaja voi esimerkiksi toimittaa tietokoneensa asiantuntijan tutkittavaksi. Ongelma saattaa kuitenkin olla siinä, että tietokoneita päivitetään, ohjelmia ja laitteita uusitaan. Vastaaja ei välttämättä pysty tutkituttamaan sellaista tietokonetta, joka hänellä on ollut väitetyn loukkauksen aikaan.

Vastaaja on voinut olla kotona, mutta ei ole tehnyt loukkauksia. Tilanne on samankaltainen kuin henkilö pyrkisi osoittamaan, mitä hän on tai ei ole syönyt aamupalaksi 12.1.2016. On teoriassa mahdollista, että hän söi leipäviipaleen, mutta ei välttämättä pysty sitä osoittamaan.