Omistuksen lähtökohtana on ns. nimiperiaate, jonka mukaan omaisuus kuuluu sille, jonka nimissä se on. Omaisuus voidaan kirjata yhden tai usean henkilön nimiin. Jotta kunkin omistajan omistusosuudet kyetään määrittämään, ne on syytä kirjata tarkasti omaisuutta koskeviin asiakirjoihin.
Yhteisomistus voi tulla kyseeseen esimerkiksi kiinteistön tai irtaimen esineen kohdalla. Lähtökohta on, että kaikki omistavat yhtä suuren osan esineestä, ellei asiakirjoista tai muista olosuhteista muuta ilmene. Omistajan oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät omistusosuuksien mukaisessa suhteessa.
Yhteisomistus tarkoittaa käytännössä sitä, että esineen omistus on jaettu usean henkilön kesken, mutta varsinaista esinettä ei. Yhteisomistajalla on lähtökohtaisesti oikeus luovuttaa oma osuutensa vapaasti muista omistajista riippumatta. Muilla omistajilla ei ole esimerkiksi etuoiketta ostaa luovutettavaa osuutta, ellei niin ole erikseen sovittu. Osuuttaan saa myös hyödyntää muutoin haluamallaan tavalla, kunhan muiden omistajien edut ja oikeudet eivät vaarannu.
Jos omistajan toimi koskee koko yhteistä omaisuutta, siihen voidaan ryhtyä vain kaikkien omistajien suostumuksella. Yksi omistaja ei voi esimerkiksi vuokrata esinettä ilman muiden suostumusta. Osaomistaja voi toimia muiden omistajien puolesta heidän valtuuttamanaan. Valtuutuksen on yleensä hyvä olla kirjallinen. Pitkäaikainen toiminta kaikkien omistajien puolesta ilman kirjallista valtuutustakin saattaa synnyttää kolmanteen tahoon perustellusti luottamuksen, että osaomistajat ovat sallineet yhden omistajan toimia kaikkien puolesta.