Teemaviikko 4/17, osa 3: Ovatko tekijänoikeuskirjeet perintää?

Otsikon kysymys on selvityksen alla aluehallintovirastolla ja aluehallintovirasto on selvittänyt asiaa myös kuluttajaviraston kanssa. Virallista vastausta kysymykseen ei ole vielä saatu, mutta kysymys on syytä ottaa pohdintaan.

Perintä on lähtökohtaisesti luvanvaraista toimintaa. Poikkeus luvanvaraisuuteen on esimerkiksi asianajotoimistoilla, sillä asianajotoimistojen toimintaa valvoo Asianajajaliitto. Ainoastaan riidatonta saatavaa saadaan lähteä perimään. Useimmiten saatava on riidaton velkojan näkökulmasta, kunnes velallinen riitauttaa saatavan.

Perintä on perintälaissa säädettyä toimintaa. Vaikka perintä käsitetään usein laskujen perinnäksi, myös muita saatavia voidaan periä. Perintälain mukaan perinnällä tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti suorittamaan erääntynyt velka. Perintälaki on pakottava velallisen hyväksi. Esimerkiksi oikeuskirjallisuudessa on katsottu vahingonkorvausten osalta, että vahinkoa kärsinyt on velkoja ja vahingon aiheuttaja velallinen.

Yksittäisen saatavan periminen ei vielä vaadi perintälupaa. Yksittäisellä hakemuksella markkinaoikeudelle oikeudenhaltijat ovat vaatineet luovuttamaan jopa 3.500 IP-osoitteen haltijan yhteystiedot. Tällöin ei voida katsoa, että kyse olisi yksittäisestä saatavasta.

Perintälain mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Aluehallintovirasto on ottanut useissa tapauksissa kantaa perintäkulujen kohtuullisuuteen. Kuluttajasaatavissa maksuvaatimuksen kulut voivat lähtökohtaisesti olla enintään 24,00 euroa, kun saatava on 100,00-1.000,00 euroa. Jos kyse ei ole kuluttajaperinnästä, perintäkulujen tulee olla muuten kohtuulliset. Kohtuullisena tuskin voidaan pitää satojen eurojen perintäkuluja, jos asiassa ei ole tehty muuta, kuin laadittu maksuvaatimus.

Perintälain mukaan velallisella on pyynnöstä oikeus saada velkojalta maksutta ajantasainen tieto velkojensa kokonaismäärästä ja perusteista, erittely maksamattomista veloista ja niiden lyhennyksistä sekä selvitys velkapääomalle kertyneiden korkojen ja kulujen määräytymisestä. Jos tekijänoikeuskirjeet katsottaisiin perinnäksi, kirjeensaajalla olisi tällöin oikeus saada erittely kulujen määräytymisestä.

 

Päivitys 8.5.2017:

Olemme tänään saaneet Aluehallintovirastolta vastauksen. Tekijänoikeuskirjeissä Aluehallintoviraston mukaan kyse ei ole perintätoiminnasta, vaan saatavan eräännyttämistoimesta.

Teemaviikko 4/17, Osa 2: Tekijänoikeuskirjeiden selvittely

Tämän päivän aiheena on tekijänoikeuskirjeet ja asian selvittäminen. Emme ota kirjoituksessa kantaa siihen, miten kirjeensaajan tulee yksittäistapauksessa toimia. Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut asiaan liittyen oman ohjeistuksensa. Kirjoituksessa ei myöskään oteta kantaa siihen, onko kirjeensaaja syyllistynyt loukkaukseen vai ei.

Jos oikeudenhaltija kokee oikeuksiensa tulleen loukatuksi, hän voi lähettää katsomalleen oikeudenloukkaajalle kirjeen. Jos kirjeessä esitetään hyvitysvaatimus tai sovintotarjous, tulisi kirjeessä eritellä hyvitysvaatimuksen määrä ja kulujen määrä. Jos kirjeessä esitetään sovintoa, tulisi kirjeestä ilmetä myös se alkuperäisen vaatimuksen määrä, jotta kirjeen vastaanottaja voi arvioida sovintoehdotusta suhteessa alkuperäiseen vaatimukseen.

Oikeudenhaltijan esittämän hyvitysvaatimuksen sovittelukin voi olla mahdollista. Asian sopiminen edellyttää molempien osapuolten suostumusta. Siten on mahdotonta luvata ennakolta, että edes asiamiestä käyttämällä vaadittua hyvitysvaatimusta voitaisiin saada alennettua. Jotta kohtuullisesta hyvityssummasta voidaan lähteä neuvottelemaan, kirjeensaajan tulisi tietää, mitkä ovat oikeudenhaltijan todelliset euromääräiset vaatimukset ja mihin nämä vaatimukset perustuvat.

Jos aiheutuneita kuluja ei euromääräisesti ole eritelty kirjeessä, kirjeensaajan on mahdoton arvioida kulujen kohtuullisuutta. Kulujen erittely ei oikeudenhaltijalle ole hankalaa, sillä aiheutuneista kuluista oikeudenhaltija pystyy osoittamaan laskut ja kuitit.

Riita-asian selvittäminen tuomioistuimen ulkopuolella on lähtökohtaisesti aina järkevää, sillä oikeudenkäynnit ovat raskaita, hitaita ja kalliita. Menettely tuomioistuimessa on usein muodollista ja monimutkaista, jolloin asiamiehen käyttämiseen voi olla tarvetta turvautua.

Tekijänoikeuskirjeissä kehotetaan ottamaan yhteyttä kirjeen lähettäjään ja selvittämään asia. Kirjeissä myös pyydetty ottamaan yhteyttä, jos asiassa on jotakin kysyttävää. Asian selvittäminen vaatii osapuolilta toimivaa vuoropuhelua ja todellista halua asian selvittämiseen.

 

 

Teemaviikko 4/17, Osa 1: Kohtuullisen hyvityksen määrä

Vuosi sitten teimme pidimme teemaviikon tekijänoikeutta koskeviin kirjeisiin liittyen. Nyt pidettävällä teemaviikollamme päivitämme tietoja ja tuomme uutta näkökulmaa keskusteluun. Aloitamme teemaviikon kohtuullisen hyvityksen määrällä.

Hyvitys

Korkein oikeus on tapauksessa KKO 2010:47 ottanut kantaa hyvityksen määrään. Tuolloin kohtuulliseksi hyvityksen määräksi katsottiin 15 % ohjevähittäishinnasta per levitetty kappalemäärä.

Uudemmissa tapauksissa kantajien mukaan nykytekniikan muuttuessa levitettyjä kappalemääriä ei pystytä osoittamaan. Tämä on johtanut siihen, että kantajat ovat pitäneet parven kokoa ankaroittavana seikkana. Markkinaoikeuteen toimitetuissa haastehakemuksissa on esitetty ankaroittavina seikkoina parven koon lisäksi teoksen haavoittuvaa muotoa, korkeaa resoluutiota, teon tuomittavuutta ja loukkauksen kohdistumista välittömästi julkaisun jälkeiseen ajankohtaan.

Markkinaoikeus on ottanut kantaa kohtuullisen hyvityksen määrään tapauksessa Dnro 2015/628. Normaalikorvausta ei asiassa määritetty. Asiassa huomioitiin hyvitystä korottavia ja alentavia seikkoja, jolloin kohtuulliseksi hyvitykseksi katsottiin yhden elokuvan osalta 100,00 euroa ja yhden televisiosarjan jakson osalta 50,00 euroa. Tuomio ei ole lainvoimainen, sillä kantajat ovat valittaneet asiassa hyvityksen määrästä korkeimpaan oikeuteen.

Ankaroittavina seikkoina markkinaoikeus huomioi sen, että loukkaus oli tapahtunut hyvin pian teoksen julkaisun jälkeen ja että vastaaja oli osallistunut teoksen hallitsemattomaan levitykseen.

Alentavina seikkoina markkinaoikeus huomioi sen, ettei parven jäsen voi vaikuttaa muihin käyttäjiin, vastaaja ei saanut tehdystä loukkauksesta taloudellista hyötyä eikä asiassa ollut selvitetty, kuinka monelle teosta oli jaettu.

Ensisijaisesti tulisi määritellä, mikä on normaalikorvauksen määrä. Tapauskohtaisesti arvioituna kohtuullinen hyvityksen määrä voisi sitten olla alhaisempi tai korkeampi, riippuen tapauksen yksityiskohdista.

Valvonnan kulut

Kantajien haastehakemuksissa ei hyvityksen lisäksi ole vaadittu valvonnan kuluja, joita kantajien lähettämissä kirjeissä on vaadittu. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että ei ole perusteltua vaatia loukkaajaa osallistumaan valvontajärjestelmän kuluihin edes osaksi, koska järjestelmän kulut olisivat aivan yhtä suuret, vaikka juuri kyseinen oikeudenloukkaaja olisikin pidättäytynyt tekijänoikeuden loukkaavasta toiminnasta. Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että normaalikorvaus kattaa valvontajärjestelmän ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia, joten erillisten kustannusten vaatimista ei voida pitää perusteltuna.

Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että oikeudenloukkauksen aiheuttamat kulut voivat tulla korvattaviksi, jos tästä on nimenomaan aiheutunut oikeudenomistajalle kuluja. Tällaiset kulut on oikeudenomistajien osoitettavissa laskuin ja kuitein. Jos vaadittuja kuluja ei todellisuudessa ole aiheutunut, niitä ei voi vaatia kirjeensaajaa myöskään maksamaan.

(Oikeuskirjallisuus: Katariina Sorvarin teokset Vastuu tekijänoikeuden loukkauksesta: erityisesti tietoverkkoympäristössä (2005) ja Tekijänoikeuden loukkaus (2007)

 

Verkko-ostosten verotus ja tullaus

Kuluttaja voi pääsääntöisesti vastaanottaa EU-alueelta tilatut tavarat suoraan kotiinsa ilman tulliselvitystä ja tullimaksua eikä ostajan tarvitse erikseen tilittää niistä myöskään arvonlisäveroa. Poikkeuksen muodostavat muutamat erityisalueet, kuten Jerseyn saari. EU:n ulkopuolelta tilatuista tavaroista on tehtävä tulliselvitys, maksettava tullimaksu ja arvonlisävero. Tullimaksujen ja maahantuontiverojen kannalta oleellista ei ole se mistä maasta tavara tilataan, vaan mistä maasta se toimitetaan.

EU:n ulkopuolelta tilatuista tuotteista ei lähtökohtaisesti tarvitse maksaa tullia, mikäli tavaroiden kokonaisarvo on enintään 150 euroa. Alkoholi-, tupakka- ja hajuvesituotteista tullimaksu on kuitenkin maksettava aina, vaikka niiden arvo jäisikin alle 150 euron. Arvonlisävero on maksettava, kun lähetyksen arvo ylittää 22 euroa, mutta ei silloin, kun kannettavan veron määrä jää alle viiden euron. Alkoholi- ja tupakkatuotteissa tätä minimikantorajaa ei ole, vaan arvonlisävero on maksettava niistä aina.

Tavarat tilanneen kuluttajan on tehtävä lähetyksen tulliselvitys oma-aloitteisesti ja maksettava siitä maahantuontiverot 20 päivän kuluessa lähetyksen saapumisesta. Tulli-ilmoituksen voi tehdä Tullin Tuonti-ilmoituspalvelulla internetissä ja postilähetyksen voi tullata missä tahansa postitullauksia hoitavassa toimipaikassa. Tulliselvityksen tekemisen voi erillisestä maksusta antaa myös huolintayritykselle.

Verkkokaupat ja kuluttajansuoja

Suomessa elinkeinonharjoittajalta kuluttajalle tapahtuva verkkokaupankäynti on etämyyntiä, johon sovelletaan kuluttajansuojalakia. Ostajan kannattaa etukäteen tutustua yrityksen tarjoamiin maksutapoihin, joista yleisimmät ovat maksu luottokortilla, postiennakko, pankkisiirto tai lasku. Et-lehden haastatteleman Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimiehen Katri Väänäsen mukaan turvallisin maksuvaihtoehto Suomessa on lasku, jolloin kuluttaja saa ostoksilleen 14 päivän maksuajan ja maksaa tuotteet vasta niiden saavuttua. Jos kuluttaja epäilee verkkokaupan luotettavuutta, kannattaa maksuvälineeksi valita luottokortti, sillä luotonantaja saattaa korvata tavaroiden arvon, jos ne eivät saavukaan kuluttajalle. Luottokortilla maksaessa tulee kuitenkin huolehtia siitä, että kortin tietoja annettaessa verkkoyhteys on salattu.

Ennen tilauksen vahvistamista on syytä lukea sopimusehdot huolella läpi. Sopimusehdoissa yrityksen tulee kertoa muun muassa mahdollisista toimitus- ja palautuskuluista, peruuttamisoikeudesta sekä maksua koskevista ehdoista. Jos kuluttaja hyväksyy ehdot ja lähettää tilauksen, on yrityksen toimitettava kuluttajalle tilausvahvistus. Tilausvahvistus kannattaa säilyttää, kuten kaikki muutkin verkko-ostoksiin liittyvät sähköpostit ja muut asiakirjat.

Kuluttajalla on lakisääteinen 14 päivän pituinen aika perua tekemänsä kauppa. Peruutusaika lasketaan siitä hetkestä, kun kuluttaja on vastaanottanut tilauksensa. Tilauksen noutamatta jättämistä ei kuluttajansuojalain mukaan katsota peruutusilmoitukseksi.

Jos kuluttaja haluaa palauttaa tilauksensa tai osan siitä, on tuotteet palautettava myyjälle Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan siinä kunnossa kuin ne ovat ostajalle saapuneet. Tuotteisiin voi kuitenkin tutustua kotona samalla tavalla kuin myymälässäkin, eli vaatteita ja kenkiä voi sovittaa ja pakkaukset saa avata tai purkaa tuotteen ominaisuuksien tai toimivuuden tarkastamiseksi. Kuluttaja on vastuussa tuotteen palautuskuluista, mikäli myyjä ei ole sitoutunut vastaamaan niistä. Kuluttajan vastuulla on myös tarvittaessa esittää kuitti palautuksesta, jos palautus esimerkiksi katoaa postissa tai on epäselvyyttä siitä, tehtiinkö tuotteen palautus määräajassa.

Peruuttamisoikeutta on kuluttajansuojalaissa rajoitettu joidenkin tuotteiden ja palveluiden osalta, jotta myyjälle ei syntyisi kaupan peruuttamisesta selvää haittaa. Esimerkiksi avattuja hygienia- ja kosmetiikkatuotteita ei voi palauttaa myyjälle, sillä niitä ei voi myydä uudestaan.

Myyjän on palautettava ostajalle rahat 14 päivän kuluessa kaupan perumisesta samalla maksutavalla, jota kuluttaja on käyttänyt. Palautus voidaan tehdä Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan myös muulla tavoin, kuten lahjakortilla, mutta vain kuluttajan suostumuksella. Maksun palauttamisesta ei saa aiheutua kuluttajalle kustannuksia ja jos maksun palautus viivästyy, on kuluttajalla oikeus korkolain mukaiseen viivästyskorkoon.

Asuntokaupan virheen seuraukset

Jos asunnosta löytyy virhe tai puute, voi ostajalla olla kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan oikeus vahingonkorvaukseen, hinnanalennukseen tai kaupan purkuun. Virheen on kuitenkin oltava merkittävä, ennen kuin ostajalla on oikeus vaatia sen perusteella hyvitystä. Asunnon virhe voi olla esimerkiksi piilevä eli salainen virhe, josta myyjä ei voinut tietää eikä ostaja voinut ennen kaupan tekoa huomata. Asunnossa voidaan katsoa olevan virhe myös silloin, jos myyjä on jättänyt kertomatta jotain sellaista, millä olisi ollut vaikutusta asunnon kauppahintaan.

Asianajotoimisto Lindblad & Co Oy:n tekemän selvityksen mukaan yleisin seuraus asuntokaupan virheestä on hinnanalennus, johon ostajalla on oikeus, jos myyty asunto ei vastaa kauppakirjassa sovittua. Hinnanalennuksen määrä on yleisimmin niiden kustannusten määrä, jotka syntyivät ostajan korjatessa asunnossa ilmennyttä vikaa tai puutetta. Saadakseen hinnanalennusta ostajan on kuitenkin reklamoitava virheestä myyjälle ajoissa.

Ostajalla voi olla asunnon virheestä johtuen oikeus myös vahingonkorvaukseen, mikäli myyjä on toiminut huolimattomasti. Myyjä vapautuu vahingonkorvausvelvollisuudesta, jos hän voi osoittaa toimineensa huolellisesti. Todistustaakka tällaisissa tilanteissa on lähtökohtaisesti myyjällä.

Kaupan purku voi tulla kysymykseen silloin, kun ostajalle aiheutuu olennaista haittaa asunnon virheestä ja muuta seuraamusta ei voida pitää hänelle kohtuullisena. Olennainen haitta on kyseessä esimerkiksi silloin, kun virheen korjauskustannusten lasketaan ylittävän yli 40 % kauppahinnasta.

Vastuun jakautuminen asuntokaupoissa

Myyjän tulee kertoa ostajalle kaikki tarpeelliset tiedot asunnosta mukaan lukien sen virheet ja puutteet. Myyjä on vastuussa myös niin kutsutuista piilevistä eli salaisista virheistä, joista hän ei ole voinut tietää ja joita ostaja ei ole voinut ennen kaupantekoa huomata.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan kiinteistönvälittäjän käyttäminen ei poista myyjän virhevastuuta, sillä välittäjä vastaa pääosin vain välitystehtävänsä lainmukaisuudesta ja laajuudesta. Jos välittäjä on antanut ostajalle virheellistä tai puutteellista tietoa, vastaa myyjä näistäkin virheistä ostajalle. Välittäjä vastaa sellaisista virheistä, jotka ovat olleet hänen tiedossaan, mutta joista hän ei ole syystä tai toisesta kertonut ostajalle.

Ennen kaupan tekemistä asunnosta kannattaa teettää ammattilaisella kuntotarkastus. Kuntotarkastus on syytä teettää mahdollisimman yksityiskohtaisesti, jotta rakenteellisetkin virheet tulevat esiin. Kun kuntotarkastus on tehty ja se on annettu ostajan tiedoksi, ei ostaja voi myöhemmin enää vedota virheeseen, joka kuntotarkastusraportista on ilmennyt.

Kuntotarkastaja vastaa vain omasta työstään ja vaikka kaupan teon jälkeen asunnosta löytyisi virhe, joka hänen olisi tullut huomata, vastaa tästä virheestä ensisijaisesti asunnon myyjä. Virhevastuu voi kuitenkin siirtyä kuntotarkastajalle, jos myyjällä ei ole varaa korvata ostajalle virhettä ja voidaan osoittaa, että kuntotarkastaja on tehnyt työnsä huolimattomasti.

Ostajalla on aina asunnon ennakkotarkastusvelvollisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että ostaja ei voi enää kaupan teon jälkeen vedota sellaisiin virheisiin, jotka hänen olisi pitänyt huomata tarkastaessaan asuntoa. Vaikka ostaja olisi kieltäytynyt asunnon tarkastuksesta, ei hänellä ole oikeutta myöhemmin vedota sellaiseen virheeseen, joka hänen olisi pitänyt tällaisessa tarkastuksessa havaita.

Alkoholilainsäädäntö ja sen uudistus – Mitä ollaan muuttamassa?

Toukokuussa 2016 hallituspuolueet kertoivat päässeensä sopuun alkoholilain muutoksista ja uudistukset kirjattiin uuteen lakiluonnokseen. Muutoksillaan hallituspuolueet kertoivat pyrkivänsä vähentämään alkoholin haittoja ja parantamaan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä.

Uudistuksen seurauksena Alkot saisivat olla pidempään auki, kotona saisi valmistaa alkoholia käymisteitse ilman erityisehtoja ja lupaa, pienpanimot saisivat myydä vahvoja oluita suoraan valmistuspaikalta, anniskeluluvan saanut ravintola voisi pelkällä ilmoituksella anniskella myös erilaisissa tapahtumissa ja 16-vuotias saisi valvottuna myydä alkoholia. Nykyisen lain mukaan alkoholia saa myydä vain 18 vuotta täyttänyt, ellei hän ole alan opiskelija.

Suurin muutos lakiehdotuksessa on kuitenkin 5,5-prosenttisten nelosoluiden, vahvojen siiderien ja lonkeroiden sekä niin sanottujen ”limuviinojen” pääsy vähittäiskauppojen hyllyille. Nykyisen alkoholilain mukaan kaupoissa saa myydä vain käymisteitse valmistettuja, korkeintaan 4,7-prosenttisia alkoholijuomia. Kauppojen myyntiaikoihin ei ehdotettu muutoksia, joten alkoholijuomia saisi jatkossakin myydä vain klo 9-21 välillä.

Uudella lakiehdotuksella halutaan keventää myös anniskelupaikkoja koskevaa lainsäädäntöä sen ollessa nykyisellään erityisen tiukkaa. Voimassa olevan alkoholilain mukaan ravintolat saavat anniskella ainoastaan klo 9-1.30 välillä. Pidemmälle aukioloajalle on haettava lupaa Aluehallintovirastolta ja lupa myönnetään vain kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Anniskelupaikassa alkoholia saa anniskella vain lupaviranomaisen hyväksymällä anniskelualueella, joka on rajattu selvästi. Anniskeltu alkoholijuoma on nautittava rajatulla anniskelualueella ja juoman kuljettaminen anniskelualueen ulkopuolelle on kielletty.

Mikäli lakiehdotus menee läpi, ravintoloilla olisi jatkossa vain yksi nykyistä A-lupaa vastaava anniskeluoikeus, alkoholia saisi myydä asiakkaille myös mukaan (prosenttiraja sama kuin kaupoissa), aidat anniskelualueiden rajoilta poistuisivat, ravintolan vuorovastaavan pätevyydestä ei esitettäisi enää erityisiä vaatimuksia, happy houria saisi taas mainostaa ja valomerkki voisi siirtyä jopa neljään pelkällä ravintolan tekemällä ilmoituksella. Lisäksi asiakkaille saisi myydä alkoholia myös velaksi, eikä myytävien annosten kokoa enää säädeltäisi.

Alkoholilainsäädäntö ja uudistuksen tausta

img_1388Alkoholilainsäädännön muutoksesta on puhuttu Suomessa jo muutamia vuosia, sillä nykyinen alkoholilainsäädäntö koostuu vuoden 1994 alkoholilaista ja sen nojalla annetuista 13 asetuksesta. Nykyistä lakia halutaan uudistaa, jotta alkoholihaittoja saataisiin vähennettyä ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä parannettua. Uudistus liittyy myös hallituksen norminpurkuhankkeeseen; nykyisessä alkoholilaissa on vanhentuneita ja kankeita säännöksiä vuoden 1969 alkoholilaista ja jopa vuoden 1932 väkiviinalaista.

Toukokuussa 2016 hallituspuolueet kertoivat päässeensä yhteisymmärrykseen alkoholilain muutoksista. Muutoksen ensimmäinen luonnos käsiteltiin eduskunnassa marraskuussa 2016, jonka jälkeen se lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle. Lausuntokierroksen tarkoituksena oli kysyä asiantuntijoiden ja sidosryhmien näkemyksiä laista.

Lausuntokierros päättyi tämän vuoden tammikuussa ja Yle uutisten tekemän lausuntoarvion mukaan jopa 70 prosenttia lausunnoista suhtautui lakiuudistukseen vastahakoisesti. Lausunnoissa pelättiin erityisesti alkoholin kokonaiskulutuksen nousevan uudistuksen myötä, jolloin myös alkoholin terveyshaitat lisääntyisivät. Asiantuntijoiden negatiivisen suhtautumisen seurauksena ryhmä kansanedustajia alkoi vaatia näiden kriittisten lausuntojen huomioon ottamista lakia uudistettaessa.

Sosiaali- ja terveysministeriö kokoaa lausunnot nyt yhteen ja korjaa esitystä tarpeen mukaan. Tämän jälkeen esitys lähetetään lainsäädännön arviointineuvostolle, josta se siirtyy eduskunnalle kevätistuntokauden 2017 aikana. Uudistetun alkoholilain oli alun perin tarkoitus tulla voimaan 1.1.2017, mutta sitä ovat myöhästyttäneet muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus sekä hallituspuolueiden käymä keskustelu pienpanimoiden määritelmästä.

Teemaviikko 3/17: Avoliitto ja vuokrasuhde

Kun seurusteleva pari muuttaa yhdessä vuokra-asuntoon, voidaan vuokrasopimusta tehdessä merkitä vuokralaiseksi joko parisuhteen molemmat osapuolet tai vain toinen heistä. Asuinhuoneen vuokrauksesta annetun lain mukaan avopuolisot vastaavat kuitenkin aina yhteisvastuullisesti vuokrasopimuksesta johtuvista velvoitteista, vaikka huoneisto olisikin vain toisen vuokraama. Tällöin se avopuoliso, joka ei ole vuokrannut asuntoa, on velvollinen maksamaan vuokraa ja huolehtimaan asunnon hoidosta niin kauan kuin hän asuu kyseisessä asunnossa.

Jos vuokrasopimukseen on merkattu vuokralaisiksi molemmat avopuolisot, ei kumpikaan heistä voi irtisanoa vuokrasopimusta ilman toisen lupaa. Lisäksi molempien ollessa vuokralaisina on heitä kumpaakin kuultava asuntoon liittyvissä asioissa.

Jos pariskunta päättää muuttaa yhteen pariskunnan toisen osapuolen jo aiemmin vuokraamaan asuntoon, tulee heidän tehdä kirjallinen asumisilmoitus vuokranantajalle ja taloyhtiölle. Näin kumppani ei tule vuokrasopimukseen mukaan, mutta hyväksyttää vuokranantajalla tämän uuden vuokralaisen ja taloyhtiö osaa lisätä asunnon oveen uuden nimen sekä laskuttaa veden oikealta määrältä asukkaita.

Avopuolisoa ei saa koskaan merkitä alivuokralaiseksi tukien saamisen toivossa, sillä avopuolisoiden katsotaan kuuluvan samaan ruokakuntaan, vaikka he eivät olekaan elatusvelvollisia toisiaan kohtaan.

Jos avoliitto päättyy eroon ja avopuolisot eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, kumpi heistä saa jäädä asumaan yhdessä vuokrattuun asuntoon, voivat he saattaa asian tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tällöin käräjäoikeus arvioi, kumpi heistä tarvitsee huoneistoa enemmän. Tarvittaessa tuomioistuin voi myös vapauttaa molemmat osapuolet vuokrasuhteesta.