vahingonkorvaus

Teemaviikko 6/17, osa 1: Lentomatkustajan oikeudet

Teemaviikossamme käsittelemme tällä kertaa matkustajien oikeuksia; Mitä tehdä, jos lento viivästyy? Entä jos junavuoro peruuntuu? Miten matkustaja voi varautua tällaisiin tilanteisiin etukäteen?

Euroopan komission mukaan EU:n vahvistamia lentomatkustajan oikeuksia voidaan soveltaa aina, kun lento on EU:n sisäinen tai se lähtee EU:sta. Jos lento saapuu EU-alueelle sen ulkopuolelta, voidaan lentomatkustajan oikeuksia soveltaa, jos lennon operoi lentoyhtiö, joka on rekisteröity johonkin EU-maahan.

Jos lento peruuntuu, on matkustajalla Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) mukaan oikeus joko lennon uudelleenreititykseen tai oikeus saada lipusta maksamansa hinta takaisin. Jos lentoyhtiö ei ole ilmoittanut lennon peruuntumisesta ajoissa, eli vähintään 2 viikkoa ennen matkan ajankohtaa, voi matkustaja lisäksi vaatia lentoyhtiöltä vakiokorvausta, jonka suuruus määräytyy KKV:n mukaan lennon pituuden ja uudelleenreitityksestä johtuvan viivästyksen mukaan.

Lennon viivästyessä matkustaja voi vaatia lentoyhtiöltä huolenpitoa ja yli kolmen tunnin viivästymisestä myös vakiokorvausta. Jos lento myöhästyy yli 5 tuntia, voi matkustaja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin mukaan myös perua lennon kokonaan ja saada lippunsa hinnan takaisin.

Lennon peruuntuessa tai viivästyessä matkustajalla voi olla oikeus myös vahingonkorvaukseen, ellei lentoyhtiö voi näyttää toteen, että se on vahingon välttämiseksi ryhtynyt kaikkiin siltä kohtuudella edellytettäviin toimenpiteisiin. Vahingonkorvausta voi KKV:n mukaan saada esimerkiksi käyttämättömistä junalipuista.

Jos matkustajan matkatavarat katoavat, viivästyvät tai vahingoittuvat, on lentomatkustajalla Euroopan komission mukaan oikeus enintään noin 1.220 euron suuruiseen korvaukseen lentoyhtiöltä.

Mikäli matkustajan pääsy lennolle evätään ilman hyväksyttävää syytä, on matkustaja Trafin mukaan oikeutettu vakiokorvaukseen. Lisäksi hänellä on oikeus saada lipusta maksamansa hinta takaisin tai vaatia lentonsa uudelleenreititystä. Uudelleenreititystä odottaessaan matkustajalla on oikeus lentoyhtiön tarjoamaan huolenpitoon.

Jos matkustaja sijoitetaan alempaan matkustusluokkaan kuin hänen lippunsa oikeuttaisi, on lentoyhtiön EU:n komission mukaan maksettava osa lipun hinnasta takaisin matkustajalle. Mikäli matkustaja sijoitetaan korkeampaan matkustusluokkaan, ei lentoyhtiöllä ole oikeutta vaatia siitä lisämaksua.

Teemaviikko 6/17, osa 2: Kaupan peruminen

Kuluttajan tullessa ostoksestaan toisiin aatoksiin hänen on hyvä muistaa, että mikään laki ei velvoita myyjää myöntämään tuotteilleen palautusoikeutta, ellei kyse ole koti- tai etämyynnistä. Vaikka vaihto- ja palautusoikeuden myöntäminen onkin myyjälle vapaaehtoista, ovat monet yritykset myöntäneet sen tuotteilleen merkiksi hyvästä asiakaspalvelusta.

Jos vaihto- ja palautusoikeus on yrityksellä käytössä, on heillä oikeus vaatia kuluttajalta palautuksen tai vaihdon yhteydessä kuittia alkuperäisestä ostoksesta. Jos palautusoikeutta ei ole, voi kuluttaja kysyä myyjältä mahdollisuutta avokauppaan. Tällöin palautuksen ehdot kirjataan ostokuittiin.

Kuluttajansuojalaissa on määritelty koti- ja etämyynnille vähintään 14 päivän mittainen palautusoikeus, jota yrityksellä on toki mahdollisuus pidentää. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan etämyynnin palautusehdoissa on kuitenkin aina rajoituksia, joten palautuksen ehdot on luettava tarkkaan. Esimerkiksi sinetöitynä toimitettuja avattuja tavaroita ei lähtökohtaisesti voida myydä uudelleen, joten ne on usein rajattu peruuttamisoikeuden ulkopuolelle.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan tuotteen tilauksen voi peruuttaa, mikäli tilattua tavaraa ei ole vielä toimitettu. Tällöin kuluttaja kuitenkin syyllistyy sopimusrikkomukseen ja myyjä voi halutessaan vaatia vahingonkorvausta niistä kustannuksista, jotka tilauksen peruuttamisesta hänelle aiheutuvat. Vahingonkorvauksen määrä voi olla myös määritelty ennakkoon tilaussopimuksessa.

Myös palvelutyön keskeyttäminen on Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan sopimusrikkomus, jolloin yritykselle on korvattava tehdystä työstä aiheutuneet kustannukset sekä kohtuullinen vahingonkorvaus sopimusrikkomuksesta.

Asuntokaupan virheen seuraukset

Jos asunnosta löytyy virhe tai puute, voi ostajalla olla kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan oikeus vahingonkorvaukseen, hinnanalennukseen tai kaupan purkuun. Virheen on kuitenkin oltava merkittävä, ennen kuin ostajalla on oikeus vaatia sen perusteella hyvitystä. Asunnon virhe voi olla esimerkiksi piilevä eli salainen virhe, josta myyjä ei voinut tietää eikä ostaja voinut ennen kaupan tekoa huomata. Asunnossa voidaan katsoa olevan virhe myös silloin, jos myyjä on jättänyt kertomatta jotain sellaista, millä olisi ollut vaikutusta asunnon kauppahintaan.

Asianajotoimisto Lindblad & Co Oy:n tekemän selvityksen mukaan yleisin seuraus asuntokaupan virheestä on hinnanalennus, johon ostajalla on oikeus, jos myyty asunto ei vastaa kauppakirjassa sovittua. Hinnanalennuksen määrä on yleisimmin niiden kustannusten määrä, jotka syntyivät ostajan korjatessa asunnossa ilmennyttä vikaa tai puutetta. Saadakseen hinnanalennusta ostajan on kuitenkin reklamoitava virheestä myyjälle ajoissa.

Ostajalla voi olla asunnon virheestä johtuen oikeus myös vahingonkorvaukseen, mikäli myyjä on toiminut huolimattomasti. Myyjä vapautuu vahingonkorvausvelvollisuudesta, jos hän voi osoittaa toimineensa huolellisesti. Todistustaakka tällaisissa tilanteissa on lähtökohtaisesti myyjällä.

Kaupan purku voi tulla kysymykseen silloin, kun ostajalle aiheutuu olennaista haittaa asunnon virheestä ja muuta seuraamusta ei voida pitää hänelle kohtuullisena. Olennainen haitta on kyseessä esimerkiksi silloin, kun virheen korjauskustannusten lasketaan ylittävän yli 40 % kauppahinnasta.

Vahingonkorvausvelan vanhentuminen ja vanhentumisajan alkaminen (KKO 2016:98)

Tapauksessa KKO 2016:98 oli kyse kahden asunto-osakeyhtiön välisestä vahingonkorvauksesta. As Oy K oli korottanut ja päällystänyt tontillaan olevan pysäköintialueen vuonna 1992. Alueen asfalttipinta oli jäänyt naapuriyhtiö M:n rakennuksen sokkelin ja seinän sauman yläpuolelle siinä kohtaa, missä asfaltti ja rakennuksen seinä liittyivät toisiinsa. M:n rakennuksessa havaittiin kosteusvaurio vuonna 2012.

M vaati käräjäoikeudessa K:lta rakennuksensa korjauskustannuksia. M:n mukaan vauriot olivat aiheutuneet pysäköintialueelta valuneesta sade- ja sulamisvedestä. Vesi oli päässyt rakenteisiin saumakohdasta, koska pysäköintialueen pinta oli liian korkealla suhteessa rakennukseen. Pysäköintialue ei saisi olla lainkaan kiinni rakennuksen seinässä. M:n mukaan vauriot olivat syntyneet vuosina 2010-2012 eikä korvausvaatimusta oltu voitu esittää tätä ennen. M katsoi sillä olleen oikeus luottaa siihen, että K:n parkkialue oli rakennettu lain ja hyvän rakennustavan mukaisesti.

K kiisti M:n vaatimukset ja katsoi, että M:n oikeus korvauksiin oli vanhentunut. Jos vahinko johtui 1992 tehdystä asfaltoinnista, 10 vuoden vanhentumisaika oli jo päättynyt.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli se, oliko M:n oikeus korvaukseen vanhentunut vai ei. Kosteusvaurio oli havaittu syyskuussa 2012. Aiemmin vuonna 2009 tehdyssä kuntoarviossa kosteusvauriota ei oltu havaittu.

Vahingonkorvauksen vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin 10 vuotta on kulunut vahinkoon johtaneesta tapahtumasta. Oikeus korvaukseen vanhenee, jos vaatimusta ei ole esitetty 10 vuoden kuluessa, vaikka vahinko ei olisi vielä aiheutunutkaan.

Korkeimman oikeuden mukaan velan vanhentumista koskevan sääntelyn selkeys edellyttää, että vanhentumisajan alkaminen liitetään objektiivisesti todennettaviin ja osapuolista riippumattomiin seikkoihin. M oli vaatimustensa keskeisimpänä perusteena vedonnut virheellisesti toteutettuun asfaltointiin. KKO:n mukaan pysäköintialueen muutostyö oli kanteen perusteella ensimmäinen ja ratkaiseva toimi, josta vahinkoa väitettiin aiheutuneen. Vahingon ilmenemisajankohdalla ei ollut merkitystä 10 vuoden vanhentumisajan kannalta. Rakennuksessa ilmennyt kosteusvaurio oli juuri sellainen myöhään ilmennyt vahinko, jonka yllättäviltä seurauksilta velallistahoa on pyritty suojaamaan vanhentumista koskevalla sääntelyllä.

KKO katsoi, että vahinkotapahtumana oli pidettävä vuonna 1992 tehtyä muutostyötä ja velka oli vanhentunut ennen, kuin korvausvaatimus oli esitetty lokakuussa 2012.

Tekijänoikeusviikko osa 1

Vertaisverkkojakelu: vahingonkorvaus vai tekijänoikeuslain 57 §:n mukainen hyvitys?

Vertaisverkkojakelu(p2p)-tapauksissa on noussut esille kysymys tekijänoikeuslaissa mainitun hyvityksen maksamisesta ja vahingonkorvauksesta. Hyvitystä on oikeutettu vaatimaan teoksen tekijä eli tekijänoikeuden haltija. Muut mahdolliset oikeudenhaltijat eivät voi esittää hyvitykseen perustuvia vaatimuksia. Jos tekijänoikeuden haltija on esimerkiksi siirtänyt ainoastaan dvd- tai streaming-jakeluoikeudet toiselle toimijalle, tällainen toimija ei voi esittää tekijänoikeuslain mukaista hyvitysvaatimusta pelkästään jakeluoikeuksiin perustuen. Mahdollista tietenkin on, että tekijä on siirtänyt myös oikeuden esittää omiin oikeuksiinsa perustuvia vaatimuksia tai jonkin muun tekijän yksinoikeuksiin kuuluvan oikeuden, johon hyvitysvaatimus voidaan perustaa.

Jakeluoikeuksien haltija voi hakea korvausta menetyksistään ainoastaan vahingonkorvauksen kautta. Vahingonkorvaus on nimensä mukaisesti korvausta jostakin aiheutuneesta vahingosta. Korvausta vaadittaessa on näytettävä aiheutunut vahinko ja sen määrä. Vahinkoa ovat esimerkiksi saamatta jääneet lipputulot tai saamatta jäänyt voitto DVD-myynnistä. Korvausvelvollinen on se, joka on vahingon aiheuttanut.

Hyvitys ja vahingonkorvaus ovat eri asioita eikä niitä tule sekoittaa keskenään. Tekijänoikeuden haltija voi vaatia maksettavaksi sekä hyvitystä että vahingonkorvausta, jos hänelle on aiheutunut myös vahinkoa.

Tekijänoikeuslain 57 §:n mukainen hyvitysvelvollisuus syntyy tekijänoikeuslain loukkauksella, vaikka loukkaus ei aiheuttaisi oikeudenhaltijalle vahinkoa tai vaikka loukkauksen tekijä ei hyödyntäisi teosta taloudellisesti. Hyvityksen saamisen edellytykset täyttyvät helpommin kuin vahingonkorvausvastuun edellytykset. Hyvitystä on suoritettava, vaikka loukkauksesta ei ole aiheutunut oikeudenhaltijalle taloudellisia menetyksiä, kuten saamatta jäänyttä voittoa.

Hyvityksen saaminen ei myöskään edellytä, että tekijänoikeuden haltija olisi edes pyrkinyt hyödyntämään teosta taloudellisesti. Oikeudenhaltija on voinut esimerkiksi luoda ainutlaatuinen teoksen, jota hän ei ole tarkoittanut antaa muiden käyttöön tai edelleen luovutettavaksi. Tällaisen teoksen tekijänoikeutta voidaan silti loukata sellaisella tavalla, joka oikeuttaa tekijänoikeuden haltijan saamaan loukkauksen perusteella hyvitystä.

Hyvitysvelvollisuuden peruste on selvä: hyvitystä on suoritettava tekijänoikeuslain vastaisesta toiminnasta. Ongelmaksi saattaa muodostua kuitenkin loukkauksen tehneen eli sen tahon löytäminen, joka on velvollinen suorittamaan hyvityksen. Tästä lisää huomenna.