omistus

Teemaviikko 10/16, osa 1: Testamentti ja keskinäinen testamentti

Henkilö voi testamentilla päättää omaisuutensa jaosta kuolemansa jälkeen. Testamentin voi tehdä 18 vuotta täyttänyt tai nuorempikin, joka on tai on ollut aviossa. Lisäksi 15 vuotta täyttänyt voi tehdä testamentin koskien sitä omaisuutta, jota hänellä on oikeus hallita.

Testamentin on täytettävä laissa säädetyt muotovaatimukset. Testamentti tulee lähtökohtaisesti laatia kirjallisesti ja kahden esteettömän todistajan on todistettava se. Testamentin tekijä voi halutessaan peruuttaa tai muuttaa testamenttiaan noudattaen samoja muotovaatimuksia.

Keskinäisessä testamentissa on periaatteessa kyse kahden henkilön testamentin yhdistämisestä. Usein testamentin tekijät luovuttavat eloon jäävälle esimerkiksi kaiken omaisuutensa tai omistusoikeuden vain tiettyyn omaisuuteen, kuten yhdessä omistamaansa kotiin tai loma-asuntoon.

Mikä ero on sillä, luovutetaanko omistus- vai hallintaoikeus? Siitä lisää huomenna.

Tarvitsetko testamentin?

Avioliittoviikko osa 3: Puolisoiden omaisuus

Avioliiton solmiminen ei välittömästi vaikuta puolisoiden omistus- tai velkasuhteisiin. Puolisot omistavat yksin kaiken nykyisen ja avioliiton aikana tulevan omaisuutensa. Myös puolisoiden yksin ottamat velat (poislukin elatusvelka) ovat yksin kyseisen puolison vastuulla.

Puolisot saavat itse määrätä omasta omaisuudestaan tietyin rajoituksin. Puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta myydä puolisoiden yhteistä kotia eikä tiettyä irtainta omaisuutta, kuten asuntoirtamistoa, toisen puolison henkilökohtaista irtaimistoa tai työvälineitä.

Puolisoiden omistussuhteet määräytyvät avioliiton aikana samojen sääntöjen mukaan kuin omistussuhteet muutoinkin. Rekisteröitävän omaisuuden omistajana pidetään sitä, jonka nimiin omaisuus on kirjattu. Esimerkiksi ajoneuvojen osalta omistus käy ilmi ajoneuvorekisteristä. Tällainen ns. omistusolettama voi olla kumottavissa, jos todellinen (kirjauksesta poikkeava) omistus pystytään uskottavasti osoittamaan muulla tavoin.

Vaikka avioliitto ei heti solmimishetkellä suoraan vaikutakaan puolisoiden omaisuuteen, sen merkitys tulee esille avioliiton päättyessä. Avioliitto synnyttää kummallekin puolisolle avio-oikeuden toistensa omaisuuteen. Avio-oikeuden perusteella kummallakin puolisolla on pääsäännön mukaan oikeus saada osituksessa puolet puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästöstä. Jos ositus perustuu puolison kuolemaan, vastaava oikeus on kuolleen puolison perillisillä. Toisin sanoen vähemmän omistavalla puolisolla on oikeus saada tasinkoa enemmän omistavalta.

Avio-oikeuteen voidaan kuitenkin vaikuttaa erilaisin määräyksin; näistä lisää huomenna.

KKO: maksut ja osallistuminen hankintaan eivät riittäneet näytöksi mökin omistuksesta

Tapauksessa KKO 2016:37 oli riitaa puolisoiden omaisuudesta avioeron jälkeisessä osituksessa. Puolisot olivat yhdessä rahoittaneet kesämökin, joka kauppakirjassa oli kirjattu miehen nimiin. Osituksessa vaimo vaati pesänjakajaa vahvistamaan hänen omistavan kiinteistöstä ainakin puolet. Vaimo perusteli vaatimustaan sillä, että mökki oli ollut tarkoitus hankkia puolisoiden yhteiseen omistukseen. Vaimo oli osallistunut kaupantekoon aktiivisesti ja rahoittanut mökin hankinta- ja muita menoja. Miehen mukaan tarkoitus oli ollut hankkia mökki vain hänen omistukseensa.

Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat, että vaimolla oli omistusoikeus osaan mökistä. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oli, tuliko mökki katsoa miehen vai puolisoiden yhteiseksi omaisuudeksi. Aiemman KKO 2010:57 ratkaisun mukaan lähtökohtana on, että omistajana pidetään sitä, joka on kaupan perusteella omaisuuden saanut. Tässä tapauksessa kauppakirjan mukaan ostajana oli ollut yksin mies. Kauppakirjan merkinnän perusteella omistajana on pidettävä kauppakirjaan merkittyä henkilöä, ellei kyetä osoittamaan, että omaisuus on tarkoitettu hankkia puolisoille yhteisesti.

Korkein oikeus katsoi mökin kauppaan liittyvän yhteisen rahoituksen ja käyttötarkoituksen puhuvan sen puolesta, että kiinteistö oli tarkoitettu puolisoiden yhteiseen omistukseen. Puolisoiden kertomukset olivat kuitenkin ristiriitaiset sen suhteen, mitä kaupalla oli tavoiteltu. Puolisot olivat asiasta keskusteltuaan ilmeisesti hyväksyneet, että mökin ostajaksi kirjataan mies. Korkein oikeus päätyi saadun näytön perusteella siihen, että osapuolet olivat tietoisesti hankkineet mökin yksin miehen nimiin – huolimatta mökin käyttötarkoituksesta ja vaimon osallistumisesta kaupan rahoitukseen sekä hankintatoimiin.