ajankohtaista

Poliisin valtuudet – tiedätkö mitä poliisilla on oikeus tehdä?

Poliisin oikeudet herättävät ihmisissä usein ihmetystä ja keskustelua. Moni ei tiedä vastausta siihen, saako poliisi tutkia laukkujen sisältöjä kadulla, onko poliisille aina pakko kertoa henkilötietonsa tai voiko poliisi tulla sisään asuntoon keskeyttämään kotibileet.

Poliisin keskeisimmät oikeudet on säännelty poliisilaissa ja pakkokeinolaissa. Poliisilaissa säädetään esimerkiksi henkilöllisyyden selvittämisestä ja pakkokeinolaissa henkilöntarkastuksesta. Molemmissa laeissa kaikkien oikeuksien lähtökohtana on se, että poliisin suorittamien tehtävien tulee aina perustua lakiin, eli niillä on oltava jokin peruste. Poliisi ei siis voi sattumanvaraisesti pysäytellä kansalaisia kysellen heidän henkilötietojaan, vaan henkilötietojen luovuttamista voidaan vaatia vain silloin, kun suoritetaan jotain tiettyä, yksilöityä tehtävää.

Henkilöntarkastuksen tulee aina perustua rikosepäilyyn, ellei kyseessä ole yleisötilaisuuden tai majoituspaikan välittömässä läheisyydessä tapahtuneesta järjestyshäiriöstä. Henkilöntarkastuksessa poliisilla on pakkokeinolain mukaan oikeus tutkia, mitä tarkastettavalla on vaatteissaan tai mukanaan esimerkiksi repussa. Henkilöntarkastus voidaan tehdä esimerkiksi silloin, kun poliisi epäilee, että alaikäisellä on hallussaan alkoholijuomia tai jos tarkastettavaa epäillään näpistyksestä. Pakkokeinolaissa on eritelty tarkasti ne tilanteet, joissa henkilöntarkastuksen saa toimittaa. Lain mukaan henkilöntarkastus on tehtävä hienotunteisesti ja siinä ei saa puuttua tarkastettavan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen sen enempää kuin on välttämätöntä.

Poliisilaissa on lisäksi säädetty useista erilaisista poliisin oikeuksista, kuten etsintäkuulutetun kiinniottamisesta, väkijoukon hajottamisesta, vaarallisten esineiden haltuunotosta ja turvallisuustarkastuksesta, jossa poliisi tutkii kiinniotetun henkilön vaarallisten esineiden varalta. Poliisin tehtäviin kuuluu myös kotirauhan suojaaminen, joka antaa poliisille oikeuden tulla asuntoon sisään keskeyttämään äänekkäät kotibileet. Koska kotirauhan suojaamisesta säädetään poliisilaissa, ei kotietsintälupaa tarvita. Poliisilla on myös oikeus poistaa asunnossa luvallisesti oleskeleva henkilö, jos hän häiritsee siellä muiden talossa asuvien kotirauhaa ja on syytä epäillä, että häirintä toistuu.

Helsingin sanomien verkkosivuilla voit testata, kuinka paljon tiedät poliisin valtuuksista: http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002911413.html.

Oikeusturvavakuutus – mikä se on ja miksi sellainen kannattaisi olla?

Oikeusturvavakuutus voi korvata oikeudenkäynnistä aiheutuvia kustannuksia ainakin osittain, kun kyse on käräjäoikeudessa käsiteltävästä yksityisoikeudellisesta riita-, rikos- tai hakemusasiasta. Vakuutus voi korvata vakuutusehtojen mukaisesti esimerkiksi asianajajan palkkion. Suomen Asianajajaliiton mukaan oikeusturvavakuutus on aina ensisijainen korvausmuoto, eli valtion oikeusapua voi saada vain sellainen henkilö, jolla ei ole oikeusturvavakuutusta.

Oikeus.fi-sivuston mukaan oikeusturvavakuutus on usein osana kotivakuutusta, mutta se voi kuulua myös esimerkiksi kiinteistö- tai autovakuutukseen. Kotivakuutukseen kuuluva oikeusturva voi kattaa kaikki samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet.

Yle uutisten mukaan oikeudenkäyntikulut voivat nousta esimerkiksi asuntokauppariidoissa jopa yli sataantuhanteen euroon, jolloin useimpien vakuutusyhtiöiden tarjoama 8500 euroa ei juuri lohduta. Oikeusturvavakuutuksesta voi kuitenkin olla hyötyä pienemmissä riita- tai hakemusasioissa. Oman vakuutuksen ehdot kannattaa lukea tarkasti läpi.

Eläinsuojeluviranomaiset Suomessa

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan Suomessa eläinsuojeluviranomaisina toimivat Maa- ja metsätalousministeriö, Evira, Aluehallintovirasto, tarkastus-, raja- ja kunnaneläinlääkärit, kuntien terveystarkastajat sekä poliisi. Ylin eläinsuojeluviranomainen näistä on Maa- ja metsätalousministeriö, joka valvoo muun muassa eläinsuojelulain säännösten noudattamista ja täytäntöönpanoa.

Evira kertoo omilla sivuillaan valvovansa eläinsuojelulain, eläinkuljetuslain ja eläinkuljetusasetuksen sekä niiden nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista. Evira myös johtaa, kehittää ja ohjaa eläinsuojelu- ja eläinkuljetuslainsäädännön valvonnan toimeenpanotehtäviä.

Aluehallintovirasto puolestaan kertoo ohjaavansa kuntien eläinsuojeluvalvontaa ja valvovansa eläinsuojelulain ja –määräysten noudattamista. Lisäksi Aluehallintovirastolla on omia läänineläinlääkäreitä, jotka tekevät sekä omia että EU:n edellyttämiä eläinsuojelutarkastuksia. Aluehallintovirasto voi myös myöntää tämän tarkastusoikeuden eläinsuojeluvalvojalle, mikäli hän on osoittanut perehtyneensä tarkastuksen kohteena olevaan eläinlajiin ja on suorittanut hyväksytysti Eviran järjestämän eläinsuojeluvalvojakurssin. Eläinsuojeluvalvojalla ei kuitenkaan ole oikeutta suorittaa tarkastuksia kotirauhan piiriin kuuluvissa eläintenpitopaikoissa.

Eläinsuojelulain mukaan paikalliset viranomaiset, kuten kunnaneläinlääkärit ja poliisi, valvovat kuntien alueilla eläinsuojelulain noudattamista. Aluehallintoviraston mukaan epäilyilmoitus eläinsuojelulain vastaisesta eläimen kohtelusta tulee tehdä ensisijaisesti kunnaneläinlääkärille, mutta eläinsuojelulain mukaan kaltoinkohteluepäilyyn perustuva tarkastusoikeus on myös aluehallintovirastolla, kunnan terveystarkastajalla, poliisilla ja eläinsuojeluvalvojalla.

Eläinsuojelulakia ollaan uudistamassa

Nykyinen eläinsuojelulaki on tullut voimaan vuonna 1996, eikä se ole enää ajantasainen. Näin ollen Maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt hankkeen lain uudistuksesta. Viimeisimmän tiedotteen mukaan uudistetun lain olisi tarkoitus tulla voimaan vuonna 2019.

Ministeriön mukaan lain uudistuksen tarkoituksena on modernisoida se vastaamaan niitä vaatimuksia, joita nykypäivänä asetetaan eläintenpidolle. Eläinsuojelulakia on tarkoitus selkeyttää ja samalla uudistaa niin, että se olisi perustuslain vaatimusten mukainen. Tavoitteina ovat ministeriön mukaan myös eläinten hyvinvoinnin parantaminen, eläinsuojeluvalvonnan tehostaminen sekä EU-lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon varmistaminen kansallisessa lainsäädännössä.

Ennen lain valmistelun aloittamista ministeriö pyysi mm. eläinsuojeluviranomaisilta, eläintenpitäjiltä, etujärjestöiltä ja kansalaisilta mielipiteitä siitä, miten heidän mielestään lakia tulisi uudistaa. Nettikyselyyn vastanneiden kansalaisten mielestä tärkeintä olisi muuttaa lakia ensisijaisesti niin, että eläinsuojelurikoksista saisi nykyistä kovempia tuomioita. Lisäksi viidesosa toivoi Suomeen turkistarhauskieltoa ja yli kymmenen prosenttia vastaajista toivoi tuotantoeläimille parempia oloja. Myös jonkinlaista ”ajokorttia” toivottiin, jolla sen haltija voisi osoittaa olevansa pätevä hoitamaan eläimiä.

Viranomais- ym. tahoilta mielipiteitä kysyttiin tutkimuksella, jonka toteutti Suomen Gallup Elintarviketieto Oy. Tutkimukseen vastanneista kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että laki on nykyisellään toimiva. Heidän näkemyksiensä mukaan lakia voitaisiin kuitenkin selkeyttää ja siihen voitaisiin lisätä soveltamisohjeita. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että harraste-, seura- ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin huomiointi on tärkeää, eikä eläimille saisi aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä.

Lain valmistelun avuksi Maa- ja metsätalousministeriö on perustanut ohjausryhmän, johon Suomen eläinsuojeluyhdistyksen SEY:n mukaan kuuluu jäseniä muun muassa ministeriöistä ja erilaisista etujärjestöistä.

Teemaviikko 4/17, osa 5: Oikeudenkäyntikulut

Tässä tekstissä käydään läpi oikeudenkäyntikulujen muodostumista. Emme ota kantaa yksittäisen tapauksen oikeudenkäyntikuluihin. Tällä tekstillä ei ole tarkoitus perustella korkeita oikeudenkäyntikululaskuja tekijänoikeutta koskevissa asioissa.

Oikeudenkäyntikulut muodostuvat asiamiehen tekemästä työstä ja asian hoitamisesta aiheutuneista kuluista, kuten esimerkiksi todistajanpalkkioista ja todisteiden hankkimisesta aiheutuneista kustannuksista. Asiantuntijatodistelu on useimmiten kalliimpaa johtuen asiantuntijalausunnon laatimiseen käytettävästä ajasta ja mahdollisesta asiantuntijan suullisesta kuulemisesta.

Usein vastaajan oikeudenkäyntikululasku peilautuu kantajan oikeudenkäyntikululaskuun, sillä monet vastaajan asiamiehen toimenpiteet johtuvat kantajan asiamiehen toimenpiteistä.

Ylimääräiseltä selvitystyöltä vältytään, jos kantaja esittää kaikki vaatimuksensa, väitteensä ja todisteensa jo kannekirjelmän yhteydessä, vaikka todisteita on mahdollista toimittaa vielä haastehakemuksen jälkeenkin. Tällöin vastaajalla on parhaat mahdollisuudet myös perehtyä kantajan vaatimuksiin ja väitteisiin ja vastata niihin. Asian hoitamiseen tarvittava työmäärä ja kustannukset voivat kasvaa yllättäen, mikäli osapuolet tuovat esille uusia seikkoja ja todisteita vielä valmistelun loppupuolella.

Teemaviikko 4/17, osa 4: Näyttö tuomioistuimessa

BitTorrent-vertaisverkkoa koskevissa tekijänoikeustapauksissa vastaajalle voi olla ongelmallista omaa kantaansa tukevan näytön hankkiminen. Näytön arviointi on tuomioistuimen tehtävä emmekä ota tässä kirjoituksessa kantaa siihen, mikä näyttö on riittävää tai miten näyttöä tulee arvioida. Jokainen tapaus on erilainen ja esitetty näyttö arvioidaan tuomioistuimessa aina tapauskohtaisesti.

Kantajat ovat esittäneet väitteidensä tueksi lähtökohtaisesti teknistä näyttöä. Vaikka teknisessä näytössä voi olla virheitä, tällaisen teknisen näytön luotettavuuden kiistäminen vaatii käytännössä asiantuntijanäyttöä vastaajalta. Asiantuntijan palkkio tällaisesta vaihtelee työmäärästä riippuen, mutta voidaan puhua tuhansista euroista. Yksittäisten epäkohtien havaitseminen ja esiin tuominen kantajan todisteissa ei lähtökohtaisesti ole välttämättä riittävää.

Vastaajan on esitettävä todisteet omien väitteiden ja vaatimusten tueksi. Vastaajan näkökulmasta näytön hankkiminen voi olla erityisen ongelmallista. Oikeudenkäynti alkaa mahdollisesti yli vuosi väitetyn loukkauksen jälkeen ja ensimmäinen asiaa koskeva kirjekin on saattanut tulla yli puoli vuotta väitetyn loukkauksen jälkeen. Vastaaja voi esimerkiksi toimittaa tietokoneensa asiantuntijan tutkittavaksi. Ongelma saattaa kuitenkin olla siinä, että tietokoneita päivitetään, ohjelmia ja laitteita uusitaan. Vastaaja ei välttämättä pysty tutkituttamaan sellaista tietokonetta, joka hänellä on ollut väitetyn loukkauksen aikaan.

Vastaaja on voinut olla kotona, mutta ei ole tehnyt loukkauksia. Tilanne on samankaltainen kuin henkilö pyrkisi osoittamaan, mitä hän on tai ei ole syönyt aamupalaksi 12.1.2016. On teoriassa mahdollista, että hän söi leipäviipaleen, mutta ei välttämättä pysty sitä osoittamaan.

Teemaviikko 4/17, osa 3: Ovatko tekijänoikeuskirjeet perintää?

Otsikon kysymys on selvityksen alla aluehallintovirastolla ja aluehallintovirasto on selvittänyt asiaa myös kuluttajaviraston kanssa. Virallista vastausta kysymykseen ei ole vielä saatu, mutta kysymys on syytä ottaa pohdintaan.

Perintä on lähtökohtaisesti luvanvaraista toimintaa. Poikkeus luvanvaraisuuteen on esimerkiksi asianajotoimistoilla, sillä asianajotoimistojen toimintaa valvoo Asianajajaliitto. Ainoastaan riidatonta saatavaa saadaan lähteä perimään. Useimmiten saatava on riidaton velkojan näkökulmasta, kunnes velallinen riitauttaa saatavan.

Perintä on perintälaissa säädettyä toimintaa. Vaikka perintä käsitetään usein laskujen perinnäksi, myös muita saatavia voidaan periä. Perintälain mukaan perinnällä tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti suorittamaan erääntynyt velka. Perintälaki on pakottava velallisen hyväksi. Esimerkiksi oikeuskirjallisuudessa on katsottu vahingonkorvausten osalta, että vahinkoa kärsinyt on velkoja ja vahingon aiheuttaja velallinen.

Yksittäisen saatavan periminen ei vielä vaadi perintälupaa. Yksittäisellä hakemuksella markkinaoikeudelle oikeudenhaltijat ovat vaatineet luovuttamaan jopa 3.500 IP-osoitteen haltijan yhteystiedot. Tällöin ei voida katsoa, että kyse olisi yksittäisestä saatavasta.

Perintälain mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Aluehallintovirasto on ottanut useissa tapauksissa kantaa perintäkulujen kohtuullisuuteen. Kuluttajasaatavissa maksuvaatimuksen kulut voivat lähtökohtaisesti olla enintään 24,00 euroa, kun saatava on 100,00-1.000,00 euroa. Jos kyse ei ole kuluttajaperinnästä, perintäkulujen tulee olla muuten kohtuulliset. Kohtuullisena tuskin voidaan pitää satojen eurojen perintäkuluja, jos asiassa ei ole tehty muuta, kuin laadittu maksuvaatimus.

Perintälain mukaan velallisella on pyynnöstä oikeus saada velkojalta maksutta ajantasainen tieto velkojensa kokonaismäärästä ja perusteista, erittely maksamattomista veloista ja niiden lyhennyksistä sekä selvitys velkapääomalle kertyneiden korkojen ja kulujen määräytymisestä. Jos tekijänoikeuskirjeet katsottaisiin perinnäksi, kirjeensaajalla olisi tällöin oikeus saada erittely kulujen määräytymisestä.

 

Päivitys 8.5.2017:

Olemme tänään saaneet Aluehallintovirastolta vastauksen. Tekijänoikeuskirjeissä Aluehallintoviraston mukaan kyse ei ole perintätoiminnasta, vaan saatavan eräännyttämistoimesta.

Teemaviikko 4/17, Osa 2: Tekijänoikeuskirjeiden selvittely

Tämän päivän aiheena on tekijänoikeuskirjeet ja asian selvittäminen. Emme ota kirjoituksessa kantaa siihen, miten kirjeensaajan tulee yksittäistapauksessa toimia. Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut asiaan liittyen oman ohjeistuksensa. Kirjoituksessa ei myöskään oteta kantaa siihen, onko kirjeensaaja syyllistynyt loukkaukseen vai ei.

Jos oikeudenhaltija kokee oikeuksiensa tulleen loukatuksi, hän voi lähettää katsomalleen oikeudenloukkaajalle kirjeen. Jos kirjeessä esitetään hyvitysvaatimus tai sovintotarjous, tulisi kirjeessä eritellä hyvitysvaatimuksen määrä ja kulujen määrä. Jos kirjeessä esitetään sovintoa, tulisi kirjeestä ilmetä myös se alkuperäisen vaatimuksen määrä, jotta kirjeen vastaanottaja voi arvioida sovintoehdotusta suhteessa alkuperäiseen vaatimukseen.

Oikeudenhaltijan esittämän hyvitysvaatimuksen sovittelukin voi olla mahdollista. Asian sopiminen edellyttää molempien osapuolten suostumusta. Siten on mahdotonta luvata ennakolta, että edes asiamiestä käyttämällä vaadittua hyvitysvaatimusta voitaisiin saada alennettua. Jotta kohtuullisesta hyvityssummasta voidaan lähteä neuvottelemaan, kirjeensaajan tulisi tietää, mitkä ovat oikeudenhaltijan todelliset euromääräiset vaatimukset ja mihin nämä vaatimukset perustuvat.

Jos aiheutuneita kuluja ei euromääräisesti ole eritelty kirjeessä, kirjeensaajan on mahdoton arvioida kulujen kohtuullisuutta. Kulujen erittely ei oikeudenhaltijalle ole hankalaa, sillä aiheutuneista kuluista oikeudenhaltija pystyy osoittamaan laskut ja kuitit.

Riita-asian selvittäminen tuomioistuimen ulkopuolella on lähtökohtaisesti aina järkevää, sillä oikeudenkäynnit ovat raskaita, hitaita ja kalliita. Menettely tuomioistuimessa on usein muodollista ja monimutkaista, jolloin asiamiehen käyttämiseen voi olla tarvetta turvautua.

Tekijänoikeuskirjeissä kehotetaan ottamaan yhteyttä kirjeen lähettäjään ja selvittämään asia. Kirjeissä myös pyydetty ottamaan yhteyttä, jos asiassa on jotakin kysyttävää. Asian selvittäminen vaatii osapuolilta toimivaa vuoropuhelua ja todellista halua asian selvittämiseen.

 

 

Teemaviikko 4/17, Osa 1: Kohtuullisen hyvityksen määrä

Vuosi sitten teimme pidimme teemaviikon tekijänoikeutta koskeviin kirjeisiin liittyen. Nyt pidettävällä teemaviikollamme päivitämme tietoja ja tuomme uutta näkökulmaa keskusteluun. Aloitamme teemaviikon kohtuullisen hyvityksen määrällä.

Hyvitys

Korkein oikeus on tapauksessa KKO 2010:47 ottanut kantaa hyvityksen määrään. Tuolloin kohtuulliseksi hyvityksen määräksi katsottiin 15 % ohjevähittäishinnasta per levitetty kappalemäärä.

Uudemmissa tapauksissa kantajien mukaan nykytekniikan muuttuessa levitettyjä kappalemääriä ei pystytä osoittamaan. Tämä on johtanut siihen, että kantajat ovat pitäneet parven kokoa ankaroittavana seikkana. Markkinaoikeuteen toimitetuissa haastehakemuksissa on esitetty ankaroittavina seikkoina parven koon lisäksi teoksen haavoittuvaa muotoa, korkeaa resoluutiota, teon tuomittavuutta ja loukkauksen kohdistumista välittömästi julkaisun jälkeiseen ajankohtaan.

Markkinaoikeus on ottanut kantaa kohtuullisen hyvityksen määrään tapauksessa Dnro 2015/628. Normaalikorvausta ei asiassa määritetty. Asiassa huomioitiin hyvitystä korottavia ja alentavia seikkoja, jolloin kohtuulliseksi hyvitykseksi katsottiin yhden elokuvan osalta 100,00 euroa ja yhden televisiosarjan jakson osalta 50,00 euroa. Tuomio ei ole lainvoimainen, sillä kantajat ovat valittaneet asiassa hyvityksen määrästä korkeimpaan oikeuteen.

Ankaroittavina seikkoina markkinaoikeus huomioi sen, että loukkaus oli tapahtunut hyvin pian teoksen julkaisun jälkeen ja että vastaaja oli osallistunut teoksen hallitsemattomaan levitykseen.

Alentavina seikkoina markkinaoikeus huomioi sen, ettei parven jäsen voi vaikuttaa muihin käyttäjiin, vastaaja ei saanut tehdystä loukkauksesta taloudellista hyötyä eikä asiassa ollut selvitetty, kuinka monelle teosta oli jaettu.

Ensisijaisesti tulisi määritellä, mikä on normaalikorvauksen määrä. Tapauskohtaisesti arvioituna kohtuullinen hyvityksen määrä voisi sitten olla alhaisempi tai korkeampi, riippuen tapauksen yksityiskohdista.

Valvonnan kulut

Kantajien haastehakemuksissa ei hyvityksen lisäksi ole vaadittu valvonnan kuluja, joita kantajien lähettämissä kirjeissä on vaadittu. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että ei ole perusteltua vaatia loukkaajaa osallistumaan valvontajärjestelmän kuluihin edes osaksi, koska järjestelmän kulut olisivat aivan yhtä suuret, vaikka juuri kyseinen oikeudenloukkaaja olisikin pidättäytynyt tekijänoikeuden loukkaavasta toiminnasta. Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että normaalikorvaus kattaa valvontajärjestelmän ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia, joten erillisten kustannusten vaatimista ei voida pitää perusteltuna.

Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että oikeudenloukkauksen aiheuttamat kulut voivat tulla korvattaviksi, jos tästä on nimenomaan aiheutunut oikeudenomistajalle kuluja. Tällaiset kulut on oikeudenomistajien osoitettavissa laskuin ja kuitein. Jos vaadittuja kuluja ei todellisuudessa ole aiheutunut, niitä ei voi vaatia kirjeensaajaa myöskään maksamaan.

(Oikeuskirjallisuus: Katariina Sorvarin teokset Vastuu tekijänoikeuden loukkauksesta: erityisesti tietoverkkoympäristössä (2005) ja Tekijänoikeuden loukkaus (2007)

 

Verkko-ostosten verotus ja tullaus

Kuluttaja voi pääsääntöisesti vastaanottaa EU-alueelta tilatut tavarat suoraan kotiinsa ilman tulliselvitystä ja tullimaksua eikä ostajan tarvitse erikseen tilittää niistä myöskään arvonlisäveroa. Poikkeuksen muodostavat muutamat erityisalueet, kuten Jerseyn saari. EU:n ulkopuolelta tilatuista tavaroista on tehtävä tulliselvitys, maksettava tullimaksu ja arvonlisävero. Tullimaksujen ja maahantuontiverojen kannalta oleellista ei ole se mistä maasta tavara tilataan, vaan mistä maasta se toimitetaan.

EU:n ulkopuolelta tilatuista tuotteista ei lähtökohtaisesti tarvitse maksaa tullia, mikäli tavaroiden kokonaisarvo on enintään 150 euroa. Alkoholi-, tupakka- ja hajuvesituotteista tullimaksu on kuitenkin maksettava aina, vaikka niiden arvo jäisikin alle 150 euron. Arvonlisävero on maksettava, kun lähetyksen arvo ylittää 22 euroa, mutta ei silloin, kun kannettavan veron määrä jää alle viiden euron. Alkoholi- ja tupakkatuotteissa tätä minimikantorajaa ei ole, vaan arvonlisävero on maksettava niistä aina.

Tavarat tilanneen kuluttajan on tehtävä lähetyksen tulliselvitys oma-aloitteisesti ja maksettava siitä maahantuontiverot 20 päivän kuluessa lähetyksen saapumisesta. Tulli-ilmoituksen voi tehdä Tullin Tuonti-ilmoituspalvelulla internetissä ja postilähetyksen voi tullata missä tahansa postitullauksia hoitavassa toimipaikassa. Tulliselvityksen tekemisen voi erillisestä maksusta antaa myös huolintayritykselle.