Vahingonkorvausvelan vanhentuminen ja vanhentumisajan alkaminen (KKO 2016:98)

Tapauksessa KKO 2016:98 oli kyse kahden asunto-osakeyhtiön välisestä vahingonkorvauksesta. As Oy K oli korottanut ja päällystänyt tontillaan olevan pysäköintialueen vuonna 1992. Alueen asfalttipinta oli jäänyt naapuriyhtiö M:n rakennuksen sokkelin ja seinän sauman yläpuolelle siinä kohtaa, missä asfaltti ja rakennuksen seinä liittyivät toisiinsa. M:n rakennuksessa havaittiin kosteusvaurio vuonna 2012.

M vaati käräjäoikeudessa K:lta rakennuksensa korjauskustannuksia. M:n mukaan vauriot olivat aiheutuneet pysäköintialueelta valuneesta sade- ja sulamisvedestä. Vesi oli päässyt rakenteisiin saumakohdasta, koska pysäköintialueen pinta oli liian korkealla suhteessa rakennukseen. Pysäköintialue ei saisi olla lainkaan kiinni rakennuksen seinässä. M:n mukaan vauriot olivat syntyneet vuosina 2010-2012 eikä korvausvaatimusta oltu voitu esittää tätä ennen. M katsoi sillä olleen oikeus luottaa siihen, että K:n parkkialue oli rakennettu lain ja hyvän rakennustavan mukaisesti.

K kiisti M:n vaatimukset ja katsoi, että M:n oikeus korvauksiin oli vanhentunut. Jos vahinko johtui 1992 tehdystä asfaltoinnista, 10 vuoden vanhentumisaika oli jo päättynyt.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli se, oliko M:n oikeus korvaukseen vanhentunut vai ei. Kosteusvaurio oli havaittu syyskuussa 2012. Aiemmin vuonna 2009 tehdyssä kuntoarviossa kosteusvauriota ei oltu havaittu.

Vahingonkorvauksen vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin 10 vuotta on kulunut vahinkoon johtaneesta tapahtumasta. Oikeus korvaukseen vanhenee, jos vaatimusta ei ole esitetty 10 vuoden kuluessa, vaikka vahinko ei olisi vielä aiheutunutkaan.

Korkeimman oikeuden mukaan velan vanhentumista koskevan sääntelyn selkeys edellyttää, että vanhentumisajan alkaminen liitetään objektiivisesti todennettaviin ja osapuolista riippumattomiin seikkoihin. M oli vaatimustensa keskeisimpänä perusteena vedonnut virheellisesti toteutettuun asfaltointiin. KKO:n mukaan pysäköintialueen muutostyö oli kanteen perusteella ensimmäinen ja ratkaiseva toimi, josta vahinkoa väitettiin aiheutuneen. Vahingon ilmenemisajankohdalla ei ollut merkitystä 10 vuoden vanhentumisajan kannalta. Rakennuksessa ilmennyt kosteusvaurio oli juuri sellainen myöhään ilmennyt vahinko, jonka yllättäviltä seurauksilta velallistahoa on pyritty suojaamaan vanhentumista koskevalla sääntelyllä.

KKO katsoi, että vahinkotapahtumana oli pidettävä vuonna 1992 tehtyä muutostyötä ja velka oli vanhentunut ennen, kuin korvausvaatimus oli esitetty lokakuussa 2012.

Perintöverotukseen muutoksia 1.1.2017 alkaen

Perintöverotuksessa tuli voimaan joukko muutoksia vuoden alusta. Perintöveroprosentteja laskettiin I veroluokassa yhdellä prosenttiyksiköllä ja II veroluokassa 2-3 prosenttiyksiköllä. Puoliso- ja alaikäisyysvähennyksen euromääriä nostettiin selvästi. Puolisovähennys on 1.1.2017 alkaen 90.000 euroa (aiemmin 60.000 euroa). Alaikäisyysvähennys nousi 60.000 euroon (aiemmin 40.000 euroa).

Perintö on edelleen verovapaata perintöosuuden jäädessä alle 20.000 euron.

Toisensuuntaisia muutoksia sen sijaan tehtiin henkivakuutuskorvauksen verovapauteen. Vanhan lain mukaan vakuutuskorvaus oli perintöverosta vapaata 35.000 euroon saakka kunkin edunsaajan osalta. Lesken verovapaa osa oli puolet tai vähintään 35.000 euroa. Uudessa laissa nämä verovapaudet poistettiin, mutta vanhoja rajoja sovelletaan vielä yhden vuoden ajan lain voimaantulosta.

Sakkojen määrääminen uudistui 1.12.2016

Poliisi voi joulukuun 2016 alusta alkaen suoraan määrätä liikennerikkomuksista tai näpistyksistä enintään 20 päiväsakon rangaistuksen. Näitä rangaistuksia ei enää vahvistuteta syyttäjillä, vaan poliisin antama määräys on lopullinen päätös. Muutoin rangaistukset päätyvät edelleen syyttäjän vahvistettavaksi.

Uuden sakkomenettelyn käyttö edellyttää, että rikkomuksesta epäilty suostuu siihen. Suostumus tarkoittaa käytännössä sitä, että epäilty tunnustaa teon ja hyväksyy siitä määrättävän seuraamuksen. Jos epäilty ei anna suostumustaan, hänelle annetaan joka tapauksessa tiedoksi rikkomusta koskeva rangaistusvaatimus. Suostumus voidaan antaa myös suorittamalla vaadittu sakko määräajasssa. Jos suostumusta ei anneta, asia käsitellään kuten muutkin rikosasiat.

Rikesakkoja voidaan jatkossa määrätä vain erikseen säädetyistä rikkomuksista. Vanhassa järjestelmässä rikesakot olivat päiväsakkojen vaihtoehto. Automaattisen liikennevalvonnan osalta menettely ei muuttunut, vaan rikesakko on edelleen maksettava, ellei henkilö sitä erikseen vastusta.

Rikosuhrimaksu käyttöön 1.12.2016

1.12.2016 voimaan tulleen lain mukaan rikoksentekijät joutuvat jatkossa suorittamaan niin sanottua rikosuhrimaksua. Maksun tarkoituksena on vahvistaa uhrien tukipalvelujen rahoitusta. Maksua on suoritettava, vaikka rikoksella ei olisi uhria. Maksuvelvollisia ovat rikoksen täysi-ikäisenä tehneet henkilöt. Edellytyksenä on lisäksi, että rikoksesta voi saada vankeusrangaistuksen.

Yksityishenkilölle määrättävän maksun suuruus riippuu siitä, kuinka ankara rangaistus kyseisestä rikoksesta on säädetty. Rikosuhrimaksun määrä on 40 euroa maksimissaan 6kk vankeusrangaistuksen rikoksista ja 80 euroa sitä ankarammista. Yksityishenkilöjen rikosuhrimaksuja ennakoidaan tulevan eniten liikennerikoksista.

Myös yritykset voivat joutua suorittamaan rikosuhrimaksua. Yritysten ja yhteisöjen rikosuhrimaksu on 800 euroa, jos oikeushenkilö on tuomittu yhteisösakkoon.

Rikosuhrimaksu määrätään rikosasian käsittelyn yhteydessä. Maksun määräämiseen ei liity harkintaa. Jos rikosasiaa ei käsitellä tuomioistuimessa, maksun määrää joko poliisi tai syyttäjä.

Teemaviikko 11/16, osa 5: Perinnönjaon sisältö

Perinnönjaossa on määritettävä kullekin perilliselle tuleva osuus kuolinpesän omaisuudesta. Perintöosuudet määritetään yleensä ensin suhteellisina osuuksina, jonka perusteella voidaan laskea perilliselle tuleva euromääräinen osuus.

Perinnönjaosta on laadittava jakokirja, josta käy ilmi, miten jako on tehty. Jakokirjassa on muun muassa yksilöitävä perilliset, kuinka suuri ja minkä arvoinen osuus kullekin perilliselle tulee sekä mitä omaisuutta kukin perillisistä saa. Jakokirjan avulla on kyettävä osoittamaan jaon sisältö ja yksilöitävä jaettu omaisuus sillä tavoin, että perilliset voivat esimerkiksi rekisteröidä heille tulevan omaisuuden omiin nimiinsä.

Jakokirjan allekirjoitusvaatimukset riippuvat siitä, miten jako on toimitettu. Jos perilliset sopivat jaon sisällöstä itse, kaikkien pesän osakkaiden on allekirjoitettava jakokirja. Lisäksi kahden esteettömän todistajan on todistettava jakokirja oikeaksi.

Teemaviikko 11/16, osa 4: Perintövero, verovapaus ja vähennykset

Perintöverovelvollisia ovat perilliset ja testamentinsaajat. Vero määräytyy jokaiselle perilliselle erikseen. Veron määrä voi siten vaihdella eri perillisten välillä ja se riippuu perillisen perintöosuuden suuruudesta. Veron määrään vaikuttaa myös perillisen ja perittävän sukulaisuussuhde.

Alle 20.000 euron perinnöstä ei joudu maksamaan ollenkaan veroa. Perittävän tavallinen koti-irtaimisto on verovapaata 4.000 euroon asti. Lisäksi perittävän puoliso ja perittävän alaikäiset lapset saavat tehdä perintöosuudesta vähennyksen. Puolisovähennyksen määrä on 60.000 euroa ja alaikäisyysvähennyksen 40.000 euroa. Alaikäisyysvähennyksen voivat saada perittävän suoraan alenevassa polvessa olevat perilliset, eli esimerkiksi lapset tai lastenlapset. Alaikäisyysvähennys voidaan tehdä, jos perinnönsaaja ei ollut perittävän kuolinhetkellä täyttänyt 18 vuotta.

Teemaviikko 11/16, osa 3: Lakiosa

Perittävä voi testamentilla määrätä, miten perintö jaetaan hänen jälkeensä. Perittävän lapsella eli rintaperillisellä on kuitenkin oikeus niin sanottuun lakiosaan, vaikka perittävä olisi testamentannut omaisuutensa kokonaan esimerkiksi lain mukaisen perillistahon ulkopuolelle.

Lakiosa on määrältään puolet siitä, mitä perilliselle lain mukaan kuuluisi. Jos perittävältä jäi esimerkiksi ainoastaan kaksi rintaperillistä, hänen perintönsä lain mukaan jakautuu puoliksi näiden rintaperillisten kesken. Lakiosa olisi näin puolet tuosta määrästä, eli 1/4 koko perinnöstä rintaperillistä kohden.

Oikeutta lakiosaan voi kuitenkin rajoittaa lesken hallintaoikeus. Jos perittävältä jäi rintaperillisten lisäksi leski, leskellä on lakiosavaatimuksista huolimatta oikeus hallita jakamattomana perittävältä jäänyttä asuntoa ja asuntoirtaimistoa.

Teemaviikko 11/16, osa 2: Lesken oikeudet

Lähtökohta on, että leskellä on oikeus hallita perittävän jäämistöä jakamattomana ellei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai testamentista muuta johdu. Vaikka testamentti olisi tehty tai jakovaatimus esitettäisiin, leskellä on kuitenkin oikeus hallita perittävältä jäänyttä asuntoa ja asuntoirtaimistoa jakamattomana. Edellytyksenä on tällöin, ettei leskellä itsellään ole vastaavaa asuntoa. Lisäksi on huomattava, että leski ei saa lain nojalla kuitenkaan omistusoikeutta asuntoon eikä leski voi perillisistä riippumatta yksin määrätä asunnosta suoraan lain nojalla.

Leskellä on siis hallintaoikeus asuntoon mahdollisesta testamentista ja rintaperillisen jakovaatimuksista huolimatta. Vaikka asunto olisi testamentattu lain mukaisen perillispiirin ulkopuolelle, testamentinsaaja ei voi saada asuntoa itselleen ennen, kuin lesken hallintaoikeus siihen päättyy.

Jos perittävä ei ole tehnyt testamenttia eikä perittävältä jäänyt rintaperillistä, perittävän koko omaisuus jää leskelle. Ensiksi kuolleen omaisuutta jaetaan toissijaisten perillisten kesken vasta lesken kuoltua.

Teemaviikko 11/16, osa 1: Perinnöstä luopuminen

Perinnöstä voi luopua jo perittävän eläessä. Useimmiten kyseeseen tulee ilmoitus perittävän tekemän testamentin hyväksymisestä. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti ja allekirjoitettava ja lisäksi se on osoitettava perittävälle. Tarkoituksena on saattaa perittävä tietoiseksi luopumisesta, minkä takia muulle kuin perittävälle tehty ilmoitus ei ole pätevä.

Perinnöstä voidaan luopua myös perittävän kuoleman jälkeen. Luopuminen on tällöinkin tehtävä kirjallisesti. Luopuminen on mahdollista niin kauan, kun perillinen ei ole ryhtynyt sellaisiin toimiin, että hänen voidaan katsoa ottaneen perinnön vastaan. Tavanomaisten, vainajan asioiden hoitamiseksi välttämättömien toimien hoitaminen ei yleensä ole vielä perintöön ryhtymistä. Edellytyksenä on, että perillinen ei ole saanut näin toimien mitään henkilökohtaista hyötyä tai etua pesästä.

Kuolemanjälkeinen perinnöstä luopuminen voidaan tehdä ennen perunkirjoitusta. Tällöin luopuminen tulee huomioitua jo perintöverotusta toimitettaessa. Jos luopuminen tehdään perunkirjoituksen jälkeen, perintöverotusta on erikseen määräajassa vaadittava oikaistavaksi.