ajankohtaista

Järjestyslaki – mitä yleisellä paikalla ei saa tehdä?

Järjestyslaki tuli voimaan 1.10.2003 ja sen tarkoituksena on edistää yleistä järjestystä ja turvallisuutta yleisillä paikoilla. Ennen lain voimaantuloa järjestyssääntöjen laatimisesta vastasivat kunnat, joten säännöt saattoivat poiketa eri kunnissa huomattavasti toisistaan. Lokakuusta 2003 alkaen järjestyssäännöt ovat olleet kaikille samat koko maassa.

Yleisillä paikoilla tarkoitetaan järjestyslaissa yleisön käytössä olevia alueita, kuten esimerkiksi teitä, katuja ja jalkakäytäviä, uimarantoja, urheilukenttiä, toreja, puistoja, hautausmaita, kauppakeskuksia, julkisen liikenteen kulkuneuvoja sekä liikehuoneistoja ja virastoja.

Koska järjestyslain tarkoituksena on luoda mahdollisimman turvallinen ympäristö jokaiselle, on yleisen järjestyksen häiritseminen ja turvallisuuden vaarantaminen laissa kielletty. Yleisillä paikoilla ei siis saa metelöidä eikä käyttäytyä tavalla, joka herättää muissa pelkoa.

Alkoholin käyttö on kielletty yleisillä paikoilla ja julkisen liikenteen kulkuneuvoissa, mutta puistossa tai siihen rinnastettavissa olevalla alueella sallittu. Puistossa alkoholia nauttiessa on kuitenkin muistettava, ettei alkoholinkäyttö saa estää tai kohtuuttomasti vaikeuttaa muiden oikeutta käyttää aluetta sen varsinaiseen tarkoitukseen.

Julkisella paikalla ei saa kuljettaa mukanaan toisen vakavaan vahingoittamiseen soveltuvia esineitä, kuten teräaseita, patukoita tai pesäpallomailaa. Järjestyslain mukaan poliisilla on oikeus takavarikoida vaaralliset esineet sekä sellaiset aineet, jotka soveltuvat toisen omaisuuden töhrimiseen.

Järjestyslaissa säädetään myös koirakurista. Lain mukaan koira on pidettävä taajamassa aina kytkettynä ja omistajan on huolehdittava siitä, ettei koiran uloste jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa. Koiran tai kissan kanssa ei ole sallittua mennä yleiselle uimarannalle, toriaikana torille, leikkipuistoon eikä yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle. Koiran tai kissan kanssa saa ulkoilla kuntopolulla tai sen kaltaisella juoksuradalla, mutta silloin lemmikin on oltava kytkettynä.

Teemaviikko 6/17, osa 5: Reklamaatio

Kun tavarassa tai palvelussa ilmenee virhe ja kuluttaja haluaa esittää myyjälle sen vuoksi vaatimuksia, tulee hänen tehdä reklamaatio.

Reklamaatio eli valitus kannattaa tehdä yritykselle aina kirjallisena, vaikka sen voi tehdä myös suullisesti. Mahdollisia ristiriitatilanteita ajatellen kirjallinen vaihtoehto on kuitenkin aina parempi. Reklamaatioon tulee kirjata, mitä kuluttaja vaatii myyjältä virheen korjaamiseksi.

Kuluttajansuojalain mukaan reklamaatio on tehtävä kohtuullisessa ajassa, tai kuluttaja menettää oikeutensa vedota tavaran tai palvelun virheeseen. Kohtuullista aikaa on vaikea arvioida, mutta lain mukaan kuluttajalla on kuitenkin aina oikeus tehdä virheilmoitus kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hän havaitsi virheen.

Kun reklamaatio on tehty, on myyjälle kuluttajansuojalain mukaan annettava mahdollisuus virheen korjaamiseen ennen kaupan purkua. Jos myyjä ei voi korjata virhettä tai toimittaa uutta virheetöntä tavaraa, voi ostaja vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta tai purkaa kaupan, ellei virhe ole vähäinen. Ostajalla on myös lain mukaan oikeus saada korvausta vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi.

Jos reklamaatio ei tuota tulosta, kannattaa kuluttajan ottaa yhteyttä maistraattien kuluttajaneuvontaan, joka antaa maksutta opastusta ja sovitteluapua.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilla on valmiita reklamaatiopohjia, joita voi tarvittaessa hyödyntää.

Teemaviikko 6/17, osa 4: Kuitti

Vuoden 2014 alussa tuli voimaan laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa eli niin kutsuttu kuittilaki. Lain tarkoituksena on vähentää harmaata taloutta ja sen noudattamista valvovat verohallinto sekä poliisi. Anniskelupaikoissa tapahtuvaa myyntiä valvoo aluehallintovirasto.

Lain mukaan kuitti on tarjottava tavaran tai palvelun ostajalle aina, jos maksu suoritetaan käteisellä tai siihen rinnastettavalla maksutavalla. Kuitista tulee ilmetä myyjän yhteystiedot, tavaran tai palvelun määrä ja luonne, kuitin antamispäivä ja tunnistenumero sekä tuotteen tai palvelun hinta ja arvonlisäverokanta. Kuitti voi olla tulostettu, käsinkirjoitettu tai sähköinen. Verottajan mukaan ostajalla on käteiskauppatilanteessa aina oikeus vaatia kuittia, mikäli elinkeinonharjoittajan liikevaihto on yli 10.000 euroa vuodessa. Jos ostaja kuitenkin ilmoittaa, ettei hän halua kuittia, ei myyjän ole pakko sitä tulostaa. Näin totesi myös korkein hallinto-oikeus ratkaisussaan KHO:2017:37.

Kuittia ei lain mukaan tarvitse antaa, mikäli kyse on yleishyödyllisestä yhdistys- tai harrastetoiminnasta, automaattimyynnistä, ulkotiloissa tapahtuvasta tori- ja markkinamyynnistä (pl. alkoholin myynti), arpajaislainsäädännön mukaisesta toiminnasta tai jos elinkeinonharjoittaja harjoittaa maa- ja metsätaloutta.

Valvontaviranomaiset valvovat lain toteutumista myyntipaikoissa muun muassa tekemällä satunnaisia koeostoja. Mikäli elinkeinonharjoittaja ei noudata lakia, voi valvontaviranomainen määrätä hänelle kuittilain mukaisen laiminlyöntimaksun, joka on suuruudeltaan 300-1.000 euroa.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan myös takuukuitti on saatava ostajan pyynnöstä sellaisessa muodossa, että sen tiedot säilyvät takuun ajan ostajan saatavilla. Hyvän vastineen lämpöpaperille tarjoaa esimerkiksi sähköinen takuukuitti.

Teemaviikko 6/17, osa 3: Takuu ja virhevastuu

Takuun antaminen on myyjälle täysin vapaaehtoista ja jos takuuta ei anneta, sovelletaan virhetilanteessa kuluttajansuojalain virhevastuusääntöjä. Takuun myöntäminen ei kuitenkaan poista myyjältä lain mukaista virhevastuuta, vaan takuu on Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan aina lisäetu, joka antaa kuluttajalle lakiin nähden paremmat oikeudet. Kun takuu päättyy, säilyy myyjällä silti kuluttajansuojalain mukainen virhevastuu.

Kuluttajansuojalain mukaan takuu tarkoittaa, että myyjä on sitoutunut vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai muista ominaisuuksista määrätyn ajan. Takuun voi Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan myöntää myyjä, maahantuoja tai valmistaja ja takuun tiedot on annettava kuluttajalle niin, että ne ovat jatkuvasti kuluttajan saatavilla ja että niitä ei kumpikaan osapuoli voi yksinään muuttaa.

Lain mukaan takuukuitista tulee ilmetä takuun myöntäjä, takuun voimassaoloaika ja -alue sekä muut takuuseen perustuvien vaatimusten esittämisen kannalta tarpeelliset tiedot. Lisäksi takuukuitissa on oltava maininta siitä, että takuu ei rajoita ostajan lain mukaisia oikeuksia.

Takuu oikeuttaa kuluttajan vaatimaan virheellisen tavaran korjausta tai vaihtoa. Kuluttajalla on myös oikeus kaupan purkuun tai hinnanalennukseen, jos virhettä ei voida korjata. Virheen korjauksesta ei saa aiheutua kustannuksia tai haittaa kuluttajalle. Kuluttajalla ei kuitenkaan ole oikeutta esittää takuuseen perustuvia vaatimuksia, jos hän on aiheuttanut tuotteen rikkoutumisen omalla tahallisella tai huolimattomalla menettelyllään.

Takuu pysyy voimassa myös silloin, jos tavara vaihtaa omistajaa. Takuun antajalla on kuitenkin Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan oikeus vaatia kirjallista ilmoitusta omistajanvaihdoksesta.

Teemaviikko 6/17, osa 2: Kaupan peruminen

Kuluttajan tullessa ostoksestaan toisiin aatoksiin hänen on hyvä muistaa, että mikään laki ei velvoita myyjää myöntämään tuotteilleen palautusoikeutta, ellei kyse ole koti- tai etämyynnistä. Vaikka vaihto- ja palautusoikeuden myöntäminen onkin myyjälle vapaaehtoista, ovat monet yritykset myöntäneet sen tuotteilleen merkiksi hyvästä asiakaspalvelusta.

Jos vaihto- ja palautusoikeus on yrityksellä käytössä, on heillä oikeus vaatia kuluttajalta palautuksen tai vaihdon yhteydessä kuittia alkuperäisestä ostoksesta. Jos palautusoikeutta ei ole, voi kuluttaja kysyä myyjältä mahdollisuutta avokauppaan. Tällöin palautuksen ehdot kirjataan ostokuittiin.

Kuluttajansuojalaissa on määritelty koti- ja etämyynnille vähintään 14 päivän mittainen palautusoikeus, jota yrityksellä on toki mahdollisuus pidentää. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan etämyynnin palautusehdoissa on kuitenkin aina rajoituksia, joten palautuksen ehdot on luettava tarkkaan. Esimerkiksi sinetöitynä toimitettuja avattuja tavaroita ei lähtökohtaisesti voida myydä uudelleen, joten ne on usein rajattu peruuttamisoikeuden ulkopuolelle.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan tuotteen tilauksen voi peruuttaa, mikäli tilattua tavaraa ei ole vielä toimitettu. Tällöin kuluttaja kuitenkin syyllistyy sopimusrikkomukseen ja myyjä voi halutessaan vaatia vahingonkorvausta niistä kustannuksista, jotka tilauksen peruuttamisesta hänelle aiheutuvat. Vahingonkorvauksen määrä voi olla myös määritelty ennakkoon tilaussopimuksessa.

Myös palvelutyön keskeyttäminen on Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan sopimusrikkomus, jolloin yritykselle on korvattava tehdystä työstä aiheutuneet kustannukset sekä kohtuullinen vahingonkorvaus sopimusrikkomuksesta.

Teemaviikko 6/17, osa 1: Sopimusten kesto ja irtisanominen

Tällä kertaa teemaviikkomme aiheena on kuluttajan oikeudet. Suomessa kuluttajien oikeuksia turvaa kuluttajansuojalainsäädäntö sekä kuluttaja-asiamies. Aloitamme teemaviikon sopimuksilla.

Sopimukset voivat olla kestoltaan joko kertaluonteisia tai pitkäaikaisia. Hyvä esimerkki kertasopimuksesta on ruokakauppaostos, jossa molemmat osapuolet täyttävät velvoitteensa yhdellä kerralla. Pitkäaikaiset sopimukset puolestaan jaetaan toistaiseksi voimassa oleviin sekä määräaikaisiin sopimuksiin.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) mukaan toistaiseksi voimassa olevat sopimukset ovat voimassa niin kauan, kunnes jompi kumpi sopimuksen osapuolista irtisanoo sen. Toistaiseksi voimassa olevissa sopimuksissa on yleensä vaihteleva irtisanomisaika, mutta se saa olla korkeintaan 30 päivän tai yhden kuukauden mittainen. Toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia ovat esimerkiksi lehtien kestotilaukset.

Määräaikaiset sopimukset päättyvät sovitun määräajan kuluttua loppuun. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan määräaikaisten sopimusten ketjuttaminen on kiellettyä, eli sopimus ei saa jatkua uutena määräaikaisena sopimuksena automaattisesti. Määräaikainen sopimus voi kuitenkin jatkua toistaiseksi voimassa olevana, jos siitä on on ilmoitettu kuluttajalle selkeästi etukäteen. Esimerkiksi tietoyhteiskuntakaaren mukaan teleyritys ei saa jatkaa määräaikaista sopimusta uudella määräaikaisella sopimuksella ilman tilaajan kanssa tehtyä uutta kirjallista sopimusta.

Määräaikaista sopimusta ei voi irtisanoa kesken sopimuskauden, ellei sille ole erityistä syytä, jonka yritys voi KKV:n mukaan määritellä kohtuuden rajoissa itse. Jos kuluttaja irtisanoo määräaikaisen sopimuksen, on yrityksellä yleensä oikeus saada kohtuullinen korvaus haitasta, jonka irtisanominen aiheuttaa myyjälle. Kuitenkin, jos irtisanominen tapahtuu ns. sosiaalisen suoritusesteen perusteella (itsestä riippumaton syy, kuten sairaus tai työttömyys), voi yritys KKV:n mukaan periä vain sopimuksen päättymiseen asti kertyneet maksut.

Sopimus irtisanotaan irtisanomisilmoituksella, joka on hyvä tehdä myyjälle kirjallisesti. KKV:n mukaan yritys ei saa periä irtisanomisilmoituksesta maksua.

Häät ja siihen liittyvät asiakirjat

Ennen kuin kihlapari voidaan vihkiä avioliittoon, on suoritettava avioliiton esteiden tutkinta. Tutkinnan tarkoituksena on varmistaa, ettei avioliitolle ole Suomen avioliittolaissa mainittuja esteitä, joita ovat voimassa oleva avioliitto tai rekisteröity parisuhde, lähisukulaisuus, alle 18 vuoden ikä tai ottolapsisuhde.

Avioliiton esteiden tutkintaa pyydetään lähimmästä maistraatista tai mikäli molemmat tai toinen puolisoista kuuluu evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon, omasta seurakunnasta. Jos Suomen kansalainen on asunut koko ikänsä tai täysi-ikäisen elämänsä ulkomailla ja haluaa mennä Suomessa naimisiin, on hänen maistraatin mukaan toimitettava viimeisimmästä asuinvaltiostaan laillistettu siviilisäätytodistus.

Esteiden tutkintaa on pyydettävä viimeistään seitsemän päivää ennen vihkipäivää ja kun tutkinta on suoritettu, antaa maistraatti tai seurakunta siitä todistuksen, joka on voimassa neljä kuukautta. Mikäli pariskuntaa ei vihitä esteettömyystodistuksen voimassaoloaikana, esteiden on tutkintaa haettava uudelleen.

Esteettömyystodistus annetaan vihkijälle ennen vihkimistä. Vihkimistilaisuudessa on oltava mukana kaksi todistajaa, joiden on oltava 15 vuotta täyttäneitä.

Jos sukunimi muuttuu avioliiton solmimisen myötä, on siitä tehtävä ilmoitus maistraatille. Maistraatti päivittää tiedon väestötietojärjestelmään, josta se välittyy viranomaisille ja postiin. Nimenmuutos edellyttää uuden ajokortin, passin ja henkilökortin hankkimista. Lisäksi nimenmuutoksesta on muistettava ilmoittaa mm. työpaikalle, isännöitsijälle ja puhelinoperaattorille.

Mikäli aviopari haluaa keskenään määrätä avio-oikeutensa laajuudesta laista poikkeavasti, heidän tulee tehdä avioehto, joka voidaan tehdä avioeron, kuoleman tai molempien varalta. Avioehto voidaan tehdä jo ennen avioliiton solmimista tai vasta avioliiton aikana. Avioehto tulee voimaan, kun se rekisteröidään maistraattiin.

Jokamiehenoikeudet

Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan kaikkien oikeutta käyttää luontoa maksutta ja kysymättä siihen maanomistajalta lupaa. Metsäkeskuksen julkaiseman Metsään-lehden artikkelin mukaan jokamiehenoikeudet ovat käytössä Suomen lisäksi vain Ruotsissa ja Norjassa – muualla maailmassa liikkuminen on huomattavasti rajoitetumpaa.

Ymparisto.fi on valtion ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu. Sen mukaan jokamiehenoikeudet antavat kaikille luvan liikkua luonnossa jalkaisin, hiihtäen tai pyörällä. Liikkuminen on rajoitettua ainoastaan luonnonsuojelualueilla sekä erityiseen käyttöön otetuilla alueilla, kuten viljelyspelloilla, joilla liikkuminen on kielletty kokonaan viljelykaudella. Jokamiehenoikeuksien perusteella jokainen saa poimia luonnosta marjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kukkia, onkia ja pilkkiä, kulkea vesistössä ja jäällä sekä oleskella luonnossa tilapäisesti esimerkiksi telttaillen, kunhan se tapahtuu riittävän kaukana asutuksesta.

Jokamiehenoikeuksia käyttämällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa häiriötä toisille ihmisille tai ympäristölle. Eläimiä ei missään nimessä saa häiritä eikä puita saa kaataa tai vahingoittaa. Sammalta, jäkälää tai varpuja ei saa kerätä ollenkaan. Käpyjä, terhoja sekä pähkinöitä saa kerätä vain maasta. Luonnossa liikkuessaan ei saa roskata eikä tehdä luvatta avotulta. Moottoriajoneuvolla ajeluun tarvitaan aina maanomistajalta lupa ja kalastaessa ja metsästäessä on huolehdittava siitä, että tarvittavat luvat ovat kunnossa.

Luonnossa saa liikkua ilman maanomistajan lupaa myös ratsain, mutta silloin on huomioitava, että hevosen kavioista jää maahan aina jäljet. Näin ollen yksityistiellä ratsastamiseen täytyy olla lupa, mikäli ratsastaminen nostaa merkittävästi tien kunnossapitokustannuksia. Jos ratsastus on tiellä kielletty, on se ilmaistava liikennemerkillä. Luonnonsuojelulain mukaan maanomistajalla ei kuitenkaan ole oikeutta pystyttää sellaista kieltomerkkiä, joka rajoittaa jokamiehenoikeuksien käyttämistä ilman lakiin nojautuvaa perustetta.

Ympäristöministeriö on julkaissut Jokamiehenoikeudet-esitteen, joka on saatavana pdf-tiedostona suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi täältä

Metsäkeskuksen Metsään-lehden artikkelin jokamiehenoikeuksista voi lukea täältä.

Riita-asioiden käsittelyajat eri oikeusasteissa vuonna 2016

Oikeusministeriö on julkaissut 31.3.2017 tuomioistuinten työtilastot vuodelta 2016, josta ilmenee eri oikeusasteiden keskimääräiset käsittelyajat.

Julkaisun mukaan käräjäoikeuksiin saapui noin 4 000 asiaa vähemmän kuin vuonna 2015. Kaikkien asioiden yhteenlaskettu määrä oli 488 033, joista ratkaistuja riita-asioita oli 356 925. Laajojen riita-asioiden keskimääräinen käsittelyaika käräjäoikeuksissa oli 12,3 kuukautta, kun vuonna 2015 se oli 9,3 kuukautta. Vuoden 2016 tavoitteeksi asetettu 9,4 kuukautta ylitettiin lähes kolmella kuukaudella.

Hovioikeuksien keskimääräinen käsittelyaika pysyi lähestulkoon samana kuin edellisenä vuonna. Kaikkien asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 6,0 kuukautta ja riita-asioiden 7,3 kuukautta. Hovioikeudet antoivat yhteensä 9 552 ratkaisua ja vireillä oli noin 960 asiaa vähemmän kuin vuonna 2015. Vuonna 2015 keskimääräinen käsittelyaika hovioikeuksissa oli 6,1 kuukautta.

Korkeimmassa oikeudessa valituslupahakemuksen käsittelyaika oli 5,4 kuukautta, eli hieman pidempi kuin edellisenä vuotena, jolloin se oli ollut 5,2 kuukautta. Asiaratkaisun keskimääräinen käsittelyaika oli puolestaan lyhentynyt: vuonna 2016 käsittelyaika oli noin 21,5 kuukautta, kun se edellisenä vuotena oli 23,0 kuukautta. Julkaisun mukaan asiaratkaistuista asioista 13 kesti yli kolme vuotta ja 43 yli kaksi vuotta.

Laajan riita-asian läpikäymisen kaikissa oikeusasteissa voidaan siis laskea kestäneen keskimäärin 41,1 kuukautta eli 3,4 vuotta.

Riita-asia voidaan ratkaista myös välimiesmenettelyssä, jolloin sen ratkaisuaika on huomattavasti lyhyempi. Ratkaisu on osapuolia sitova, eikä siitä voi jälkeenpäin valittaa. Voit tutustua välimiesmenettelyyn lisää sivuillamme.

Julkaisu on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.