ajankohtaista

Kotitalousvähennys: mikä se on ja mistä ja kuinka paljon sitä voi saada?

allas

Kotitalousvähennys on verotuksessa tehtävä vähennys, johon on oikeutettu silloin, kun ostaa tietynlaisia palveluita kotiinsa tai vapaa-ajanasunnolleen. Verottajan mukaan kotitalousvähennystä voi saada kotitalous- tai hoitotyöstä, asunnon kunnossapitotyöstä sekä tietotekniikkalaitteiden asennuksesta.

Kotitalousvähennyksen maksimimäärä on 2400 euroa kalenterivuodessa ja vähennys kohdistetaan aina sille vuodelle, jona vähennykseen oikeuttavan työn lasku tai palkka ja sen sivukulut on maksettu. Kotitalousvähennystä on haettava verottajalta itse ja vähennykseen oikeuttavat tiedot on ilmoitettava vuosittain esitäytetyssä veroilmoituksessa. Työn teettäjä saa hyödyn veronpalautuksena, sillä verottaja tekee vähennyksen suoraan verosta. Vaihtoehtoisesti työn teettäjä voi myös hakea ennakonpidätysprosentin alentamista, jolloin hän hyötyy kotitalousvähennyksestä välittömästi.

Kotitalousvähennyksen määrä vuonna 2017 on verottajan mukaan 50 % arvonlisäverollisesta työn osuudesta, mikäli työn tehnyt yritys kuuluu ennakkoperintärekisteriin sillä hetkellä, kun sopimus työstä tehdään. Jos työn tekemistä varten haluaa palkata henkilön työsuhteeseen, on vähennyksen määrä 20 % maksetusta palkasta sekä palkkaan liittyvistä työnantajan sivukuluista.

Puolisoiden maksimivähennys on 4800 euroa kalenterivuodessa. Kotitalousvähennyksessä on sadan euron omavastuuosuus kalenterivuosittain, joten jos 2400 euron raja ei ylity, kannattaa puolisoiden verottajan mukaan pyytää vähennystä vain toiselle puolisolle, jolloin omavastuuosuus vähennetään vain kerran.

Myös avopuoliso sekä lapsi voivat saada kotitalousvähennyksen, mikäli he asuvat siinä asunnossa, jossa työ on tehty ja he ovat maksaneet vähennykseen oikeuttavat kustannukset itse omilla tuloillaan.

Verottajan sivuilla on taulukko kysytyimmistä kotitalousvähennykseen oikeuttavista töistä: https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Kotitalousvahennys/Taulukko_kysytyimmista_kotitalousvahenny(9231).

Valmismatkat: matkan peruminen, keskeytyminen ja virheistä valittaminen

sydney

Mikäli matkustaja haluaa perua varaamansa matkan, on hänen Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja Suomen matkatoimistoalan liiton yhdessä laatimien yleisten valmismatkaehtojen mukaan maksettava matkanjärjestäjälle korvausta vain siinä tapauksessa, että hän on ehtinyt maksaa matkan varausmaksun. Toisin sanoen varaus sitoo matkustajaa vasta silloin, kun varausmaksu on suoritettu.

Jos matkanjärjestäjä peruu matkan, saa matkustaja valmismatkalain mukaan vaatia uuden vastaavan matkan alkuperäisen matkan hinnalla, ellei sen järjestäminen osoittaudu matkanjärjestäjälle kohtuuttoman kalliiksi tai hankalaksi. Jos korvaavaa matkaa ei pystytä järjestämään, on matkanjärjestäjän palautettava matkustajalle rahat viivytyksettä.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan matkustaja voi keskeyttää valmismatkan terveys- tai turvallisuusriskin vuoksi, tai jos matkanjärjestäjä laiminlyö törkeästi velvollisuuksiaan. Matkan voi keskeyttää myös siinä tapauksessa, ettei se vastaa sille alun perin asetettua tarkoitusta. Jos matkustaja keskeyttää matkansa näihin syihin vedoten, matkanjärjestäjän on yleisten valmismatkaehtojen mukaisesti järjestettävä matkustajalle paluukuljetus ja maksaa se hänen puolestaan.

canyon

Mikäli matkanjärjestäjä joutuu keskeyttämään matkan terveys- tai turvallisuusriskin vuoksi, on matkustajalla Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan oikeus saada matkanjärjestäjältä takaisin se osa matkan hinnasta, joka vastaa saamatta jääneitä palveluita.

Jos matkustaja huomaa matkan aikana virheitä tai puutteita, on hänen ilmoitettava niistä välittömästi matkanjärjestäjälle tai matkanjärjestäjän käyttämälle palveluntarjoajalle. Matkustajalla ei ole oikeutta vaatia hyvitystä sellaisista puutteista, jotka olisi voitu korjata jo hänen matkansa aikana.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan hyvitystä ei voi vaatia myöskään mielipahasta, vaan pelkästään konkreettisista asioista. Jos jokin asia ei sujunut matkalla sovitusti, on siitä yleisten valmismatkaehtojen mukaan tehtävä matkanjärjestäjälle kirjallinen valitus kahden kuukauden kuluessa matkan päättymisestä.

Valmismatkat: Valmismatkalakiin tulossa muutos

resort

Valmismatkalla tarkoitetaan vähintään kahden eri matkustuspalvelun yhdistelmää, jotka tarjotaan yhdistettyyn hintaan ja joista ainakin yksi on kuljetus- tai matkustuspalvelu. Suomessa valmismatkatoimintaa säätelevät valmismatkalaki, laki valmismatkaliikkeistä sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja Suomen matkatoimistoalan liiton yhdessä laatimat valmismatkaehdot.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston internetsivujen mukaan valmismatkan järjestäjä vastaa koko paketista, eli kuljetuksesta, majoituksesta ja muusta sovitusta. Matkustajalla on matkan ostohetkestä sen päättymiseen asti valmismatkalain ja –ehtojen mukainen suoja.

shrine

Valmismatkoja säädellään EU-tasolla niin sanotulla matkapakettidirektiivillä, joka uudistettiin vuonna 2015. Oikeusministeriön mukaan uudella direktiivillä muun muassa saatetaan alaa koskevat säännökset ajan tasalle ja parannetaan kuluttajansuojaa. Direktiivi on pantava täytäntöön viimeistään 1.1.2018, joten Suomessa on tällä hetkellä valmisteilla valmismatkalain muutos. Lakimuutosta valmisteleva työ- ja elinkeinoministeriön asettama matkapakettityöryhmä ehdotti huhtikuussa, että nykyinen valmismatkalaki korvattaisiin kokonaan uudella matkapalveluyhdistelmistä säädettävällä lailla. Lakiehdotus on nyt lausuntokierroksella, joka päättyy 7.6.2017. Lopullinen lakiehdotus päätyy eduskunnan käsiteltäväksi syksyllä.

Teemaviikko 5/17, osa 4: Markkinointi ja kuluttajansuoja sosiaalisessa mediassa

Kuluttajansuojalain mukaan markkinoinnista on käytävä ilmi sen kaupallinen tarkoitus ja se, kenen lukuun markkinoidaan. Kuluttajan on siis pystyttävä erottamaan mainos muusta sisällöstä ja pystyttävä tunnistamaan, kuka sen avulla markkinoi.

Sosiaalisessa mediassa markkinointiin pätevät Suomessa samat säännöt kuin muihinkin markkinoinnin muotoihin.  Lisäksi Euroopan unioni on laatinut kuluttajansuojasääntöjä turvatakseen kuluttajan oikeuksia, kun hän ostaa tavaroita tai palveluita toisesta EU-maasta.

Euroopan komissio ja jäsenmaiden kuluttajaviranomaiset tiedottivat tämän vuoden maaliskuussa kehottaneensa sosiaalisen median yrityksiä noudattamaan EU:n kuluttajansuojasääntöjä, sillä EU:n kuluttajaviranomaiset ja -järjestöt ovat saaneet yhä enemmän valituksia kuluttajilta. Valitusten mukaan kuluttajat ovat joutuneet petoksen tai huijauksen kohteeksi käyttäessään sosiaalisen median sivustoja tai joihin on sovellettu EU:n kuluttajalainsäädännön vastaisia palvelusopimusehtoja. Komissio antoi yrityksille luvan muokata toimintojaan itse EU:n sääntöjä vastaaviksi, mutta ilmoitti käyttävänsä tarvittaessa pakkokeinoja.

Komission tiedotteen mukaan yritykset ehdottivat muutoksia kahdella eri osa-alueella: kohtuuttomat sopimusehdot sekä sosiaalista mediaa käyttäviä kuluttajia harhaan johtaviin petoksiin ja huijauksiin puuttuminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sosiaalisen median verkostot eivät voi jatkossa enää laatia sellaisia sopimusehtoja, joiden mukaan kuluttajalla ei esimerkiksi olisi oikeutta viedä asiaa oman asuinmaansa tuomioistuimen käsiteltäväksi tai joissa kuluttajaa vaaditaan luopumaan laillisista oikeuksistaan, kuten peruutusoikeudesta. Lisäksi esimerkiksi oikeudesta sopimuksen purkamiseen olisi oltava selkeät säännöt.

Myös Kansainvälinen kauppakamari ICC on julkaissut markkinointisäännöt, joiden 9 ja 10 artiklojen mukaan markkinoinnin ja markkinoijan on oltava tunnistettavissa.

Euroopan komission ja kuluttajaviranomaisten tiedote, 17.3.2017 (linkki)

Teemaviikko 5/17, osa 3: Sosiaalinen media ja kuvien tekijänoikeudet

Sosiaalisessa mediassa julkaistaan ja jaetaan jatkuvasti erilaisia kuvia itse otetuista valokuvista aina niin sanottuihin ”meemeihin”. Harva kuitenkaan tulee miettineeksi tekijänoikeuksia kuvia jakaessaan.

Tekijänoikeus syntyy kuvan ottajalle kuvan ottamishetkellä, eikä muilla ole oikeutta käyttää kuvaa kysymättä siihen lupaa kuvan ottajalta eli tekijänoikeuksien haltijalta. Somessa saa siis julkaista vain sellaisia kuvia, joihin itsellä on tekijänoikeudet tai on saanut niiden julkaisuun luvan.

Meemien jakaminen ja luominen on tämän päivän internet-viihdettä. Savon Sanomien haastatteleman Helsingin yliopiston tekijänoikeuksien professorin Taina Pihlajarinteen mukaan meemit rikkovat lähtökohtaisesti aina tekijänoikeuksia, sillä käytettävän kuvan ottajalta kysytään harvoin lupaa sen muokkaamiseen. Pihlajarinteen mukaan meemin tekijä voi kuitenkin saada itse tekijänoikeussuojaa, mikäli hän muokkaa alkuperäistä kuvaa niin paljon, että lopputuloksessa on kyse itsenäisestä ja omaperäisestä, kokonaan uudesta teoksesta. Tällöin ei myöskään tarvita lupaa kuvan käyttöön.

Savon sanomat 27.12.2015: ”Meemeillä huvittelija voi syyllistyä rikokseen” (Linkki)

Teemaviikko 5/17, osa 2: Sananvapaus somessa ja internetissä

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on sananvapaus. Lain mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Mutta milloin sananvapauden raja ylitetään niin, että voidaan syyttää kunnianloukkauksesta?

Rikoslain mukaan kunnianloukkaus on kyseessä silloin, kun joku halventaa toista tai esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen ja aiheuttaa näin vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Helsingin poliisilaitoksen nettipoliisin Marko ”Fobba” Forssin blogin mukaan poliisi kirjasi vuonna 2013 yhteensä 5000 rikosilmoitusta kunnianloukkauksista, joista syyttäjälle lähti vain noin neljäsosa ja niistä vain 150 ylitti syytekynnyksen. Lain määritelmästä huolimatta ihmisille siis tuntuu olevan epäselvää, milloin rikoskynnys ylittyy.

Yle Uutiset on haastatellut viestintäoikeuden ma. professoria Päivi Tillikkaa sekä Marko ”Fobba” Forssia. Tillikan mukaan esimerkiksi mielenterveyden julkinen arviointi voi olla valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämistä. Vaikka henkilö olisi kertonut julkisesti psykiatrisista hoidoistaan, se ei oikeuta ketään haukkumaan häntä hulluksi. Rikoslain mukaan myös ”muilla tavoilla halventaminen” voi loukata kunniaa ja Tillikan mukaan tällainen ”muunlainen halventaminen” on kyseessä silloin, kun toista nimitellään.

Forssin mukaan kunnianloukkauksen määritelmä täyttyy helposti keskustelupalstoilla, kun ihmiset alkavat suutuspäissään nimitellä toisia keskustelijoita. Nimittelytapaukset kuitenkin päätyvät hyvin harvoin käräjille, ellei nimittely ole yksipuolista ja jatkuvaa.

Somessa ja netin keskustelupalstoilla kiertää usein kuvia henkilöistä, joiden epäillään olevan varkaita tai pedofiilejä. Forssin mukaan tällainen väite täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit, mikäli väitettä ei pystytä osoittamaan todeksi. Joskus keskustelupalstoilla saatetaan myös toivoa jonkun tietyn ihmisen kuolemaa, jolloin Tillikan mukaan on pohdittava, onko tarkoituksena ollut halventaa, jolloin kyseessä on kunnianloukkaus, vai voiko kyseessä olla laitoin uhkaus.

Teemaviikko 5/17, osa 1: Yksityisyyden suoja sosiaalisessa mediassa

On jälleen teemaviikon aika ja tällä kertaa aiheenamme on sosiaalinen media eli some. Ensimmäisessä tekstissä käsittelemme yksityisyyden suojaa somessa.

Kun sosiaalisen median palveluun rekisteröidytään, tulee käyttäjän hyväksyä ensin käyttöehdot. Käyttöehtoihin kannattaa tutustua tarkkaan, sillä palvelut pidättävät itselleen usein laajat oikeudet käyttäjien tietoihin ja kuviin.

Tietojen keräämisen perimmäisenä tarkoituksena on näiden kaikille ilmaisten palveluiden rahoittaminen, eli palvelut myyvät käyttäjistä keräämänsä tiedot mainostajille. Tietoja kerätään käyttäjistä mahdollisimman laajasti, jotta palveluiden mainonta olisi käyttäjäkohtaisesti kohdennettua. Esimerkiksi Facebookissa kiertävien testien tarkoituksena on kerätä käyttäjistä hyvinkin yksityiskohtaista tietoa, jotta mainoksia voitaisiin kohdistaa entistä tarkemmin. Tietoa kerätään myös niistä palveluista, joihin käyttäjä on kirjautunut Facebook-tunnuksillaan, joten jokaiseen palveluun kannattaa luoda omat salasanansa ja käyttää niitä kirjautumiseen.

Valtionvarainministeriön mukaan EU julkaisee uudet tietosuojakäytännöt vuonna 2018. Niiden keskeisimpänä tavoitteena on yksityishenkilöiden oikeuksien turvaaminen digitaalisissa palveluissa. Uutta sääntelyä tarvitaan, sillä tiedonkeruumenetelmien riskejä ei aikaisemmin ole osattu huomioida.

Sosiaalisessa mediassa kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta, mutta sen käyttöä ei kuitenkaan ole syytä pelätä. Yksityisyysasetukset kannattaa säätää kuntoon ja huolehtia, että tiedot näkyvät vain niille ihmiselle, joille ne halutaan näyttää. Tietojenkalastelijoiden ansoja täytyy pyrkiä välttämään, eikä esimerkiksi oman luottokortin tietoja kannata syöttää mille tahansa sivustolle. On myös hyvä huolehtia salasanoista ja vaihtaa niitä tietyin väliajoin, jotta tilejä ei pääse käyttämään kukaan muu. Lisäksi on suositeltavaa käyttää verkkopalveluita vain omilta laitteilta ja varmistaa, että tietoliikenneyhteys on salattu.

Kaikkeen sosiaalisessa mediassa jaettuun tietoon kannattaa suhtautua niin, kuin se olisi ikuisesti koko maailman nähtävillä – näin nimittäin voi ollakin.

Facebookin tietokäytäntöihin pääset tutustumaan tästä linkistä: https://fi-fi.facebook.com/about/privacy

Potilasvahinkoilmoitus – minne se tehdään ja mitä voidaan korvata?

Potilasvahinkolain mukaan kaikilla Suomessa terveyden- tai sairaanhoitotoimintaa harjoittavilla on oltava potilasvahinkovakuutus potilasvahinkolain mukaisen vastuun varalta. Jos potilas epäilee, että häntä hoidettaessa on syntynyt potilasvahinko, voi hän oman harkintansa mukaan tehdä asiasta ilmoituksen Potilasvakuutuskeskukselle, joka ratkaisee, onko potilasta hoidettaessa syntynyt potilasvahinkolain mukainen korvattava potilasvahinko.

Potilasvahinkolain mukaan potilasvahinko on tapahtunut silloin, kun potilaalle on aiheutunut Suomessa henkilövahinko terveyden- tai sairaanhoidon yhteydessä potilasvahinkolain voimassaoloaikana. Vahinkoa kärsineen tulee tehdä ilmoitus sattuneesta potilasvahingosta kolmen vuoden kuluessa vahingon tiedoksisaannista Potilasvakuutuskeskukselle. Apua ilmoituksen tekemiseen saa hoitolaitosten potilasasiamiehiltä tai sosiaalityöntekijöiltä.

Potilasvahinkolaissa on seitsemän eri korvausperustetta. Lain mukaisesti korvataan hoito-, infektio-, tapaturma- ja laitevahingot, lääkkeen toimittamisvahinko, hoitohuoneiston tai -laitteiston vahinko sekä kohtuuton vahinko, joka Potilasvakuutuskeskuksen mukaan tarkoittaa vakavaa vahinkoa, joka on merkittävässä epäsuhdassa lähtötilanteeseen. Potilasvakuutuskeskuksen mukaan vahinkoa kärsineelle korvataan vain potilasvahingon aiheuttamat ylimääräiset tarpeelliset kustannukset ja muut menetykset, ei siis sellaisia kuluja, jotka olisivat aiheutuneet potilaalle ilman vahinkoakin.

Jos korvauksen hakija on tyytymätön Potilasvakuutuskeskukselta saamaansa päätökseen, voi hän nostaa asiassa kanteen kolmen vuoden kuluessa korvauspäätöksen saamisesta. Lisäksi hän voi pyytää Potilasvahinkolautakunnalta ratkaisusuositusta asiaan. Potilasvahinkolautakunta arvioi ratkaisusuosituksessaan, onko asiassa tapahtunut potilasvahinkolain mukainen korvattava henkilövahinko ja antaa ratkaisusuosituksen tiedoksi Potilasvakuutuskeskukselle, joka voi halutessaan muuttaa antamaansa päätöstä. Ratkaisusuositus annetaan tarvittaessa tiedoksi myös tuomioistuimelle.

Potilasvahinkolautakunnan on toiminnassaan pyrittävä potilasvahinkoja koskevan korvauskäytännön yhtenäistämiseen. Lautakunnan mukaan Potilasvakuutuskeskus noudattaa Potilasvahinkolautakunnan antamia ratkaisusuosituksia käytännössä poikkeuksetta.

Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilaan itsemääräämisoikeudesta säädetään potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (potilaslaki). Lain mukaan itsemääräämisoikeus tarkoittaa, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaalle ei siis saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, joihin hän ei ole antanut lupaa.

Suomessa terveydenhuolto perustuu Valviran mukaan vapaaehtoisuuteen – ketään ei siis voi pakottaa menemään lääkäriin tai vastaanottamaan hoitoa. Terveyteen perustuvia toimenpiteitä voidaan suorittaa ihmiselle vain silloin, kun hän on antanut siihen suostumuksen vapaasta tahdostaan ja tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista. Valviran mukaan potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta silloinkin, kun hänen henkensä tai terveytensä vaarantuu hänen päätöksensä perusteella.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan suostumus potilaan hoitamiseen on hankittava aina, kun se on mahdollista. Jos suostumusta ei voida saada itse potilaalta, on se pyydettävä hänen lailliselta edustajaltaan, lähiomaiseltaan tai muulta hänen läheiseltään. Potilaan edustajan tai hänen läheistensä on kuitenkin huomioitava päätöksessään potilaan mahdollisesti aikaisemmin ilmaisema tahto tai henkilökohtainen etu.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan myös sellaisten henkilöiden tahtoa on kunnioitettava, jotka eivät itse kykene päättämään hoidostaan. Jos potilaan omasta tahdosta ei ole saatu selvitystä, toimitaan silloin hänen arvioidun etunsa mukaisesti. Jos kyseessä on alaikäinen potilas, on hänellä itsemääräämisoikeus silloin, kun terveydenhuollon ammattilainen arvioi hänet ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykeneväksi päättämään omasta hoidostaan.

Potilaslain mukaan potilaan tahdosta riippumattomasta hoidosta on voimassa, mitä mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa, tartuntatautilaissa ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa säädetään.

Potilasturvallisuus

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan potilasturvallisuus tarkoittaa sitä, että potilas saa tarvitsemansa ja oikean hoidon oikeaan aikaan ja hänelle aiheutuu siitä mahdollisimman vähän haittaa. Potilasturvallisuus voidaan jakaa kolmeen osaan: hoidon turvallisuuteen, lääkehoidon turvallisuuteen ja lääkinnällisten laitteiden laiteturvallisuuteen.

Potilasturvallisuudesta ja laadunhallinnasta säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa ohjaa lisäksi potilasturvallisuusstrategia, jonka tarkoituksena on yhtenäistää potilasturvallisuuskulttuuria ja edistää sen toteutumista. Potilasturvallisuusstrategiasta vastaa THL.

Terveydenhuoltolain mukaan jokaisen suomalaisen terveydenhuollon toimintayksikön on laadittava suunnitelma laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta. Lain mukaista terveyspalveluiden laatua, potilasturvallisuuden suunnittelua, toteuttamista ja seuraamista valvoo Aluehallintovirasto. Jos hoidon aikana tapahtuu vahinko tai potilas on tyytymätön saamaansa kohteluun tai hoitoon, voi hän tehdä siitä kantelun joko Aluehallintovirastolle tai Valviraan. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin mukaan hoidon aikana sattuneista vahingoista voi myös antaa hoitohenkilökunnalle potilaspalautetta, kirjoittaa kirjallisen muistutuksen hoitoyksikön vastaavalle johtajalle tai tehdä potilas- tai lääkevahinkoilmoituksen.

Potilasturvallisuuden parantamiseksi THL on tuottanut Potilasturvallisuusoppaan, jonka tarkoitus on laitoksen mukaan rohkaista potilasta vaikuttamaan omaan hoitoonsa ja auttaa potilasta ja hänen läheisiään potilasturvallisuuden parantamiseen. Opas on kattava, mutta se antaa potilaille ohjeet potilasturvallisuuden parantamiseksi myös tiivistettynä:

  • Anna hoitohenkilökunnalle riittävät ja ajantasaiset tiedot oireistasi ja sairauksistasi. Hoitohenkilökunta tarvitsee myös ajantasaiset yhteystietosi
  • Muistuta henkilökuntaa tarvittaessa varmistamaan henkilöllisyytesi
  • Pyydä kirjallista tietoa hoidostasi ja kirjoita itse muistiin, mitä haluat kertoa tai kysyä
  • Kysy rohkeasti hoitovaiheista ja hoidon etenemisestä ja varmista, että ymmärsit kaikki tiedot oikein
  • Noudata lääkemääräyksiä ja huolehdi, että lääkityslistasi on ajan tasalla
  • Noudata saamiasi hoito-ohjeita
  • Osallistu oman hoitosi suunnitteluun ja päätöksentekoon
  • Kerro, jos sinulla on kipuja
  • Jos haluat, voi läheinen tai omainen osallistua hoitoosi
  • Ota sellaiset asiat puheeksi, jotka mietityttävät

Lisäksi hoitohenkilökunnalle on hyvä kertoa mahdollisista lääkeaineallergioista sekä raskaudesta ja imetyksestä.