Perintä-teemakuukausi osa 2: Ennakointi ja luottotietojen tarkistus


Perintä on tehokas keino saada maksu omille saatavilleen, mutta tehokkaampaa on ennakoiminen. Esimerkiksi vuokra-asioissa ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista kannattaa tarkistaa mahdollisen tulevan vuokralaisen luottotiedot. Jo vuokrausilmoituksessa kannattaa ilmoittaa, että hakijan luottotiedot tarkastetaan. Pelkästään tämä karsii osan sellaisista hakijoista, joilla luottotiedot eivät ole kunnossa. On toki mahdollista, että luottotiedot ovat kunnossa ja juuri sinun saatavasi on ensimmäinen, joka jätetään maksamatta. Mutta mikäli luottotiedot eivät ole kunnossa, on hyvinkin todennäköistä, ettet myöskään sinä tule saamaan saatavaasi.

Jos olet tehnyt kauppaa asiakkaan kanssa ja asiakas jättää laskun maksamatta, kannattaa harkita kaksi kertaa, myykö kyseiselle asiakkaalle uudelleen. Joskus lasku unohtuu maksaa tai asiakkaalla voi olla tilapäinen maksuongelma, mutta jos laskun maksua selvästi vältellään ja saat useita lupauksia saamatta edes osasuoritusta, ei kyseiselle asiakkaalle kannata enää jatkossa myydä mitään laskulla.

Perintä-teemakuukausi, osa 1: Saatavan vanhentuminen

Yleisen vanhentumisajan mukaan saatava vanhenee kolmessa vuodessa. Useimmiten vanhentumisaika alkaa kulua laskun eräpäivästä. Vanhentuminen voidaan kuitenkin katkaista muistuttamalla velallista erääntyneestä saatavasta. Muistutukset kannattaa aina tehdä kirjallisesti, jotta siitä jää itselleen todiste. Näin myös itse muistaa, milloin vanhentumisen on katkaissut.

Lain mukaan luonnollisen henkilön sopimukseen perustuva rahavelka vanhentuu viimeistään, kun 20 vuotta on kulut velan erääntymisestä. Mikäli velkoja on luonnollinen henkilö, vanhentumisaika on 25 vuotta. Velka vanhenee tällöin lopullisesti eikä tätä vanhentumisaikaa voida katkaista.

Ei kuitenkaan kannata odotella velan vanhentumista, vaan periä sinulle kuuluvat saatavat. Jos sinulla on maksamattomia saatavia, ota meihin yhteyttä jo tänään!

Tekijänoikeuskirjeet -teemakuukausi, osa 3: EU-oikeuden mukaan tekijänoikeusloukkauksen vierittäminen muiden niskoille edellyttää tarkempia tietoja

Saksassa on riidelty tekijänoikeuskorvauksista, kun yksityishenkilö on väitetysti jakanut äänikirjaa verkossa. Hän kiistänyt teon ja korvausvelvollisuuden välttämiseksi vedonnut siihen, että hänen vanhemmillaan on myös pääsy samaan verkkoyhteyteen. Saksassa mainittu perustelu on aiemmin riittänyt vapauttamaan henkilön korvausvelvollisuudesta vastaavassa tapauksessa. Nyt paikallinen oikeus kuitenkin pyysi EU-tuomioistuimelta ratkaisua siihen, oliko paikallinen laki tässä suhteessa ristiriidassa EU-oikeuden kanssa ja näin oli: pelkästään tällaisen perusteen esittäminen ei riitä, vaan väitteentekijän on esitettävä myös näyttöä siitä, miten ja milloin verkkoyhteyttä olisi käytetty.

Ratkaisu vaikuttaa Suomessa tekijänoikeuskirjeitä saaneiden mahdollisten oikeudenkäyntien kannalta jokseenkin vaaralliselta. Oikeudessa selitykseksi ei todennäköisesti tule riittämään se, että väitetyn teon on voinut tehdä joku muu henkilö väitetyn loukkaajan verkkoyhteyttä käyttäen. Mikäli oikeudenhaltija pystyy osoittamaan, että juuri väitetyn loukkaajan yhteyttä on todella käytetty oikeudenloukkauksen tekemiseen, näytäisi todistustaakka tämän jälkeen kääntyvän väitetyn loukkaajan puolelle: hänen tulisi kyetä osoittamaan, ettei hän ole tekoa tehnyt tai vähintään, että joku muu on käyttänyt hänen verkkoyhteyttään todistetusti. Todistustaakkaratkaisu on siinä mielessä erikoinen, että tällainen ajattelu sisältää samalla olettaman siitä, että kaikki loukkaukset tapahtuisivat verkkoyhteyden haltijan toimesta vaikka tekijää ei olisikaan näytetty toteen. Verkkoyhteyden haltijan sitävastoin tuleekin pystyä osoittamaan loukkaukselle uskottava muu tekijä.

Linkki EU-tuomioistuimen ratkaisuun: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=206891&pageIndex=0&doclang=FI&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=1460627

Tekijänoikeuskirjeet -teemakuukausi, osa 2: Voiko tekijänoikeushyvityksiä periä?

Perinnän edellytyksenä on, että saatava on ”selvä ja riidaton”. Lähtökohtana tässä on velkojan näkökulma, eli jos saatava on velkojan näkemyksen mukaan selvä ja riidaton, perinnän aloittamiselle ei ole estettä.

Jos velallinen (ts. perinnän kohde) kiistää maksuvelvollisuutensa, perintätoimiston tulee selvittää tilanne ennen perinnän jatkamista. Velallisen tulee esittää kiistämiselle jokin peruste. Jos perustetta ei esitetä, perintätoimiston tulisi tiedustella perustetta velalliselta ennen perinnän jatkamista. Jos velkoja katsoo, että kiistämisperusteella ei ole vaikutusta maksuvelvollisuuteen, velalliselle tulisi kertoa miksi velallisen esittämä peruste ei vaikuta asiassa. Riitaisen saatavan perintää ei saa jatkaa. Myöskin epäselvässä tilanteessa perintä olisi ennemmin syytä keskeyttää, kuin jatkaa sitä.

Kiistämisperusteet vaihtelevat tapauskohtaisesti. Kun velkojan saatava perustuu esim. kirjalliseen sopimukseen tai aiheelliseen laskuun, kiistämiseltä voidaan usein edellyttää vastaavasti jotain näyttöä siitä, ettei sopimusta ole tai lasku on jo maksettu. Jos velan olemassaolo sen sijaan edellyttää ensisijaisesti velkojalta näyttöä, ei järin korkeita kiistämisen perusteita yleensä voida edellyttää velalliselta.

Entä sitten tekijänoikeuskirjeessä vaadittu hyvitys ja sen perintä? Velkoja voi olla siinä uskossa, että kirjeensaaja on asiassa maksuvelvollinen, ellei kirjeensaaja ole aiemmin kiistänyt maksuvelvollisuuttaan. Mikäli velkoja katsoo näin olevan, maksun perimiselle ei periaatteessa ole estettä. Jos velallinen (ts. kirjeensaaja) kuitenkin maksumuistutuksen tai -vaatimuksen jälkeen kiistää maksuvelvollisuutensa, tulee perintätoimiston/velkojan selvittää tilanne. Mikäli kirjeensaaja ilmoittaa, ettei ole vaatimuksen perusteena olevaa tekoa tehnyt, velkojan tulisi esittää vähintään jonkinlainen peruste/näyttö siitä, että juuri kirjeensaaja on asiassa maksuvelvollinen. Mitä vahvempi riitautuksen peruste on, sitä vahvempi ”näyttö” tulisi olla myös maksuvelvollisuuden puolesta, jotta perintää voitaisiin jatkaa.

Tekijänoikeuskirjeet -teemakuukausi, osa 1: Osoitehanat auki vai kiinni?

Tekijänoikeusloukkauksiin liittyvien ip-osoitteiden hakeminen markkinaoikeuden päätöksillä alkoi vuosien 2013-2014 aikana, jolloin markkinaoikeuden määräyksillä selvitettiin reilu tuhat väitettyihin loukkauksiin liittyvää ip-osoitetta. Seuraavina vuosina toiminta laajeni toden teolla ja osoitteita haettiin vuonna 2015 kymmeniä tuhansia, vuonna 2016 osoitemäärät lähenivät jo 100.000:a osoitetta. Ilmiö herätti myös median kiinnostuksen ja palstatilaa irtosikin useista lehti- ja verkkojulkaisuista.

Tilanteen laajuuteen ja osoitevirtaan herättiin viimeistään vuonna 2017. Markkinaoikeus laittoi päätöksiin jarrua saman vuoden kesällä, mutta osoitteita oli kuluvana vuonna ehditty kuitenkin luovuttaa jo kymmeniä tuhansia. Osoiteluovutukset näyttivät olevan hetkellisesti jäässä, kun markkinaoikeudessa mietittiin mahdollista linjamuutosta ja EU-oikeuden, yksityisyydensuojan sekä tekijänoikeuksien haltijan oikeuksien suhdetta ja merkitystä. Päätöksissä alusta saakka lähinnä mainintana pyörinyt ”merkittävissä määrin”-kynnys näytti hakevan tasoaan, kun markkinaoikeus antoi hylkäävän luovutuspäätöksen nro 333/17, kts. https://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1497263623678.html.

Oikeudenhaltijat eivät kuitenkaan perääntyneet yrityksissään, vaan hakuprosessit jatkuivat muiden osoitteiden osalta ja 2018 alkuvuodesta yhteystietoja saatiin jälleen, joskin vain murto-osassa hakemuksessa eritellyistä ip-osoitteista.

Uusimpien ratkaisujen perusteella voidaan pyrkiä hahmottamaan, mille tasolle ”merkittävissä määrin” -kynnys tällä hetkellä asettuu. Ratkaisujen perusteluissa ip-osoitteet on jaoteltu saatujen koepalamäärien mukaan seuraavasti: yli 500kpl, 100-499kpl, alle 100kpl per ip-osoite. Luovutettavaksi määrättyjä ip-osoitteita on poikkeuksetta ollut vähemmän, kuin ip-osoitteita, joista on ilmoitettu tehdyn yli 500kpl koepalahavaintoa. Määrän lisäksi merkitystä on annettu sille, miten pitkältä ajalta havaintoja on tehty. Tästä ei liene kuitenkaan pääteltävissä, että koepaloja edellytetään olevan vähintään 500kpl osoiteluovutuksen saamiseksi. Nimittäin vielä jokin aika sitten annetussa ratkaisussa määrät oli jaoteltu ryhmiin yli 50, 10-49 ja alle 10kpl. Kyseessä on todennäköisemmin vain tiivistetty tapa antaa suuntaa sille, millaisia havaintomääriä väitetyistä loukkauksista on kulloinkin tehty. Kuten markkinaoikeus itsekin perusteluissaan mainitsee, merkittävyyttä ei voi sitoa suoraan koepalojen määrään. Tällainen linjaus olisikin jokseenkin vaarallinen, sillä koepalamäärä on todennäköisesti melko suoraan riippuvainen valvontaa tekevän tahon koepalojen latausyritysten määrästä, ts. siten valvojan kontrollin alla.

Uusimmissa ratkaisuissa ip-osoitteita on määrätty luovutettavaksi vain n.0-5% niistä osoitteista, jotka hakijat ovat yksilöineet hakemuksissaan. Aivan vähäiset väitetyt loukkaukset ovat karsiutuneet päätösten ulkopuolelle ja niitä näyttää olevan lähes 95% tai enemmän hakijan yksilöimistä havainnoista. Mikäli vastaavaa karsintaa ja merkittävissä määrin-kynnystä olisi sovellettu heti alusta lähtien, olisi n. 200.000 osoitteen sijaan osoitetietoja luovutettu enintään 10.000kpl.

Uuden yrittäjän teemakuukausi, osa 4: Oikeudenkäynnit

Oikeudenkäynnit ovat aina raskaita ja kalliita. Oikeudenkäynteihin menee useimmiten kuukausia, mutta pahimmassa tapauksissa oikeudenkäynti voi kestää vuosia.

Oikeusturvavakuutus on tärkeä osa riskienhallintaa. Jos asiakkaan tai yrityksen sopimuskumppanin kanssa tulee riitaa, riski oikeudenkäyntikulujen maksamisesta ei ainakaan kokonaisuudessaan jää yrittäjän vastuulle. Oikeusturvavakuutus kannattaa valita tarkkaan ja vakuutusehdot kannattaa lukea huolellisesti. Jotkut vakuutukset kattavat sekä omat, että mahdolliset maksettavaksi tulevat vastapuolen kulut ja jotkut vakuutukset taas kattavat ainoastaan omat oikeudenkäyntikulut, mutta eivät vastapuolen kuluja. Ehdoista riippuen kulut saatetaan korvata myös silloin, kun asiassa päästään sovintoon.

Oikeusturvavakuutuksissa, kuten muissakin vakuutuksissa, on omavastuuosuus. Usein omavastuuosuus on 15-20 %, mutta tämäkin tulee selvittää vakuutusta otettaessa. Prosenttiosuudesta huolimatta omavastuuosuudella on usein alaraja. Vakuutuksesta riippuen korvauksella saattaa olla myös yläraja, jonka ylimenevän osuuden yrittäjä joutuu itse korvaamaan.

Aina välillä tulee vastaan ihmisiä, jotka itse haluavat hoitaa oikeudenkäyntinsä. Mikäli olet saanut haasteen, kannattaa haastetta edes näyttää juristille ja keskustella asiasta. Mitä aikaisemmin haasteen saatuaan ottaa yhteyttä juristiin, sitä paremmin hänellä aikaa on perehtyä haasteeseen ja vastata siihen.

Uuden yrittäjän teemakuukausi, osa 3: Perintä

Yksi yrittäjän suurimpia harmistuksen aiheita on, kun hän tehnyt useita tunteja töitä ja asiakas jättää laskunsa maksamatta. Maksuhuomautuksiin menee aikaa ja laskujen periminen itse on työlästä.

Paras ratkaisu tähän ongelmaan on asiakkaan maksuhäiriöiden selvittäminen jo ennen sopimuksen tekemistä. Ratkaisu ei toki ole aukoton, koska sinun yrityksesi voi sattumalta olla ensimmäinen, jonka lasku jätetään maksamatta.

Mikäli lasku on kuitenkin jäänyt maksamatta eikä suoritusta maksuhuomautuksesta huolimatta tule, asia kannattaa siirtää perintään. Perintään siirtämisellä tarkoitamme nimenomaan sitä, että perintä annetaan ulkopuoliselle tehtäväksi. Tämä säästää yrittäjän aikaa omaan työhön ja siihen, minkä hän osaa parhaiten. Omia saataviaan voi lähteä toki itsekin perimään.

Uuden yrittäjän teemakuukausi, osa 2: Sopimukset

Sopimukset ovat välttämätöntä osa yritystoimintaa, sillä jokainen yrittäjän tekemä myynti on sopimus. Yritysmuodosta riippuen voi jo perustamisvaiheessa olla tarvetta sopimuksille. Yleisimpiä tällaisia perustamisvaiheen sopimuksia ovat osakeyhtiön osakassopimuksen, jossa sovitaan osakkaiden oikeuksista ja velvollisuuksista.

Vaikka suullisetkin sopimukset ovat päteviä, sopimukset kannattaa aina tehdä kirjallisesti. Jälkikäteen voi olla vaikea osoittaa suullisen sopimuksen voimassaoloa tai sisältöä. Kuulostaa ehkä rikkoutuneelle levylle, mutta kirjallisten sopimusten tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.

Sopimuksissa kannattaa aina miettiä, mistä sovitaan ja mitkä ovat osapuolten oikeudet ja velvollisuudet. On myös otettava huomioon se, miten toimitaan, jos sopimuksen täyttämisessä tapahtuu virhe tai muita ongelmia ilmenee sopimussuhteessa.

Vakioehtoja miettiessä kannattaa sanamuodot miettiä tarkkaan ja muistaa tuoda esille vakioehdot sopimuskumppanille.

Uuden yrittäjän teemakuukausi, osa 1: Tilitoimiston valinta

Tänään vietetään jälleen yrittäjänpäivää ja teemakuukautemme kirjoitukset onkin suunnattu uusille yrittäjille.

Ensimmäisessä tekstissä käsittelemme tilitoimiston valintaa, sillä se on yksi aloittavan yrittäjän tärkeimpiä valintoja. Mistä tietää, mikä on hyvä tilitoimisto ja minkälainen on hyvä kirjanpitäjä? Osakeyhtiölain mukaan toimitusjohtaja vastaa siitä, että yhtiön kirjanpito on lainmukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty. Ammattitaito ja huolellisuus ovat kirjanpidossa seikkoja, joita ei voi ylikorostaa. Kirjanpidon hoitaminen uskotaan tilitoimistolle juuri siitä syystä, joku muu tekee kirjanpidon huolellisesti ilman, että sitä tarvitsee itse tehdä. Huolimattomuudesta yrittäjä maksaa kalliisti, sillä omaa työaikaa menee huolimattomuusvirheiden selvittämiseen ja oikaisemiseen, mikäli tilitoimisto ei huomaa omia virheitään tai pahimmassa tapauksessa laskuttaa omien virheidensä selvittämisestä.

Jos tilitoimiston laskutus perustuu tuntilaskutukseen, kannattaa laskutusta ja kirjanpidon tekemiseen käytettyjä tuntimääriä seurata. Kirjanpito saattaa olla yksi isoimpia yksittäisiä menoeriä kuukaudessa pienelle yrittäjälle.

Kuten muidenkin palveluntarjoajien kohdalla, tilitoimiston voi aina vaihtaa, mikäli heidän toiminta ei miellytä. Rohkeasti kannattaa kysyä vinkkejä tilitoimistoista muilta yrittäjiltä. Lähes kaikilla yrittäjillä on kokemusta hyvistä ja kenties huonoista tilitoimistoista. Varsinkin uudelle yrittäjälle olisi tärkeää, että kirjanpitäjä antaa oma-aloitteisesti neuvoja, sillä uusi yrittäjä ei välttämättä tiedä, mikä olisi paras ratkaisu missäkin tilanteessa.

Kryptovaluutta-kuukausi, osa 5: Kryptovaluuttojen tulevaisuus?

Miten esimerkiksi BitCoinin käy tulevaisuudessa? Sitä ei kukaan tiedä, mutta ennusteita on kuitenkin heitelty eri suuntiin. Toisten arvioissa kryptovaluuttojen arvo tippuu nollaan ja ne katoavat pois, kun taas toiset povaavat joillekin valuutoille edelleen räjähdysmäistä arvonnousua. Esimerkiksi BitCoinin on ennustettu nousevan jopa 25.000-50.000 dollarin hintaan vielä vuonna 2018 (Tom Lee, Jeet Singh) ja kahden eri arvion mukaan edelleen jopa 250.000 dollariin vuosina 2020-2022 (Jameson Lopp ja Tim Draper).

Jo pelkästään arvohistorian valossa potentiaalia kyllä näyttää olevan. Lisäksi eri maiden hallitusten sääntelypaineista voidaan päätellä, että kryptovaluuttojen todella pelätään uhkaavan tavallisten käteisvaluuttojen asemaa maksu- ja talletusvälineenä. Yhtenä kärkenä kryptovaluuttojen kukoistuksella ovat ennenkaikkea yksityiset toimijat ja niiden toteuttamat uudet ideat. Jos joissakin palveluissa kryptovaluutta on jo tällä hetkellä ensisijainen maksuväline, niin miksi se yhtä hyvin ei voisi olla ainoa tapa maksaa jopa melko lähitulevaisuudessa?