ajankohtaista

Korvausvelan vanhentuminen (KKO 2017:3)

Asiassa oli kyse kahden yhtiön välisestä vahingonkorvauksesta ja sen vanhentumisesta. M Oy vaati W Oy:ltä korvausta sillä perusteella, että M Oy:n omistaman kiinteistön kauppa jäi toteutumatta W Oy:n kieltäydyttyä palauttamaan sen hallussa olleita, kyseisen kiinteistön panttikirjoja. Kaupan jäätyä toteutumatta kiinteistö oli pakkohuutokaupattu 19.1.2006 käypää hintaa halvemmalla. Toteutuneen ja käyvän kauppahinnan erotus oli jäänyt M Oy:n vahingoksi.

M Oy vaati tammikuussa 2011 W Oy:ltä korvausta aiheutuneesta vahingosta. Kannetta vastustaneen W Oy:n mukaan saatava oli vanhentunut ennen kanteen nostamista, kun saatavan vanhentumisaika oli alkanut jo 2006 eikä sitä oltu sen jälkeen katkaistu. M Oy katsoi, että vanhentumisaika oli alkanut vasta vuonna 2008, kun yhtiöiden välinen panttikirjoja koskeva riita-asia oli ratkaistu. M Oy:n mukaan se ei ollut voinut esittää korvausvaatimusta ennen, kuin W Oy:n laiton menettely panttikirjojen osalta oli ratkaistu ja saanut lainvoiman vuonna 2008.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli, milloin vahingonkorvaussaatavaa koskeva vanhentumisaika oli alkanut ja oliko saatava vanhentunut. KKO:n mukaan korvausvelkaa koskeva vanhentumisaika alkaa siitä, kun velkoja voisi esittää vaatimuksensa. Velkojalla tulee olla riittävät tiedot korvauksen edellytyksistä, eli tässä tapauksessa vahingosta ja sen aiheuttajasta. Merkitystä ei ole esimerkiksi sillä, milloin vaadittava korvausmäärä on täsmentynyt. Merkitys on sen sijaan sillä, onko velkojalla ollut riittävät tiedot velan vanhentumisen katkaisemiseksi. KKO:n mukaan velan vanhentumisen katkaiseva muistutus voidaan tehdä, vaikka korvausvastuuseen liittyisi joitakin epäselvyyksiä. Vanhentumisaika voi alkaa kulua, vaikka jokin korvaukseen liittyvä kysymys olisi oikeuden ratkaistavana.

KKO katsoi tässä tapauksessa vanhentumisajan alkaneen tammikuussa 2006. M Oy oli 27.1.2006 pannut vireille panttikirjojen lainmukaisuutta koskevan riidan. KKO:n mukaan M Oy:llä oli viimeistään kyseisen kanteen vireillepanohetkellä ollut riittävät tiedot myös vahingonkorvausvaatimuksen esittämiseen. Koska vanhentumista ei oltu tuon ajankohdan jälkeen katkaistu, velka oli vanhentunut ennen vuonna 2011 vireillepantua korvauskannetta.

Summaaristen asioiden käsittelyä ehdotetaan keskitettäväksi 8 käräjäoikeuteen

Oikeusministeriön työryhmä on ehdottanut, että summaarisia riita-asioita käsiteltäisiin jatkossa vain kahdeksassa käräjäoikeudessa, kun niitä nykyisin käsitellään kaikissa käräjäoikeuksissa. Ehdotetut kahdeksen käräjäoikeutta ovat Ahvenanmaan, Itä-Uudenmaan, Kainuun, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Oulun, Pirkanmaan ja Pohjanmaan käräjäoikeudet. Suomen Perimistoimistojen liitto ry on kuitenkin esittänyt, että velkomusasioita tulisi jatkossakin käsitellä lisäksi Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa.

Työryhmä on myös ehdottanut, että summaariset asiat tulisi jatkossa laittaa vireille sähköisen palvelun kautta. Esimerkiksi paperisena toimitetut summaariset haastehakemukset jätettäisiin tutkimatta. Tämä muutos ei kuitenkaan koskisi kantajina toimivia yksityishenkilöitä, vaan he saisivat jatkossakin laittaa asian vireille myös paperisella hakemuksella.

Käsittelyn keskittämisellä pyritään nopeuttamaan ja tehostamaan summaaristen asioiden käsittelyä. Keskittämisellä tavoitellaan lisäksi noin miljoonan euron kustannussäästöjä.

Teemaviikko 1/17: Perintäkulujen määrä kuluttajasaatavissa

Kuluttajasaatavien perintään liittyvien kulujen enimmäismäärät on säädetty perintälaissa. Erääntyneen ja maksamattoman laskun kirjallisesta maksumuistutuksesta saa vaatia kuluja enintään 5 euroa riippumatta velan määrästä. Jos velallinen ei maksa saatavaa maksumuistutuksen perusteella, suoritusta voidaan vaatia maksuvaatimuksella. Maksuvaatimuksesta voidaan vaatia perintäkuluja velan pääoman määrästä riippuen 14-50 euroa. Kirjallisen maksusuunnitelman laatimisesta saa periä kuluja 20-50 euroa maksuerien ja velan pääoman määrästä riippuen.

Esimerkkejä perintäkulujen määrästä:

1) Kuluttaja maksaa 50 euron velan maksuvaatimuksen jälkeen:

maksumuistutus 5 euroa
maksuvaatimus 14 euroa
—
perintäkuluja maksettava yht. 19 euroa

2) Kuluttaja maksaa 200 euron velan maksuvaatimuksen jälkeen:

maksumuistutus 5 euroa
maksuvaatimus 24 euroa
—
perintäkuluja maksettava yht. 29 euroa

3) Kuluttaja maksaa 1500 euron velan maksuvaatimuksen jälkeen erikseen sovitusti viidessä erässä:

maksumuistutus 5 euroa
maksuvaatimus 50 euroa
maksusuunnitelma 50 euroa
—
perintäkuluja maksettava yht. 105 euroa

Teemaviikko 1/17: Maksuaikataulusta sopiminen kuluttajasaatavassa

Palvelun tai tavarantoimittaja yleensä laskuttaa työn tai tuotteen heti, kun hän on täyttänyt oman osansa sopimuksesta. Lasku täytyy maksaa viimeistään eräpäivänä. Jos tuotteen ostaneella kuluttajalla ei jostain syystä olekaan kykyä suorittaa laskua eräpäivään mennessä, hänen kannattaa olla välittömästi yhteydessä laskun lähettäjään uuden eräpäivän tai maksuaikataulun sopimiseksi.

Yhteydenotto on syytä tehdä ennen laskun eräpäivää. Jos velkaa ei ole maksettu eräpäivään mennessä, laskulle alkaa kertyä viivästyskorkoa. Jos uutta aikataulua ei ole sovittu eikä laskua ole maksettu 2 viikon kuluessa eräpäivästä, velkoja voi lähettää velalliselle maksullisen maksumuistutuksen. Lasku voidaan siirtää perintätoimistolle perittäväksi, mikäli sitä ei ole maksettu 14 päivän kuluessa maksumuistutuksesta.

Uudesta maksuaikataulusta voi neuvotella myös perintätoimiston kanssa. Perinnän alettua velallinen on kuitenkin velvollinen maksamaan laskun lisäksi viivästyskoron ja perintäkulut. Asia voidaan siirtää tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos velallinen ei ole maksanut vaadittua saatavaa määräajassa.

Teemaviikko 1/17: Milloin perinnän voi aloittaa?

Perinnän edellytyksenä on aina, että saatava on erääntynyt, selvä ja riidaton. Erääntyminen tarkoittaa sitä, että esimerkiksi saatavaa koskeva lasku on erääntynyt velallisen maksettavaksi eikä velallinen ole suorittanut maksua. Saatavan selvyys ja riidattomuus viittaavat siihen, että velallinen ei ole esimerkiksi reklamoinut tilaamastaan tuotteesta/palvelusta tai siihen liittyvästä laskusta ja velallisen maksuvelvollisuus on muutoinkin perusteltu.

Kuluttajasaatavissa perintä voidaan aloittaa vasta, kun velallista on ainakin kerran muistutettu saatavasta kirjallisesti ja muistutuksesta on kulunut 14 päivää. Maksullinen maksumuistutus voidaan lähettää aikaisintaan 14 päivän kuluttua alkuperäisen laskun eräpäivästä. Yrityssaatavissa laki ei velvoita maksumuistutuksen lähettämiseen, mutta muistutuksen toimittaminen ennen perinnän aloittamista on hyvän perintätavan mukaista.

Asunto-osakkeen lunastus lunastuslausekkeen perusteella (KKO 2017:2)

Henkilö A oli myynyt omistamansa asunto-osakeyhtiön osakkeesta kaksi murto-osaa, yhden pojalleen B:lle ja toisen pojan avopuolisolle C:lle. Samalla A oli säilyttänyt itsellään kolmannen murto-osan osakkeista. Saman yhtiön osakas D esitti lunastusvaatimuksen kyseisiin osakkeisiin. Lunastusvaatimus perustui asuntoyhtiön yhtiöjärjestyksen määräykseen, jonka mukaan yhtiön osakkaat olivat oikeutettuja lunastamaan yhtiön ulkopuoliselle siirtyvän osakkeen.

A, B ja C vaativat käräjäoikeutta julistamaan D:n lunastusvaatimuksen pätemättömäksi. Ratkaisussaan käräjäoikeus vahvisti D:n lunastusoikeuden koskevan 2/3:aa osakkeista, mutta ei A:lle jäänyttä 1/3:aa. B ja C valittivat ratkaisusta hovioikeuteen vaatien, että lunastusvaatimus julistetaan pätemättömäksi. Myös D valitti ratkaisusta vaatien, että lunastus vahvistetaan koskemaan kaikkia kyseessä olevia osakkeita. Hovioikeuden ratkaisun mukaan D:n lunastusoikeus koski vain pojan avopuolison C:n osuutta, mutta A:n ja B:n osuudet jäivät lunastusoikeuden ulkopuolelle. C ja D valittivat ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen.

KKO:n ratkaistavana oli se, oliko D:llä oikeus lunastaa jokin osuus tai kaikki kyseessä olevista osakkeista. KKO:n mukaan lunastusoikeuden laajuutta arvioitaessa on muun muassa arvioitava, mitä siitä on yhtiöjärjestyksessä määrätty. Lunastuslausekkeen tulkinnan lähtökohtana on yhtiöjärjestyksen määräyksen sanamuoto. Tulkinnassa on huomioitava myös säädetty laki ja yleiset periaatteet.

Ratkaisussa KKO 2004:91 korkein oikeus on todennut, että huoneiston osakkeet muodostavat jakamattoman kokonaisuuden. Osakkeet voivat tästä huolimatta olla kuitenkin yhteisomistuksen kohteena esimerkiksi puolisoiden kesken. Kokonaisuuden hajottaminen osiin lunastuksen perusteella saattaisi kuitenkin johtaa epätarkoituksenmukaiseen lopputulokseen, kuten yhteisomistukseen vieraiden tahojen kesken. KKO on lisäksi aiemmin todennut, ettei osittainen lunastus ole asunto-osakeyhtiölain mukaan sallittua.

KKO:n mukaan lunastusoikeuden ulottaminen osakkeen murto-osaan edellyttää selkeää määräystä yhtiöjärjestykseen, sillä tällainen oikeus poikkeaa selvästi lain yleisistä periaatteista ja tavoitteista. Tässä tapauksessa yhtiöjärjestyksen määräystä ei voitu tulkita niin, että se oikeuttaisi murto-osan lunastukseen. KKO katsoi, ettei D:llä ollut lainkaan oikeutta osakkeiden lunastukseen ja lunastusvaatimus julistettiin kokonaan pätemättömäksi.

Vahingonkorvausvelan vanhentuminen ja vanhentumisajan alkaminen (KKO 2016:98)

Tapauksessa KKO 2016:98 oli kyse kahden asunto-osakeyhtiön välisestä vahingonkorvauksesta. As Oy K oli korottanut ja päällystänyt tontillaan olevan pysäköintialueen vuonna 1992. Alueen asfalttipinta oli jäänyt naapuriyhtiö M:n rakennuksen sokkelin ja seinän sauman yläpuolelle siinä kohtaa, missä asfaltti ja rakennuksen seinä liittyivät toisiinsa. M:n rakennuksessa havaittiin kosteusvaurio vuonna 2012.

M vaati käräjäoikeudessa K:lta rakennuksensa korjauskustannuksia. M:n mukaan vauriot olivat aiheutuneet pysäköintialueelta valuneesta sade- ja sulamisvedestä. Vesi oli päässyt rakenteisiin saumakohdasta, koska pysäköintialueen pinta oli liian korkealla suhteessa rakennukseen. Pysäköintialue ei saisi olla lainkaan kiinni rakennuksen seinässä. M:n mukaan vauriot olivat syntyneet vuosina 2010-2012 eikä korvausvaatimusta oltu voitu esittää tätä ennen. M katsoi sillä olleen oikeus luottaa siihen, että K:n parkkialue oli rakennettu lain ja hyvän rakennustavan mukaisesti.

K kiisti M:n vaatimukset ja katsoi, että M:n oikeus korvauksiin oli vanhentunut. Jos vahinko johtui 1992 tehdystä asfaltoinnista, 10 vuoden vanhentumisaika oli jo päättynyt.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli se, oliko M:n oikeus korvaukseen vanhentunut vai ei. Kosteusvaurio oli havaittu syyskuussa 2012. Aiemmin vuonna 2009 tehdyssä kuntoarviossa kosteusvauriota ei oltu havaittu.

Vahingonkorvauksen vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin 10 vuotta on kulunut vahinkoon johtaneesta tapahtumasta. Oikeus korvaukseen vanhenee, jos vaatimusta ei ole esitetty 10 vuoden kuluessa, vaikka vahinko ei olisi vielä aiheutunutkaan.

Korkeimman oikeuden mukaan velan vanhentumista koskevan sääntelyn selkeys edellyttää, että vanhentumisajan alkaminen liitetään objektiivisesti todennettaviin ja osapuolista riippumattomiin seikkoihin. M oli vaatimustensa keskeisimpänä perusteena vedonnut virheellisesti toteutettuun asfaltointiin. KKO:n mukaan pysäköintialueen muutostyö oli kanteen perusteella ensimmäinen ja ratkaiseva toimi, josta vahinkoa väitettiin aiheutuneen. Vahingon ilmenemisajankohdalla ei ollut merkitystä 10 vuoden vanhentumisajan kannalta. Rakennuksessa ilmennyt kosteusvaurio oli juuri sellainen myöhään ilmennyt vahinko, jonka yllättäviltä seurauksilta velallistahoa on pyritty suojaamaan vanhentumista koskevalla sääntelyllä.

KKO katsoi, että vahinkotapahtumana oli pidettävä vuonna 1992 tehtyä muutostyötä ja velka oli vanhentunut ennen, kuin korvausvaatimus oli esitetty lokakuussa 2012.

Perintöverotukseen muutoksia 1.1.2017 alkaen

Perintöverotuksessa tuli voimaan joukko muutoksia vuoden alusta. Perintöveroprosentteja laskettiin I veroluokassa yhdellä prosenttiyksiköllä ja II veroluokassa 2-3 prosenttiyksiköllä. Puoliso- ja alaikäisyysvähennyksen euromääriä nostettiin selvästi. Puolisovähennys on 1.1.2017 alkaen 90.000 euroa (aiemmin 60.000 euroa). Alaikäisyysvähennys nousi 60.000 euroon (aiemmin 40.000 euroa).

Perintö on edelleen verovapaata perintöosuuden jäädessä alle 20.000 euron.

Toisensuuntaisia muutoksia sen sijaan tehtiin henkivakuutuskorvauksen verovapauteen. Vanhan lain mukaan vakuutuskorvaus oli perintöverosta vapaata 35.000 euroon saakka kunkin edunsaajan osalta. Lesken verovapaa osa oli puolet tai vähintään 35.000 euroa. Uudessa laissa nämä verovapaudet poistettiin, mutta vanhoja rajoja sovelletaan vielä yhden vuoden ajan lain voimaantulosta.

Sakkojen määrääminen uudistui 1.12.2016

Poliisi voi joulukuun 2016 alusta alkaen suoraan määrätä liikennerikkomuksista tai näpistyksistä enintään 20 päiväsakon rangaistuksen. Näitä rangaistuksia ei enää vahvistuteta syyttäjillä, vaan poliisin antama määräys on lopullinen päätös. Muutoin rangaistukset päätyvät edelleen syyttäjän vahvistettavaksi.

Uuden sakkomenettelyn käyttö edellyttää, että rikkomuksesta epäilty suostuu siihen. Suostumus tarkoittaa käytännössä sitä, että epäilty tunnustaa teon ja hyväksyy siitä määrättävän seuraamuksen. Jos epäilty ei anna suostumustaan, hänelle annetaan joka tapauksessa tiedoksi rikkomusta koskeva rangaistusvaatimus. Suostumus voidaan antaa myös suorittamalla vaadittu sakko määräajasssa. Jos suostumusta ei anneta, asia käsitellään kuten muutkin rikosasiat.

Rikesakkoja voidaan jatkossa määrätä vain erikseen säädetyistä rikkomuksista. Vanhassa järjestelmässä rikesakot olivat päiväsakkojen vaihtoehto. Automaattisen liikennevalvonnan osalta menettely ei muuttunut, vaan rikesakko on edelleen maksettava, ellei henkilö sitä erikseen vastusta.