Tiia Pätsi

Potilasvahinkoilmoitus – minne se tehdään ja mitä voidaan korvata?

Potilasvahinkolain mukaan kaikilla Suomessa terveyden- tai sairaanhoitotoimintaa harjoittavilla on oltava potilasvahinkovakuutus potilasvahinkolain mukaisen vastuun varalta. Jos potilas epäilee, että häntä hoidettaessa on syntynyt potilasvahinko, voi hän oman harkintansa mukaan tehdä asiasta ilmoituksen Potilasvakuutuskeskukselle, joka ratkaisee, onko potilasta hoidettaessa syntynyt potilasvahinkolain mukainen korvattava potilasvahinko.

Potilasvahinkolain mukaan potilasvahinko on tapahtunut silloin, kun potilaalle on aiheutunut Suomessa henkilövahinko terveyden- tai sairaanhoidon yhteydessä potilasvahinkolain voimassaoloaikana. Vahinkoa kärsineen tulee tehdä ilmoitus sattuneesta potilasvahingosta kolmen vuoden kuluessa vahingon tiedoksisaannista Potilasvakuutuskeskukselle. Apua ilmoituksen tekemiseen saa hoitolaitosten potilasasiamiehiltä tai sosiaalityöntekijöiltä.

Potilasvahinkolaissa on seitsemän eri korvausperustetta. Lain mukaisesti korvataan hoito-, infektio-, tapaturma- ja laitevahingot, lääkkeen toimittamisvahinko, hoitohuoneiston tai -laitteiston vahinko sekä kohtuuton vahinko, joka Potilasvakuutuskeskuksen mukaan tarkoittaa vakavaa vahinkoa, joka on merkittävässä epäsuhdassa lähtötilanteeseen. Potilasvakuutuskeskuksen mukaan vahinkoa kärsineelle korvataan vain potilasvahingon aiheuttamat ylimääräiset tarpeelliset kustannukset ja muut menetykset, ei siis sellaisia kuluja, jotka olisivat aiheutuneet potilaalle ilman vahinkoakin.

Jos korvauksen hakija on tyytymätön Potilasvakuutuskeskukselta saamaansa päätökseen, voi hän nostaa asiassa kanteen kolmen vuoden kuluessa korvauspäätöksen saamisesta. Lisäksi hän voi pyytää Potilasvahinkolautakunnalta ratkaisusuositusta asiaan. Potilasvahinkolautakunta arvioi ratkaisusuosituksessaan, onko asiassa tapahtunut potilasvahinkolain mukainen korvattava henkilövahinko ja antaa ratkaisusuosituksen tiedoksi Potilasvakuutuskeskukselle, joka voi halutessaan muuttaa antamaansa päätöstä. Ratkaisusuositus annetaan tarvittaessa tiedoksi myös tuomioistuimelle.

Potilasvahinkolautakunnan on toiminnassaan pyrittävä potilasvahinkoja koskevan korvauskäytännön yhtenäistämiseen. Lautakunnan mukaan Potilasvakuutuskeskus noudattaa Potilasvahinkolautakunnan antamia ratkaisusuosituksia käytännössä poikkeuksetta.

Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilaan itsemääräämisoikeudesta säädetään potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (potilaslaki). Lain mukaan itsemääräämisoikeus tarkoittaa, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaalle ei siis saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, joihin hän ei ole antanut lupaa.

Suomessa terveydenhuolto perustuu Valviran mukaan vapaaehtoisuuteen – ketään ei siis voi pakottaa menemään lääkäriin tai vastaanottamaan hoitoa. Terveyteen perustuvia toimenpiteitä voidaan suorittaa ihmiselle vain silloin, kun hän on antanut siihen suostumuksen vapaasta tahdostaan ja tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista. Valviran mukaan potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta silloinkin, kun hänen henkensä tai terveytensä vaarantuu hänen päätöksensä perusteella.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan suostumus potilaan hoitamiseen on hankittava aina, kun se on mahdollista. Jos suostumusta ei voida saada itse potilaalta, on se pyydettävä hänen lailliselta edustajaltaan, lähiomaiseltaan tai muulta hänen läheiseltään. Potilaan edustajan tai hänen läheistensä on kuitenkin huomioitava päätöksessään potilaan mahdollisesti aikaisemmin ilmaisema tahto tai henkilökohtainen etu.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan myös sellaisten henkilöiden tahtoa on kunnioitettava, jotka eivät itse kykene päättämään hoidostaan. Jos potilaan omasta tahdosta ei ole saatu selvitystä, toimitaan silloin hänen arvioidun etunsa mukaisesti. Jos kyseessä on alaikäinen potilas, on hänellä itsemääräämisoikeus silloin, kun terveydenhuollon ammattilainen arvioi hänet ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykeneväksi päättämään omasta hoidostaan.

Potilaslain mukaan potilaan tahdosta riippumattomasta hoidosta on voimassa, mitä mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa, tartuntatautilaissa ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa säädetään.

Potilasturvallisuus

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan potilasturvallisuus tarkoittaa sitä, että potilas saa tarvitsemansa ja oikean hoidon oikeaan aikaan ja hänelle aiheutuu siitä mahdollisimman vähän haittaa. Potilasturvallisuus voidaan jakaa kolmeen osaan: hoidon turvallisuuteen, lääkehoidon turvallisuuteen ja lääkinnällisten laitteiden laiteturvallisuuteen.

Potilasturvallisuudesta ja laadunhallinnasta säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa ohjaa lisäksi potilasturvallisuusstrategia, jonka tarkoituksena on yhtenäistää potilasturvallisuuskulttuuria ja edistää sen toteutumista. Potilasturvallisuusstrategiasta vastaa THL.

Terveydenhuoltolain mukaan jokaisen suomalaisen terveydenhuollon toimintayksikön on laadittava suunnitelma laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta. Lain mukaista terveyspalveluiden laatua, potilasturvallisuuden suunnittelua, toteuttamista ja seuraamista valvoo Aluehallintovirasto. Jos hoidon aikana tapahtuu vahinko tai potilas on tyytymätön saamaansa kohteluun tai hoitoon, voi hän tehdä siitä kantelun joko Aluehallintovirastolle tai Valviraan. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin mukaan hoidon aikana sattuneista vahingoista voi myös antaa hoitohenkilökunnalle potilaspalautetta, kirjoittaa kirjallisen muistutuksen hoitoyksikön vastaavalle johtajalle tai tehdä potilas- tai lääkevahinkoilmoituksen.

Potilasturvallisuuden parantamiseksi THL on tuottanut Potilasturvallisuusoppaan, jonka tarkoitus on laitoksen mukaan rohkaista potilasta vaikuttamaan omaan hoitoonsa ja auttaa potilasta ja hänen läheisiään potilasturvallisuuden parantamiseen. Opas on kattava, mutta se antaa potilaille ohjeet potilasturvallisuuden parantamiseksi myös tiivistettynä:

  • Anna hoitohenkilökunnalle riittävät ja ajantasaiset tiedot oireistasi ja sairauksistasi. Hoitohenkilökunta tarvitsee myös ajantasaiset yhteystietosi
  • Muistuta henkilökuntaa tarvittaessa varmistamaan henkilöllisyytesi
  • Pyydä kirjallista tietoa hoidostasi ja kirjoita itse muistiin, mitä haluat kertoa tai kysyä
  • Kysy rohkeasti hoitovaiheista ja hoidon etenemisestä ja varmista, että ymmärsit kaikki tiedot oikein
  • Noudata lääkemääräyksiä ja huolehdi, että lääkityslistasi on ajan tasalla
  • Noudata saamiasi hoito-ohjeita
  • Osallistu oman hoitosi suunnitteluun ja päätöksentekoon
  • Kerro, jos sinulla on kipuja
  • Jos haluat, voi läheinen tai omainen osallistua hoitoosi
  • Ota sellaiset asiat puheeksi, jotka mietityttävät

Lisäksi hoitohenkilökunnalle on hyvä kertoa mahdollisista lääkeaineallergioista sekä raskaudesta ja imetyksestä.

Poliisin valtuudet – tiedätkö mitä poliisilla on oikeus tehdä?

Poliisin oikeudet herättävät ihmisissä usein ihmetystä ja keskustelua. Moni ei tiedä vastausta siihen, saako poliisi tutkia laukkujen sisältöjä kadulla, onko poliisille aina pakko kertoa henkilötietonsa tai voiko poliisi tulla sisään asuntoon keskeyttämään kotibileet.

Poliisin keskeisimmät oikeudet on säännelty poliisilaissa ja pakkokeinolaissa. Poliisilaissa säädetään esimerkiksi henkilöllisyyden selvittämisestä ja pakkokeinolaissa henkilöntarkastuksesta. Molemmissa laeissa kaikkien oikeuksien lähtökohtana on se, että poliisin suorittamien tehtävien tulee aina perustua lakiin, eli niillä on oltava jokin peruste. Poliisi ei siis voi sattumanvaraisesti pysäytellä kansalaisia kysellen heidän henkilötietojaan, vaan henkilötietojen luovuttamista voidaan vaatia vain silloin, kun suoritetaan jotain tiettyä, yksilöityä tehtävää.

Henkilöntarkastuksen tulee aina perustua rikosepäilyyn, ellei kyseessä ole yleisötilaisuuden tai majoituspaikan välittömässä läheisyydessä tapahtuneesta järjestyshäiriöstä. Henkilöntarkastuksessa poliisilla on pakkokeinolain mukaan oikeus tutkia, mitä tarkastettavalla on vaatteissaan tai mukanaan esimerkiksi repussa. Henkilöntarkastus voidaan tehdä esimerkiksi silloin, kun poliisi epäilee, että alaikäisellä on hallussaan alkoholijuomia tai jos tarkastettavaa epäillään näpistyksestä. Pakkokeinolaissa on eritelty tarkasti ne tilanteet, joissa henkilöntarkastuksen saa toimittaa. Lain mukaan henkilöntarkastus on tehtävä hienotunteisesti ja siinä ei saa puuttua tarkastettavan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen sen enempää kuin on välttämätöntä.

Poliisilaissa on lisäksi säädetty useista erilaisista poliisin oikeuksista, kuten etsintäkuulutetun kiinniottamisesta, väkijoukon hajottamisesta, vaarallisten esineiden haltuunotosta ja turvallisuustarkastuksesta, jossa poliisi tutkii kiinniotetun henkilön vaarallisten esineiden varalta. Poliisin tehtäviin kuuluu myös kotirauhan suojaaminen, joka antaa poliisille oikeuden tulla asuntoon sisään keskeyttämään äänekkäät kotibileet. Koska kotirauhan suojaamisesta säädetään poliisilaissa, ei kotietsintälupaa tarvita. Poliisilla on myös oikeus poistaa asunnossa luvallisesti oleskeleva henkilö, jos hän häiritsee siellä muiden talossa asuvien kotirauhaa ja on syytä epäillä, että häirintä toistuu.

Helsingin sanomien verkkosivuilla voit testata, kuinka paljon tiedät poliisin valtuuksista: http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002911413.html.

Oikeusturvavakuutus – mikä se on ja miksi sellainen kannattaisi olla?

Oikeusturvavakuutus voi korvata oikeudenkäynnistä aiheutuvia kustannuksia ainakin osittain, kun kyse on käräjäoikeudessa käsiteltävästä yksityisoikeudellisesta riita-, rikos- tai hakemusasiasta. Vakuutus voi korvata vakuutusehtojen mukaisesti esimerkiksi asianajajan palkkion. Suomen Asianajajaliiton mukaan oikeusturvavakuutus on aina ensisijainen korvausmuoto, eli valtion oikeusapua voi saada vain sellainen henkilö, jolla ei ole oikeusturvavakuutusta.

Oikeus.fi-sivuston mukaan oikeusturvavakuutus on usein osana kotivakuutusta, mutta se voi kuulua myös esimerkiksi kiinteistö- tai autovakuutukseen. Kotivakuutukseen kuuluva oikeusturva voi kattaa kaikki samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet.

Yle uutisten mukaan oikeudenkäyntikulut voivat nousta esimerkiksi asuntokauppariidoissa jopa yli sataantuhanteen euroon, jolloin useimpien vakuutusyhtiöiden tarjoama 8500 euroa ei juuri lohduta. Oikeusturvavakuutuksesta voi kuitenkin olla hyötyä pienemmissä riita- tai hakemusasioissa. Oman vakuutuksen ehdot kannattaa lukea tarkasti läpi.

Eläinsuojeluviranomaiset Suomessa

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan Suomessa eläinsuojeluviranomaisina toimivat Maa- ja metsätalousministeriö, Evira, Aluehallintovirasto, tarkastus-, raja- ja kunnaneläinlääkärit, kuntien terveystarkastajat sekä poliisi. Ylin eläinsuojeluviranomainen näistä on Maa- ja metsätalousministeriö, joka valvoo muun muassa eläinsuojelulain säännösten noudattamista ja täytäntöönpanoa.

Evira kertoo omilla sivuillaan valvovansa eläinsuojelulain, eläinkuljetuslain ja eläinkuljetusasetuksen sekä niiden nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista. Evira myös johtaa, kehittää ja ohjaa eläinsuojelu- ja eläinkuljetuslainsäädännön valvonnan toimeenpanotehtäviä.

Aluehallintovirasto puolestaan kertoo ohjaavansa kuntien eläinsuojeluvalvontaa ja valvovansa eläinsuojelulain ja –määräysten noudattamista. Lisäksi Aluehallintovirastolla on omia läänineläinlääkäreitä, jotka tekevät sekä omia että EU:n edellyttämiä eläinsuojelutarkastuksia. Aluehallintovirasto voi myös myöntää tämän tarkastusoikeuden eläinsuojeluvalvojalle, mikäli hän on osoittanut perehtyneensä tarkastuksen kohteena olevaan eläinlajiin ja on suorittanut hyväksytysti Eviran järjestämän eläinsuojeluvalvojakurssin. Eläinsuojeluvalvojalla ei kuitenkaan ole oikeutta suorittaa tarkastuksia kotirauhan piiriin kuuluvissa eläintenpitopaikoissa.

Eläinsuojelulain mukaan paikalliset viranomaiset, kuten kunnaneläinlääkärit ja poliisi, valvovat kuntien alueilla eläinsuojelulain noudattamista. Aluehallintoviraston mukaan epäilyilmoitus eläinsuojelulain vastaisesta eläimen kohtelusta tulee tehdä ensisijaisesti kunnaneläinlääkärille, mutta eläinsuojelulain mukaan kaltoinkohteluepäilyyn perustuva tarkastusoikeus on myös aluehallintovirastolla, kunnan terveystarkastajalla, poliisilla ja eläinsuojeluvalvojalla.

Eläinsuojelulakia ollaan uudistamassa

Nykyinen eläinsuojelulaki on tullut voimaan vuonna 1996, eikä se ole enää ajantasainen. Näin ollen Maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt hankkeen lain uudistuksesta. Viimeisimmän tiedotteen mukaan uudistetun lain olisi tarkoitus tulla voimaan vuonna 2019.

Ministeriön mukaan lain uudistuksen tarkoituksena on modernisoida se vastaamaan niitä vaatimuksia, joita nykypäivänä asetetaan eläintenpidolle. Eläinsuojelulakia on tarkoitus selkeyttää ja samalla uudistaa niin, että se olisi perustuslain vaatimusten mukainen. Tavoitteina ovat ministeriön mukaan myös eläinten hyvinvoinnin parantaminen, eläinsuojeluvalvonnan tehostaminen sekä EU-lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon varmistaminen kansallisessa lainsäädännössä.

Ennen lain valmistelun aloittamista ministeriö pyysi mm. eläinsuojeluviranomaisilta, eläintenpitäjiltä, etujärjestöiltä ja kansalaisilta mielipiteitä siitä, miten heidän mielestään lakia tulisi uudistaa. Nettikyselyyn vastanneiden kansalaisten mielestä tärkeintä olisi muuttaa lakia ensisijaisesti niin, että eläinsuojelurikoksista saisi nykyistä kovempia tuomioita. Lisäksi viidesosa toivoi Suomeen turkistarhauskieltoa ja yli kymmenen prosenttia vastaajista toivoi tuotantoeläimille parempia oloja. Myös jonkinlaista ”ajokorttia” toivottiin, jolla sen haltija voisi osoittaa olevansa pätevä hoitamaan eläimiä.

Viranomais- ym. tahoilta mielipiteitä kysyttiin tutkimuksella, jonka toteutti Suomen Gallup Elintarviketieto Oy. Tutkimukseen vastanneista kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että laki on nykyisellään toimiva. Heidän näkemyksiensä mukaan lakia voitaisiin kuitenkin selkeyttää ja siihen voitaisiin lisätä soveltamisohjeita. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että harraste-, seura- ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin huomiointi on tärkeää, eikä eläimille saisi aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä.

Lain valmistelun avuksi Maa- ja metsätalousministeriö on perustanut ohjausryhmän, johon Suomen eläinsuojeluyhdistyksen SEY:n mukaan kuuluu jäseniä muun muassa ministeriöistä ja erilaisista etujärjestöistä.

Verkko-ostosten verotus ja tullaus

Kuluttaja voi pääsääntöisesti vastaanottaa EU-alueelta tilatut tavarat suoraan kotiinsa ilman tulliselvitystä ja tullimaksua eikä ostajan tarvitse erikseen tilittää niistä myöskään arvonlisäveroa. Poikkeuksen muodostavat muutamat erityisalueet, kuten Jerseyn saari. EU:n ulkopuolelta tilatuista tavaroista on tehtävä tulliselvitys, maksettava tullimaksu ja arvonlisävero. Tullimaksujen ja maahantuontiverojen kannalta oleellista ei ole se mistä maasta tavara tilataan, vaan mistä maasta se toimitetaan.

EU:n ulkopuolelta tilatuista tuotteista ei lähtökohtaisesti tarvitse maksaa tullia, mikäli tavaroiden kokonaisarvo on enintään 150 euroa. Alkoholi-, tupakka- ja hajuvesituotteista tullimaksu on kuitenkin maksettava aina, vaikka niiden arvo jäisikin alle 150 euron. Arvonlisävero on maksettava, kun lähetyksen arvo ylittää 22 euroa, mutta ei silloin, kun kannettavan veron määrä jää alle viiden euron. Alkoholi- ja tupakkatuotteissa tätä minimikantorajaa ei ole, vaan arvonlisävero on maksettava niistä aina.

Tavarat tilanneen kuluttajan on tehtävä lähetyksen tulliselvitys oma-aloitteisesti ja maksettava siitä maahantuontiverot 20 päivän kuluessa lähetyksen saapumisesta. Tulli-ilmoituksen voi tehdä Tullin Tuonti-ilmoituspalvelulla internetissä ja postilähetyksen voi tullata missä tahansa postitullauksia hoitavassa toimipaikassa. Tulliselvityksen tekemisen voi erillisestä maksusta antaa myös huolintayritykselle.

Verkkokaupat ja kuluttajansuoja

Suomessa elinkeinonharjoittajalta kuluttajalle tapahtuva verkkokaupankäynti on etämyyntiä, johon sovelletaan kuluttajansuojalakia. Ostajan kannattaa etukäteen tutustua yrityksen tarjoamiin maksutapoihin, joista yleisimmät ovat maksu luottokortilla, postiennakko, pankkisiirto tai lasku. Et-lehden haastatteleman Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimiehen Katri Väänäsen mukaan turvallisin maksuvaihtoehto Suomessa on lasku, jolloin kuluttaja saa ostoksilleen 14 päivän maksuajan ja maksaa tuotteet vasta niiden saavuttua. Jos kuluttaja epäilee verkkokaupan luotettavuutta, kannattaa maksuvälineeksi valita luottokortti, sillä luotonantaja saattaa korvata tavaroiden arvon, jos ne eivät saavukaan kuluttajalle. Luottokortilla maksaessa tulee kuitenkin huolehtia siitä, että kortin tietoja annettaessa verkkoyhteys on salattu.

Ennen tilauksen vahvistamista on syytä lukea sopimusehdot huolella läpi. Sopimusehdoissa yrityksen tulee kertoa muun muassa mahdollisista toimitus- ja palautuskuluista, peruuttamisoikeudesta sekä maksua koskevista ehdoista. Jos kuluttaja hyväksyy ehdot ja lähettää tilauksen, on yrityksen toimitettava kuluttajalle tilausvahvistus. Tilausvahvistus kannattaa säilyttää, kuten kaikki muutkin verkko-ostoksiin liittyvät sähköpostit ja muut asiakirjat.

Kuluttajalla on lakisääteinen 14 päivän pituinen aika perua tekemänsä kauppa. Peruutusaika lasketaan siitä hetkestä, kun kuluttaja on vastaanottanut tilauksensa. Tilauksen noutamatta jättämistä ei kuluttajansuojalain mukaan katsota peruutusilmoitukseksi.

Jos kuluttaja haluaa palauttaa tilauksensa tai osan siitä, on tuotteet palautettava myyjälle Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan siinä kunnossa kuin ne ovat ostajalle saapuneet. Tuotteisiin voi kuitenkin tutustua kotona samalla tavalla kuin myymälässäkin, eli vaatteita ja kenkiä voi sovittaa ja pakkaukset saa avata tai purkaa tuotteen ominaisuuksien tai toimivuuden tarkastamiseksi. Kuluttaja on vastuussa tuotteen palautuskuluista, mikäli myyjä ei ole sitoutunut vastaamaan niistä. Kuluttajan vastuulla on myös tarvittaessa esittää kuitti palautuksesta, jos palautus esimerkiksi katoaa postissa tai on epäselvyyttä siitä, tehtiinkö tuotteen palautus määräajassa.

Peruuttamisoikeutta on kuluttajansuojalaissa rajoitettu joidenkin tuotteiden ja palveluiden osalta, jotta myyjälle ei syntyisi kaupan peruuttamisesta selvää haittaa. Esimerkiksi avattuja hygienia- ja kosmetiikkatuotteita ei voi palauttaa myyjälle, sillä niitä ei voi myydä uudestaan.

Myyjän on palautettava ostajalle rahat 14 päivän kuluessa kaupan perumisesta samalla maksutavalla, jota kuluttaja on käyttänyt. Palautus voidaan tehdä Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan myös muulla tavoin, kuten lahjakortilla, mutta vain kuluttajan suostumuksella. Maksun palauttamisesta ei saa aiheutua kuluttajalle kustannuksia ja jos maksun palautus viivästyy, on kuluttajalla oikeus korkolain mukaiseen viivästyskorkoon.

Asuntokaupan virheen seuraukset

Jos asunnosta löytyy virhe tai puute, voi ostajalla olla kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan oikeus vahingonkorvaukseen, hinnanalennukseen tai kaupan purkuun. Virheen on kuitenkin oltava merkittävä, ennen kuin ostajalla on oikeus vaatia sen perusteella hyvitystä. Asunnon virhe voi olla esimerkiksi piilevä eli salainen virhe, josta myyjä ei voinut tietää eikä ostaja voinut ennen kaupan tekoa huomata. Asunnossa voidaan katsoa olevan virhe myös silloin, jos myyjä on jättänyt kertomatta jotain sellaista, millä olisi ollut vaikutusta asunnon kauppahintaan.

Asianajotoimisto Lindblad & Co Oy:n tekemän selvityksen mukaan yleisin seuraus asuntokaupan virheestä on hinnanalennus, johon ostajalla on oikeus, jos myyty asunto ei vastaa kauppakirjassa sovittua. Hinnanalennuksen määrä on yleisimmin niiden kustannusten määrä, jotka syntyivät ostajan korjatessa asunnossa ilmennyttä vikaa tai puutetta. Saadakseen hinnanalennusta ostajan on kuitenkin reklamoitava virheestä myyjälle ajoissa.

Ostajalla voi olla asunnon virheestä johtuen oikeus myös vahingonkorvaukseen, mikäli myyjä on toiminut huolimattomasti. Myyjä vapautuu vahingonkorvausvelvollisuudesta, jos hän voi osoittaa toimineensa huolellisesti. Todistustaakka tällaisissa tilanteissa on lähtökohtaisesti myyjällä.

Kaupan purku voi tulla kysymykseen silloin, kun ostajalle aiheutuu olennaista haittaa asunnon virheestä ja muuta seuraamusta ei voida pitää hänelle kohtuullisena. Olennainen haitta on kyseessä esimerkiksi silloin, kun virheen korjauskustannusten lasketaan ylittävän yli 40 % kauppahinnasta.