avoliitto

Teemaviikko 3/17: Avoliitto ja vuokrasuhde

Kun seurusteleva pari muuttaa yhdessä vuokra-asuntoon, voidaan vuokrasopimusta tehdessä merkitä vuokralaiseksi joko parisuhteen molemmat osapuolet tai vain toinen heistä. Asuinhuoneen vuokrauksesta annetun lain mukaan avopuolisot vastaavat kuitenkin aina yhteisvastuullisesti vuokrasopimuksesta johtuvista velvoitteista, vaikka huoneisto olisikin vain toisen vuokraama. Tällöin se avopuoliso, joka ei ole vuokrannut asuntoa, on velvollinen maksamaan vuokraa ja huolehtimaan asunnon hoidosta niin kauan kuin hän asuu kyseisessä asunnossa.

Jos vuokrasopimukseen on merkattu vuokralaisiksi molemmat avopuolisot, ei kumpikaan heistä voi irtisanoa vuokrasopimusta ilman toisen lupaa. Lisäksi molempien ollessa vuokralaisina on heitä kumpaakin kuultava asuntoon liittyvissä asioissa.

Jos pariskunta päättää muuttaa yhteen pariskunnan toisen osapuolen jo aiemmin vuokraamaan asuntoon, tulee heidän tehdä kirjallinen asumisilmoitus vuokranantajalle ja taloyhtiölle. Näin kumppani ei tule vuokrasopimukseen mukaan, mutta hyväksyttää vuokranantajalla tämän uuden vuokralaisen ja taloyhtiö osaa lisätä asunnon oveen uuden nimen sekä laskuttaa veden oikealta määrältä asukkaita.

Avopuolisoa ei saa koskaan merkitä alivuokralaiseksi tukien saamisen toivossa, sillä avopuolisoiden katsotaan kuuluvan samaan ruokakuntaan, vaikka he eivät olekaan elatusvelvollisia toisiaan kohtaan.

Jos avoliitto päättyy eroon ja avopuolisot eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, kumpi heistä saa jäädä asumaan yhdessä vuokrattuun asuntoon, voivat he saattaa asian tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tällöin käräjäoikeus arvioi, kumpi heistä tarvitsee huoneistoa enemmän. Tarvittaessa tuomioistuin voi myös vapauttaa molemmat osapuolet vuokrasuhteesta.

Teemaviikko 3/17: Avoliitto – lapset ja huoltajuus

Avoliitossa syntyvällä lapsella on juridisesti vain äiti niin kauan, kunnes lapsen isä tunnustaa lapsen isyyden. Jos isyyttä ei tunnusteta, on lapsi virallisesti isätön ja lapsen äiti vastaa yksin lapsen elatuksesta, vaikka hän olisikin avoliitossa lapsen isän kanssa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan isyys voidaan tunnustaa raskauden aikana äitiysneuvolassa ja lapsen syntymän jälkeen kunnan lastenvalvojan luona. Jos isyyden tunnustaminen halutaan tehdä raskausaikana neuvolassa, on oltava selvää, että isyyden tunnustaja on lapsen isä. Isyyden tunnustamista varten lapsen molempien vanhempien tulee olla läsnä ja heidän henkilöllisyytensä on varmistettava viranomaisen myöntämästä voimassa olevasta henkilöllisyysasiakirjasta. Isyyden tunnustamisen voi vastaanottaa neuvolassa vain terveydenhoitaja tai kätilö ja hänen on huolehdittava siitä, että vanhemmat ymmärtävät isyyden tunnustamisen oikeusvaikutukset.

Kun maistraatti on vahvistanut isyyden, voidaan lapselle antaa isän sukunimi ja isä voi toimia lapsen huoltajana yhdessä lapsen äidin kanssa tai yksin. Lisäksi isälle syntyy lapsen elatusvelvollisuus. Lapselle syntyy isyyden vahvistamisen myötä perintöoikeus isäänsä ja tämän puoleiseen sukuun.

Isyyden tunnustaminen tekee lapsen isästä elatusvelvollisen, mutta se ei tee hänestä automaattisesti lapsen huoltajaa. Jos avopari haluaa vastata lapsen huollosta yhdessä, tulee heidän tehdä yhteishuoltosopimus. Yhteishuoltosopimus voidaan tehdä neuvolassa samaan aikaan isyyden tunnustamisen kanssa. Yhteishuoltosopimus lähetetään kunnan lastenvalvojalle ja kun maistraatti on vahvistanut isyyden, vahvistaa sosiaalilautakunta yhteishuoltosopimuksen. Jos vanhemmat eivät pääse lapsen huoltajuudesta sopimukseen, voidaan asia saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Teemaviikko 3/17: Avopuolison kuolema

Avoliitossa elävillä ei ole samanlaista turvaa toisen puolison kuollessa kuin avioliitossa, sillä avoliitto ei tuo esimerkiksi oikeutta leskeneläkkeeseen. Avoleskellä ei myöskään ole aviolesken hallintaoikeuksia eli hänellä ei ole oikeutta pitää kuolleen puolison jakamatonta jäämistöä hallinnassaan eikä hänellä ole oikeutta jäädä asumaan yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, jos asunto on kuolleen avopuolison nimissä.

Avoliiton päättyessä kuolemaan suoritetaan omaisuuden erottelu nimiperiaatteen mukaan, eli kumpikin avopuoliso pitää omissa nimissään olleen omaisuuden ja mahdolliset yhteisomistussuhteet puretaan. Jos avoleski ei pääse kuolleen avopuolisonsa perillisten kanssa sopimukseen omaisuuden jaosta, voivat he pyytää tuomioistuinta määräämään heille pesänjakajan.

Jos avoliittoon sovelletaan avoliittolakia, voi avoleskellä olla oikeus hyvitykseen, jos vainajan perilliset saavat omaisuuden jaottelussa perusteetonta etua hänen yhteisen talouden hyväksi antamastaan panoksesta. Tällainen tilanne voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun avopuoliso on remontoinut yhteistä kotia niin, että sen arvo on remontin seurauksena huomattavasti noussut ja asunto joudutaan myymään avopuolison kuoleman jälkeen, jolloin avopuolison perilliset hyötyvät remontista.

Avoleskellä voi olla myös mahdollisuus saada perintökaaressa mainittua avustusta jäämistöstä, jos kuolemaan päättyneeseen avoliittoon sovelletaan avoliittolakia. Jäämistöstä saatava avustus on harkinnanvaraista ja se myönnetään yleensä silloin, kun avustus on tarpeen avolesken toimeentulon turvaamiseksi. Avustus voi olla rahallista tai esimerkiksi oikeus jäädä määräajaksi asumaan avopuolisoiden yhteisenä kotina käyttämään asuntoon. Avoleskellä on oikeus saada avustusta, vaikka kuolleen avopuolison testamentti määräisi kaikesta testamenttaajan omaisuudesta.

Koska avopuolisot eivät peri toisiaan, kannattaa heidän huomioida toisensa testamenteissaan. Testamenttaamalla omaisuuttaan avopuolisolle voi testamentin tekijä esimerkiksi varmistaa, että pidempään elävä puoliso saa jäädä asumaan heidän yhteiseen kotiinsa.

Teemaviikko 3/17: Avoero

Avoliiton päättyessä eroon toimitetaan avopuolisoiden omaisuuden erottelu, jos toinen osapuoli sitä vaatii. Omaisuuden erotteluun sovelletaan lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (myöh. avoliittolaki), jos pari on ollut avoliitossa vähintään viisi vuotta tai heillä on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avoerossa kumpikin osapuoli pitää lähtökohtaisesti oman omaisuutensa, mutta toisella osapuolella voi olla oikeus hyvitykseen yhteisen talouden hyväksi antamastaan panoksesta, jos siitä syntyy omaisuuden erottelussa toiselle perusteetonta etua.

Omaisuuden erottelussa käytetään niin kutsuttua nimiperiaatetta, jonka mukaan omaisuus kuuluu sille, kenen nimissä se on.  Jos avopuolisoilla on yhteistä omaisuutta, on yhteisomistussuhde vaadittaessa purettava. Omaisuuden erottelu voidaan tehdä avopuolisoiden keskinäisen sopimuksen perusteella, mutta jos omaisuuden jaottelusta ei päästä sopimukseen, on heillä mahdollisuus hakea tuomioistuimelta pesänjakajan määräämistä.

Avoliittolain mukaan avopuolisolla on oikeus saada hyvitystä, jos hänen yhteisen talouden hyväksi antamastaan panoksesta syntyy omaisuuden erottelussa toiselle perusteetonta etua. Hyvitystä voi vaatia esimerkiksi silloin, kun avopuoliso on jäänyt pitkäksi aikaa kotiin hoitamaan lasta antaen toiselle mahdollisuuden käydä töissä omaisuutensa kartuttamiseksi.  Avopuolisolla ei kuitenkaan ole oikeutta hyvitykseen silloin, kun syntynyt etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.

Hyvityksestä voidaan joko sopia tai hyvitysvaatimus voidaan esittää omaisuuden erottelua varten määrätylle pesänjakajalle. Hyvitysvaatimus voidaan myös saattaa kanteella tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos pesänjakajaa ei ole määrätty. Oikeus hyvitykseen raukeaa, jos hyvitystä ei vaadita omaisuuden erottelussa eikä sitä koskevaa kannetta ole nostettu kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta.

 

Teemaviikko 3/17: Avoliitto – mitä se tarkoittaa?

Avoliitosta puhutaan silloin, kun pariskunta asuu yhdessä avioliitonomaisissa olosuhteissa kuitenkaan olematta naimisissa keskenään. Avoliittoa ei solmita eikä rekisteröidä minnekään, vaan se syntyy yksinkertaisesti silloin, kun seurusteleva pari muuttaa virallisesti samaan osoitteeseen.

Avoliitossa elämiseen ei vaadita täysi-ikäisyyttä, vaan myös alle 18-vuotias voi lain mukaan olla avoliitossa.

Avoliitto ei ole virallinen siviilisääty, vaan avoliitossa elävät katsotaan naimattomiksi.  Kuitenkin eräät viranomaiset (esim. Kela) vaativat tiedon avoliitossa elämisestä, sillä avoliitolla on vaikutusta tiettyjen sosiaalietuuksien määrään.

Avoliitto eroaa avioliitosta monessa suhteessa, vaikka puhutaankin elämisestä ”avioliitonomaisissa olosuhteissa.” Avopuolisoilla ei kuitenkaan ole elatusvelvollisuutta toisiinsa. Heillä ei myöskään ole oikeutta toistensa omaisuuteen eivätkä he voi periä toisiaan tai saada puolisonsa kuoleman perusteella leskeneläkettä.

Suomessa ei ole ollut avoliittoa koskevaa lainsäädäntöä ennen vuotta 2011, jolloin vahvistettiin laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Tätä lakia sovelletaan avoliiton päättyessä ja sen määritelmän mukaan avoliitolla tarkoitetaan yhteistaloudessa asuvia parisuhteen osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.

Lain mukaan avioliitossa oleva ei voi olla samaan aikaan avoliitossa. Myöskään samaa sukupuolta olevien ei katsota elävän keskenään avoliitossa, jos he eivät ole rekisteröineet parisuhdettaan.